Olen tällä hetkellä kolmen aika pienen lapsen kummi. Tietenkin olin otettu kun minua pyydettiin mutta nyttemmin olen huomannut, että vain lahjoja odotetaan: synttäreiksi ja jouluksi tulee oikein listat, joista kummit sitten keskenään saavat sopia että mitä kukin ostaa. Tosin en ole tähän mennyt mukaan: kyseessä on minun lahjani sille lapselle eikä mikään perheen hankintoihin osallistuminen.
viimeisen tapauksen kohdalla oli vielä sellainen piirre että kummeja on pilvin pimein - siis sylikummien lisäki. On vain tullut mieleen että olikohan tarkoitus maksimoida hyöty.
Ikävä juttu mutta tähän tulokseen on ollut pakko tulla.
viimeisen tapauksen kohdalla oli vielä sellainen piirre että kummeja on pilvin pimein - siis sylikummien lisäki. On vain tullut mieleen että olikohan tarkoitus maksimoida hyöty.
Ikävä juttu mutta tähän tulokseen on ollut pakko tulla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla oikeassa, joidenkin ihmisten mielestä kummi on vain ja ainoastaan lahjakone lapsenvahti aina tarvittaessa. Ikävä kyllä.
Itselläni on kummipoika, jota saan tavata niin usein kuin haluan (onneksi asumme lähekkäin ja se on mahdollista:), lahjoja annan silloin kun itse haluan (myös juhlapäivien lisäksi), lapsenvahdiksi tarjoudun usein itse jotta vanhemmat saavat yhteistäkin aikaa...
Ikinä minulta ei ole vaadittu mitään, mihin en itse olisi valmis, eikä varmasti koskaan tulla kirjoittamaan mitään lahjalistaa valmiiksi (eri asia jos poika kasvaessaan itse toivoo jotain).
Tärkeintä on kuitenkin se, että vietän aikaa pojan kanssa (ja tunne on ihan varmasti molemminpuolinen), on ihanaa nähdä toisen kasvavan ja oppivan koko ajan jotain uutta :)
Meidän kummallakin tytöllä on 4 kummia. Tavoitteena ei ole hyödyn maksimointi, vaikka sellainen saattaa käydä mielessä.
Vanhemman tytön kummeista 1 asuu kanssamme samalla paikkakunnalla ja pitää tiiviisti yhteyttä. 1 asuu ulkomailla ja pitää yhteyttä sieltä tiiviisti. 1 asuu toisella paikkakunnalla ja pitää jonkin verran yhteyttä. Viimeistä ei ole ristiäisten jälkeen näkynyt, eikä ole lasta tavannut kuin 2-vuotiaana viimeksi (nyt on 6-vuotias)
Nuoremman tytön tilanne on saman suuntainen. Kaksi kummia asuu täällä ja pitää hyvin yhteyttä, yksi muualla, mutta pitävät yhteyttä ja yksi lähestyy jouluisin joulukortilla.
Koko vuodatuksen pointti on se, että jos kummeja on useampi, niin ainakin jonkun kanssa todennäköisesti onnistuu läheinen kummisuhde. Itselläni ei sellaista ole ollut, sisarellani sen sijaan oli ja kadehdin sitä lapsena kovin.
Sydäntä särkee muuten joskus, kun lapsi kysyy, miksei kummitäti halua soittaa hänelle, vaikka se toinen kummi soittaa. Onneksi nämä välinpitämättömät kummit ovat hiljalleen unohtuneet ja läheisemmät tulleet yhä tärkeämmäksi...
Olen itsekin huomannut, että jotkut valitsevat kummit pelkästään lahjojen takia. Hyvänä esimerkkinä äitini veljen perhe, jonka esikoispojan kummeja vanhempani ovat. Heiltä tulee listat synttärinä ja jouluna, eivätkä lahjat todellakaan ole halvimmasta päästä. Olen monesti kummastellut touhua.
Itselläni on laskettu aika huhtikuun alussa ja olen jo valinnut kummit tulevalle pojallemme. Isoveljeni sylikummiksi ja kaksi lapsuudenystävääni kummeiksi. Heidät valitsin, koska heihin voi luottaa a tiedän heidän huolehtivan lapsesta, mikäli meille sattuisi jotain. Kysyessäni heitä kummeiksi painotin, että en halua heistä lahjakoneita tai lapsenlikkoja, vaan tukea ja turvaa lapsellemme. Haluan, että lapsellamme on myöhemmin ihmisiä elämässään, joiden puoleen hän voi kääntyä...siis isän, äidin ja isovanhempien lisäksi.
Itse kuulun niihin vanhempiin joihin ei kummit pidä mitään yhteyttä. En vaadi tai halua lapselleni tavaraa vaan mielestäni kummius on aikaa ja yhteisiä kokemuksia lapsen kanssa eikä mitään turhaa rojua.
Mutta tuttavapiirissä olen törmännyt samaan-toiveet kyllä esitetään hyvinkin suoraan. Törkein mitä olen kuullut kummilapsen äidiltä, oli "tärkeimmät ihmiset ostavat uuden sängyn, mutta sinulta esimerkiksi yökkäri olisi ok"-tyyliin. Siis voi helv! Minä en koskaan ilkeäsi vaatia vaikka olisin miten puilla paljailla. Toiseksi kummin vastuu ei tod ole hankkia lapsen tarvikkeita tai elättää häntä (ja auttaa vanhempien talous-asioissa) vaan jos kuka mitä haluaa antaa, niin tekee sen vapaasta tahdosta ja lasta ilahduttaen-ei pakosta tai jopa suoranaisesta painostamisesta.
Itse olisin tosiaan aikaan tyytyväinen tai edes että joskus kävisivät lapsen lupna (tai heille voisi lapsi mennä) mutta toisinkin voi olla. Juuri itse esitin vastakysymyksen, että miksi yleenäs kummiksi suostua lainkaan jos ei sitten ole kiinnostunut? Kummius mielletään liikaa siihen että lahja/juhlapäivä ja "velvollisuus" on siinä.
myös vanhemmat voivat ottaa yhteyttä kummiin päin..
Itse olen ollut tyytyväinen, koska olen päässyt kummiksi. Kummityttöni on 10 kk ja olen nähnyt häntä keskimäärin pari kertaa kuukaudessa. Olen muuttamassa hänestä kauemmaksi, joten jatkossa tiedän, että yhteistä aikaa ei niin paljon ole. Osaltaan tietysti ahkeraan yhteydenpitoon on vaikuttanut se, että tytön äiti on hyvä ystäväni. Lisäksi on ollut ihana seurata pienen lapsen kasvua.
Lahjoja en ole paljon ostanut, koska budjettini ei sitä salli. Tytön äiti on kuitenkin ollut äärimmäisen kiitollinen, että olen käynyt häntä ja tyttöä katsomassa. Olen ollut kuulemma tärkeä apu silloin, kun äiti on tarvinnut aikaa kotitöihin ja minä olen ollut tytön seurana. Ja he ovat olleet minulle tärkeä apu, kun olen ollut väsynyt ja kaivannut piristystä. Noiden kahden ihmisen hymy, kun on saanut aikaan paljon.