rakkaudelle? kuulostaa hullulta eikö vaan...mä
olen ihastunut yhteen itseni ikäiseen jätkään...
(olen 16) se katselee mua aika usein...ja luulen
että se on kiinnostunut...vai onko? no mut
kuitenkin ongelmani on se että pelkään kertoa
tunteistani..muissakin asioissa ja varsinkin
rakkaudessa...mä en pysty tekemään aloitetta,
koska pahinta olisi se että jätkä antaisi pakit
ja nolaisin itseni...jätkällä on suuri
kaveripiiri ja se vaikuttaa hänen
tekemisiinsä...olen ns. kiltti tyttö ja asun
yksinäni ja olen milestäni "aikuisempi" kuin
muut...en polta, enkä juo..mutta en todellakaan
ole mikään nössö...minulla on kyllä hyvä
itsetunto ja olen aika nättikin...pystyn kyllä
puhumaan jätkille luontevasti, mutta kun
ihastukseni kohde on paikalla niin
menen "kipsiin"....luulen että minulla olisi jo
ollut jätkiäkin, mutta en voi saamattomuudelleni
mitään...pelkään jääväni yksin loppuelämäkseni.
olen ihastunut yhteen itseni ikäiseen jätkään...
(olen 16) se katselee mua aika usein...ja luulen
että se on kiinnostunut...vai onko? no mut
kuitenkin ongelmani on se että pelkään kertoa
tunteistani..muissakin asioissa ja varsinkin
rakkaudessa...mä en pysty tekemään aloitetta,
koska pahinta olisi se että jätkä antaisi pakit
ja nolaisin itseni...jätkällä on suuri
kaveripiiri ja se vaikuttaa hänen
tekemisiinsä...olen ns. kiltti tyttö ja asun
yksinäni ja olen milestäni "aikuisempi" kuin
muut...en polta, enkä juo..mutta en todellakaan
ole mikään nössö...minulla on kyllä hyvä
itsetunto ja olen aika nättikin...pystyn kyllä
puhumaan jätkille luontevasti, mutta kun
ihastukseni kohde on paikalla niin
menen "kipsiin"....luulen että minulla olisi jo
ollut jätkiäkin, mutta en voi saamattomuudelleni
mitään...pelkään jääväni yksin loppuelämäkseni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla samanlainen ongelma mutta mä oon poika.
Ääh.. Musta tuntuu ihan mummolta. Enhän mä oo
kuin 17 vuotta, mut tuntuu että oon jo kokenut
liikaa. Ei tän ikäsen pitäs olla yhtä kokenut
kuin jonkun 24 täyttäneen. Mut asiaan. Ei
munkaan, eikä varmasti kenenkään oo helppoo mennä
kertoon tunteistaan toiselle. Tottakai pelkää,
että toinen ei ookkaan tosissaan ja sit nolaa
ittesä ihan perusteellisesti ja kiusataan lopun
ikää siitä jne. Ehkä paras tapa päästä ihastusta
lähellä ois mennä jutteleen jossain pippaloissa,
koska silloin kaikki tekee sitä. Menee vaan
puhuun tuntemattomalle, eikä kukaan pidä sitä
ihmeellisenä. Sen huomaa kyllä heti, jos toinen
on tosisaan. Ainoo ongelma onkin se, jos ei tiedä
missä on pippalot tai jos ei tykkää sellasista.
Hieno tilaisuus olis myös "vahingossa" joutua sen
kanssa tekeen ryhmätyötä yms. koulussa. Ja on
ihan normaalia mennä lukkoon, kun ihastus edes
katsoo. Voihan tietysti myös ootella, että kulta
tulee puhuun jotain sulle, mut sitä varmasti
pelottaa yhtä paljon kuin suakin.
Ääh.. Musta tuntuu ihan mummolta. Enhän mä oo
kuin 17 vuotta, mut tuntuu että oon jo kokenut
liikaa. Ei tän ikäsen pitäs olla yhtä kokenut
kuin jonkun 24 täyttäneen. Mut asiaan. Ei
munkaan, eikä varmasti kenenkään oo helppoo mennä
kertoon tunteistaan toiselle. Tottakai pelkää,
että toinen ei ookkaan tosissaan ja sit nolaa
ittesä ihan perusteellisesti ja kiusataan lopun
ikää siitä jne. Ehkä paras tapa päästä ihastusta
lähellä ois mennä jutteleen jossain pippaloissa,
koska silloin kaikki tekee sitä. Menee vaan
puhuun tuntemattomalle, eikä kukaan pidä sitä
ihmeellisenä. Sen huomaa kyllä heti, jos toinen
on tosisaan. Ainoo ongelma onkin se, jos ei tiedä
missä on pippalot tai jos ei tykkää sellasista.
Hieno tilaisuus olis myös "vahingossa" joutua sen
kanssa tekeen ryhmätyötä yms. koulussa. Ja on
ihan normaalia mennä lukkoon, kun ihastus edes
katsoo. Voihan tietysti myös ootella, että kulta
tulee puhuun jotain sulle, mut sitä varmasti
pelottaa yhtä paljon kuin suakin.
Melkoisen samassa tilanteessa mäkin, vaikkakin
oon vuotta vanhempi. Oon jo pitemmän aikaa
kattelut yhtä jätkää, ja sekin mua, mutta
pitemmälle mä en oikein uskalla, mutta siihen
mulla on syyni. Edellinen satutti niin rankasti,
että kaipa multa meni joksikin aikaa usko ns.
hyviin jätkiin. Ja tää on ihan konkreettista
pelkoa...kun tää kyseinen mielenkiintoinen jätkä
kerran tuli mua halaamaan (me ollaan samaa
kaveripiiriä, hyvätkin frendit) mä vaan jostain
aiva käsittämättömästä syystä halusin pois siitä,
mä pelkäsin sitä aivan mielettömästi. Tuntuu
vähän siltä, kuin se kusipäinen ex-jätkä olis
saanut mut pelkäämään jätkiä lopun ikääni...?
mä oon vähän samassa tilanteessa. jätkä on mun
ikänen enkä uskalla tehdä alotetta koska pelkään
nolaavani itseni pahemman kerran.tiedän kuitenkin
että se on musta jollain asteella kiinnostunu,
muttei välttämättä sillä asteella millä haluisin.
siis mitä tehdä? en mä tiedä. ehkä kannattais
kysyä tyyliin jotain "voisitsä kuvitella mua
enempänä ku kaverina sulle?" jos ei oo pokkaa
kysyy suoraan niin onhan tekstarit keksitty.mulla
on vaan se ongelma että kännyni on just pöllitty
enkä saa uutta ku vasta jouluna joten mä joudun
ainakin oottaa koska mulla ei oo pokkaa kysyy
suoraan. ehkä sulla on? tai vielä parempaa!
kännykkä!