Mä olen totaalisen ihastunut yhteen tyyppiin. Mä
ajattelen sitä 24h vuorokaudessa! Öisin mä
uneksin siitä ja päivisin ajatukset on siinä koko
ajan! Vaikka mä saisinki tän jätkän omakseni, mä
tiedän ettei siit tulis mitään! Jätkä on sellanen
ettei se pysty olemaan koko ajan paikoillaa.. sen
järjen/ajatuksen mukana ei ehi pysyä.. se menee
niin lujaa.. Mut silti jätkä on unelma. Jos se
vaan todella rakastuis se olis maailman ihanin
jätkä! Mä tiedän et pitäs unohtaa, MUT EN PYSTY!
ajattelen sitä 24h vuorokaudessa! Öisin mä
uneksin siitä ja päivisin ajatukset on siinä koko
ajan! Vaikka mä saisinki tän jätkän omakseni, mä
tiedän ettei siit tulis mitään! Jätkä on sellanen
ettei se pysty olemaan koko ajan paikoillaa.. sen
järjen/ajatuksen mukana ei ehi pysyä.. se menee
niin lujaa.. Mut silti jätkä on unelma. Jos se
vaan todella rakastuis se olis maailman ihanin
jätkä! Mä tiedän et pitäs unohtaa, MUT EN PYSTY!
Vastaukset 8
Vanhimmat
tiiätkö, et mulla on just samat surut.
Sen kuva on mulla mielessä koko ajan...
on se elämä joskus vaikeeta!
Unohtaminen ei oo helppoa.. varsinkaan jos
näkee tämän kyseisen kiinnostuksen kohteen
säännöllisesti.
Aina tulee päähän se ajatus, että jospa
sittenkin...
Mutta kun en näe häntä tuskin koskaan.. ja
siltikään en voi unohtaa.. tuntuu että kaikki
muistuttavat hänestä.. hän kyllä asuu lähelläni..
ja ainakun joku menee talon ohi piikilla, mopolla
tai skootterilla (hänellä on piikki)
ajattelen "siinä hän taas menee" Ja ainakun käyn
ulkona toivon että hän menisi siitä ohi..
Jaah, nyt meettä ja kysytte sen fiiliksiä ja
vaikak iskette sen ihastuksen!!!
No! menehän jo!!
Kylhän mä muuten voisin mennä ja kysyä.. mut mä
tiedän että tää jätkä on sellanen että jos se on
kiinnostunu niin sillon se kans suoraan tulee ja
ilmottaa siitä (jätkä on suorasanainen) eli jos
se olis kiinnostunu niin mä kyllä tietäisin
siitä...!
Mäkin ajattelen erästä henkilöä koko ajan ja sekin vaikuttaa niin täydelliseltä...mut oisko se kumminkaa sellanen ku oon ajatellu jos saisin sen itelleni....toivon kumminki teille kaikille jotka luette tän jutun ni kaikkee hyvää ja toivon et te löydätte sen oikeen ja PIAN!!!=)
Tiedän tunteen! Minullakin oli sellaista kerran.
Jätkä jopa ihastui minuun ja aloimme seurustella!
Tosin tuo meidän "seurustelumme" ei kauaa
kestänyt kun jätkä jo lähti uusille urille. Hän
siis kyllästyi olemaan minun, ainoastaan minun
poikaystäväni! Alussa oli tietenkin ihanaa ja
soittelimme toisillemme jos emme pystyneet
tapaamaan sillä hetkellä. Yhtäkkiä se vain loppui.
Ei sun pidä unohtaa sitä.. Mut et oo tainnu
kysyäkkään siltä vai? Sun pitäis eka päästä
kunnolla juttelee sen kaa.. Ja jos pelkäät kylmää
vastaanottoo ni me juttelee sille sillon kun se
on (jos on) yksin.. Ja pikkusen itseluottamusta
ni hyvää tulee =)