tässä kaikille minun pieni tarinani:
niin,alkoholi vei minulta isän..n. kaksi vuotta
sitten,nyt olen 16- vuotias tyttö ja elämä alkaa
vihdoinkin paranemaan.
eli..isä joi usein ensin viikonloppuisin,lopulta
päivittäin.hän oli menestyvä yrittäjä ja avulias
ihminen,kaikki pitivät hänestä.hän palvoi
vaimoaan ja rakasti lapsiaan yli kaiken. perhe
oli aina ykkössijalla.
sitten se vain poksahti,sain kuunnella isän ja
äidin tappeluita,lyöntejä,oksentelua ja
kohtauksia joita tuli aina vaiheessa kun hänen
oli pakko pitää taukoa. kun hän piti taukoa,oli
isä ihana,yritti korvata kaiken kukkasilla
karkeilla ynnä muulla. minullekin hän huusi monta
kertaa,kuinka en mitään osannut tehdä oikein,
meni itseluottamus ja kaikki.. kaikki eivät edes
tienneet asiasta..luuli että meillä on onnellinen
pikku perhe..
tietysti rakastin isääni, vaikka välillä
tuntuikin että olisi helpompi ilman häntä. hän
oli vieroitushoidossa,oli vaikka missä aa-
kerhoissa, ja yritti lopettaa,mutta ei ollut
helppoa. äidin kanssa yöllä paettiin kotoa,kun
isä sekosi,lopulta muutettiin pois,ja joka yö sai
pelätä,että koska ovikello soisi tai isä rynnisi
sisään.
kunnes yhtenä päivänä olin serkullani yötä,kun
äiti tuli ja pyysi istumaan sohvalle. hän kertoi,
että isä on kuollut,oli lopettamassa,mutta oli
saanut kohtauksen,joka oli ollut liian rankka.
meinasin kuolla siihen paikkaan,en pystynyt
puhumaan en kävelemään,huusin ja itkin vaan "ei
ei, ei ole totta!" se on varmasti elämäni hirvein
päivä. hautajaiset menivät,tuntui oudolta vähän
aikaa,en osannut surra olin vain ja kävin koulua,
äiti masentuneena makasi kotona..jotenkin
kuvittelin,että isä tulee takaisin..
monta kuukautta myöhemmin tuli se suru ja itku,
ja kun ymmärsin että isä ei enää tule. hän on
taivaassa, paikassa jossa ei ole pahaa,ei
alkoholia,ei päihteitä,paikassa jossa hän
katselee minua ja on varmasti ylpeä tyttärestään.
--rakastan isääni ikuisesti!!--
tahdonkin sanoa, että mene sanomaa kaikille jotka
ovat tärkeitä,että rakastat ja välität heistä,
ennen kuin on liian myöhäistä. niin minulle kävi.
kiitos kun jaksoit lukea!
niin,alkoholi vei minulta isän..n. kaksi vuotta
sitten,nyt olen 16- vuotias tyttö ja elämä alkaa
vihdoinkin paranemaan.
eli..isä joi usein ensin viikonloppuisin,lopulta
päivittäin.hän oli menestyvä yrittäjä ja avulias
ihminen,kaikki pitivät hänestä.hän palvoi
vaimoaan ja rakasti lapsiaan yli kaiken. perhe
oli aina ykkössijalla.
sitten se vain poksahti,sain kuunnella isän ja
äidin tappeluita,lyöntejä,oksentelua ja
kohtauksia joita tuli aina vaiheessa kun hänen
oli pakko pitää taukoa. kun hän piti taukoa,oli
isä ihana,yritti korvata kaiken kukkasilla
karkeilla ynnä muulla. minullekin hän huusi monta
kertaa,kuinka en mitään osannut tehdä oikein,
meni itseluottamus ja kaikki.. kaikki eivät edes
tienneet asiasta..luuli että meillä on onnellinen
pikku perhe..
tietysti rakastin isääni, vaikka välillä
tuntuikin että olisi helpompi ilman häntä. hän
oli vieroitushoidossa,oli vaikka missä aa-
kerhoissa, ja yritti lopettaa,mutta ei ollut
helppoa. äidin kanssa yöllä paettiin kotoa,kun
isä sekosi,lopulta muutettiin pois,ja joka yö sai
pelätä,että koska ovikello soisi tai isä rynnisi
sisään.
kunnes yhtenä päivänä olin serkullani yötä,kun
äiti tuli ja pyysi istumaan sohvalle. hän kertoi,
että isä on kuollut,oli lopettamassa,mutta oli
saanut kohtauksen,joka oli ollut liian rankka.
meinasin kuolla siihen paikkaan,en pystynyt
puhumaan en kävelemään,huusin ja itkin vaan "ei
ei, ei ole totta!" se on varmasti elämäni hirvein
päivä. hautajaiset menivät,tuntui oudolta vähän
aikaa,en osannut surra olin vain ja kävin koulua,
äiti masentuneena makasi kotona..jotenkin
kuvittelin,että isä tulee takaisin..
monta kuukautta myöhemmin tuli se suru ja itku,
ja kun ymmärsin että isä ei enää tule. hän on
taivaassa, paikassa jossa ei ole pahaa,ei
alkoholia,ei päihteitä,paikassa jossa hän
katselee minua ja on varmasti ylpeä tyttärestään.
--rakastan isääni ikuisesti!!--
tahdonkin sanoa, että mene sanomaa kaikille jotka
ovat tärkeitä,että rakastat ja välität heistä,
ennen kuin on liian myöhäistä. niin minulle kävi.
kiitos kun jaksoit lukea!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipas hieno tarina. Tai siis ei sillä tavalla
hieno, mutta muuten...tunteellinen.
Ihan tippa tuli simmuun.
Ihan varmasti isäsi on sinusta ylpeä siellä
jossakin. Vähän samalla tavalla ajattelen
itsekin, vaikka olenkin aikuinen ja oma isäni
kuoli kuusi vuotta sitten yli 70-vuotiaana. Auto-
onnettomuudessa, myös niin yhtäkkiä, että monta
asiaa jäi sanomatta. Pitkään tuli aina mieleen
että tästä pitää isän kanssa puhua...sitten se
hätkähdys, ettei enää voikaan.
Mutta yhä vielä sinäkin voit ajatuksissasi
keskustella isäsi kanssa...kun teet elämässäsi
parhaasi, niin toimit varmasti juuri siten, kuin
isäsi toivoisikin.
Toivottavasti kirjoituksesi lukee moni, ainakin
minua se lohdutti.
Nyt on pyhäinpäivä, se on minusta sellainen
haikea ja kaunis päivä muistella, ei niin
surullinen kuin hautajaispäivä.
Kaunista syksyä sinulle!
Toi kuulostaa tutulta. Mä vaan odotan, milloin
isäni tuhoaa itsensä lopullisesti alkoholilla! Ei
kukaan kestä tollasta loputtomasti ja niin tietää
hänkin, että loppu on pian lähellä jos ei lopeta.
No ei lopeta, niin mä en osaa kun odottaa
pahinta!!!
kiitos paljon kaikille vastanneille!!
kaikki ketkä haluaa jutella tällässistä
asioista,tai muistakin, niin kirjotelkaa
[email protected]
olen hyvä kuuntelija.kirjotelkaa lisää
kommentteja..