tää elämä on aika merkillistä...

Mä tässä rupesin vaan miettimään,
että......vaikea kirjoittaa ajatuksia...Mä olen
yksin ja yksinäinen. Mä olen ollut jo kauan. Mä
oon tottunut olemaan yksin, mutta yksinäisyys
kirpaisee vielä. Mitä, jos se kohta ei enää
kirpaisekaan? Jos mulle onkin sama, vaikka
elänkin elämäni läpi ilman ketään? Jos
yksinäisyyden tunne katoaa, tuleeko musta turta?
Vai katkera ja vihainen? Mä olen jo masentunut,
mutta koska mikäänhän elämässä ei ole niin varmaa
kuin muutos, niin joonkin päin tässä varmaan
ollaan muuttumassa. Mitä sitten tapahtuu, kun mä
hyväksyn lopullisesti sen faktan, etten mä ikinä
löydä ihmistä, joka ymmärtäis, sieluntoveria
siis? Sarjassamme elämän ikuisuuskysymykset...
3216
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

eikö sinulla ole ketään joka sinua kuuntelisi?
toivoisitko sitä? jos pistät sähköposti-ososi
tuohon alle, niin voisin kirjoittaa sinulle. minä
pidän ihmisten kuuntelemisesta ja auttamisesta.
ehkä minusta voisi tulla ystäväsi?

Äänestä
  • Itse asiassa olen kuitenkin sen verran
    onnellisessa asemassa, että suhde vanhempiin on
    jotakuinkin kunnossa, joten en kai voi väittää
    olevani ihan yksin. Ystävien suhteen tilanne on
    kitenkin autio. Kiitos tarjouksesta, ystävä ei
    olisi pahitteeksi. Mulla on vähän ongelmia mun
    nykyisen e-mail-osoitteen kanssa, suositteletko
    jotain tiettyä????

    Äänestä

  • tuo outo tyttö vaan kirjoitti:

    Itse asiassa olen kuitenkin sen verran
    onnellisessa asemassa, että suhde vanhempiin on
    jotakuinkin kunnossa, joten en kai voi väittää
    olevani ihan yksin. Ystävien suhteen tilanne on
    kitenkin autio. Kiitos tarjouksesta, ystävä ei
    olisi pahitteeksi. Mulla on vähän ongelmia mun
    nykyisen e-mail-osoitteen kanssa, suositteletko
    jotain tiettyä????

    tehdä uusi oso hotmailiin. se on mielestäni
    paras.. kerro kun olet saanut sen valmiiksi, niin
    kirjoitan!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tuo outo tyttö vaan kirjoitti:

Mä tässä rupesin vaan miettimään,
että......vaikea kirjoittaa ajatuksia...Mä olen
yksin ja yksinäinen. Mä olen ollut jo kauan. Mä
oon tottunut olemaan yksin, mutta yksinäisyys
kirpaisee vielä. Mitä, jos se kohta ei enää
kirpaisekaan? Jos mulle onkin sama, vaikka
elänkin elämäni läpi ilman ketään? Jos
yksinäisyyden tunne katoaa, tuleeko musta turta?
Vai katkera ja vihainen? Mä olen jo masentunut,
mutta koska mikäänhän elämässä ei ole niin varmaa
kuin muutos, niin joonkin päin tässä varmaan
ollaan muuttumassa. Mitä sitten tapahtuu, kun mä
hyväksyn lopullisesti sen faktan, etten mä ikinä
löydä ihmistä, joka ymmärtäis, sieluntoveria
siis? Sarjassamme elämän ikuisuuskysymykset...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu