Niin ajattelin kokeilla, tai paremminkin kertoa
mielipiteeni ja lukea kuinka erimieltä ootte.
Seksistä puhutaan paljon ja siitä että pitäis
osata olla hyvä ja taitava sängyssä. Pitäisi olla
paljon kokemusta jka pitäisi osata.
Mutta ootteko mietinyt miltä tuntuu kohdata
myöhemmin kun on se mies ja lapset niitä vanhoja
sänkykavereita??
Ja vielä vähän myöhemin kun tulee niitä vanhoja
sänkykavereita jotka ovat eronneet ja niitä jotka
vielä ovat vapaita????
Miltä se tuntuu miehestä kuulla ja nähdä
edellisiä seksikavereitasi??
Luuletteko tosiaan että näistä lähtökuopista
lähdettäessä voi avioliitto kestää 20v, 30v,
lopunelämää?? Se kai on tarkoitus ja haave?
Ja vaiheessa kaksi.
On vain kiertopalkintoja tarjolla eli sellaisia
jotka eivät ole onnistuneet, ekassa tai tokassa,
voivatko he enää koskaan onnistua??
Eli ei paljoa sänkykokemuksia eikä koskaan ennen
kuin on tuntenut 2-3 kk, silloin voi yhdessä
opetella elämään ja leikkiä. Mutta kyllä
kannattaa etukäteen sopia säännöt!
Kai jaksoitte lukea ja ymmärtää, nyt ootan
vastauksia.
mielipiteeni ja lukea kuinka erimieltä ootte.
Seksistä puhutaan paljon ja siitä että pitäis
osata olla hyvä ja taitava sängyssä. Pitäisi olla
paljon kokemusta jka pitäisi osata.
Mutta ootteko mietinyt miltä tuntuu kohdata
myöhemmin kun on se mies ja lapset niitä vanhoja
sänkykavereita??
Ja vielä vähän myöhemin kun tulee niitä vanhoja
sänkykavereita jotka ovat eronneet ja niitä jotka
vielä ovat vapaita????
Miltä se tuntuu miehestä kuulla ja nähdä
edellisiä seksikavereitasi??
Luuletteko tosiaan että näistä lähtökuopista
lähdettäessä voi avioliitto kestää 20v, 30v,
lopunelämää?? Se kai on tarkoitus ja haave?
Ja vaiheessa kaksi.
On vain kiertopalkintoja tarjolla eli sellaisia
jotka eivät ole onnistuneet, ekassa tai tokassa,
voivatko he enää koskaan onnistua??
Eli ei paljoa sänkykokemuksia eikä koskaan ennen
kuin on tuntenut 2-3 kk, silloin voi yhdessä
opetella elämään ja leikkiä. Mutta kyllä
kannattaa etukäteen sopia säännöt!
Kai jaksoitte lukea ja ymmärtää, nyt ootan
vastauksia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ite en ole koskaan ymmärtäny sellasta
kiertopalkintomeininkiä. Toki siinä tapauksessa
jos homman säännöt on molemmille selvät, saattaa
yhden illan jutut ja vastaavat "onnistua".
Kumpikin saa mitä haluaa ja asia sillä selvä.
Mutta itse en todellakaan suosittele kenellekään
sänkyhommia ennen muutaman kuukauden tuntemista.
Joskus kuulee juttuja, että jätkä painostaa, tai
uhkaa jättää jos ei anna, mutta eikö siinä
tilanteessa ole aika selvää ettei kyseinen tyyppi
voi millään olla se oikea?! Sen oikean ihmisen
kanssa kaikki sujuu luonnollisesti eikä
kummallakaan ole painostettu olo.
Enpä nyt tiedä vaaditaanko tytöiltä paljoa
kokemusta...en osaa kuvitella, vaikka voihan näin
olla. Jos olisin mies, haluaisin kyllä mielummin
sellaisen naisen jota ei kaikki kylän jätkät ole
käyny painamassa :)
Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen ollut
vain yhden miehen kanssa, ja olemme yhdessä
edelleen (jo muutaman vuoden!). Tämä mies on
päivä päivältä varmemmin se, jonka kanssa aion
viettää loppuelämäni.
Mulla ei siis tule vanhojen sänkykavereiden
kanssa noloja kohtaamisia myöhemmin elämässä,
josta olen kieltämättä erittäin onnellinen. Kyllä
sitä "kokemusta" on harjottelun kautta ihan
pysyvässä suhteessakin saanut :)
yksi kyssä sulle. koska menitte ekan kerran
sänkyhommiin?
Itse pidän niitä niinsanottuja yhden illan
sänkyhommia aivan sairaina asioina..YÖK!
Itse olen 18 vuotias ja seurustellut nyt jo 3,5
vuotta vakituisesti saman jätkän kanssa. Meillä
meni vuosi ennen kuin edes mentiin sänkyyn ja
että asiat meni yhdyntään asti.. Ja koska ei
pidetty silloin kiirettä, niin nyt kaikki menee
mahtavasti ja tuntuu hyvältä... :)
Valitettavasti kaikilla ei oo niin hyvä tuuri,
että olis samanlaisia kuin te. Jotkut kaipaavat
hetken hellyyttä, hyväksyntää ilman sydän suruja.
Toiset kaipaavat seksiä. Kaikki eivät kaipaa
tiukkaa sitoutumista heti nuoruusiästä lähtien,
vaan haluavat etsiä itseään ja rajojaan.
Yhdenillan jutuissa ei särje sydäntään ja saa
seksiä. En mä vaan häpeä nähdä sänkykavereitani
sen enempää kuin exiäni. Ei ole syytä, koska me
molemmat nautimme toisistamme ja siinä ei
mielestäni ole mitään tuomittavaa. Olen valmis
sitoutumaan sitten kun olen "aikuinen", mutta en
vielä tahdo löytää Häntä, sillä tahdon elää
nuoruuteni täysillä. Ajatus avioliitosta ja
perheestä ahdistaa, mutta tahdon kuitenkin olla
miesten kanssa. Voin vain todeta, että olette
aika suvaitsemattomia, suoraan sanoen rasisteja,
kun tuomitsette meidät, kun emme käyttäydy saman
kaavan mukaan kuin te. Voisin melkein sanoa, että
loukkaannuin, kun luin tekstin "Itse pidän niitä
niinsanottuja yhden illan
sänkyhommia aivan sairaina asioina..YÖK!" Ei sitä
tarvitse harrastaa, jos se ei kiinnosta.
Toivottavasti ajattelette joskus muidenkin
näkökannalta asioita, ennenkuin tuomitsette.
Ja pah...siellä sitä taas revitään
pelihousunsa!!! Älä kuule lue juttuja jos ne sua
noin kovasti rasittaa!!
Ja kuulepas kun tulet mun ikään (20wee) niin ehkä
elämän kokemuksen perusteella ajattelet
samanlailla kuin mä nyt.
Olen katsos minäkin joskus viettänyt yhdenillan
juttuja, ja en todellakaan kadu niitä...MUTTA
TÄLLÄ HETKELLÄ MUN MIELIPIDE ON TUOLLAINEN!!!
Ja huomioi se oli vain ja ainoastaan MUN
mielipide...ei siis sinun!!!
Ja mitähän valittamista sulla pitäis sitten olla
nuoruuttaan täysillä viettävistä?? Luen juttuja,
mut jos tolleen aletaan syyttä haukkuun niin
itsekukin vähän itteensä siitä ottaa. Etpä oo
paljoo pienen ikäs aikana oppinut, kun tolleen
puhut. En kyllä ikinä tahtoiskaan olla sellanen
kuin sä. Ja itseasiassa, oon 19 vuotta.
Ei varmaan sitten uskoisi sustakaan...!!!!
Miksi osoitit kirjoituksesi vain tytöille?
Saavatko pojat kiertää ja jakaa vapaasti?
osoitin vain tytöille kun olen kasvattanut
onnistuneesti poikia, joten tulevaisuudessa
tarvitaan vain kunnon tyttöjä. en yritäkään koko
maailmaa parantaa.
Saahan pojatkin ottaa oppia ja ajatella.
Lisää ajateltavaa.
Kolme merkkiä aikuistumisesta.
- aloittaa tupakoinnin
- yrittää lopettaa tupakointia
- onnistuu lopettamaan tupakoinnin, on aikuinen.
(kaikkihan yrittää lopettaa, kai sen tiedätte.
onko siis järkevä aloittaakaan)
Mutta lyhyempi tie aikuistumiseen on se ettei
koskaan aloita tupakointia.
muutos on vaikeaa, todella vaikeaa.
mutta ehkä kannattais sittenkin ajatella.
Onko se nyt sitten niin hienoo vaan aina
tyydyttää itsensä omalla kädellä, kun isukki
kieltää lyhyet suhteet, eikä tahdo sitoutua..?
ÄÄLIÖ?
kaikilla oma elämänsä ja menneiyytensä!
näin on !
Oon nyt 17-vuotias, ja aion oottaa siihen asti
että oon naimisissa. Ei oo mulle ainakaan
ongelma, vaikka monet saattaa mua pittääki vähä
outona sen takia. Mutta musta tuntuu, että
tavallaan jättää osan itestään sänkykaverille
(vaikka tosiaan ei siis kokemusta oo)... Mulla on
ollu yks poikakaveri aikasemmin, ja nyt on toinen
(joka kai aattelee samalla lailla ku minäki), ja
jo se, että tämä aikaisempi "Se Väärä", on
hiplannu mun jalkapohjia, on hieman
kiusallista... En ossaa selittää, mutta tavallaan
silläki on palanen mua matkassaan. Hullua...
Tähän mun ajattelutapaan vaikuttaa osaltaan se,
että oon uskossa. Mutta ilman sitäkin mun
ajatukset meleko varmasti olis tämän suuntaset.
Joo... Eipä tässä kummempia...
puhuit todellakin asiaa ,miksi pitää olla
sellasia,että menee sänkyyn nyt suurinpiirtein
jokaikisen kanssa?tuo oli totta,että pojatki on
aivan samanlaisia,eikä tyttöjä voi yksin
syyllistää yhdessähän se tehdään,...vai??
ootelkaahan nyt ainaki jonku aikaa,ois paras
oottaa avioliittoon asti,mun mielestä!!
Miksi pitäis odottaa avioliittoon asti?
Yhdenillanjutuissa ei menetä mitään, saa tuntea
toisen ihmisen lämmön, saa seikkailua ja kondomit
on keksitty.
Olen vähän vanhempi ja voin vakuuttaa, että jos
suhde on terve se kestää kyllä teinivuosien
sekoilut ja kokeilut. Niistä ajoista on kasvettu
ohi ja opittu todella paljon.
Itse olen tavannut vanhoja seksikumppaneitani ja
nykyään, kun ollaan jo aikuistuttu, ei välillämme
ole mitään jännitettä, häpeää tms. tunnetta. Me
sanomme vain reilusti "Moi!" ja ehkä vaihdamme
muutaman sanasen.
Minulla ja miehelläni on kummallakin ollut
suhteita ennen toistemme löytymistä. En ole
mustasukkainen hänen teini-iän tyttöystävilleen
enkä varmasti edes tiedä kaikkea mitä hän on
touhunnut enkä kaikkea haluakaan tietää! Me olemme
kokeilleet rajojamme nuorena, joten nyt on aika
rauhoittua ja keskittyä kypsään, kahden aikuisen
väliseen tasapainoiseen suhteeseen.
En haluaisi olla mieheni ainoa seksikokemus;
melkoisella varmuudella voin sanoa, että kaikille
ei riitä vain ja ainoastaan seksi yhden
naisen/miehen kanssa loppuiäksi. Nuorena on
nähtävä ja koettava, jottei keski-iän kriisi
iskisi liian kovaa aiheuttaen esim. vaikka
avioeron! En halua kuitenkaan yleistää. En
myöskään tarkoita, että kaikkien tulisi maata
kaikkien kanssa, en suinkaan. Jokainen tietää itse
milloin on valmis ja kenen kanssa; toista ei saa
pakottaa.
Pitäkää kuitenkin aina huolta ehkäisystä, niin
tautien kuin raskaudenkin ehkäisystä!!
Hauskaa jatkoa sinulle!!
Mä en ihan saanu selvää mitä sä tarkotit, mutta
sanokaa hyvät ihmiset, kuulostaako kauheelta että
kuustoista vuotiaasta on seurustellu ja vielä
neljäkymppisinä yhessä?? (kaverin porukat on
ollu...) Mä pelkään että se on mun tulevaisuus
koska mä oon kuustoista ja rakastan pojuani ihan
helvetisti... ;(
mitä pelättävää siinä on? mä oisin vain
tyytyväinen jos löytäisin jostain sellaisen
miehen..... -huokaus-