Siis pelkään ja kammoan aivan suunnattomasti sairaaloita, kipua, verta, piikkejä ja erityisesti leikkauksia. Silmissä pimenee jos tv:ssä näytetään jotain leikkausta.
Ja kerran lukiessani yhtä seikkaperäisesti kerrottua juttua eräästä leikkausoperaatiosta, niin ihan kylmät väreet meni ja tuli heikko olo.
Minkään pikkuvaivan takia en helposti mene lääkäriin, kun pelkään, että jos otetaan kyynärtaipeesta verikoe ja pyörryn. Veren näkeminen hirvittää ja tuntuu että menen tyhjiin. Sormenpäästä otettuna ei onneksi tunnu niin kamalalta. Näin joskus nuorempana erään onnettomuusauton jossa oli hieman verta ja asia pyöri mielessä todella pitkään ja olo oli kuvottava.
Hammaslääkärin puudutuspiikki on painajainen. Hyvä etten pistettäessä pyörry kivusta ja vastaanotolle mennessä sydän hakkaa enkä pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin tulevaa kipua.
Sairaalan steriili ympäristö ja tuoksu saa minut pelon partaalle. Erään pahan tapaturman ja murtuman jälkeen en suostunut menemään leikkaukseen. Ajattelin, että mieluummin kärsin vaivat, kuin menen viilleltäväksi ja pilkottavaksi kirurgin pöydälle. Ajattelin vielä, että leikkaus voi mennä pieleen ja sehän lietsoo lisää kammoa. Nyt monien vuosien jälkeen asia kieltämättä harmittaa - eikä niin vähääkään, kun kiusallinen vaiva jäi korjaamatta ja loppuiäksi pysyväksi riesaksi typerän leikkauskammoni takia.
Myöskin kivunsietokykyni on olematon. Kerran kiljuin kun sika, kun otsasta otettiin pois muutama tikki. Tai kun paperista tulee pieni vertavuotava viilto sormeen, niin kiljun ja haen paniikissa laastaria.
Mietin, että jos minulta löytyisi pahanlaatuinen syöpäkasvain, niin tietenkin suostuisin sen leikkauttamaan, mutta muista leikkauksista kieltäytyisin ja sitten kärsin vaan vaivat ja kadun.
Onko muilla ollut mitään vastaavaa fobiaa erityisesti leikkauksia kohtaan?
Ja kerran lukiessani yhtä seikkaperäisesti kerrottua juttua eräästä leikkausoperaatiosta, niin ihan kylmät väreet meni ja tuli heikko olo.
Minkään pikkuvaivan takia en helposti mene lääkäriin, kun pelkään, että jos otetaan kyynärtaipeesta verikoe ja pyörryn. Veren näkeminen hirvittää ja tuntuu että menen tyhjiin. Sormenpäästä otettuna ei onneksi tunnu niin kamalalta. Näin joskus nuorempana erään onnettomuusauton jossa oli hieman verta ja asia pyöri mielessä todella pitkään ja olo oli kuvottava.
Hammaslääkärin puudutuspiikki on painajainen. Hyvä etten pistettäessä pyörry kivusta ja vastaanotolle mennessä sydän hakkaa enkä pysty ajattelemaan mitään muuta, kuin tulevaa kipua.
Sairaalan steriili ympäristö ja tuoksu saa minut pelon partaalle. Erään pahan tapaturman ja murtuman jälkeen en suostunut menemään leikkaukseen. Ajattelin, että mieluummin kärsin vaivat, kuin menen viilleltäväksi ja pilkottavaksi kirurgin pöydälle. Ajattelin vielä, että leikkaus voi mennä pieleen ja sehän lietsoo lisää kammoa. Nyt monien vuosien jälkeen asia kieltämättä harmittaa - eikä niin vähääkään, kun kiusallinen vaiva jäi korjaamatta ja loppuiäksi pysyväksi riesaksi typerän leikkauskammoni takia.
Myöskin kivunsietokykyni on olematon. Kerran kiljuin kun sika, kun otsasta otettiin pois muutama tikki. Tai kun paperista tulee pieni vertavuotava viilto sormeen, niin kiljun ja haen paniikissa laastaria.
Mietin, että jos minulta löytyisi pahanlaatuinen syöpäkasvain, niin tietenkin suostuisin sen leikkauttamaan, mutta muista leikkauksista kieltäytyisin ja sitten kärsin vaan vaivat ja kadun.
Onko muilla ollut mitään vastaavaa fobiaa erityisesti leikkauksia kohtaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on samanlainen ongelma mutta paljon pahempi. Mun viimeinen hammaslääkäri tapaaminen oli vuonna 1993. Voit arvata missä kunnossa mun hampaat ovat... häpeän tosi kovasti kun en uskalla edes suudella naista. Kun mulla oli viimeinen terveyskatsastus vuonna 1997 niin mun verenpaine oli yli 180 ja neiti oli tosi huolissaan mutta sanoin että olin vain jännittynyt ja se uskoi mua vaikka tärisin kuin mulla olis ase otsaa vasten. Minulla on erittäin epänormaali pelko sairaaloita ja samanlaisia steriilejä ympäristöjä kohtaan. En tiedä mitä voisin enää tehdä. Voiko psykologi auttaa tässä vai minne mun pitäis kääntyä? Häpeän tosi paljon tätä ja just toi häpeä estää mua hakemasta apua. Pelkään myös että ne psykologit vain määräävät mulle mielenterveyslääkkeitä. En ole yhtään masentunut ja rakastan elämää mutta kun pelkään sairaaloita niin paljon että ei voi olla totta. En pysty kattomaan neulaa telkkarista ilman että tulee huono olo ja kanavaa pitää vaihtaa heti.
Useilla Abduktion kokeneilla esiintyy sairaala ja lääkäripelkoa. Trauman aiheuttaa Abduktion aikana mahdollisesti tehdyt kivuliaat kokeet. Yleensä abduktoidun muisti pyyhitään ettei siepattu pysty muistamaan tapahtumia muuten kuin Regressiohypnoosissa.
On kuules erittäin epätodennäköistä, että pelkoni nyt mistään sieppaustraumasta johtuu. Mitään ihme Abduktiota en ole kokenut, sillä ufoihin, humanoideihin ym. yliluonnolliseen en todellakaan usko, täysin huuhaata ja vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Pelkooni on varmasti olemassa joku järkevämpi syy.
Et pysty muistamaan sieppausta kuin regressiohypnoosissa. Käy sielä niin voit saada osviittaa siihen mitä sinulle on saattanut tapahtua..
...leikkauksia olen melkein joutunut leikkaukseen ja pelkäsin silloin ihan helvetisti ja lääkäri ei tehny mitää onnex säästyi leikkaukselt!