Olen yh-äiti minulla on 4vuotias poika ja nyt on syksyllä toinen tulossa. En edes halua miestä kotiini huutamaan ja haukkumaan. Ei lapsilla tartte olla isä kotona ei minullakaan ollut. Muutin 9vuotiaana lastenkotiin ja en ole siitekään katkera äidilleni.Olen elänyt onnellisimmat hetkeni yksin ja poikani kanssa. Toivon että jokainen miettii mikä on lapsen parasta? Minä mietin ja nyt tiedän...se olen minä ja minun lapseni yhdessä ilman huutavaa juoppoa!!
Ei se niin kamalaa ole!!
leijona -74
10950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joulupukkikin on juoppo? huutava? räyhäävä?
eli elatusmaksuistakin noin periaatteessa voi välttää kun panee paperille sitten kun tulee vanhaksi voihan se olla mukavaa jos on mamma
ja puusepille näköjään vakiopalkka on 1300erkkiä
ja joskus noin 20vuoden päästä(ikälisät 1900erkkiä?)´Tuohon sekaan kun tukitaan eukko ja muksu ja sivussa jos haluaa asua auto tarpeellinen METSÄÄ LAPISTA LÖYTYY EIKÄ OIKEIN MUUTA NIIN SOSIALISTIT SANELEE PERKELE
voit pyytää helpotusta elatusmaksuihin
Käy kysymässä kuntasi soststosta
Katkeruudella et voita mitään
pahennat vain omaa tilannettasi
ja laskepa verottomat timpurinlisät palkan päälle
eipä tarvitse perhettä huomioida iltaisin ja viikonloppuisin
voi ansaita -vinks-
Minä kanssa olen yh, ja onnellisempi kuin varmaan koskaan parisuhteissa. Enkä tähän talouteen aio miestä ottakaan, en ainakaan vähän aikaan.
Minulla on 3-vuotias tytär ja nyt suunnittelin tekeväni toisen lapsen. Siittäjä on jo valittuna. Tämä vauva olisi minun oma "projekti". Miestä nyt tarvitaan tietenkin, hetkeksi, mutta ei sen enempää. Isyyttä ei tunnusteta, ja isä ei joudu elatusmaksuja maksamaan.
Välttämättä nk. kokonainen perhe ei ole parasta lapselle. On vanhempia jotka juovat, riitelevät, tai eivät välitä/huolehdi lapsesta. Kun äiti/isä, tai molemmat, ovat onnellisia se on parasta lapselle.
Minä ainakin olen lapselleni paljon parempi äiti nyt kun elän yh:na, koska olen onnellisempi näin.
Hei
Lapsista voi tulla tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä myös yksinhuoltajaperheistä, vaikkakin yksinhuoltajat eivät mielestäni saa nykyisessä yhteiskunnassa ansaitsemaansa arvostusta. Tämä johtuu siitä, että suurin osa yksinhuoltajista on naisia, vastassaan katkeroituneita miehiä.
Nyt toivotan sinulle onnea ja menestystä ja jaksamista lapsen kasvun tukemisessa. Itselläni lapset ovat 15 ja 16 vuotiaita ja olen onnistunut itse lapsieni kasvatuksessa ja kasvun tukemisessa mielestäni oikein hyvin. Kyllä itseäänkin pitää joskus muistaa kehua, eikö niin. Kukaan muu ei sitä tee, josset sinä itse.
Erosin kun lapseni olivat aivan pieniä, enkä ole sen jälkeen uuteen liittoon sitoutuntut.
Mutta, täytyy myöntää, että näin jälkikäteen ihmettelen, kuinka ja mistä olen kaikina näinä vuosina omat voimani ammentanut. Ympärivuorokautinen lasten "ehdoilla" elämää pyörittävän arki on melko kaukana Glamourista.
On jaksettava arkea ja elämän ilot löytyvät todella pienistä asioita. Itse vielä opiskelin ja hankin hyvän koulutuksen, josta nyt voin nauttia.
Kuitenkin, parasta mitä lapsi voi saada on turvallinen koti. Upeata jos siihen kuuluu molemmat vanhemmat, ja rakkautta. Mutta myös yksinhuoltaja voi tarjota lapsille turvallisen kodin. Mutta turvallisuuden perusta ei ole pelkkä Bed and breakfast.
Lapsen kanssa on myös oltava läsnä ja lapselle on annettava aikaa ja rajoja. Se ei ole helppo tehtävä olla aina se ainoa läsnä oleva aikuinen.Tähän on sitäpaitsi sitouduttava tarvittaessa hyvinkin pitkäksi aikaa.
AIkuisen on itse oltava hyvä roolihahmo lapselle. Sinun on itsekin sitten osattava elää sen mallin mukaisesti, millaisen haluat lapsellesi antaa. Aikuisen on oltava vastuullinen, vahva, oikeudenmukainen, rakastava, lapsiaan tukeva ja rakastava sekä perheen kulttuuria ja perinteitä ylläpitävä henkilö. Eikö myöskään luovuus ja hauskuus ole kiellettyjä asioita.
Tämän kun kokee tulee ihmisestä melko nöyrä. Sitä ihmettelee, että mistä sitä rakkautta aina löytää näin kylmässä ja rakkaudettomassa maailmassa.
Ja periksi ei saa antaa, on pystyttävä jaksamaan, huolehdittava omasta jaksamisesta ja ihmisenä kasvamisesta ja kehittymisestä. On haettava elämälle kokonaisvaltainen merkitys, jossa tavoitteita on aseteltu pidemmälle aikajaksoille, että on jotain mikä kantaa sinua päivästä toiseen eteenpäin.
kaikki miehet ovat huutavia juoppoja!!Sanoit,ettet tarvitse miestä eikä lapsesikaan tarvitse isää.Tiedätkö sinä lapsesi isän tarpeen?Tuskinpa!Mielestäni jokainen lapsi(pieni tai suuri)tarvitsee/tarvitsisi molemmat vanhemmat!Sen kyllä tiedän,että aina se ei ole mahdollista.Minulla ei ole koskaan ollut juuri minkäänlaista kontaktia isääni(vanhempani erosivat ollessani 2,5 vuotias).Mut täytyy sanoa,että kyllä minä isää olisin tarvinnut ja tarvitsisin vieläkin vaikka jo aikuinen olenkin.
ja tarvitset isää.
Mutta minkälaista?
Jokainen kaipaa "isää", siksi on isä-Jumalaa, kuninkaita, presidenttejä, diktaattoreita, johtajia, ihmisten kyltymättömään isän kaipuuseen.
Isän kaipuuta potee nekin, joilla on isä. Luultavasti isät itsekin potevat isän kaipuuta, kaikki kaipaavat turvallisuutta.
Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös nainen voisi olla yhtäpaljon kuin mies turvallisuuden antaja lapselle.
Eikä enää tänä pävänä pitäisi aikuisten opettaa lastaan mollaamaan isätöntä (tai äiditöntä) ikätoveriaan.
Käytännössä ympärillämme toteutuva isä-kulttuuri ei ole sellainen kuin pitäisi, ei sellainen, jota lapsi tarvitsee, ei ainakaan tähän mennessä ole ollut.
Jospa äitisi tiesi, ettei sinunkaan isästäsi olisi ollut tämän isätarpeen tyydyttäjäksi.
kyllä on totta, että isästäni ei "isänrooliin" ollut eikä ole edelleenkään. Muuten tuntui aikaa kaukaa haetuilta vertauksesi, isä-jumalaan,presidenttiin...Et ehkä ymmärtänyt oikein mitä kirjoituksellani halusin sanoa?Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että äiti/isä voi yksinäänkin olla hyvä, turvallinen...kasvattaja.Ja minusta nyt ei ainakaan ole mollamaan yh:n lasta/lapsia!!!Lähinnä halusin kertoa siitä, kuinka surullista mielestäni on se, että sanotaan, ettei lapsi tarvitse isää!Minun mielestäni tarvitsee.
on tarvittu itä-naapurissamme.
Lohdutin omia lapsiani heidän isä-kaipuussaan kertomalla tuon isä-kaipuun olevan kovin yleismaailmallista ja koskevan kaikkia ihmisiä.
Muistan hyvin oman isänkaipuuni. Astrid Lindgrenin kirja Mio kuvaa hyvin isä-kaipuuta. Sitä kirjaa itse lapsena luin, isäni oli kuollut.
Mutta vaikka olisi elänyt, ei hän olisi täyttänyt isän tarvettani, ei antanut aikaansa lapsilleen, niin muistelen.
Et varmaan sinä mollaa, huomautus oli suunnattu niille, jotka tasaisin väliajoin pistäytyvät tällä palstalla mollaamassa. Ja onhan tuossa tuo Lastani kiusataan aloitus, jossa kiusaaja niin oli tehnyt.
On se totta, että jos kunnon isään on mahdollisuus, niin hyvä niin.