Miten pitäisi suhtautua 2.5 -vuotiaaseen rottavanhukseen, jonka takajalat kantavat vain vähän ja muutenkin askel vähän hoipertaa? Pelkään, että se kärsii tai jotain, vaikka välillä saattaa vähän piristyäkin. En haluaisi luopua tästä ihanasta pojasta, mutta en myöskään halua sen kärsivän.. Millaisia kokemuksia teillä on vanhenevista rotista? Välillä tuntuu niin pahalta katsoa oman vanhukseni vaivalloista kulkua:(.
Vanhuudenpäivistä...
Minttu
4316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
katso noin parisenkymmentä viestiä taaksepäin otsikolla 'rotan lopettaminen', missä kyselen ihan samaa viestiketjun viimeisimmissä viesteissäni.
Minun rottani on siis n. 2v. 9kk. ja sillä on kasvaimia, mutta ei (ainakaan mielestäni) osoita pahempia kärsimyksen merkkejä (paitsi tietty liikkuminen on hieman hankalaa). Itsekin olen pähkäillyt, viedäkö rotta eläinlääkäriin viimeiselle piikille vai odottaa sitä 'luonnollista kuolemaa'.
..mielestäni ratkaiseva tekijä on elämänlaatu; jos rottavanhus jaksaa syödä ja touhuillakin vähän, eikä vain vetäydy häkin pimeimpään nurkkaan kyyhöttämään, on se vielä kiinni elämässä ja nukuttaminen ikiuneen on ehkä tarpeetonta.
Jokainen lemmikinomistaja on kuitenkin vastuussa itse näistä raskaistakin päätöksistä; jos sydän särkyy katsoessa vanhuksen vaivalloista elämää, eikä voi enää auttaa ystävää mitenkään ja helpottaa sen oloa, niin silloin mielestäni on aika luovuttaa. Onhan lemmikillä takana (toivottavasti) hyvä elämä ja se on saanut elää sen rakastavassa kodissa. Rakkautta on osata luovuttaa :)
Oma vanhukseni täytti juuri kaksi vuotta, elämän ehtoopuolelle mennään vääjäämättä. Olen luvannut itselleni sekä rakkaalle ystävälleni, että en turhaan pitkitä viimeistä palvelusta jos sitä tarvitaan. Aika näyttää..
Päätös on raskas mutta se vain on tehtävä. Voimia teille, mitä sitten päätittekään!
Haluan lisätä kotivalon "puheenvuoroon" tämän verran: Jokainen sitoutuu lemmikkiä ottaessaan vastuuseen joka käsittää myös vaikeat asiat. Jokainen tietää jo lemmikkiä harkitessaan että se ei ole välttämättä aina terve -> eläinlääkäri/lääkekuluja, se ei välttämättä elä kovin vanhaksi tai että se pitää nukuttaa sairauden tai loukkaantumisen vuoksi. Kannattaa miettiä tätä jo silloin kun ottaa lemmikin. Toki tämä negatiivinen puoli on häviävän pieni verrattuna siihen, mitä iloa lemmikki tuo.
Hei!
Minulla itselläni oli rotta joka eleli n.3 vuotiaaksi. Sillä oli viimeisinä kuukausina saman kaltaisia vanhuuden oireita. Toisina päivinä se oli todella nuulea ja omissa oloissaan ja toisina sillä oli virtaa juosta mielin määrin. Viimeiset päivät ennen pois nukkumistaan se oli aika väsynyt. Ja nukkui pois rauhassa yön tunteina.. Sillä ei ollut kipuja (käytin eläinlääkärissä) mutta vanhuus vei sen voimia vain. Itse sain aikaa valmistautua sen pois menoon, kun tiesi sen ajan koittavan...