olen kohta 15 vuotias ihan normaali murrosikäinen tyttö. mulla on äitiini tosi hyvät välit ja vietämme paljon aikaa yhdessä.. shoppailemme, juttelemme, nauramme ja äitini on kyllä hyvä tyyppi. hän on 45-vuotias, eli ei mikään nuori, muttei vanhakaan. nuorekas kylläkin.. äiti on kasvattanut meidät (minut ja kohta 18vuotiaan) isoveljeni niin,ettei mitään tarvitsisi salailla ja luonnollinen voi olla aina eikä tarvitse häpeillä puhua mistään.kaikki on mennyt hyvin ja pieniä sekä isoja riitoja ja taisteluita on murrosiän matkalla tullut,joka on ihan normaalia. monien mielestä normaalia ei ole ehkä huutaa huoraa mutsilleen päin naamaa,eikä kyllä olekaan..se onkin ongelmani.rakastan äitiäni ja meillä on tosi paljon kaikkea kivaa yhdessä,mutta kun hermostun haukun mutsin ihan täysin.luulen, että minulla on jonkinlainen oikeus haistatella ja haukkua mutsi pahasti milloin minua huvittaa. mutsi loukkaantuu yleensä pahasti ja sitten pyydän yleensä jollain ihanalla tavalla anteeksi ja sitten itketään ja sovitaan kaikki,mutta vaikka heti viikon päästä saatan huutaa ja haukkua mutsin taas!olen tietenkin saanut aresteja ja kieltoja,mutta ne eivät vaan tunnu tehoavan.olen vahva ja räiskyvä luonne,sanon asiat suoraan,mutta mutta..viime riitamme lähti siitä,kun olin sairaalassa pienen leikkauksen jälkeen ja mutsini oli katsomassa ja hermostuin tälle ja siellä haukuin hänet..tuntuu todella typerältä ja olin todella tyhmä!mutsi on taas loukkaantunut ja pyysin kyllä anteeksi ja sanoin niinkuin juuri tajusin: haukun mutsi ja pyydän anteeksi,kohta mutsi ei enää anna anteeksi ja välit menevät aina vaan enemmän rikki! tai eivät ne mene rikki,kuin hetkelliseksi. mutta miten rikki mutsini aina onkaan? mutsi antaa anteeksi ja kaikki on hyvin, hän ostaa minulle vaatteita jne. sitten haukun hänet taas! ei se ole oikein! en oikein tiedä miten kysyisin neuvoa, mutta jos joku osaisi hieman neuvoa olisi apu kyllä tarpeen... :)
hyvät välit-huonot välit
emily..
8946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jospa kunnioittaisit äitiäsi enemmän, niin ei heti tekisi mieli haistatella ja haukkua häntä. Potkaisee sut pian kotoa pois..
rakastavat lapsiaan, olivat he sitten minkäikäisiä tai miten käyttäytyviä. Yksi kantavia voimia on, että murrosikäinenkin joskus aikuistuu ja pystyy kohtelemaan vanhempiaan kunnioittavasti. Sinulla on kasvu vielä kesken ja äitisi sen ymmärtää. Olet kyllä jo päässyt pahimman yli, koska olet älynnyt, että ei se äitikään kaikkea kestä, ei ainakaan ansaitse? Muista, että ihan pienetkin edistysaskeleet piristävät mieltä! Onnea matkaan!
:).
tämä oli todella rohkaiseva kommenti ja asiat tosiaan tuntuvat menevän jo parempaan päin, toivottavasti:)
Näin pikaisesti tulee mieleeni että sinä itse et kunnioita itseäsi ja sitten sen huonon tunteen paiskaat äitisi turvalliseen persoonaan. Eihän sinulla ole ketään muuta kenelle uskallat olla lapsellisen ilkeä.
Olet sen verran iso että kyllä sinun jo pitäisi tajuta itseki että ei kukaan jaksa kestää tuollaisia halventavia haukkumisia.
Äitisi pitää tehdä siitä loppu ja sinun on se ymmärrettävä.
Anteeksipyyntö ei enään merkitse mitään, en minä ainakaan hyväksyisi tapaisiasi anteeksi pyyntöjä. Ethä meinaa sillä sitä mitä sanot, vai?
Hyvä asia on, että tiedostat itse, ettei noin pidä sanoa, eikä tehdä. Monille se ei selviä ehkä koskaan. Olet jo paljon lähempänä ratkaisua siitä syystä.
MUTTA: älä koskaan luule, että äitisi antaa aina anteeksi. Olen seurannut sivusta kaltaisesi nuoren naisen kamppailua äitiään vastaan ja lopputulos on se, että äiti lopulta "tuli järkiinsä" ja lakkasi antamasta anteeksi tyttärensä järjetöntä mesoamista. Tyttö kuvitteli, että kyllä äiti kuitenkin unohtaa ja antaa taas kaikkea, mutta toisin kävi. Äiti laittoi tyttärensä tyynesti ja päättäväisesti maailmalle kokeilemaan itse siipiään ja selviämään yksin. Tosin tytär oli siinä vaiheessa jo kaksikymppinen, mutta oli ehtinyt mellastaa jo 12-vuotiaasta. Yllättävintä (?) oli ehkä se, että äiti myönsi myöhemmin voivansa henkisesti paljon paremmin, kun oli niinsanotusti heittänyt tyttönsä ulos. Äidinkin malja voi siis vuotaa yli.
Yksi hyvä neuvo hermostumistilanteessa on se, ettei sano mitään. Opettelee siis hillitsemään itseään, ei kaikkia ajatuksia tarvitse oksentaa toisten silmille. Jos on eri mieltä jostain, niin sitten vaan on, ei sitäkään aina tarvitse tuoda julki. Se on opettelun paikka, sekä sinulle, että äidillesi.
Ymmärrän sua=) Itse olen jo 'vanhus', 20, mutta silti räiskyvän ja vahvan temperamenttini takia, päästän suustani asioista ja sanoja, joita ei ehköä tarttis tuoda julki...Tiedän olen ehkä epäkypsä, mutta anteeksianto on mielestäni turhaa, koska en sitä voi täydestä sydämestäni sanoa.
Sanon asiat suoraan ja tiedän loukkaavani ihmisiä, mutta toisaalta hekin loukkaavat minua, koska eivät sano asioita minulle suoraan.
..Mitä jos näyttäisit tuon kirjoituksesi äidillesi.Ehkä äitisi ei tiedä että sinulla on paha olo tuosta haukkumisesta ja huorittelusta tai sitten koita puhua asiat halki äitisi kanssa ILMAN HUUTAMISTA JA HUORITTELUA,kerro miltä susta tuntuu.Olet onnekas kun sinulla on niin hieno ja ymmärtäväinen äiti!
Itse olen todella temperamenttinen kun sille päälle satun ja vaikka huudan ja parun niin ei mieleeni tulisi koskaan haukkua äitiäni huoraksi yms.
tsemppiä =)