Taivaaseen matkani käy...

Turhaa puhut tollasta, koska meitä, jotka ovat
kokeneet vastaavan, on niin monta vielä pystyssä.
Itse en ole vielä löytänyt hänen paikkaajaa tai
parempaa kuin hän oli. En tiedä tulenko
löytämäänkään, mutta luulen että jos en löydä,
saan hänet takaisin. Koska mikä on minulle
parasta, tulee olemaan minun. Voin
kertoa "lohdutkseksi" ettei olo tuosta pahemmaksi
enää mene. Se lähtee nousun pikkuhiljaa. Itse
laihduin 10kg muutamassa viikossa, kun olo oli
niin paha, mutta luulen olevani voittajana jo
tässä leikissä. Itsemurha ei ratkaise kenenkään
ongelmia, se vain lopettaa elämäsi. 16v on vielä
liian kokematon poistumaan tästä maailmasta,
koska ET VOI tietää mitä sinulle tulee vielä
tapahtumaan. Pidä silmät auki ja yritä jaksaa. Se
vaatii enemmän kuin mitä sinulta on vielä koskaan
vaadittu, mutta se on mahdollista tehdä. Tee se
ja näytä itsellesi. Ikävä ja itkut ja muut pahan
olon tuulahdukset ovat yleistä, mutta yritä
kestää. Itsekin olen kestänyt. Kaikkea en edes
halua kertoa mitä olen joutunut kestämään, koska
niitä ei monelle tapahdu. Voin sanoa että
sellaista ei kukaan toivo.

Tiedän tuon tunteen. Kukapa meistä ei olisi sitä
kokenut. Aina rakkaan ihmisen menettäminen
sattuu, se sattuu niin kovin, ettei tiedä mitä
tekisi. Miten voi enää pärjätä yksin, miten voi
enää koskaan nauraa ja iloita. Silloin tahtoisi
vain kuolla pois. Eihän minulla ole enää ketään.
Mutta pikku hiljaa suru väistyy, se ei tapahdu
hetkessä, mutta kun käsittelet surusi,
mahdollisen vihasi ja katkeruutesi, pääset
tapahtuman yli. Myöhemmin voit hymyillen
muistella kaikkea sitä ihanaa, minkä yhdessä
koitte. Aikanaan löydät kyllä jonkun. Jonkun
jonka kanssa ei käy näin, mutta mahdollistaaksesi
sen, sinun on elettävä. Elettävä ja koettava,
opittava ja aikuistuttava. Sillä olet vielä kovin
nuori ja elämällä on sinulle paljon annettavaa.

Voimia jaksamiseen, sateen jälkeen paistaa aina
aurinko.

Kyllä voi olla ankeaa, mutta ei kannata kuolla.
Mieti vaikka mitä muuta arvokasta elämässäsi on.
Ei sitä kaikkea kannata menettää, kun kerran saa
elää. Toivottavasti olosi on pian parempi.
Ajattele miltä muista tuntuisi, jos sinä kuolisit.

ajttele asiaa ennen kuin toimit....

(enkä päästä sua tänne liian aikaisin)

MUTTA:
"menetit"- et sinä ole lopullisesti mitään
menettänyt...
Sulla on vielä mahdollisuuksia.

Minun Rakkaani on jo taivaassa odottelemassa ja
minun on paljon vaikeampi sanoa hänelle edes
kunnon jäähyväisiä...

Ota nyt elämästäs kii ja leijaile sinne
taivaisiin, mutta sellaisella menopaluu
matkalipulla!!!


En minäkään aio antaa periksi...

toivoa on aina.mikset sä sit vois mennä sen luo
ja sanoa???ajattele mitä muut ajattelisivat jos
kuolisit,he olisivat todella surullisia niinkuin
minäkin vaikken tunne sinua.kirjoita minulle
[email protected]

ei 16.v voi vielä tietää mitä rakkaus on! :D Ei
kai...pidä lippu korkeella, kyllä sen yli pääsee
mutta aikaa se vaatii...

Jos sä olet kerta kokenu jo niin suurta
rakkautta, niin mix haluut tuhota ittes? Etkö
mieluummin tuntis ylpeyttä siitä, ettet sä oo
luovuttanu?? Ja mistäs sitä tietää, kokisitko
syvempää rakkautta myöhemmin...! Mulla on myös
ollut noi itsetuhoisuudet mielessä, mut mä
selvisin sillä, kun jaxoin kaikesta huolimatta
etsiä niitä positiivisia puolia asioista. Ja
tietty ylpeys voitti. Mä en aio olla niin heikko,
et luovuttasin. Ja jos mä tekisin itsemurhan,
niin se olis varmaan pahin teko mun perhettä ja
sukuu kohtaan. Se todistas niille, etten mä
arvosta niitä yhtään, ettei niitten rakkaus mua
kohtaan merkitsis mitään. Niin mä en haluu
käyvän. Tuskin sinäkään? Arvosta maailmaa ja
kunnioita edesmennyttä rakastasi suremalla häntä,
mutta ei tappamalla itseäsi.

Olisi hienoa jakaa sun kanssa ajatuksia. Voisin
edes yrittää auttaa...:)

Kuolema e ole ratkaisu asioihin. Mutta anna
mailiosoitteesi niin mailaan sulle Ystäväiseni!