Vähäkatekismus
ALTTARIN SAKRAMENTTI
niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava
Mikä on alttarin sakramentti?
Vastaus: Se on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Hän on sen itse asettanut meidän, kristittyjen, syötäväksi ja juotavaksi.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus: Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali sanovat näin: "Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus: Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus: Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi".
Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".
Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti? Vastaus: Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi".
Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.
ALTTARIN SAKRAMENTTI
niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava
Mikä on alttarin sakramentti?
Vastaus: Se on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Hän on sen itse asettanut meidän, kristittyjen, syötäväksi ja juotavaksi.
Missä se on kirjoitettuna? Vastaus: Pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus ja Luukas sekä pyhä Paavali sanovat näin: "Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.
Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus: Se käy ilmi sanoista "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi". Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus: Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi".
Nämä sanat yhdessä ruumiillisen syömisen ja juomisen kanssa ovat sakramentin keskeinen kohta. Se joka nämä sanat uskoo, omistaa sen mitä ne sisältävät ja lausuvat, nimittäin "syntien anteeksiannon".
Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti? Vastaus: Paastoaminen ja ruumiillinen valmistautuminen ovat kyllä hyvää ulkonaista kurinalaisuutta, mutta todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: "teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi".
Kelvoton ja valmistautumaton on taas se, joka ei näitä sanoja usko tai joka epäilee niitä, sillä sana "teidän edestänne" ei vaadi muuta kuin uskovaa sydäntä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En jaksanut lukea tätäKÄÄN jutskaa läpi. Sä kyllä jaksat kirjotella!
En todellakaan minä.
Mutta eihän sinua Lutjerin oppi kiinnostakaan(?) vaan vanhoillisten oman vanhurskaude oppi(KO)?
No eihän sekään kiellettyä ole, maassa on uskonnon vapaus jokaisella.
On vaan niin paljon ihanampaa ja turvallisempaa uskoa Kristukseen kun ihmisoppeihin, siksi tämän kopioin tänne.
Luin tuolta uskonveljiesi(?) valheita koskien Herran Pyhää Ehtoollista.
Vihollinen kätyreineen ei häpeä todella mitään! Se julistaa ahkerasti täällä kaikkea, mikä vain vastustaa lahjana ilman ansioita uskon kautta vastaan otettavaa evankeliumia Kristuksesta.
...asia on. Olen samaa mieltä täysin Lutherin kirjoituksen kanssa.
Uskolla se sakramentti otetaan vastaan.
Nuinin kanssa ei löydetty sitten millään yhteisymmärrystä, joten on todella hyvä, että voimme olla Nuinin kanssa samaa mieltä Lutherin kanssa ja siis näin ollen olemme yhtä mieltä myös alttarin sakramentista.
En ole koskaan sanallakaan kirjoittanut, että Jumalan sanasta olisi mitään hyötyä ilman uskoa.
Sakramenttihan on Sana näkyvässä muodossa.
...niin halua sanoakaan, että olisit viitannut mitenkään Jumalan sanan merkityksettömyyteen.
Kiistän jyrkästi, että olisit sanonutkaan, ettei Jumalan sanasta olisi mitään hyötyä ilman uskoa.
Sen totesin, että olemme samaa mieltä tästä ehtoollis-asiasta ja siinä on sen ydin, että se otetaan uskolla vastaan kuten Luther kirjoittaakin.
Siis että miksi halutaan ikäänkuin ympätä anteeksiantamus ehtoollisen sakramenttiin? - No siksi, että se on ihmiselle helppo tapa "saada" synnit anteeksi!
Ja miksi on ruvettu kertomaan että ihminen uudestisyntyy kasteessa? sekin on helppo tapa tulla "uskoon".
Ihminen on viisas: olen kuulemma kastettu, olen siis uskossa! Käyn ehtoollisella; syntini saan siellä anteeksi!
Ja taivaaseen mennään että humina käy.
Ei tarvitse nöyrtyä parannukseen eikä tulla tekoineen valkeuteen.
Tästähän on Jeesuksen ajaltakin esimerkki; siitä myöhemmin....kauhanvarsi kutsuu....
Tässä kohtaa on perkeleen helppo luikerrella sisälle armon taivaaseen. toisin sanoen tässä kohtaa suruton kansa nauttii sakramenttia tuomioksensa. väärillä autuuden lupauksilla lupaaja vetää tuomion itsensä päälle eli helvetin tuomion. tälläisiä uskovia on paljon jotka kääntymättömällä sydämellä omistavat kaikki Jumalan armolupaukset tuomioksensa.
Tämä on helppo tie sellaisille joilla on häpeällisiä syntejä tunnon päällä joita ihmisen oma kunnia ei kärsi tuoda valkeuteen. Sakramettia voi nauttia vain uskovaisella sydämellä.
Mutta eihän väärinkäyttö muuta itse asiaa.
Kaste ilman elävää uskoa ei auta. Eikä siksi kenenkään pidä luottaa siihen, että pelastuu, koska kerran on kastettu. Joka armo on armo uus, eikä eilinen usko auta enää tänään.
Samoin ehtoollinen ei auta ilman elävää uskoa. Eikä kenenkään pidä ajatella menevänsä taivaaseen ahkeralla ehtoollisella käynnillä.
Eikä ehtoollisessa oleva syntien anteeksiantamus mitenkään tee mitättömäksi rippiä. Molemmat ovat Jumalan ihmisille uskomisen avuksi antamia armonvälineitä, joita kannattaa käyttää ahkerasti, jotta säilyisi uskomassa.
Anteeksiantamusta ei voi ansaita omin teoin. Saarnasi on sielunvihollisen työtä. Syntien anteeksiantamus on ainoastaan Kristuksen veren kautta. Kristukselle ei todellakaan ole ollut helppoa kantaa sinunkin syntejäsi ristin puulla.
Kol. 2:23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Kol. 3:1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Eipä ole omia tekoja esittää pelastuksen eteen.
Kyllä nyt runttasit minut viheliäisyyteen....
Kyllä valehtelet. Minulle esitit juuri ison sarjan omia tekojasi joilla pyrit Jumalaa miellyttämään. Armo on täydellisesti lahja ja saat sen omaksesi ihan ilman sinun omia tekojasi ja "parannus" yrityksiäsi. Sinä vaan uskot Jumalan asemasta omiin yritykseesi ja siksi olet epäilevä horjuva ja epävarma
otin armon vastaan kun sitä ilmaiseksi tarjottiin; oliko se omavanhurskauden teko?
...ehtoollista ja sakramenttia uskolla vastaanottamisen näkökulmasta. Pyydän arvoisat lukijat, että unohdetaan tässä avauksessa vallitsevat erimielisyydet Kristuksen opista ja puhutaan Kristuksen opista, joka on ainoa oikea oppi. Toivon, ettei tämä keskustelu riistäydy sivuraiteelle, jotta asia, jota haluan kuvata ei jäisi varjoon.
"Otetaan uskolla vastaan"
Tämä on kaikkien sakramenttien lähtökohta, Kristuksen opin mukainen usko. Sakramentit ovat Kristuksen asettamat ja siten ne eivät ole ihmisestä, vaan Jumalasta. Usko sakramenttiin on siis uskoa Hänen päälleen, joka asetti nämä sakramentit ja jos uskoo Hänen päällensä, joka asetti sakramentit, uskoo Häneen, joka sovitti kaikkien ihmisten synnit Golgatan ristillä ja jos uskoo Jeesuksen ristin kuolemaan, uskoo Jumalaan, joka on lähettänyt Poikansa meidän edestämme kuolemaan ristillä. Usko on siis Raamatun mukaan tämä:
Jumala lähetti Pojan ja antoi opetuksen sanat Hänelle.
Matt. 17
5 Vielä hänen puhuissansa, katso, paistava pilvi ympäri varjosi heidät, ja katso, ääni pilvestä sanoi: tämä on minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin: kuulkaat häntä.
Jumalan sanan mukaan "Kuulkaat häntä" tarkoittaa:
Mark. 13
31 Taivas ja maa pitää hukkuman; mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkuman.
Luuk. 6
46 Mitä te siis minua kutsutte Herra, Herra! ja ette tee, mitä minä sanon?
47 Kuka ikänä tulee minun tyköni, ja kuulee minun sanani, ja tekee ne, sen minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on.
Joh. 14
23 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä.
24 Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän joka minun lähetti
1. Joh. 5
10 Joka uskoo Jumalan Pojan päälle, hänellä on todistus itsessänsä: joka ei usko Jumalaa, hän tekee hänen valehteliaksi; sillä ei hän uskonut sitä todistusta, jonka Jumala on Pojastansa todistanut.
11 Ja tämä on se todistus, että Jumala on meille ijankaikkisen elämän antanut, ja se elämä on hänen Pojassansa.
Raamattu todistaa, että se sana, jonka Jeesus opetti on Jumalan sana ja Jeesus kehotti sen opetuksen sanan pitämään. Joka pitää Kristuksen opettaman sanan on Kristuksen opissa ja tunnustaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
Joh. 1
14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta.
Joka näin uskoo on Kristuksen opissa.
Miten tämä sitten liittyy ehtoolliseen, alttarin sakramenttiin.
Joka uskoo sakramenttiin, uskoo myös sakramentin asettajaan ja sakramentin asettajan lähettäjään Jumalaan kaikkivaltiaaseen. Joka ei usko sakramentin olevan totinen, kuinka sitten voi uskoa olevan sen asettajankaan totinen Herra Jeesus. Joka ei usko Jeesukseen Kristukseen, niin kuinka voi uskoa siihenkään sakramenttiin, jonka Jeesus asetti, koska ei usko asettajaan.
Joka kieltää syntien anteeksiantamisen Golgatan ristillä kieltää sen myös sakramentissa. Joka uskoo syntien anteeksiantamiseen Golgatan ristillä uskoo silloin sakramenttiin ja sen vahvistukseen, että Herra Jeesus on jo kuollut syntiemme tähden. Hänen totinen ruumiinsa on ristiin naulittu ja Hänen totinen veri on vuotanut maahan asti. Synnit on jo anteeksi annettu Jumalalta Jeesuksen tähden.
Tämän totisen leivän ja totisen juoman Jeesus asetti muistoateriakseen syntien anteeksi saamiseksi Jumalalta. Ehtoollisen leipä on siis totinen Kristuksen ruumis ja viini on totinen Kristuksen veri, joka meidän kaikkien edestä on vuodatettu.
Jeesus puhui opetuslapsilleen ennen ristille naulitsemistaan, mitä tapahtuman pitää, jotta kirjoitukset tulevat täytetyksi. Tätä kertoessaan Jeesus asetti muistoaterian ja sanoi opetuslapsilleen "tämä kalkki on uusi Testamentti, minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan." Näin opetuslapset uskoivat, että Jeesuksen veri vuodatetaan syntien sovittamiseksi heidänkin edestä ja me tällä ajalla uskomme, että tuo sama veri, johon opetuslapset uskoivat, myös me uskomme, että se on MEIDÄN edestämme vuodatettu.
Kun me uskomme sen veren olevan vuodatettu, niin siinä on syntein anteeksi antamus ja siksi ehtoollinen on sen liiton merkki ja musitoateria, että KAIKKI SYNNIT ON JO ANNETTU ANTEEKSI.
Joka siis näin uskoo, uskoo syntien olevan jo anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden ja silloin sakramentti vahvistaa sen totisen anteeksiantamuksen Jumalalta, jonka Jeesus Kristus edestämme kärsi syntiemme tähden.
Jeesus Kristus on siis se totinen ruoka ja juoma, jossa on syntien anteeksi antamus annettu Golgatan ristillä. Joka tämän uskoo sille on sakramentti uskon vahvistukseksi ja vanhurskaudeksi.
Sakramentin nauttiminen ei siis itsessään auta yhtään mitään, jos ei usko Jeesukseen Kristukseen. Jos ei usko Jeesukseen Kristukseen niin silloin sakramentti on tuomioksi epäuskon tähden.
Raamattu ei koskaan eikä missään aseta rajaa mitenkään vanhurskaudelle tyylii "kuinka kauan ennen ehtoollista pitää uskoa, jotta se on totinen", vaan Jumala sana sanoo ainoastaan, jos sinä uskot...siihen sisältyy kaikki, ihan kaikki. Jos sinä uskot sillä hetkellä kun ehtoollista nautit, että Jeesus Kristus on kuollut syntiemme tähden ja uskot Hänen sanansa niin se on TOTINEN Jeesuksen ruumis ja veri, joka USKOSSA silloin otetaan vastaan.
Sehän oli hyvä kirjoitus, ja olen kaikesta siinä olleesta samaa mieltä.
Uskon vahvistukseksi saamme osaksemme todistusta syntien anteeksiantamuksesta kun kuulemme sanaa syntien anteeksiantamuksesta joko yleisessä saarnassa tai ripin yhteydessä sekä myös osallistuessamme ehtoolliselle.
Mielestäni usko voi ensi kertaa syttyä eläväksi myös ehtoollispöydässä.
...korostaa kirjoitukseni viimeisessä kappaleessa, ettei uskolle ole mitään ehtoja ja jos Jumala sytyttää uskon niin se syttyy, vaikka me ihmisinä sanoisimme mitä tahansa.
Sydämmen usko, Kristuksen oppi, elävä usko antaa halun ihmiselle toimia Kristuksen opetuksen mukaan ja ei siinä ihmistöitä tarvita. Työ on JUMALAN, ei ihmisen.
Tähän haluaisin minäkin sanoa sanani, mutta en ehdi kovin paneutua. Hyvää keskustelua, sanoisin, jatkakaa.
Vlm on jossain määrin oikeilla jäljillä siinä, että pitää uskoa sovintovereen ensin, ennenkuin voi uskoa viinissä olevaan vereen.
En halua tölväistä ollenkaan.
Voisi sanoa, että uskon perusta on sanassa ja sakramentin perusta
Kristuksen sovintotyössä ja siinä sanassa, joka siitä kertoo. Augustinuksen sanoilla sanottuna, sakramentti on näkyvää armoa.
Tietenkin on niin, että ellei ehdottomasti usko Jeesuksen sovittaneen kuolemallaan ja verellään kaikki maailman synnit, ei voi uskoa mihinkään sakramenttiin, tämä on ehdottomasti totta. Silloinhan pohja armonvälineeltä on poissa.
Uskon tunnustuksissa esitellään ensin Jumalan kolme persoonaa ja siinä että Kristus on tosi Jumala ja tosi ihminen, sekä Kristuksen sovitustyö, vasta sitten esille otetaan sakramentit. Näin myös tunnustuskirjoissa.
Mutta sitten, kun me tämän uskomme, niin uskomme myös sen sanan, mitä Jeesus sanoo, "tämä ON minun vereni."
Kristinuskossa on aina opetettu ja uskottu että samalla tavalla kuin Kristus oli ihminen ja Jumala samassa persoonassa, on myös viini samalla aivan tavallista viiniä, mutta myös Kristuksen verta, ei viinin tähden, vaan sanan tähden, joka niin sanoo. Samoin on leivän laita, se on todellista leipää, mutta myös todellinen Kristuksen ruumis.
Kristusta ei voi jakaa, eikä tässäkään käy laatuun että on kaksi ruumista ja kahdenlaista verta. Veri ehtoollisviinissä on samaa Kristuksen verta kuin mitä hän vuodatti ristillä. Jos ei näin olisi, olisi kaksi verta ja kaksi ruumista ja Kristus olisi jaettu kahtia. Mutta kun Jumala on kolmiyhteydessä jakamaton, täytyy Hänen olla jakamaton myös tässä.
Vaikka tämä on vaikea uskoa, vaikeampaa on uskoa että Jeesus on yhtä uskoviensa kanssa vaikka heissä perisynnin saastaa.
"Vlm on jossain määrin oikeilla jäljillä siinä, että pitää uskoa sovintovereen ensin, ennenkuin voi uskoa viinissä olevaan vereen."
Onkos kaksi verta? Viinin veri ja sovintoveri.
EI OLE viinissä on Jeesuksen kallis ja viaton sovintoveri, ihan aineellisesta muodossa. Joka sen uskossa nauttii saa synntinsä anteeksi.
Sakramentti on Jumalan sana itse, aineellisessa muodossa.
Tunnustuksessa esitellään Jumalan kome persoonaa?
Ei ole opillisesti Kristiopin hajuakaan tässä nyt.
Nimittäin Uskontunnustuksessa tunnustetaan usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, kuten nimikin jo sanoo.
Aamutähtihän nimenomaan korostaa, että on vain yhdenlaista verta. Olisi kannattanut lukea teksti loppuun asti.
Mitä tulee Jumalan kolmeen persoonaan, niin mielestäni persoona on ihan hyvä sana suomeksi kuvaamaan kreikan sanaa 'hipostasis', mutta jos välttämättä haluat niin voithan sinä sitten puhua Jumalan kolmesta "hypostaasista", jos sana 'persoona' ei miellytä.
...kirjoittamassa, mutta en kertaa asiaa, koska sinä sen sanoit jo.