Me oltiin kummatkin nättejä, mä ja mun bestis.Se
oli kuin Prinsessa Ruusunen vaaleine kutreineen
ja mut oli leimattu lumikiks.Me alotettii seiska
samalla luokalla ja kaikki meni
tavallisesti.Käytiin bileissä, röökattiin
välkillä, lintsattiin.Välil mua kyl rupes aina
pyörryttää ja pistää sydämestä, mut ajattelin sen
johtuvan siitä, et mun aamupalaan ei kuulunu
muuta ku röökiä.Vähä ennen joulua meidän luokalle
tuli sit uus oppilas, kundi, entinen tarkkis
jonka perään kaikki muijat kuolas.Mä olin
päättäny et ton mä haluun ja sama ajatus oli kai
mun bestiksen päässä, koska ne alko sit olee
yhessä.Mun sydän särky enkä puhunu enää koskaan
parhaalle ystävälleni.Se kuoli, kun tämä
jätkäkaveri ajo mopolla päin puuta.Samoihin
aikoihin mulla todettiin syöpä.Mahasyöpä, paha
sellanen.Viis vuotta, naps, sit mun elämä ois
eletty! Ei tää voinu tapahtua mulle.Rupesin
ratkoo auki ranteita.Aluks sattu, mut sit ei enää
tuntunukkaan miltään.Mun elämä, mitä siinä enää
oli?! Makasin sairaalan valkosissa lakanoissa
ranteet teipattuina, letkuissa.Vähään aikaan en
tajunnu mistään mitään.Suren parasta ystävääni,se
on poissa.Niin mäkin muutaman vuoden päästä,mut
sitä ennen en aio päästää elämääni
menemään.Muistakaa ihmiset,ME ELETÄÄN VAAN
KERRAN!!!
oli kuin Prinsessa Ruusunen vaaleine kutreineen
ja mut oli leimattu lumikiks.Me alotettii seiska
samalla luokalla ja kaikki meni
tavallisesti.Käytiin bileissä, röökattiin
välkillä, lintsattiin.Välil mua kyl rupes aina
pyörryttää ja pistää sydämestä, mut ajattelin sen
johtuvan siitä, et mun aamupalaan ei kuulunu
muuta ku röökiä.Vähä ennen joulua meidän luokalle
tuli sit uus oppilas, kundi, entinen tarkkis
jonka perään kaikki muijat kuolas.Mä olin
päättäny et ton mä haluun ja sama ajatus oli kai
mun bestiksen päässä, koska ne alko sit olee
yhessä.Mun sydän särky enkä puhunu enää koskaan
parhaalle ystävälleni.Se kuoli, kun tämä
jätkäkaveri ajo mopolla päin puuta.Samoihin
aikoihin mulla todettiin syöpä.Mahasyöpä, paha
sellanen.Viis vuotta, naps, sit mun elämä ois
eletty! Ei tää voinu tapahtua mulle.Rupesin
ratkoo auki ranteita.Aluks sattu, mut sit ei enää
tuntunukkaan miltään.Mun elämä, mitä siinä enää
oli?! Makasin sairaalan valkosissa lakanoissa
ranteet teipattuina, letkuissa.Vähään aikaan en
tajunnu mistään mitään.Suren parasta ystävääni,se
on poissa.Niin mäkin muutaman vuoden päästä,mut
sitä ennen en aio päästää elämääni
menemään.Muistakaa ihmiset,ME ELETÄÄN VAAN
KERRAN!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
saipahan päivän naurut
luulitko et toi oli pelkkää "satua?"
kuka tommosesta ees viittis vitsailla.
Naura sit kun tiiät et sul on kuolema kohta eessä
Tuntuu varmaan tosi pahalle....Sulle Lukikki
tiedoks ettei kaikki oo tollasia epäilijöitä kun
toi yks oli....kakarat vaan leikkii netissä ja ei
tajua,että tääl on ihmisiä joilla on oikee elämä
ja se ei aina oo se mitä haluis sen olevan!Yritä
jaksaa...tärkeintä ei oo se,miten kauan elää,vaan
miten sen ajan elää!Muista se......=)*hali*