kun en päästänyt 12-vuotiasta poikaani alkoholisti-isänsä kanssa ulkomaanmatkalle joululomalla? Kun hän kysyi lupaa viedä poikamme reissuun, kuulin jo äänestä, että alkoholia on tullut jälleen kerran nautittua... Matka olisi ollut ensimmäinen sekä isälle, että pojalle. Mukaan olisi lähtenyt miehen naispuolinen työtoveri, jota en tunne. Poika on yhteishuollossamme.
Erosin pojan isästä vuosia sitten yhdeksän vuoden avioliitosta, jona aikana hän joi monta kertaa korttinsa kuivumaan ja elämäni meni lopulta helvetiksi. Mielestäni hän ei osaa pitää huolta itsestäänkään, saatikka sitten lapsestaan. Aina kun lähdimme perheenä reissuun, niihin liittyi miehen runsas alkoholin käyttö.
Asia on jäänyt minua vaivaamaan, sillä exäni muistuttaa ulkomaanmatkan mahdollisuudesta lähes joka kerran, kun soittaa minulle. Tuntuu harmittavan, kun reissu ei toteutunut. Poika sai olla joululoman kyllä isänsä kanssa, mutta kotimaassa, kylpylässä.
Erosin pojan isästä vuosia sitten yhdeksän vuoden avioliitosta, jona aikana hän joi monta kertaa korttinsa kuivumaan ja elämäni meni lopulta helvetiksi. Mielestäni hän ei osaa pitää huolta itsestäänkään, saatikka sitten lapsestaan. Aina kun lähdimme perheenä reissuun, niihin liittyi miehen runsas alkoholin käyttö.
Asia on jäänyt minua vaivaamaan, sillä exäni muistuttaa ulkomaanmatkan mahdollisuudesta lähes joka kerran, kun soittaa minulle. Tuntuu harmittavan, kun reissu ei toteutunut. Poika sai olla joululoman kyllä isänsä kanssa, mutta kotimaassa, kylpylässä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... että teit oikein. Jos alkoholiongelma ei ole parantunut, ex-miehesi ei luultavasti olisi pystynyt kantamaan 12-vuotiaasta tarpeeksi vastuuta. Sen ikäinen on kuitenkin vielä lapsi...
Ehdottomasti teit oikein,en olisi itsekkään samanlaisessa tilanteessa päästänyt lastani isänsä mukaan.
mielestäni teit aivan oikein. Lasta kuuluu suojella negatiivisilta kokemuksilta joita alkoholin kohtuuton käyttö ja käyttäjät saavat haluamattaankin aikaan. Itse olen saanut lapuudessa ja nuoruudessa katsella tarpeeksi känniläisten örvellyksiä. Saanut pelätä äidin puolesta ja kuunnella itkuja ja tilityksiä elämästä ja asioista mistä ei pitäisi lapsena joutua huolta kantamaan. Lapsena ei edes tajunnut että se ei ole normaalia. Vanhempani erosivat kun lin 9v. Jäätiin isänluo asumaan veljen kanssa, koska äippä löysi uuden miehen.Vanhemmilla oli yhteishuoltajuus ja lähdettiin välillä äidin kanssa mummolaan jossa sitten sukulaiset ryyppäsivät ja tappelivat. Ei uskaltanut kertoa asiasta isälle koska pelkäsin etten saa enää nähdä äitiä tai että äiti suuttuu..Jälkeenpäin ajateltuna olisin toivonut että siihen olisi joku puuttunut tai että olisin kertonut isälle, mutta lapsi on kuitenkin lojaali vanhemmilleen olivatpa he minkälaisia tahansa. poikasi sen viimeistään vanhempana tajuaa, että se äiti joka kieltää myös välittää ja rakastaa lastaan.
Olen huomannut kyllä, miten poikani on lojaali isälleen, ja väittää koko ajan, että isä ei juo paljoakaan enää.
Isän luo on pojalla monta sataa kilometriä. On aika vaikea kontrolloida, miten tapaamisviikonloppuina menee. Onneksi pojalla on kännykkä, että voi soittaa minulle milloin vain.
Usein mietin kyllä, että mahtaako kertoa kaikkea...
Ajattelen kauhulla alkoholin hinnan halpenemista. Taitaapi exäni juoda ittensä hautaan siinä vaiheessa.
Useimmilla suurilla paikka kunnilla on AA:n ANON läheis ryhmiä jossa voi purkaa omaa ahdistustaan ryhmässä ja saa ryhmän tukea kestää juovaa lähimmäistään sairastumatta itse! "Läheisriippuvuuteen"
Minä en olisi myöskään laskenut lasta alkoholistin kyseenalaisen huolenpidon alaiseksi.Kyllähän matka kuulostaa kivalta,mutta onko se kellekkään kivaa,jos viina astuu kuvioihin.Sä oisit jännännyt kotona,lapsi mahdollisesti ollut surkeena vieraas paikas ilman l u o t e t t a v a a h u o l e n p i t o a!
Loma ois voinu olla vain "loma"
Al Anoneissa muutaman kerran silloin, kun exäni juominen alkoi ahdistaa ylen määrin. Luin myös kirjallisuutta. Keskustelin ammattiauttajien kanssa...