On tinttejä, peippoja ja tietenkin varpusia.
Kuhina on kova aamusta iltahämärään.
Niitä on ihana seurata :)
Mukavinta asiassa on se,
että 2-vuotias tyttökissani ei koske niihin.
Linnut ovat rauhoitettuja sen suhteen.
Kissa istuu milloin missäkin ja seuraa
vilinää. Linnut eivät myöskään pelkää sitä.
Ruokintalaitteita on vain 2, joissa on
vaihtelevasti auringonkukan siemeniä
ja siemenseoksia, pihassa on myös
useita kauralyhteitä.
Leipää ja pullaa en anna niiden suolapitoisuuksien vuoksi.
Kyllä luonto on ihanaa! ;)
Kuhina on kova aamusta iltahämärään.
Niitä on ihana seurata :)
Mukavinta asiassa on se,
että 2-vuotias tyttökissani ei koske niihin.
Linnut ovat rauhoitettuja sen suhteen.
Kissa istuu milloin missäkin ja seuraa
vilinää. Linnut eivät myöskään pelkää sitä.
Ruokintalaitteita on vain 2, joissa on
vaihtelevasti auringonkukan siemeniä
ja siemenseoksia, pihassa on myös
useita kauralyhteitä.
Leipää ja pullaa en anna niiden suolapitoisuuksien vuoksi.
Kyllä luonto on ihanaa! ;)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa herttainen kuvaus tuosta tutusta pyrähtelystä pihapiirissä,jossa lapsikin oppii
rakastamaan ja iloitsemaan luonnosta.
Itsellänikin on ollut kissa,joka ei koskenut pikkulintuihin,tuotuaan kerran suussaan "emännälleen" lahjaksi yhden.Kaipa tuo pikkupeto luki hätääntymiseni,kun otin sen suusta aivan vahingoittumattoman varpusen ja päästin vapauteen.
Toisaalta luonnossa on omat lakinsa,mutta kotikissansa voi kyllä opettaa ruokailemaan omasta kipostaan. :)