Sain viikonloppuna selville, että 14-vuotiasta poikaani kiusataan koulussa. Reppuun oli kirjoitettu mustalla tussilla HIHHULI ja HUORANPENIKKA, vaatteita oli revitty ja koulukirjoja sotkettu.
Tämä kiusaaminen ilmeisesti johtuu siitä, että olen 7 lapsen yksinhuoltajaäiti ja tiedän kyllä, että vanhimmat lapsistani häpeävät liikkua koko perheen kanssa yhtä aikaa esim. kaupungilla.
Poikani ei halua, että ilmoitan asiasta koululle, sanoi että kiusaaminen vain yltyy jos kerron.
Mitä minun siis pitäisi tehdä?
Tämä kiusaaminen ilmeisesti johtuu siitä, että olen 7 lapsen yksinhuoltajaäiti ja tiedän kyllä, että vanhimmat lapsistani häpeävät liikkua koko perheen kanssa yhtä aikaa esim. kaupungilla.
Poikani ei halua, että ilmoitan asiasta koululle, sanoi että kiusaaminen vain yltyy jos kerron.
Mitä minun siis pitäisi tehdä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Puutu aina lasten kiusaamiseen. Olen itse ollut koulukiusattu ja kun asia tuli ilmi vanhemmilleni ha ottivat välittömästi yhteyttä rehtoriin ja kas! Kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Kiusaaja erotettiin kuukaudeksi koulusta. Eli otti hänkin kerralla opikseen. Rakasta lastasi ja seiso hänen rinnallaan ja kanna häntä kun omat voimansa eivät siihen riitä. Kun omat lapseni lähtivät aikanaan koulutielle, minä keskustelin heidänn kanssaan kiusaamisesta. Että kertovat siitä kotona ja ovat rohkeita ottamaan asiat puheeksi. Se oli hyvä neuvo, sillä ekaluokan alkaessa esikoistani ja hänen kaveriaan kiusattiin kotimatkalla vanhemman oppilaan toimesta. Kun asiasta koulussa keskusteltiin sekin kiusaaminen loppui siihen paikkaan. Kissä täytyy nostaa pöydälle se on minun neuvoni teille. On valitettavaa että lapsillemme tulee vaihe, jolloin he häpeävät vanhempiaan, mutta keskustele lastesi kanssa asiasta. Lievät "häpeän" tunteet kuuluvat murrosikään kun haluttaisi jo olla niin itsenäisiä, että on suurikin synti näyttäytyä vanhempiensa seurassa. Se menee yhtä varmasti ohitse kuin tämäkin talvi. Voimia ja ihanaa kevään aikaa teille kaikille.
että jossain on osattu olla noin asiallisia ja erotettu kiusaaja koulusta.
Tietääkseni on yleisempää, että kiusattu siirretään muuhun kouluun, ja sehän on väärin. Silloin kiusaajaa ei rangaista ja kiusaaja tuntee voittaneensa ja tuottaneensa kiusatulle vielä enemmän pahaa kuin oli uskonut edes kykenevänsä ja vielä aikuisten avustuksella. Se nostaa kiusaajan itsetuntoa ja siltä pohjalta on hyvä aloittaa taas uuden uhrin valinta.
kerro hänelle tilanne ja pyydä apua. Jollei hän halua auttaa soita rehtorille, koulukuraattorille, terveydenhoitajalle ja viimeisenä sitten poliisille, jollei muut pysty taikka halua auttaa. Onhan kiusaaminen saatava loppumaan, tavalla taikka toisella. Itse otin aikoinaan lapseni pois koulusta, kun asia meni niin pitkälle. Koulussa ei otettu kantaa kiusaamiseen, taikka jos otettiin, syytettiin lastani siitä että häntä kiusattiin. Saimme
sitten oikeuttakin jossain vaiheessa. Vaikeaa se oli mutta kannatti. Älä vain jätä lastasi yksin selviytymään kiusaajiaan vastaan, sillä siihen kierteeseen ei loppua tule ellei siihen ulkopuoliset puutu.
Soita Kiusattujen Tuki Ry:een ja pyydä neuvoja ja tukea.Tässä linkissä myöskin puhelinnumerot
http://www.kiusattujentuki.fi/
tuossa Kiusattujen tuen sivuilla.
Vaikka tuota tietoa on nykyään saatavissa, niin kiusaamisen lopettaminen on silti kauhean vaikeaa. Mutta tietysti tietokin jo lohduttaa ja se, ettei ole yksin.
Kuinkahan monen yksinhuoltajan lapsen oma äitikin on kiusattu tai häiritty, esim. työpaikallaan tai naapurien taholta? Ja miten siinä tilanteessa, että hoitaa työn ja lapset vielä voisi jäädä aikaa, voimia ja edes kiinnostusta paneutua ympäristössä olevien kiusaajien kurinpitoon.
Olen itsekin kohdannut monenlaista kiusaamista ihan väsyksiin asti ja kaikkea mitä lapsilleni on tapahtunut, en tietenkään edes tiedä. Kiusatut eivät yleensä paljasta, mitä heille tapahtuu ja kiusaajat tietävät sen ja saavat siitä lisää yllykettä jatkaa kiusaamista. Julmuuden nautinto siitä vaan heillä lisääntyy.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että kiusaajat nimenomaan etsivät sellaisia henkilöitä uhreikseen, jotka he mieltävät jollakinlailla heikoiksi ihmisiksi(käsitykset tulevat yleisestä ilmapiiristä, taikka kotona puhuttavista asioista). Yllätys heille saattaakin olla se kun nämä, kiusatut, alkavatkin puolustautua jollakin tavoin, he kun yleensä odottavat alistumista ja hiljaista kärsimistä. Sen vuoksi olisi aina hyvä nostaa meteli ja saada se kiusaaja kaikille tiedoksi. Yleensä nämä noloina lopettavat silloin kiusaamisen.
Mutta nykyisin taitaa olla vallalla se periaate, että kiusatusta etsitään kaikenkarvaisin keinoin vikaa, jotta saadaan syy sille, miksi se kiusaaja nimenomaan sitä kiusattua kiusaa. Vaikka eihän kiusaaja välttämättä syytä edes tarvitse, kunhan pönkittää huonoa itsetuntoaan toisten kautta. Pääsee niinsanotusti vallan makuun, väärin keinoin.
Kiusaajat ovat "psykopaatteja".
He tulkitsevat kanssaihmisiään ja heidän olemustaan väärin.
He pitävät heikkona ihmistä, joka on vaikkapa älykkäämpi tai paremmin käyttäytyvä kuin kiusaaja itse ja joka ei ala riidellä heidän kanssaan.
Ei halua antaa takaisin lyöntiä lyönnistä, ilmeilyä ilmeilystä, ilkeilyä ilkeilystä.
Tosiasiassa kiusattu on vahvempi ihminen, hänen ei tarvitse roikkua muissa kiinni niinkuin kiusaajan tarvitsee.
Kiusatun mielestä kiusaaja voi olla olemukseltaan ja/tai käytökseltään niin röyhkeä, huonokäytöksinen, tyhmä, ikävystyttävä, karkea ja vastenmielinen, ettei halua olla kiusaajan kanssa tekemisissä, tämänkin kiusaaja tulkitsee toisen heikkoudeksi, vaikka kyse on kiusaajan epämiellyttävyydestä, sitä kiusaaja vaan ei huomaa.
Uskonpa, että kiusatuksi voi joutua sitenkin, ettei ole riittävän kiinnostunut kiusaajasta ja hänen ystävistään ihmisenä, työtoverina, naapurina, tai kaverina tai ei ole suostunut ottamaan osaa heidän yhteisiin säpinöihinsä.
Kiusaaja haluaa kaikkien huomaavan hänet, ja ei kun kiusaamaan tätä muka "heikkoa".
Puolustautumisessa on se ongelma, että puolustautuessaan joutuu harrastamaan kiusaajan mieliharrastusta, ei omaa.
Se tuntuu kiusatusta ajan hukalta, koska se ei olisi oma harrastus, eikä sovi omaan ajankäyttöön eikä omaan rauhalliseen ja sopuisaan elämäntapaan, joka sekin on varmaan kiusaajan mielestä heikkoutta.
Tällöin kiusaaja pääsee varastamaan puolustautujan aikaa ja energiaa omiin tarpeisiinsa.
Miksi kiusatun pitäisi ryhtyä terapeutiksi kiusaajalle ja vielä kiusaajan siihen pakottamana ja kiusaajan ehdoin, ei omasta tahdostaan.
Siksi olen antanut niiden mieluummin kiusata ja tuntea onnen tunteensa, kunhan joku raja löytyy, kuin että olisin vaivautunut antamaan heille aikaani.
ihan just ja noin se on myöskin. Tiedän mitä tarkoitat ja oikeassa olet. Mutta on niillä kaikenlaisia syitä kiusaamiseen...yksi jos loppuu niin toinen löytyy heti kohta. Typeryys kun ei ole niin äkkiä pysäytettävissä. Se on niiden elämäntapa ja tavoistaan on vaikea päästä eroon muuten kuin pakon edessä.
Olisit ollut huoraamatta, niin ei ois ongelmia.
kiusanhenkikin heräsi täällä !! Ihmettelinkin missä viipyy hän.....
vai normaali ihminen? :)
Normaaliko tosiaan luulet olevasi. Et vaiskaa!Enempi määrittelisin tuollaisten nimittelyjen takia tyhmäksi ja katkeraksi. Teennäismoralistiksi, joka ei osaa nauttia seksistä.
ole normaali äiti,vaan sairas mieleltäsi...sääli lapsiasi,jos sinulla nyt niitä edes on.Olet kammottava otus.Sinun olisi syytä hakeutua hoitoon.
Alkuperäiselle:Olen ollut samassa tilanteessa,kiusaajan vanhemmat olivat hyvätuloisia ja rehtorin hyviä ystäviä.Itse olimme "vain" erikoissairaanhoitaja-talonrakentajapariskunta...mutta emme antaneet periksi...viimein rehtorin oli pakko laittaa asialle loppu,kun ilmoitimme tekevämme kantelun lääninhallitukseen.Työtä se vaati vanhemmilta.Eikä tosiaankaan ole niin,että yh-vanhemman lapset olisivat kiusaajia! Kuka voi edes väittää noin??? Koeta jaksaa!!!
Koulukiusaaminen on yksi henkisen väkivallan julmimmista muodoista. Suosittelen, että otat rohkeasti yhteyttä kouluun, poliisiin sekä kiusaajien vanhempiin.
Itse olen aika nuori, tuoreessa muistissa on kuinka pikkuveljeäni kiusattiin koulussa, sekä henkisesti, että fyysisesti.
Puhuminen ja palaverit eivät auttaneet, vaan pikkuveljeni siirrettiin tarkkailuluokalle, siellä kiusaaminen jatkui...
Lopulta ajattelin oikeasti auttaa pikkuveljeäni, otin selvää kuka häntä kiusaa. Hakkasin tämän tyypin ja sanoin jotta jos kiusaaminen jatkuu niin pahempaa seuraa.
Kiusaaminen loppui siihen, ja näyttää, että maailma menee koko ajan pahempaan suuntaan. Valitettavaa, mutta totta. Jos tosiaan haluat kiusaamisen loppuvan, niin pyydä jotakuta raavasta miestä "opettamaan" poikia.
Voi kuulostaa typerältä sekä julmalta, mutta maailma on mennyt sellaiseksi, että muuten se ei lopu. Valitettavasti.
On todella kurjaa.. minulla on omakohtainen kokemus siitä 6 v ajalta. Koko ala-astejan minua kiusattiin...ja se oli aika kurjaa
Myös tyttäreniluokalla oli tälläinen joka kiusasi siellä kaikkia ja kaikilla tavoilla
Silloin kun se kohdistui minun tyttäreeni, sille tehtiin jotain.
Nimittäin minä en antanut periksi vaan pommitin koulun rehtoria viestein ja puheluin.
Vetosin siihen että kaikilla lapsilla on oikeus käydä koulussa turvallisesti kenenkään häiristemättä. Ja loppujen lopuksi tämä kiusaaja siirettiin toiseen kouluun.
Luokalla on vielä kaksi häirkköä ja jos heidän häirintänsä alkaa kohdistumaan minun lapseeni.. minä puutun asiaan.
Em tapauksessa kiusaaja oli ns normaalin perheen tytär.. kotona oli isä äiti ja iso sisko.
Että se siitä teoriasta että yh.en lapset ovat kiusaajia.
(Hyvin usein olen kuullut että KAIKKI yhdenvanhemman perheen lapset ovat häiriköitä.
aika kiva yleistys eikö?)
Meidän vanhempien on puututtava koulukiusaamiseen tiukasti.. ja vaadittava koulun henkilökuntaa toimimaan.
Meillä on siihen oikeus ja meidän lapsillamme oikeus turvalliseen koulunkäyntiin.
Ja kukaan muu ei sitä turvaa kuin me ja meidän puuttuminen asiaan.
Koska olen ollut työssä eri kouluilla
olen 'päässyt' näkemään asian hyvinkin läheltä.
(Myös minun nuorintani on kiusattu,
mutta se loppui lyhyeen, kun soitin
kiusaajan isälle ja ilmoitin olevani viikon
päästä Hannu Karpon kanssa oven takana,
jos hänen poikansa touhut eivät lopu. Tyttöni sai kuulla vielä kauan perään huutoja, mutta nekin loppuivat aikanaan).
Eräs esimerkki tuli mieleeni, sillä siinä oli
myös 13-14v poika kiusattavana.
Pojan äiti otti minuun yhteyden ja kertoi
mitä kamalimmista metkuista poikaansa kohtaan.
Puhuin pojan kanssa ja kerroin,
että kävelisi joka kerta tilanteesta pois,
vaikka kotiin! (Rehtorille oli jo ilmoitettu
kiusauksesta).
Kun reppuun oli tungettu jotakin väärää,
niin reppu heti rehtorille!
Sanoin pojalle, että näin toimiessaan hän suinkaan ei ole mamis, vaan päinvastoin,
rohkea, kun uskaltaa toimia!
Ja toden totta, pojan kiusaaminen loppui,
pikkuhiljaa tosin, mutta loppui.
Kiusaajia on kolmenlaisia.
Niitä, jotka tekevät sitä päällepäsmärinä,
niitä, jotka hiljaisesti hyväksyvät sen
ja niitä, jotka yhtyvät kiusaajaan.
Siksi onkin tärkeää ensin selvittää,
mihin ryhmään kiusaajat kuuluvat.
Kouluilla on ohjeistukset ja tietotaito
puuttua asioihin. Ota rehtoriin yhteyttä!
Tsemppiä! :)
Asia on selvääkin selvempi ja yksinkertainen.
Velvollisuutesi on auttaa lastasi.
1. Tee rikosilmoitus poliisille.
2. Jos olet henkisesti voimakas ja itsevarma, niin soita kiusaajan ovikelloa ja ilmoita hänen vanhemmilleen silmästä silmään, että pistät koko porukan "liemeen", ellei kiusaus lopu.
3. Jatka asian käsittelyä koulun rehtorin ja kunnan sosiaaliviranomaisten kanssa. Kyllä kiusaaminen loppuu viimeistään näihin toimiin.
Missään tapauksessa älä jätä lastasi yksin kiusaajien käsiin.
Sinun on syytä olla loukkaantunut perheesi saamasta kohtelusta ja kääntää sen toimintatarmoksesi.
Jaksamista!
ovelle mennessä muistaa pysyä "coolina",vaikka tekisi mieli nenään vetäistä...ettei synny lisäongelmia ja sitten vaikka rikosilmoitusta tyyliin "kotirauhan häirintä".Tällaisenkin tapauksen olen kuullut.Ja kun on sitten toisen ovella käynnistä sana sanaa vastaan,tulee ongelma,ketä uskoa.Mutta muuten vain,vaikka rikosilmoitus!