Stoori kulkee näin. Noin vuosi sitten tunnustin ihastukselleni, että pidin hänestä. Hän kuitenkin vastasi kohteliaasti ettei ollut kiinnostunut. Samaan aikaan hän alkoi seurustella "julkisesti" toisen koulumme tytön kanssa (täysin erilainen tyypiltään, luonteeltaan, kaveripiiriltään kuin minä).
Minä annoin asian olla ja muutaman kuukauden päästä pääsin koko ihastuksen yli ja aloin olla "vapautuneempi" samoilla tunneilla millä tämä poika/mies (täysi-ikäinen, mutta mies....? Tuskin.) kävi ja olen sulkenut hänet kokonaan ulkopuolelle.
Nyt hän on kuitenkin ruvennut tuijottamaan minua. Jatkuvaa vilkuilua tunneilla, joskus suoranaista tuijotusta. Tunneilla (jos asia sattuu tulemaan puheeksi) hän kieltää seurustelevansa tai on erittäin vaivautunut asiasta.
Missä siis mennään? Onko tämä nyt vain "vanhan suolan janoa" (haluaa kun ei voi saada), vai jonkinlainen keino saada minut ihastumaan häneen uudelleen...
Miten minun pitäisi reagoida hänen katseisiinsa... Vastata katsekontaktiin vai olla reagoimatta katseisiin mitenkään??? Rupeaa hiukan jo ahdistamaan tuollainen tuijottelu...
Minä annoin asian olla ja muutaman kuukauden päästä pääsin koko ihastuksen yli ja aloin olla "vapautuneempi" samoilla tunneilla millä tämä poika/mies (täysi-ikäinen, mutta mies....? Tuskin.) kävi ja olen sulkenut hänet kokonaan ulkopuolelle.
Nyt hän on kuitenkin ruvennut tuijottamaan minua. Jatkuvaa vilkuilua tunneilla, joskus suoranaista tuijotusta. Tunneilla (jos asia sattuu tulemaan puheeksi) hän kieltää seurustelevansa tai on erittäin vaivautunut asiasta.
Missä siis mennään? Onko tämä nyt vain "vanhan suolan janoa" (haluaa kun ei voi saada), vai jonkinlainen keino saada minut ihastumaan häneen uudelleen...
Miten minun pitäisi reagoida hänen katseisiinsa... Vastata katsekontaktiin vai olla reagoimatta katseisiin mitenkään??? Rupeaa hiukan jo ahdistamaan tuollainen tuijottelu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene ihmeessä kysymään tältä "mieheltä" kasvotusten, että mitäs hän oikeen tuijottelee. Saat sitten vastauksen tai et, mutta asia luultavasti selviää. Voihan se olla, että tämä "vanha suola janottaa", mutta ota myös omat tunteesi huomioon.
No varmasti ei kannata mennä kysymään mitä mua tuijottelet. Poikahan nauraa sulle päin naamaa. Tuskin se tuijottelee, jos tuijottelee, niin hymyile ilkikurisesti, jotta kaveri huomaa, että oot huomannu hänen tuijottelunsa. Ei tarkota, et tässä olis mitään syvällistä kyseessä. Luuloja ehkä.
Samaa itsekin ajattelin... itseni siinä nolaan jos kysymään lähden:/ Ja kyllä se aika varmasti tuijottelee. Seuraa jokaista liikettäni ja katse seuraa perässä jos lähden omalta paikaltani liikkeelle... Nolostuipa kerran pahan kerran kun huomasi, että kaverini oli havainnut tuijottelun(oma henkivartija *wirn*)
Syvällistä... tuskin, kunhan katsettaan lepuuttaa.
"Ei tarkota, et tässä olis mitään syvällistä kyseessä. Luuloja ehkä. " Minnin tekstistä meni kyllä nyt vähän ohitse. Jos jaksaisit selventää?