Ystäväni otti kiinni loukulla villikissan, laihan, nälkiintyneen, aran ja sähisevän.
Eläintensuojeluyhdistys käski viedä lääkäriin piikille, mutta ystäväni ei raskinnut.
Millä kissasta saa kotikissan?
Ilmeisesti ollut kuitenkin jossakin vaiheessa, kun osasi käydä laatikolla asiallakin.
Ikää vaikea arvioida, mutta nuorehko.
Mitä sille kuuluisi tehdä teidän mielestä?
Kaikki neuvot kissaihmisiltä kiitollisuudella otetaan vastaan.
Ikävä sitä on lopettaakaan, kun ainakin vaikuttaa terveeltä.
Eläintensuojeluyhdistys käski viedä lääkäriin piikille, mutta ystäväni ei raskinnut.
Millä kissasta saa kotikissan?
Ilmeisesti ollut kuitenkin jossakin vaiheessa, kun osasi käydä laatikolla asiallakin.
Ikää vaikea arvioida, mutta nuorehko.
Mitä sille kuuluisi tehdä teidän mielestä?
Kaikki neuvot kissaihmisiltä kiitollisuudella otetaan vastaan.
Ikävä sitä on lopettaakaan, kun ainakin vaikuttaa terveeltä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kissan pitäisi nyt saada olla mahdollisimman
rauhallisessa huoneessa ruoka- ja vesikupin
kanssa. Hiekkalaatikkoakaan ei pidä unohtaa.
Pikkuhiljaa ja tarkoitan todellakin pikkuhiljaa
ystäväsi voisi istahtaa huoneen lattialle
jokin herkkupala kädessään ja tarjota kisulle.
Luottamus saavutetaan vain hiljaa edeten. :)
Ensinnäkin, hienoa, ettei kissaa lopetettu! Todella upeaa!
Kissa on tietysti ensialkuun todella arka, koska ei ole tottunut pitämään ihmisiä ystävinä. Rauhallisuudella siitä selviää. Kun kissan antaa olla ihan omissa oloissaan, vaikkapa vain yhdessä huoneessa, ja juttelee sille rauhallisella äänellä paljon, se tottuu pian ihmisiin. Sylikissaa siitä ei välttämättä tule koskaan, mutta silittää saattaa saada kissasta riippuen joko melko pian tai sitten vasta monen vuoden päästä. Tämä kun on niin yksilöllistä.
Hienoa, että ystävä osaa käydä hiekkalaatikolla. Ehkä kissa kannattaa muutaman päivän ajaksi eristää yhteen huoneeseen, jossa on hiekkalaatikko, vesikuppi ja ruokakuppi. Ruokakuppiin voisi laittaa jotakin oikein herkkuruokaa ;). Viikon tai parin päästä tuota herkkuruokaa kannattaa yrittää tarjota kädestä, jos ei onnistu niin myöhemmin uudestaan.
Aikaa ja kärsivällisyyttä tuo homma kyllä vaatii, mutta on aivan mahtava tunne kun saa kissan kesyyntymään =). Väkisin ei tietenkään saa ottaa pois esim. sängyn alta. Pääsääntönä sanoisin, että kissan on annettava olla omissa oloissaan - se kyllä tulee tutkimaan paikkoja kun uskaltaa.
Tsemppiä sinne =)!
Onhan ystävälläsi metsästyslupa-asiat kunnossa. Tuo loukkupyynti kuuluu luvanvaraisiin hommiin.
Jos se kissa on oikea villikissa, ei siitä kesyä tule koskaan. Itsellä on kokemusta eläinsuojelun kautta tulleesta villikissan poikasesta, joka oli n. 7 viikoinen tullessaan meille. Kissa ei kesyyntynyt koskaan kokonaan, vaikka varsinainen villielämä oli jäänyt hyvin lyhyeksi. Jos sinulla on toinen kissa tulokkaalle seuraksi, saattaa se tuntea olonsa jopa turvalliseksi. Sitoutuminen sitten tapahtuu kuitenkin tähän toiseen kissaan ei ihmiseen.
Jos kissa on naaras, kuten oletan, pitää se joka tapauksessa steriloida, madotaa sekä rokottaa. Hammaskivet pitää poistattaa jne...jne....
Villikissat kantavat lisäksi lähes poikkeuksetta vähemmän mukavia loisia jotka tarttuvat myös ihmiseen.
Kannattaa harkita hyvin vakavasti oletko valmis hoitamaan villieläintä seuraavat 15-20 vuotta.
Vai oikein metsästysluvat! Niitä ei tarvitsisi myöntää edes suurelle osalle metsästäjistäkään.
Lähimmät villikissat löytyy Itämeren tuolta puolen, kaikki Suomesta löytyneet ovat villiintyneitä kesykissoja.
Tässäkin huushollissa muutama sellainen villieläin on aikojen myötä ollut, keski-ikä noin 16 vuotta - yksikään ei ole jäänyt villiksi, eikä kissahulluusvirusta pahempia pöpöjä levittänyt. Tosin se onkin vaarallinen, eikä poistu elimistöstä millään lääkkeellä.
Antaa kisun vain kaikessa rauhassa kesyyntyä, sitten voi hoitaa leikkaukset jne.
Onnea pelastetulle elämälle!
Jos villintynyt kissa synnyttää pennut luontoon on ne 100% villejä. Helsingissä on ollut koko minun elinikäni (47 v) ajan villejä kissoja ratapihoilla, satamissa, tehdasalueilla jne.. Jos loukutat tällaisen aikuisen kissan, on aivan 100% varma asia, ettei siitä tule kesykissaa. Jos kissa käy hiekkalaatikolla johtuu se ainoastaan siitä, että kissalla on luontainen tarve peittää jätöksensä.
Aika omahyväistä onnitella vapaan eläimen vapaudenriistosta. Vai kissako käski onnitella.
Kesykissa on oma lajina (Felis cattus), ja jo nimikin kertoo, että ne eivät ole luontoon kuuluvia eläimiä. Tällä tarkoitan nyt sitä, että ne eivät kuulu Suomen luontoon. Kesytettäessä kissa on muuttunut jonkin verran, ja esim. ulkonäöltään se poikkeaakin villikissoista joskus hyvinkin paljon, joskus vähemmän. Tabbykuviointi on tavallinen villikissoilla, mutta myös kesykissoilla. Sen sijaan punatabbyja ja cremetabbyja ei pahemmin villikissoissa tavata, ruskeatabbyja taas todella runsaasti. Myös harlekiinit ja vanit ovat pois laskuista kun puhutaan villikissojen värityksistä.
Vaikka villiintynyt kissa miten synnyttäisi pentunsa luontoon, eivät pennut ole 100 % villejä eikä niitä sanota villikissoiksi, vaan villiintyneiksi kesykissoiksi, jotka edelleen edustavat lajia nimeltä Felis cattus. Meillä on toinen kissoistamme syntynyt "villinä", hieno kissa tästä on tullut, ja todella kesykin.
Kissan hiekkalaatikolla käynti ei välttämättä johdu siitä, että kissalla on luontainen tarve peittää jätöksensä. Kissa on todella siisti eläin, varmasti siisteimpiä lemmikkejä. Se valitsee vessakseen yhden paikan, ja yleensä hiekkalaatikko miellyttää sitä.
Vapaan eläimen vapaudenriistosta? Justiinsa juu. Mielestäni on aina plussaa, että tällaisia villiintyneitä kissoja saadaan kesyyntymään ja pois luonnosta, kun ne siellä turhaan lietsovat kissavihaa ja joutuvat kidutetuiksi.
Ehkä sinä kuulut niihin ihmisiin, jotka pitävät kissojaan vapaasti ulkona ja sitä kautta on sitten vapauden riistoa tarjota kaltoin kohdellulla kovaonniselle kissalle koti. Mistäpä minä tiedän. Hieman alkaa siltä kuitenkin vaikuttaa.
Minä kun olen koko ikäni (20 v) ajan ollut tekemisissä enemmän ja vähemmän villiintyneiden kissayksilöiden kanssa, voin sanoa, että 90 % ulkona loukutetuista kissoista kesyyntyy ja tulee onnellisiksi oikeanlaisessa hoidossa. Jos ihmiset viitsisivät edes vähän vaivautua opiskelemaan kissojen käyttäytymistä ja psykologiaa, uskon, että moni kissa voisi paremmin - niin löytökissat kuin toivottuina syntyneetkin.
Villikissa on http://www.tunturisusi.com/kissat/metsakissa.html
Villiintyneen kotikissan ulkona syntynyt ja elävä pentu on villiintynyt kissa, tai kulkukissa. Vrt wildcat ja feral cat.
Tämän takia on syytä onnitella kissan pelastamisesta: http://www.incatsuomi.fi/kissasisalle.asp
Mitäs muuten sanoisit, jos kyseessä olisi kotoaan karanneen koiran villiintynyt jälkeläinen, jonka joku sitten ottaisi hoiviinsa? Olisitko edelleen samaa mieltä, että eläimeltä on riistetty vapaus?
Mistähän tuon luvan saa?
Kas kun ei nämä loukkuja lainaavat tahot kerro mitään asiasta?
Ns. "villikissan" saa pyydystää loukulla lain mukaan omalta maaltaan. Villiintynyt kissa ei kuulu riista - tai rauhoitettuihin eläimiin, eli sen voi pyydystää ilman metsästäjänkorttia vain omalta maaltaan. Muille kuin omille maa-alueille ei sitten kannata mennä ilman maanomistajan lupaa metsästysoikeutta.
Sanan "villiintynyt" tulkinta sitten onkin jo aika ongelmallista.
Kannattaa kysyä paikalliselta poliisilta tai TE-keskuksesta mikä on ollut käytäntö asiassa.
Hyvänkään asian puolesta ei saa toimia väärin.
Hei!
Puhu kissalle hellästi ja hiljaa.
Kun pääset sen lähelle (saattaa viedä aikaa) silitä sitä pehmeästi, mutta ÄLÄ KOSKE VIELÄ PÄÄHÄN!
Osta kissalle jokin lelu, jota ei muut käytä.
Anna kissalle ruokaa ja istu vaikka ruuan vieressä rauhallisesti ja puhu kissalle, niin se tietää että se voi tulla syömään.
Itse olen kesyttänyt paljon villikissoja, kun emot on ne kirppujen takia hyljänny, ja olen sitten "kerännyt talteen" =)
Kissat ei ole yhtään enää villejä!
Ei se ole totta että villikissasta ei koskaan tule kesyä!
Se vain vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa!
Onnea ystäväsi kesytykselle! =)
olen ollut eläinsuojeluyhdistyksellä töissä ja kotonakin ollut muutama villikissa, ja kokemuksesta voin sanoa että lahjominen on kaikkein paras keino kesyttää kissa. Siis houkutellaan kissa pienillä herkkupaloilla lähelle kun istut itse lattialla, kissan tasolla ja kun kissa tulee lähelle, juttele muutamia sanoja hellästi, vältä äkkinäisiä liikkeitä äläkä koske kissaan heti vaan vasta sitten kun se jo hieman luottaa. anna kissan puuhailla omiansa siinä huoneessa missä itse olet (katselet televisota tms. muuta rauhallista puuhaa) että kissa tottuu läsnäoloosi ja huomaa ettet sinä ole mikään hirviö. vältä kissan tuijottamista jottei se tunne itseänsä uhatuksi. villikisssan ehdoilla joutuu täällä tavalla elämään muutamat viikot, mutta kyllä se siitä :)
Yllättävän paljon tuli kannustusta vaikka ajattelin muuta.
Onko se loukkupyynti luvanvaraista, kun kunta kerran niitä lainaa?
Tuo kissa on ollut itsekseen kyllä kauan, jo kesällä ensimmäisen kerran nähty tuolla.
Missä sitten oli nämä -20 asteen päivät sitä ihmettelen.
Ystävälläni ei ole lämmintä tilaa, mutta suojaisaa, niin siellä se ulkorakennuksessa nyt sitten oleskeli.
Nyt on sitten lämpimässä paikkaa kölötellyt, mutta menee piiloon aina kun ystäväni menee sinne.
Silmät vain välkkyy kun seuraa pelokkaana.
Eli minkäänlaista lähestymistä ei ole edes uskaltanut vielä ajatella.
Ruoka ja maito katoaa astioista poissa ollessa, ei tule ihmisen aikana.
Ei vaikka ystäväni istuu pitkänkin aikaa siellä.
Tuota mekin olemme miettineet, että miten ikinä saa eläinlääkäriin tarkastukseen ym. mutta se nyt on turhan aikaista miettiä.
Matolääkkeet nyt saa ruokaan..
Ystävälläni on itsellä kaksi kissaa ja hän on pitänyt ne erihuoneissa, koska tuo kaveri oli aika kiukkunen niille, kun näki ja tiedä sitten mitä tarttuvia kantaa...
Omia _lapsia_ nyt ainakin on suojeltava :-)
Nyt sitten mietitään, että mistä löytyy ihminen jolla ei ole lemmikkejä tai jolla on oma huone kisulle ja jolla olisi pitkäjännitteisyyttä koska me emme kumpikaan sitä voi pitää.
Että ehdotuksia?
Villinä se ei siis kelvannut edes tuonne esy:n ja jos sen sinne myöhemminkin vie, niin melko varmasti päätyy piikille.
Kuka haluaa vanhaa ja villiä kissaa, kun pentuja saa.
Tässä olisi vielä ihmisillä asenteissaan parantamisen varaa: mieluummin otetaan kissanpentu kuin aikuinen, "jolla on jo omat oudot/huonot tapansa". Aikuisesta kissasta saa kuitenkin todella ihanan lemmikin, aikaa sille on kylläkin omistettava.
Saattaapa hyvinkin olla, että me seuraavaksi valitsemme pennun sijasta aikuisen ja hieman villiintyneemmän kissahan. Onhan siinä aina itsellekin enemmän haastetta - ja sitten taas voi olla tyytyväinen, kun kissa vihdoin luottaa =).
Ilmeisesti olettavat että loukun lainaaja pyydystää omaa karannutta kissaansa tai eivät tiedä asiasta itsekään mitään. Ellei omalta tontiltaan loukuta on maanomistaja lupa syytä olla, mutta useimmiten siinä ei ole ongelmaa, ellei k.o. henkilö pelkää että hänen oma kissansa menee loukkuun.
Kissan kesyyntyminen kestää aina kauemmin mitä vähemmän se on ihmisen kanssa tekemisissä, joten sellaisen kanssa olisi hyvä viettää vaikkapa rauhallista miettimis- tai lukemisaikaa. Tottuu hajuun ja oppii luottamaan ettei mitää pahaa tapahdu.
Tarkkailemalla kissaa, tottunut kissaihminen huomaa jos kissa on sairas tai kaikki ei ole niinkuin pitää, joten on hyvä että ne ovat ainakin alkuun eri huoneissa. Jos ystäväsi omilla kissoilla on KAIKKI rokotukset kunnossa (jotkut ottavat sisäkissalle vain kissaruttorokotuksen) ja vieras kissakin näyttää terveeltä...
Kiukkuiselta kissa saattaa tuntua, mutta itseasiassa se pelkää.
Jos tulokas on tyttö, niin hyvällä onnella saitte sisälle ennenkuin keväthurinat ovat tehneet tehtävänsä.
Onneksi löytyy sellaisiakin ihmisiä jotka uskaltavat ottaa sellaisenkin kissan, vaikka sitä joutuu varmasti kyselemään useammalta.
Jos annatte maitoa, kannattaa valita hyla-maito tai hyla-kevytkerma johon sekoittaa vettä. Tavallinen maito aiheuttaa monille kissoille ripulia.
Terv.
... toinen uskaltaa jo metrin päähän, mutta leikkii toisten kissojen kanssa aivan täysillä.
moikka! villi kissoista ei kyllä ilmeisesti saa kesyi millää konstilla. pahoittelen.. kandeis päästää se takas luontoon. mutta eipä päivän kokeilu pahaa tee
Mistähän tuo tietosi on peräisin? Voitko osoittaa minulle lähteen, jossa kerrotaan, etteivät villiintyneet kesykissat kesyynny? Vai tarkoitatko villikissoilla ihan oikeita villikissoja, kuten ilvestä, afrikankultakissaa tai vaikkapa manulia?
Kuten olen jo aiemmin maininnut, villiintyneet kesykissat kesyyntyvät, kun viitsii käyttää hommaan aikaa. Ilman vaivannäköä se ei onnistu.
Päivän kokeilussa kissa ei todellakaan kesyynny! Kesyyntyminen voi vaatia viikkoja, kuukausia - jopa vuosia kissayksilöstä riippuen.
Kissaa ei missään nimessä kannata päästää takaisin luontoon. Kissa ei kuulu Suomen luontoon, ja Suomessa on muutenkin ihan liian paljon villiintyneitä, hylättyjä kesykissoja.
Ja tosiaan, haluan lukea sen kirjan, josta olet tiedot löytänyt.
Tosiasia on, että täysin villiintyneestä kissasta ei välttämättä ikinä tule kesyä lemmikkiä, vaikka kuinka tekisi töitä sen kanssa.
Kissa voi olla syntynyt villiintyneelle emolle, eikä näin ollen ole ehkä koskaan ollut missään kontaktissa ihmiseen. Monesti on parempi olla kiusaamatta kissaa ja viedä se lopetettavaksi. MISSÄÄN NIMESSÄ SITÄ EI SAA LUONTOON TAKAISIN PÄÄSTÄÄ!!! Kissa ei kuulu Suomen luontoon, eikä pärjää talvea omin nokkineen. Lisäksi se saattaa maailmaan lisää villiintyneitä kissoja kuolemaan tauteihin, nälkään ja kylmyyteen...
Tuolla mainitsemallani kissan kiusaamisella tarkoitan sitä, että kissa voi olla todella kauhuissaan joutuessaan sisätiloihin ja ihmisen kanssa tekemisiin. Kaikki on sille täysin vierasta ja todella pelottavaa. Ainut päämäärä kissalla voi olla "ulos, pakoon, piiloon, ja PIAN!!" Jos minkäänlaista edistystä kesyyntymisessä ei ala tapahtumaan, on ihan turha kiusata kissaa pakottamalla se olemaan paikassa ja ihmisen seurassa, joka aiheuttaa sille kohtuutonta stressiä.
Järki käteen näissäkin asioissa, kaikkia maailman kissoja ei pysty pelastamaan, niin ihanaa kuin se olisikin. Vaikka kuinka pahaa tekisi, on AINA ajateltava KISSAN parasta!!
Tuulettaren, Tabbyn ja Fannin kanssa: hitaasti ja hiljaa hyvä tulee. Villiintyneestä kissasta saa kyllä lemmikin, se vain vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Samalla pitää muistaa, että kaikki kissat eivät ole sylikissoja, eikä niistä sellaisia tule. Villiintyneeltä kissalta, joka ei aikaisemmin ole luottanut ihmisiin, jo ihmisen polven puskeminen on erittäin suuri luottamuksen osoitus, eli kun suhteuttaa asiat eikä odota ihmeitä tapahtuvan yhdessä yössä, ollaan jo puolimatkassa.
Kissan pitäisi antaa rauhassa tutustua paikkoihin omaan tahtiinsa. Äkkinäistä meteliä pitäisi välttää eikä kissaa tulisi lähestyä, vaan sen pitäisi antaa itse ottaa kontakti silloin kun se tuntee olonsa tarpeeksi turvalliseksi.
Kissalle voi puhella hiljaa ja toistella sen nimeä.
Sitä voi yrittää houkutella leikkimään:
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527531,00.html
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527491,00.html
Tässä lainaus Telkänrannan kirjasta Matka kissan mieleen:"... hyvä keino on lisätäarkirutiiniin sellaisia asioita, jotka muuttavat omistajan kiinnostavammaksi kissan silmissä. Sen sijaan, että ruoka olisi jatkuvasti esillä tai että se tarjoiltaisiin kerran tai kaksi päivässä, omistajan kannattaa antaa ruoka pieninä annoksina monta kertaa päivässä... Ruuan antamisen yhteydessä kannattaa jutella kissalle ja houkutella se hetkeksi seuraamaan kuppi kädessä kulkevaa omistajaa ennen kuin se saa ruuan... Toinen hyvä keino muuttua houkuttelevammaksi omistajaksi ovat yhteiset leikkihetket kissaa kiehtovilla leluilla."
Onnea ja menestystä ystävällesi ja kissalle. Hän on todella ihana pelastaessaan sen hengen!
Meille haettiin kaksi vuotta sitten ns villikissa nuoren kesyn kollin seuralaiseksi. Jo heti alkuun nämä kaverukset kyllä tulivat juttuun ja leikkivät innoissaan. Villityttö, nimeltään Helmi, nuolee kaverin naamaa ja ne nukkuvat vierekkäin sohvalla.
Syliin Helmiä ei saa vieläkään ja jos se pääsee mökillä vahingossa ulos, se saattaa kyhjöttää aitan alla useamman yön. Syliin sen saa, kun se joskus makaa sohvalla, mutta oma-aloitteisesti se ei kyllä tule puskemaan ihmisen jalkoihin.
Kaunis tyttö Helmi kyllä on, pieni ja pörröinen, vaikka on siis nyt noin kaksi vuotias. Eläinlääkärikäynnit on sujuneet mukavasti, sterilisointi hoidettiin hyvissä ajoin ja kaikki rokotukset on hankittu.
Pari viikkoa sitten ostin jotain kissan naamahormooni suihketta kesyttämistarkoituksessa, mutta ei siitä mitään apua ollut. Helmi saa siis vastaisuudessa olla oma persoonallinen oma itsensä. Tulee sitten syliin jos ja kun joskus haluaa. Jos taas ei, niin sekin hälle suotakoon. Onpahan kollilla kuitenkin mukava kaveri, hoitaa ja vielä peseekin tuon rontin:-).
Meidän kaikki 3 kissaa ovat tuollaisia (villikissoja) , vanhin 8v kolli viihtyy ulkona ja tulee vain söymään pentuna ei viihtynyt niin paljon ulkona.
Minun ikioma kissa noin 2v ei ole kamalan ihmis ystävällinen, sillä aina kun sen ottaa syliin sen häntä vispaa ja se meinaa hyppää pois. Nykyään se on enemmän ihmisystävällisempi. Eilen olin "pakahtua" onnesta kun se hyppäsi oma toimisesti syliini kun katsoin televisiota, eikä edes häntä liikahtanut =)
Nuorin kissa, puoli vuotias on kamalan ihmisrakas mutta säikky. Se aina puskee ja kehrää todella kovaa mutta 2v kissa ei ikinä ole kehrännyt minun kuullen... Kehrääkö se vaan niin hiljaa (narttu) vai "eikö se pidä minusta" ;)