Meillä on lapsettomuusongelma aiheuttanut niin suuret ongelmat parisuhteeseen, että ainoa vaihtoehto taitaa olla tässä vaiheessa ero. Lapsettomuus johtuu minusta, mutta mieheni on käpertynyt vain oman uransa ja omien unelmiensa jahtaamiseen, ettei tunnu edes ymmärtävän minkälaista kamppailua joudun itseni kanssa käymään. Ongelmastani huolimatta hän yhä haluaa lykätä lapsen hankkimista ja hoitoihin menemistä, sillä hän kokee, ettei hänellä ole mikään kiire tulla isäksi. Onko muilla käynyt näin?
parisuhde ja lapsettomuus
särkynyt
51029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni oli sama tilanne muutamia vuosia sitten. Olin onnellisesti kihloissa, tai ainakin luulin olevani, silloisen miesystäväni kanssa. Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes tuli puheeksi lastenhankinta. Aluksi kaikki meni hyvin ja sitä lasta yritettiin, mutta sitä ei vain kuulunut. Tässä vaiheessa tulikin jo sitten kuvioihin näiden lapsettomuushoitojen aloittaminen ja hormonikuurit. Ei siinä mitään, minä sain monia markkoja maksavat hormoni joita aloin sydä. Tässä vaiheessa seuraava operaatio olisikin ollut se, että miesystäväni olis pitänyt mennä tutkimuksiin. Siinä vaiheessa hän päättikin lyödä jarrut kiinni. Hän ei tutkimuksiin lähtenyt ja syys oli se, että hänessä ei sitä vikaa ole ja piste. Suoralta kädeltä hän sysäsi syyt niskoilleni!! Tähän paikkaan loppui hänen innostus lapsista. Olin täysin lyöty ja maassa. Ajattelin, että ei voi olla totta!!! Tämän kaiken jälkeen häi ei suostunut enää lapsista edes puhumaan. Seksielämämme muuttui aivan täysin, hän ei tahtonut enää edes koskea minuun.
Mitä tässä vaiheessa voi muuta tehdä, kun antaa suhteen olla. Katsoin, että ei tollenen suhde voi jatkua ja muutin pois. Päätin antaa toiselle sen vapauden mitä hän tahtoi. Eihän ketään voi pakottaa elämään "sairaan" ihmisen kanssa, jonka kanssa ei saa edes lapsia. Tämän "vikani" vuoksi hän ei pitänyt minua täydellisenä naisena, vaan jonkinlaisena naisen kuvatuksena. Olin hänelle vain puolikas, vaikka omistinkin rinnat, vatsan, takapuolen, niinkuin naisilla nyt yleensä on.
Joten tiedän tunteesi vallan hyvin ja voinkin sanoa, että sinun kuuluu tehdä se päätös tahdotko jatkaa suhteessa, josta kärsit. Itsestäni ei siihen ollut ja voi sitä vapauden tunnetta, kun muutin pois. Pystyin taas hengittämään vapaasti ja koin olevani täysi nainen, viastani huolimatta.
Mulla oli sama tilanne n.8-vuotta sitten ,silloisen miehen kanssa yritettiin lasta monta vuotta ja kun lasta ei alkanut kuulua ehdottelin tutkimuksiin menoa, mies ei suostunut ja antoi ymmärtää että vika on minussa. En ottanut siitä mitään paineita ajattelin että ollaan sitten ilman lapsia jos luoja ei niitä suo. Erosimme ja löysin uuden miehen jolle kerroin heti suhteemme alussa etten luultavasti saa lapsia, meni noin puoli vuotta kun aloin odottamaan esikoistani, nyt meillä on tyttö ja poika,että miehen vaihto kyllä kannatti.
Mä sain diagnoosin monirakkulaiset munasarjat rutiini gynetutkimuksessa viime syksynä. Vuotta aikaisemmin mulle oli sanottu et kaikki on kunnossa. Sitten se lekuri anto ymmärtää ettei oo mitään toivoo raskaaksi tulosta ilman tabletteja. Ja se puhui siitä niinku mun ois pitänyt tajuta jo aikoja sitten et hormonit on päin v:tua.
Mä en ois ikinä selvinnyt sieltä ulos ilman ihanaa miestäni, joka on jaksanut tukea mua vaikka se on sillekin vaikea pala. Ja se jaksaa tolkuttaa mulle ettei se meijän lapsettomuus välttämättä johdu musta koska eihän miestä oo vielä ees tutkittu. Miehiä on monenlaisia, se paras niistä on naimisissa mun kanssa.
Noita miehiä kun on kuule harvassa, jotka osaavat ja pystyvät myöntämään, että vika voi olla hänessä. Suurin osa kun miehistä ei sitä myönnä. Tottahan se on, että parisuhde ei voi, eikä saakaan toimia vain ja ainoastaan lapsen pohjalta. Kyllä parisuhde täytyy perustua aitoon rakkauteen, eikä vain lastenhankintaan. Valitettavasti moni parisuhde vain kaatuu lapsettomuuteen ja väkisinkin siinä tulee mieleen, että oliko suhde perustettu ainoastaan ja vain lastenhankintaa varten (?!) Tätä asiaa olen itsekkin miettinyt edellisessä suhteessani, joka kaatui minun "sairauden" vuoksi, kun en voinut antaa "normaalisti" sitä lasta miehelle. Väkisinkin tuli mieleen, että mies piti minua kuin kanaa, joka munii ja hautoo silloin kuin mies sitä tahtoo. Tämä ajatus ei todellakaan miellyttänyt minua!!
Mutta kuten alussa jo sanoin, nauti kun omistat noin ymmärtävän ja kannustavan miehen.
Kaikkea hyvää teille!!
Ei lapsettomuus sairaus ole, se on mahdollisuus toisenlaiselle elämälle! :)