Minulla on ollut nyt jo vuoden ajan masennus niin pahana että olen todella harkinnut itsemurhaa.
Aluksi ajattelin kuolemaa itku silmissä ja ajattelin että se kai on minun kohtaloni sitten.Nyt koko juttu on mennyt pelottavammaksi sillä kuolema tuntuu jopa hyvältä.Ajattelen heti pienimmässäkin ongelmakohdassa että no ainakin voin tappaa itseni.Asiasta on tullut saman tekevää, ja minusta jopa tuntuu että minun velvollisuuteni on tappaa itseni.En myöskään enää ymmärrä minkä takia läheiseni tuntisivat surua minun kuoltuani.En vihaa elämää, mutten tunne myöskään kuuluvani tänne.Mikään ei tunnu miltään.Onko kohtalontovereita?
Aluksi ajattelin kuolemaa itku silmissä ja ajattelin että se kai on minun kohtaloni sitten.Nyt koko juttu on mennyt pelottavammaksi sillä kuolema tuntuu jopa hyvältä.Ajattelen heti pienimmässäkin ongelmakohdassa että no ainakin voin tappaa itseni.Asiasta on tullut saman tekevää, ja minusta jopa tuntuu että minun velvollisuuteni on tappaa itseni.En myöskään enää ymmärrä minkä takia läheiseni tuntisivat surua minun kuoltuani.En vihaa elämää, mutten tunne myöskään kuuluvani tänne.Mikään ei tunnu miltään.Onko kohtalontovereita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
älä ihmeessä tapa ihtiäs. sää et voi tietää mitä kaikkia ihanaa sua oottaa tulevaisuudesa jos vaan pääset tuon yli. määkin oon joskus aatellu itsaria, en tosissaan, mutta kuiteski..
jos sää tapat ihtes ni sulla ei ainakaan voi enää olla hauskaa. sitä paitsi itsarin tekijät tuskin pääsee taivaaseen sanotaanhan käskyissäkin "älä tapa". sun pitää löytää elämälle sisältöä.. ehkä se on kuitenki helpommin sanottu ko tehty. mutta älä tee itsaria, kyllä se siitä.. aina käy niin kuin käy. tsemppiä!
Ymmärrän hyvin sinua, itse tunsin vielä muutama kuukausi sitten samoin. Nyt tuntuu, että se kaikki on takanapäin...toivon ainakin niin.
Itsemurhaa ei kannata yrittää, vaikka se nyt tuntuisikin siltä, että se on ratkaisu. Mutta se
ei todellakaan ole sitä!
Itse selvisin masennuksesta kun kävin puolitoista vuotta ammattiauttajan kanssa asioita läpi. En tiedä oletko kokeillut. Jos et, kokeile! Ekalla kerralla kun menin, ajattelin mielessäni mitä mä täällä teen eikä mua huvittanut jutella mistään, mutta parin kerran jälkeen sitä huomasi vuodattavansa ajatuksiaan ja murheitaan, ja se helpotti ajan myötä. Hyvä ystäväkin on hyvä apu, mutta ystävä ei aina jaksa kantaa sitä "taakkaa" joka toisella on eikä aina edes ymmärrä mistä on kyse. Usko vain paremmat ajat ovat edessä, niitä kohti kannattaa ponnistella!!! Nyt voi susta voi tuntua siltä ettei ole, mutta eikös se aurinko paista joskus risukasaankin. Rohkeutta sinulle!