Mä en jaksa itteeni ku oon aivan tosissaan ihastunut erääseen miespuoleiseen ihmiseen joka tekee mut ihan oikkeesti hulluks , ei häivy minnekkään mun ajatuksista ei millään vaikka minkä tekisin, ja ku nyt ku oon ihan tyhmänä siitä, just kaikki nää vakiot et välttelen sitä minkä kerkiän, ettei vahingossakaan tulis katottua sitä silmiin tai joutus puhuun sille, siis on aivan tuhannen tukossa ja solmussa ja kipsissä ja kaikkee heti ku se on lähelläkkää. Siis apua oikeesti mitä teen ittelleni , oikeesti tää on hirveetä.. Täsäki vois melekeen pohtia että onko tää mun vika ku meen ihastuun, vai sen vika ku on sellanen että mä ihastun siihen;)
Toivotonta!
Eliina
2821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole huoleti tuntemuksei ovat todellakin täysin normaalia, jopa toivottavaa. Sehän on mielettömän hieno tunne, jonka kohoaisi vielä paljon korkeammalle, mikäli ihastumisesi kohde kokee samoin kuin sinäkin.
Toivotaan näin olevan tai tulevan.
Kuuleppas... Mix sie haluut vältellä koko ajan sen katsetta..? Ja sitä et ettet vaan joutuis juttelene sen kaa...?? Siis mie itte oon kuule aivan samassa tilanteessa, mutta en silti välttele sitä!!! Ja katon sitä silmiin...kuten sekin mua.. No en rupee sitä nyt täs kertoilee, kun se on pitkähkö stori, mutta mie suosittelen, etttä älä välttele sitä, äläkä sen katsetta äläkä myöskään sitä et joutusit sen kaa jutteleen. Vaan oon rohkea!!!!