Mieheni on juonut vuosikausia. Hän ei ole ollut koskaan vars. räkäkännissä, mutta joka päivä tulee otettua kaljaa ja väliin väkevämpää. Aamut alkavat kaljalla. Nyt hän on työtön ja päivät kuluvat makoillessa. Ruoka ei maistu (hän on laihtunut) ja syöminen on ollut tosi huonoa ja vähäistä. Katkaisussa hän on ollut kaksi kertaa, muuta ei kuulema mene enää, kun viimeksi se oli niin kauheaa. Totta, se oli kauheaa, hän oli tosi sairas ja sekaisin. Oliko vieroutusoireita vai johtuiko lääkityksestä, jäi vähän epäselväksi. Kertokaa, kokeneet, mikä on seuraava vaihe. Onko vielä edessä sairaalahoito vai kuolema. Hän ei lopeta vaikka on joskus niin luvannut. Viikonloppuisin on ahdistavaa katsella hänen riutumistaan, työpäivinä en ehdi huolehtia.
Onko enää toivoa
maraika
6981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki me olemme yksilöllisiä ?
Mutta aina on toivoa ?
En voi autaa muuten kuin kertomalla oman tarinani.
Mutta jos voisin kysy lisää ja anonyyminä osoiteeni alla. Ps en ole mikään uskoon "höyrähtänyt" vaikka uskon ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&posting=22000000002053700
[email protected]
mä olen sitä mieltä että:naisten ei tarvitse katsella tuollaisia paska housuja!!!!!!!!!!!!
Hei Asmo ja muut, jos nyt joku on keskellä kesää näitä lukemassa. Mieheni päätyi onneksi lopulta sairaalaan, on ollut nyt 2 vkoa. Kunto on edelleen tosi huono, sentään pääsee jo itse sängystä ylös. Lopultakin ruoka maistuu, mutta puolessa vuodessa hän laihtui luurangoksi. Nyt yritetään kuntouttaa, saada lihasvoimaa ja lihaksia takaisin. Kädet tärisevtä edelleen, ei pysty kirjoittamaan, puhe on epäselvää. Muisti pelaa, mutta näyttää kuin ei aina ymmärtäisi puhetta. Saattaa mennä loppukesä kuntoutuksessa ja tuleeko hän sittenkään kotona asuvaan kuntoon. Meille ei pyörätuolit mahdu, rollaattorinkin mahtumista epäilen. Maksakirroosinkin hän ehti saada, vansaontelo oli täynnä vettä, kun hän joutui hoitoon. Mutta henki on vielä tallella. Ja tulevaisuus auki. Tämä vain kaikille opiksi, että ei alkoholin vaaroista turhaan varoitella.
Oma tilanteeni on kehittynyt nyt niin että tyttöystäväni 8v yhdessä on alkoholisoitunut seurassani. Kirjoittele postiini [email protected]
Asmo Sihvonen 28.7-04 51 v
http://keskustelu.suomi24.fi/node/743352 Kysyisin kuulumisiasi Asmo Sihvonen [email protected]
Annan äijän mennä ja tehdä mitä lystää ÄLÄ
IHMEESSÄ ITSE LANNISTU!!!Äläkä mene maksamaan
hänen ryyppy muita velkoja.Parempaa jatkoa
kokenut tietää.