mä oon 17v ja seurustellu reilu vuoden 19v jätkän
kanssa. nyt mä haluisin mennä kihloihin. onko se
aivan älytöntä näin nuorena?! joudun lukion takia
asumaan kotona vielä ainakin kaks vuotta.
kertokaa mielipiteitänne. me ollaan kyl puhuttu
siitä mutt jätkä ei taida olla kovin innokas
asian suhteen...
kanssa. nyt mä haluisin mennä kihloihin. onko se
aivan älytöntä näin nuorena?! joudun lukion takia
asumaan kotona vielä ainakin kaks vuotta.
kertokaa mielipiteitänne. me ollaan kyl puhuttu
siitä mutt jätkä ei taida olla kovin innokas
asian suhteen...
Vastaukset 18
Vanhimmat
riippuu mitä ymmärrät kihloilla. joillekin se on
vain suhteen virallistaminen ja kaikki jatkuu
kuin ennenkin. mutta eikös se tarkota lupausta
avioliitosta? pitää ruveta suunnittelemaan häitä
ja niin edespäin..:)
älä mene kihloihin, mikä kiire? mitä haluat
tavoittaa sellasella? olet vielä niin nuori.
mun mielestä kihloihin meneminen on tosiaan
lupaus avioliitosta. En ymmärrä ihmisiä jotka
menevät kihloihin parin kuukauden seurustelun
jälkeen. Enkä todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka
menevät naimisiin puolen vuoden seurustelun
jälkeen!! Ja vuoden päästä eroavat... ei mitään
järkeä!
Mikä ihmeen kiire ihmisillä on? Eihän
tuollaisessa ajassa ehdi todellakaan tutustua
toiseen osapuoleen.
Olet tosiaan nuori. Kauanko olette seurustelleet?
Miksi haluaisit kihloihin?
Mun mielestä ensin seurustellaan, sitten sopivan
ajan päästä voidaan muuttaa yhteen asumaan. Vasta
sen jälkeen mietitään kihloja/naimisiin menoa.
ollaan seurusteltu reilu vuos. mutta mä olen
kyllä sitä mieltä että ensin mennään kihloihin,
sitten naimisiin ja vasta sen jälkeen muutetaan
yhteen. eipä tule monelle mieleen nykyaikana...
Hienoa, että edes joku on vielä nykyisin sitä
mieltä, että yhteen muutetaan asumaan vasta kun
on menty naimisiin. Silloin on paljon varmempaa
touhu, kun asian on annettu hautua ja ollaan myös
valmiita sitoutumaan.
kyllä se yhteen muuttaminen kannattaa ennen naimisiin menoa...kun suhteen arki paljastuu saattaa monella mieli muuttua...kummatkin tuovat omat tapansa ja ne tavat eivät aina saata sitä toista osapuolta miellyttää vaikka kuinka rakastaisi niin voi hermo pettää ja se on sitten menoa...että näin...
mielestäni naimisiin meneminen nykyään on yhtä tyhjän kanssa...ja lapsien tekeminen itsekästä...
saat olla sitä mieltä jos haluat, en sitä kiellä.
mutta miten ihmeessä ihmiset sitten ennenvanhaan
saattoivat muuttaa yhteen vasta häiden jälkeen
jos se nykyään on niin vaikeaa, sanopa se
minulle. jos rakkaus on todellista niin se ei
lopu kun toisen osapuolen arkirutiinit
paljastuvat. todellinen rakkaus kestää jos se on
luotu kestämään.
moraalikäsitykset olivat toiset kuin nykyään...mutta kerropa sinä minulle että miksikäs sitten nykyään puolet naimisiin menneistä eroaa, kun ennen ei erottu vaikka oli mahdollista(joopa joo...lähdetään vaan tälle päättymättömälle idioottilinjalle)...taitaa valitettavan monella rakkaus loppua kun arkirutiinit paljastuu...
Mun mielestä et oo liian nuori menemään
kihloihin, aina vertaan isoveljeni kihlattuun
joka oli 15 kun ne meni kihloihin ja siitä on jo
yli kaks vuotta.. kyllä se voi kestää
nuorillakin..
Mutta ei sun kannata ajatella kihloihin menoa jos
oot noin epävarma. Mä ainakaan en suunnittelis
sitä ennen ku olen täysin varma että se on se
ihminen kenen kanssa mä haluan viettää tämän
elämän kaikki, hyvät ja huonot, päivät.. Mutta
jos olet varma siitä niin mikäs estää :)
Ja tuosta kun noi vastaili sitä että se on lupaus
avioliitosta niin kuka sanoo että häitä pitää
alkaa heti suunnittelemaan? Voihan sitä mennä
naimisiin vaikka 20 vuoden päästä kihloihin
menosta..
No heillekkin ehkä jäänyt mieleen tää vanhempi
perinne, että kihlaus on merkki avioliitosta ja
joskus on tapa ollut, että viimeistään ½ vuoden
päästä kihlauksesta pari menee naimisiin. Ja
jostain olen kuulllut myös, että vihkimispäivä
pitäisi olla sovittu ennen kihloja. Mutta nämä
siis vähemmän todllakaan on käytössä enää.
Minusta kuitenkin on aika aikaista kihloja
kovinvakavasti ajatella, mikä kiire sillä on?
Sillä jos te olette toistenne kanssa loppu
elämänne, niin muutama vuosihan siittä on vain
pieni osa. Opetelkaa tuntemaan toisenne ja elä
missääntapauksessa poikaystävääsi painosta
kihloihin, jos hän ei ole ajatuksesta innostunut.
Hänellehhän kihlaus voi merkitä hyvinkin paljon...
ja hän ei ole siihen vielä välttämättä valmis.
Anna ajan kulua, nuoriahan te vielä ootte = )
mä oon 27 v mies ja oon sitä mieltä että
kihloihin mennään vasta sitten ku on asuttu
yhdessä vuoden verran,koska ei oo järkee olla
kihloissa jos asutaan eri paikoissa,kihloihin
meno on lupaus mennä naimisiin jonain päivänä ja
asuvathan avioparitkin keskenään? ja mikäs siinä
jos rahaa on,naisen kuuluu ostaa miehelle sormus
ja miehen naiselle,näin se menee! mutta jos
haluat noin lyhyen seurustelun jälkeen kihloihin
niin toivotan sinulle ja pojullesi onnea!!
Mikä kiire? Selvitä itellesi, mitä haluat
kihlaukselta. Haluatko rengastaa toisen, näyttää
maailmalle, että "toi on mun", varmistaa toisen
pysymisen...
Jos suhde on kestävää laatua, te ehditte kihloihin
ja naimisiin vielä monta kertaa ja pysytte yhdessä
ihan ilman sormuksiakin. Jos motiivit on
edellämainitut, on syytä selvitellä omia tunteita
ja ajatuksia ennenkuin pystyy toiseen luottamaan ja
sitoutumaan.
Mitä sitä suotta.
Mitä te siitä saatte tai menetättä jos ette mee.
Toisaalta taa et miks ei!?
Mutta sun elämäs, tuskin kenenkään mielipiteet sun
päätökseen vaikuttaa...
Miettisin silti viä..
Mitä sä sillä kihlautumisella oikeen
saavuttaisit? Siis okei, onhan se tietty ihan
hienoa, että on sormus ja saa tunteen, että suhde
on jotenkin vakavammalla pohjalla kuin ennen.
Mutta jos sä tarttet sormusta kertomaan siitä,
miten teillä menee, kaikki ei todellakaan oo
kohdallaan. Mulle kihlaus on lupaus avioliitosta
ja oikeestaan merkki siitä, että häät on jo
suunnittelun alla ja vain ajan kysymys. Tää
nykynen trendi, että mennään vaan kihloihin kun
se on kivaa ja halutaan näyttää SEKÄ ITSELLE että
muille, on musta tyhmyyden huipentuma. Eihän
kihlauksella ole sellasessa tapauksessa mitään
merkitystä, se on vaan tyhjänpäivänen sormus
kummallakin osapuolella. Tosin mä olen
tämmönen "ahdasmielinen kristitty", joten ohitat
varmaan nää mun mielipiteeni pelkkänä
höpönlöpönä... Kuitenkin mä haluisin sun
miettivän, miksi sä sitä sormusta niin kauheesti
haluat? Etenkin, jos sun jätkäs ei oo kovin
innostunut asiasta, kuten mainitsit... Etkö sä
halua, että kihlautuminen olis teidän molempien
yhteinen tahto eikä vaan toisen painostuksen
tulosta? Mä suosittelen, että odottaisit nyt
ainakin vähäsen ja miettisit näitä juttuja hiljaa
itsekses. Jos susta senkin jälkeen todella tuntuu
siltä, että kihlat ois ajankohtanen ratkasu,
koita vaan puhua jätkääs puolelles... Mutta älä
missään tapauksessa yritä väkisin painostaa.
Näissä jutuissa on mun mielestäni edettävä sen
hitaamman osapuolen ehdoilla, ellei ne ehdot ihan
kohtuuttomia ole.
olen itsekin "ahdasmielinen kristitty" kuten
asian ilmaisit (en kyllä tunne uskoni takia
olevani ahdasmielinen...) eli kihlaus on mulle
todellinen lupaus avioliitosta.
ei se mitään meinaa, mä oon nyt 17 ,vee ja olin
kihloisa vuoden yhen 23,vee jätkän kans..
mä aloin seurusteleen sen kans 15 vuotiana ja
sillo se oli 21.vee
että jos sinusta tuntuu että sä rakastat sitä
jätkää ihan tosisaan niin mee kihloihin !!!
kannattaa yritää !!
Sulla näkyy olevan sellanen periaate, että kun
ollaan seurusteltu jonkin aikaa, mennään
kihloihin. Ja sitten kun ei enää kiinnosta niin
puretaan kihlaus. Mun mielestä huono periaate,
mun mielestä ku mennään kihloihin ni sitä ei enää
pureta. Ja väärinkäsitysten välttämiseks sanon
että ei tietenkään ole pakko pysyä yhdessä jos ei
enää mene hyvin/kiinnosta tai jostain muusta
syystä on paras erota. Mutta silloin sitä
kihlausta ei ole harkittu tarpeeksi hyvin..
kihlautumiseen riittää nykyään niin hepposet
perusteet... jo viikon parin seurustelun jälkeen
kuvitellaan tuntevansa toinen niin hyvin, et
ollaan valmiita kihlautuun. teinikihlat on niin
naurettavia... jo 12-13 vuotiaat on ihan
vakavissaan ostaessaan sormuksia! millasta
lapsellista touhua! musta kihlojen kanssa ei oo
hyvä hätäillä. ei kukaan opi tuntemaan toista
parissa viikossa, kuukaudessa, vuodessa! ja nuori
ihminen kehittyy vielä ainakin henkisellä
puolella rutkasti, eli vaikka 17 vuotiaina
oltaiskin aivan samalla aaltopituudella niin
vuoden kuluttua voidaankin olla jo ihan eri
porukoissa, ja omistaa ihan eri arvomaailmat. mä
en väitä etteikö kihloihin meno vois olla oikea
ratkaisu mutta sen mä sanon että useimmille se ei
ole. ei ainakaan kannata tehdä päätöstä hetken
huumassa parin viikon seurustelun jälkeen.
Mä en muutenkaan yleensä ymmärrä mikä kiire
ihmisillä on nykyään kihloihin.Pysyyhän se suhde
kasassa ilman sormuksiakin!Vai onko se hienompi
tunne kun sormus nimettömässä ja saa esitellä
kavereille että on löytänyt sen oikean? Sillä mun
mielestä kihloihinmeno on menettäny tarkotustaan,
koska se tuntuu olevan pelkkä muoti-ilmiö.
Ja mä nyt satun olemaan vanhanaikanen ihminen ja
todella ajattelen että kihlat on lupaus
avioliitosta.Mä seurustelen itsekin ja tiedän
löytääneeni sen oikean ihmisen, mutta ei se
tarkota että mun pitäs heti kihloihin mennä.Sen
aika tulee myöhemmin ja sitten kun sitä on
tarpeeksi harkittu.