Olen paininut ongelmani kanssa jo pidemmän aikaa
ja nyt päätin kysyä, onko kellään kokemuksia
lestadiolaisen ja ei- lestadiolaisen
seurustelusta! "Ystäväpoikani"(emme
seurustele...vielä) on lesta, minä en.
Kysyisinkin siis, minkälaisia ongelmia on tullut
samanlaisille pareille. Rakastan tätä poikaa
paljon, mutta en tiedä rakastanko niin paljon
kuin minun täytyisi( luopua melkein kokonaan
omasta elämästäni ja urahaaveistani), jos
haluaisin jopa naimisiin saakka(aika kauas
suunniteltua tuo, mutta kuitenkin).
Arvosta jokaista mielipidettä ja neuvoa, siis...
Kannanottoja!!!
ja nyt päätin kysyä, onko kellään kokemuksia
lestadiolaisen ja ei- lestadiolaisen
seurustelusta! "Ystäväpoikani"(emme
seurustele...vielä) on lesta, minä en.
Kysyisinkin siis, minkälaisia ongelmia on tullut
samanlaisille pareille. Rakastan tätä poikaa
paljon, mutta en tiedä rakastanko niin paljon
kuin minun täytyisi( luopua melkein kokonaan
omasta elämästäni ja urahaaveistani), jos
haluaisin jopa naimisiin saakka(aika kauas
suunniteltua tuo, mutta kuitenkin).
Arvosta jokaista mielipidettä ja neuvoa, siis...
Kannanottoja!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lestadiolaisuushan ei siis pakota sinua
hylkäämään omaa elämääsi!Tottahan voi olla
tietysti se ettei tämän pojan vanhemmat/kaverit
välttämättä sinua (ainakaan heti alussa) hyväksy,
koska et ole "piireistä",mutta kunhan he tottuvat
ajatukseen siitä että te seurustelette ym. asiat
varmasti selviävät.Paras ystävän on
lestadiolaisesta perheestä, eikä minulla ole
koskaan ollut suurempia ongelmia hänen sukunsa
tai kavereidensa kanssa!! Se yleinen käsitys
siitä etteivät lestadiolaiset hyväsky ei
lestadiolaisia johtuu siitä, että lestadiolais
nuoren vanhemmat ovat huolissaan mahdollisista
ristiriidoista ja ongelmista joita heidän
lapsensa saattaisivat kohdata seurustelleesaan ei
lestadiolaisen kanssa.Ja myöskin se että
tällainen nuori saattaa "kadottaa uskonsa" jos
seurustelu kunppani ei usko!mutta muista myös
että jos ystäväpoikasi perhe on lestadiolainen se
ei välttämättä tarkoita että perheen jälkikasvu
on automaattisesti myös
lestadiolainen!!toivottavasti tämä auttoi
yhtään!!ja jos ei niin kysele lisää:)
Osalla uskovaisista - olipa kyseessä sitten
muslimi, hindu, lesta tai mikä tahansa - on
hyvinkin tiukka vakaumus siitä, että vain
samanuskoisen ihmisen kanssa voi mennä naimisiin
tai edes seurustella. Kyseessä oleva
ahdasmielisyys on mielestäni täysin
ymmärrettävää, koska kuka nyt haluaisi todella
rakastua ihmiseen, jonka ei koskaan usko pääsevän
taivaaseen? Entä lasten kasvatus (jos toinen
vanhemmista ei-uskova, miten lapset "oppivat"
uskovaisiksi sen sijaan että omivat
äitinsä/isänsä harhaopin)? Näiden kysymysten
lisäksi moni muu vaivaa mieltä. Ethän siis
tuomitse uskovaista, jolla on periaatteet?
Moni on kuitenkin valmis hyväksymään myös
kumppanin, jolla on erilainen uskollinen
vakaumus - etenkin jos kyseessä on agnostikko eli
ihminen, joka ei myönnä eikä kiellä
jumalan/jumalien olemassaoloa. Uskonnon mukanaan
tuomat ohjeet tämä kumppani kuitenkin kokee
useimmiten rasitteina, vaikka uskovalle
samat "rajoitteet" luovat vain turvallisen
perustan elämälle. Lestoillahan on tunnetusti
tiukat rajat siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Moni luopuu niistä omasta tahdostaan, mutta jos
niin ei käy, pakottaminen ja painostaminen
pääsääntöisesti repii suhteen hajalle. Eli
pelkkää suutelemistakin voi joutua odottamaan
papin aameneen asti - ja muodollinen lestaksi
kääntyminen voi olla tarpeen. En toki tiedä,
millainen poika kyseessä on, mutta joillakin
uskovilla on tällaisia juttuja, joita muilta
vaaditaan. Enkä mä oo niitä tuomitsemassa, koska
niiden taustalla on kuitenkin elämän perusarvot.
Uskovan ja ei-uskovan yhteiselo voi onnistua, jos
vaan yhteiset pelisäännöt tehdään heti alkuunsa
riittävän selviksi, ja molemmat ne todella
hyväksyy. Saanen kuitenkin ehdottaa, että
tuppaudut mukaan joihinkin lestojen tapahtumiin
ja todella kuuntelet, mitä siellä sanotaan? Jätkä
varmasti tykkäis hyvää, kun osotat kiinnostusta
sen uskoa kohtaan, ja sä saisit samalla arvokasta
tietoa ko. uskonsuuntauksesta. Lisäksi siinä vois
käydä niin onnellisesti(?), että sustakin tulis
lesta. Tarkotan onnellisesti teiän mahdollisen
suhteen kannalta. Kahden uskovan (tai kahden
ateistin/agnostikon) yhteiselo sujuu näet
keskimääräsesti huomattavasti paremmin kuin
uskovan ja ei-uskovan. Uskomisen erilaisuus ei
kuitenkaan ole mikään este, ellei jätkän vakaumus
niin sano. Joka tapauksessa toivotan onnea
yritykseen.
Poikaystäväni on lestadiolainen(kuten
perheensäkin), mutta hän ei näe tarpeelliseski
noudattaa kaikkia niitä sääntöjä, vaikka
haluaakin olla lesta myös jatkossa. Vaikka
ystävyytemme(ja myös suukottelu ym. "kielletty
toiminta")on jatkunut jo kuukausia(melkein vuoden)
hän ei ole vienyt minua kotiinsa muun perheen
ollessa paikalla. Myös julkista
yhdessänäyttäytymistä meidän pitää varoa, hän ei
uskalla edes koskettaa minua jollemme ole
kahdestaan. Aluksi tuo loukkasi minua, mutta
ymmärrän häntä.
Minulle on myös ehdotettu(taisi olla mm. tuossa
toisessa viestissä, joka vastasi minun
aikaisempaan kysymykseeni), että menisin sinne
lestojen seuroihin ym.tapahtumiin kuuntelemaan.
Rehellisesti sanottuna: koko ajatuskin hirvittää.
Se heidän yhteisönsä on todella tiivis, enkä
usko, että sinne on tervetullut
tällainen "tavallinen" luterilainen.Tiedättekö,
käykö siellä muita kuin lestadiolaisia?
Ja tosta, että lestadiolaisuus pakottaisi minut
hylkäämään oman elämäni...Kyllähän siinä
käytännössä niin kävisi jos nyt ihan pidemmällä
tähtäimellä ajattelee. Olen aina menestynyt
opiskelussa ja suunnitelmissani on ura toisten
ihmisten auttamiseksi alalla, johon todellakin
tunnen kutsumusta. Jos nyt menisin naimisiin
tämän pojan kanssa sitten joskus, niin kaipa
minun pitäisi ryhtyä kotiäidiksi
ja "synnytyskoneeksi". Kukaan tuntemieni
lessuperheiden äideistä ei käy töissä, hoitaa
vaan kotia ja lapsia kotona. Tuollainen olisi jo
todella paljon vaadittu minulta...Mutta ehkä
ajattelen liian negatiivisesti, voivathan asiat
mennä toisinkin. Pitää vaan veläkin jaksaa katsoa
päivä kerrallaan. *huh*
Kiitos todella paljon siitä, että kirjoitit.
Oisin todella iloinen, jos vielä saisin jotain
kokemuksia, neuvoja , ihan mitä vaan!!!
Painit täysin samanlaisen ongelman kanssa kuin
minäkin ennen! :) Tai oikeastaan sama ongelma
osittain vaivaa minua edelleenkin. Jos haluat
vaikka mailata, kerro osoitteesi, niin voisimme
vaihtaa ajatuksia enemmänkin! :)
Mun mailiosoitteessa on jotain häikkää ja aion
avata uuden tässä ihan pikapuoliin, että jos sä
vaikka antaisit oman osoitteesi ja mä mailaisin
sitten, kun kaikki toimii taas. Ois tosi hauskaa
vaihtaa ajatuksia!
Että mailailemisiin! :)
mistä päin Suomea kirjottelet?
Vastaa pikaisesti, jos vielä kiinnostaa:)
tästä ns."suhteesta" voi koituu hiuka
ongelmii.... nimittäin vaikka tän jätkän porukat
ei voi hyväksyy sua heti... mut ajan kanssa ne
välittää siitä, mut ei enää aattele sitä koko
ajan... et se voi helpottaa.... mut on nii
erilaisii ihmisii, et ei sitä oikee voi sanoo...
Oon ite lestadiolainen, mutta minulla ei ole
onneksi ollut noin ristiriitaista tilannetta. Mun
mielestæ sun kannattaa jutella sun jætkæn kanssa,
et haluaako hæn olla uskomassa. Nimittæin
lestadiolainen ei voi seurustella ei-
lestadiolaisen kanssa. Pojalla on varmaan
kauheita oman tunnon tuskia tæstæ teidæn jutusta.
Toivon, ettæ pojalle valkenis, et seurustelu sun
kanssa on væærin ja syntiæ. Sæ voit mennæ vapain
mielin seuroihin, siellæ ei kukaan tuu
kyselemææn, et mitæ sæ tæællæ teet. Toivon, et
pukeudut hillitysti ja jætæt meikkaamatta, ettet
aiheuta ihmettelyæ. Toivon sinulle onnellisia
pæiviæ ja turvallista tulevaisuutta. Voit mailata
mulle ja voidaan jutella aiheesta lisææ, jos
haluat. Mun e-mail: [email protected] Palataan
juttuun!!
Mulla on/oli sama ongelma... Mailaa mulle niin
vaihetaan kokemuksia!=) [email protected]