seurustelen onnellisesti, tai ainakin eilen vielä
seurustelin onnellisesti. Viime yönä sain
poikaystävältäni tekstiviestin, jossa hän vain
tokaisi että mitähän minun pitäisi tehdä kun
äitini ei halua että seurustelen sinun kanssa.
Mitä mieltä te ihmiset olette siitä että
vanhemmat päättävät kenen kanssa lapsi
seurustelee ja kenen kanssa ei.
Me välitetään toisitamme, mutta poikaystäni ei
halua menettää välejään äitinsä kanssa.
Onko jollakin kokemusta tuollaisista tilanteista?
Antakaa neuvoja! olen epätoivoinen.
seurustelin onnellisesti. Viime yönä sain
poikaystävältäni tekstiviestin, jossa hän vain
tokaisi että mitähän minun pitäisi tehdä kun
äitini ei halua että seurustelen sinun kanssa.
Mitä mieltä te ihmiset olette siitä että
vanhemmat päättävät kenen kanssa lapsi
seurustelee ja kenen kanssa ei.
Me välitetään toisitamme, mutta poikaystäni ei
halua menettää välejään äitinsä kanssa.
Onko jollakin kokemusta tuollaisista tilanteista?
Antakaa neuvoja! olen epätoivoinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mee sen mutsin kans juttelee, trust me!!! mä tein
saman tempun
Asiahan riippuu täysin minkä ikäinen lapsi on,
jonka asioista päätetään. Toisekseen onko tällä
äidillä jotain perusteita suhteen kieltämiselle,
vai tekeekö se sen ihan vaan ilkeyttään!?
Jos jätkäs rakastaa sinnuu, niin ei se anna
äitinsä sotkee elämäänsä.
juup,auttas paljon jos tietäs teidän
iät,nimittäin jos jätkä on täysikänen ja sä alle
15,ni saattaa sen mutsi yrittää pitää teidät
erillään ihan hyvästä syystä,sua ajatellen,mutta
jos olette lähemmäs samoja ikiä,ni ei sen mutsin
pitäs teidän suhdetta määräillä.Itse koin vähän
samantapasen jutun,mut se oli mun mutsi joka ei
sulattanu meidän juttua,ja vaikka se jätkä oli
vain vähän vanhempi(se silti täysikänen ja mä
silloin 15)ei mun mutsi siitä iästä sen kummemmin
välittäny,lähinnä sen jätkän
asenteesta..jokatapauksessa tää juttu meni
piloille kun tahdoin välttää yhteenottoa
porukoiden kanssa,ajattelin vähän aikaa pitää
vähän väliä jätkäkaveriini,mutta se juttu loppu
sitten siihen,ja kaduin silloin pitkän aikaa että
annoin vanhempani sotkea sen suhteen,sillä
jälkeenpäin tajusin ettei olisi missään nimessä
pitänyt toimia vanhempieni mukaan.Vaikka
luultavasti he halusivat vain parastani,en voi
sitä heille antaa anteeksi,ja siitä lähtien pidin
oman pääni...Kehoittaisin juttelemaan
jätkäkaveris kanssa mitä aiotte tehdä..=)
Tämmösiähän ne niiiin ihanat vanhukset saattaapi
olla. Miksiköhän pojan äitikulta ei halua, että se
seurustelee sun kanssa? Onkohan asia näin, että
äitiparka ei halua että poika seurustelee
kenenkään kanssa, ettei mami vain jää yksin. Ihan
psykologisesti todistettuaki vissiin. Ei se poitsu
välejään äitin kaa menetä, kun puhuu asiat
selviksi, tuntu se miten toivottomalta tahansa.
Äitin on vaan pakko oppii hyväksyyn, ei siinä
muuta.
Minkäköhän ikänen jäppinen kyseessä on? Jos se on
about 12 vee, sen vanhemmat toimii ihan oikein.
17-vuotiaan poitsun kanssa asiat onkin ehkä
toisin. Vanhempien mielipiteitä tulisi kaikesta
huolimatta kunnioittaa, koska vaikka siltä ei
todellakaan tunnu, usein ne tietää hyvin kuinka
kypsiä niitten lapset oikeesti on ja mihin ne on
valmiita... Liian tiukka kontrolli tietysti
raivostuttaa, mutta parempi sekin kuin ettei olis
rajoja ollenkaan. Pojan vanhemmat ainakin todella
välittää lapsestaan... Sen asian suhteen se on
onnellisemmassa asemassa kuin moni muu.
Mutta nyt itse asiaan. Ootko sä koskaan tavannut
sen jätkän vanhempia? Tapaaminen ja jonkin lainen
tutustuminen saattais hyvinkin auttaa, mikäli
oot "kunnon tyttö" etkä mikään huumehörhö. Siis
jos onnistut antamaan itsestäs kypsän kuvan ja
saamaan vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, ettet
viettele niiden poikaa turmioon, jonkinlaisen
tapaamisoikeuden pitäis ainakin heltyä.
Vähintäänkin äidin valvovan silmän alla. ;) Heh..
No, koita nyt ihmeessä saada ne vanhukset
uskomaan, että sä oot kiltti ja kultanen naapurin
tyttö, josta ei oo mitään vaaraa niiden
kultapojulle. Ja kävi miten kävi, puhu asiat
selviks jäppises kanssa... Vanhemmat on joskus
hyvinkin ikävä asia, mutta ei nekään aina
väärässä ole.
miksi sen äiskä vastustaa teijän yhessä oloo?
ikä? jokin muu syy?tosi rakkaus kestää kaiken...
Kokemusta on siitä,että äitini esti minun ollessa
14v.seurustelemisen 19v.kanssa.
Todella vaikea tilanne se oli,kun olin niin
ihastunut mutta äidin kanssa välit olivat
erittäin huonot pitkän aikaa.Kun äiti ei sitä
suhdetta tullut hyväksymään niin emme olleet
sitten kauaa yhdessä.Nyt myöhemmin ymmärrän
äitiäni vähän paremmin sen suhteen.
Mutta nyt kun kerroin hänelle,että olen vähän
ihastunut erääseen 16v.hän alkoi siitäkin
valittamaan...sitä en todella ymmärrä ja jos mä
alan seurustelemaan tän kanssa niin sen saa äiti
jo hyväksyä!!
Jos se sun jätkäkeveris ees aattelee mitään muuta
vaihtoehtoo, ku uorien sanojen sanomista sille
äidilleen, ni jo on!!!
Se joko rakastaa sua tosissaan ja haluu olla sun
kanssa tai sitten se on äitin
lellikkipoika..sillä pitäs olla jotain omaakin
tahtoa ja tehä niinkuin sen oma sydän sanoo!!! Ja
onko sen äidillä ees oikeutta sanoa noin!!!EI!!
EI!!!EI!!! Ellet sä sitten oo tehny jotain niin
kauheeta!!!