Eli kahden vaiheilla ollaan: Turkuun vai Vaasaan oikeustieteitä lukemaan? Kaupunkien ja opinahjojen hyvät/huonot puolet?
Oikikseen Turkuun vai Vaasaan?
katri
71743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Turussa saat opiskella koko tutkinnon omassa yliopistossasi. Vaasan oikis on Helsingin oikiksen alainen, ja Vaasassa suoritetaan vain n. 80 opintoviikkoa, jonka jälkeen loput suoritetaan Helsingissä.
Vaasassa hyvää ja huonoa ovat yhtä aikaa (kuulemma) pieni opiskelijamäärä: kaikki tuntevat toisensa ja sikäli henki saattaa parhaimmillaan olla vuosikurssilla hyvä. Toisaalta yksityisyyttä ei ole koska kaikki tosiaan tuntevat toisensa ja massaan ei voi sulautua vaikka joskus haluaisikin niin. Vaasassa luennot ovat yleensä pakollisia koska opettajat lennätetään sinne Helsingistä varta vasten. Koska VAasan koulutusohjelma on Helsingin oikiksen alainen, useimmat opettajat asuvat ja vaikuttavat jatkuvasti Helsingissä, joten heitä ei oikein voi edes tavoittaa henkilökohtaisesti Vaasassa - lukuunottamatta Vaasan ohjelman vastuuopettajaa. Opetustarjonta on myös vähäistä, ja esim. luentoja ei kai ole yleensä kuin 1 / oppiaine.
Turusta en tiedä kun olen Helsingin oikiksen tuote, mutta sen perusteella mitä Vaasan oikiksesta olen kuullut, valitsisin Turun koska vain. Turun oikis on arvostettu ja yleensäkin ihan oikea oikeustieteellinen tiedekunta. Vaasa on vain Helsingin oikiksen "spin-off". Henki lienee Vaasassa yleensä (ei kai aina) ihan hyvä, mutta monista opiskeluun liittyvistä mahdollisuuksista joutuu jäämään paitsi.
Olen kiinnostunut oikeustieteen opiskelusta, ja mietinkin, millä perusteella se
paikka, jonne mahdollisesti haen, kannattaisi valita...
Onko tiedekunnassasi opiskelu alkuoletustesi mukaista ja oletko ollut
täysin tyytyväinen opintoihisi ja opintojen "puitteisiin"? Millainen ilmapiiri?
Onko mielestäsi olemassa joku syy, jonka takia nimenomaan Helsinki
kannattaisi valita?
Entä mitä teidän tiedekunnassanne ajatellaan yleisesti ottaen Turun
tiedekunnasta?
Ja vielä vähän off-topic: kuulin, että Hesassa kielikurssien saaminen silloin
kuin haluaa on melkoisen nihkeää - faktaa vai fiktiota?
Kiitos!
Opiskelupaikan valinta on aika yksilöllisesti määräytyvä juttu. Jos on joku tietty paikka, minne haluat opiskelemaan, niin pyri sinne. Samat opit ja saman tutkinnon saa kuitenkin kaikista kolmesta tiedekunnasta. Sisäänpääsyprosenteilla voi tietysti taktikoida, jolloin Lapin yliopisto on tilastojen mukaan helppopääsyisin.
Kaikissa tiedekunnissa opiskelu ja opetus on järjestetty osittain toisistaan poikkeavasti. Helsingissä ollaan toistaiseksi aika kirjatenttipainotteisia, Turussa lienee enemmän vuorovaikutteisempia opintoja. Bolognan mallin käyttöönoton vuoksi käytännössä pakolliset tutkinnonuudistukset (kaavailtu Helsingissä vuodelle 2005) tulee muuttamaan koko homman ainakin Helsingissä, joten tulevien opiskelijoiden opiskelu tulee näyttämään varmaa aika lailla erilaiselta kuin nykyisten.
Muuten eri kaupungeissa asustelussa on omat erityispiirteensä. Helsingissä on yleisesti ottaen aika paljon oman alan osa-aika- ja kesätyömahdollisuuksia. Asuminen on puolestaan kallista.. jne.
Oikeustieteen opiskelu on ollut perinteisen kuivaa puurtamista. Ei mitään erityisen hohdokasta, mutta vapaus järjestää opinnot suurelta osin itse on ollut ainakin mulle sopiva juttu. Erityisiä odotuksia ei ollut niin en ole joutunut varsinaisesti pettymäänkään. Kun opiskelee riittävän kauan, tietty taisteluväsymys alkaa iskeä ja pahin into laantuu, mutta niin se varmaan menee muillakin aloilla.
Ilmapiiri on enimmäkseen ihan rento ja kaiken kaikkiaan reilu yli vuosikurssirajojen. Henki on yleisen hyvä.. luentomuistiinpanoja kierrätellään ja kopioidaan tarvittaessa jos ei itse jaksa joka kerta istua luennoilla, tenteistä suoriutumista edistävät niksit kiertävät suusta suuhun, yms. Isoon joukkoon tietysti mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kaikkien kanssa on mahdotonta olla ihan samalla aaltopituudella, mutta kaikkien kanssa olen ainakin itse tullut ihan hyvin juttuun. Ja jos esim. kravatti valmiiksi kireällä kaulassa syntynyt ihmistyyppi ei ole omaa viiteryhmääsi, niin oikkareista löytyy skaalaa tavallisten perusjätkien kautta aika boheemeihin tai muuten persoonallisiin kavereihin saakka. Opettajissa on monenlaisia. Egohäiriöinen proffa on yliopistomaailman klassinen perusilmiö, mutta vastapainoksi reilujakin tapauksia löytyy.
Ison yliopiston kaikki tilat eivät täytä enää nykyajan vaatimuksia. Päärakennus, opiskelijakirjasto ja uusi oppimiskeskus ovat ihan priimakunnossa, mutta oikeustieteellisen tiedekunnan keskuspaikka Porthania aika nuhju. Ei silläkään mitään suurempaa merkitystä ole, kyllä sielläkin pärjää ihan hyvin. Remonttikin on tulossa ja uusi, remontoitu oikiksen kirjasto avataan vissiin jo syksyllä.
Omasta mielestäni ei ole olemassa mitään erityisen painavaa syytä valita Helsinkiä. En keksi liioin mitään syytä olla valitsemattakaan. Siinä suhteessa en osaa auttaa. Henkilökohtaiset preferenssit lienevät paras lähtökohta. Silmäile vaikka netistä eri tiedekuntien opinto-oppaita. Sieltä saa jo jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka eri oikiksissa on järjestetty opinnot, ja minkälainen opintotarjonta on missäkin.
Turkua pitää jostain käsittämättömästä syystä aina mollata kun Helsingissä ollaan, mutta Turun oikista ei yleensä mollata millään normaalin Turku-ivailun ylimenevillä perusteilla. Eli millään todellisuusperusteisilla kriteereillä en ole kuullut Turun oikista haukuttavan. Argumentit ovat tasoa "Kun ne on [- liitä tähän joku solvaava ilmaus -]".
No kielikurssien kanssa on kyllä nihkeätä, faktaa. Näin ainakin, jos ei osaa systeemiä. Usein kurssit menevät täyteen pian. Jotkut täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä ja jotkut opintoviikkoperusteisen karsinnan mukaan. Mutta yleensä oikkarit eivät tajua, että vaikkei tulekaan valituksi kurssille, ensimmäiselle oppitunnille kannattaa silti mennä norkoilemaan. (Tai ainakaan kovin moni ei viitsi näin tehdä, vaikka tajuaisikin.) Yleensä kurssille hyväksytyistä aina muutama jättää syystä tai toisesta saapumatta, jolloin ylimääräisiä paikkoja täytetään läsnäolevista. Tällä tavalla olen ainakin itse päässyt joka kerta kurssille silloin kun olen halunnut - riippumatta siitä, tulinko alun alkaen hyväksytyksi kurssille vaiko en.
Joskohan tuossa olis nyt ollut vähän lisäinformaatiota. Kysele lisää, jos joku juttu jäi mietityttämään!
Aivan mahtava juttu, kun on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka neuvovat
tyhmempiään ja 'tietorajoitteisia' pyyteettömästi. Ja tunnut kykenevän
vielä ihailtavasti objektiiviseen kommentointiinkin, upeaa.
Katunet piakkoin kehotustasi kysyä lisää...;) Kyllähän minulta aina lisää
kysyttävää löytyy...
Tuolla jollain palstalla joku julisti Hesassa opiskelun erityistä vaativuutta ja
poikkeuksellisen suuria sivumääriä. Miltä tuntuu 2000 sivun tenttimateriaalin
ahtaminen päähän - onko se ajallisesti mahdollista tehdä kunnolla
annetussa aikataulussa, entä ovatko kirjat erityisen vaikeatajuista tekstiä?
Pidätkö tenteistä läpi pääsyä kynnyskysymyksenä - pitääkö tätä varten
oikeasti hikoilla, vai riittääkö normaali säännöllinen opiskelu? (kuinka monta
tuntia päivässä keskim.?) Kuinka suuret keskimäärin ovat hylkäämisprosentit?
Entä kuinka monta tuntia luentoja on yleensä viikossa?
Hm. Ja miten omalla kohdallasi koit valintakoeprosessin ja siihen
valmistautumisen? Mikä "fiilis"? Pykälän kurssi?
Onko tiedekunta ihan oikeasti nuhju, vai vain nuhju verrattuna yliopiston
päärakennukseen etc.? Tyyliä neuvostoliittolainen bunkkeri? (tämä tosin tuskin
on ratkaiseva tekijä valintani kannalta...)
Jos esim. jo ensimmäisenä opiskeluvuonna haluaa asua yksiössä, niin mistä
halvin ja keskustaläheisin ratkaisu? Hoasiltako siis ei saa apua? Onko
keskustan alueelta/läheisyydestä mahdotonta löytää yksiötä alle 500e/kk
joltain alueelta, jossa ei tule hakatuksi?
Ja sitten mietin vielä tuota kesätyö-/harjoittelupaikkajuttua...Eivätkös Turussa
opiskelevat voi sitten hommata töitä Helsingistä, vai onko matkassa joku
mutka?
Kiitos taas...!
Eli yhdyn kiinnostuneen kirjoitukseen!=) Ihanaa kun joku jaksaa vastailla. Tässä vielä mietin niitä lisäkymysyksiä..=)
Olkaapa hyvä vain. Lämpimiksenihän minä näitä kirjoittelen :)
2000 sivuisia tenttejä ei taida olla kuin yksi eli prosessioikeus, mutta yli tonni on vähän joka tentissä. Ei se loppujen lopuksi mikään ihmeellinen juttu ole.. Alkuun tuli luettua enemmän (ehkä 2 kertaa kaikki kirjat), mutta kun kokemusta ja oikeudellista älyntää karttuu, oppii opiskelemaan tehokkaammin. Totta kai iänikuinen lukeminen osaa olla aika puuduttavaa, varsinkin kun kirjat vaihtelevat laadultaan koko lailla paljon - tylsästä vielä tylsempään ;)
Kirjat eivät ole yleensä erityisen vaikeatajuisia. Esitystapa saattaa joissain olla heikko, mutta kyllä ne jutut ovat oikeastaan aina ihan tajuttavuuden rajoissa. Esim. rikosoikeudessa on aika teoreettista kamaa yleisten oppien muodossa, mutta koskaan ei ole niin käynyt, etteikö nyt enintä osaa asioista pienellä miettimisellä hahmottaisi. Hylkäämisprosentit ovat ehkä n. 20 - 30 % / tenttikierros, tosin joskus tulee mukavia 40 - 70 % yllärikierroksia. Jotkut oppiaineet ovat olleet perinteisesti toisia vaikeampia, mutta trendit muuttuu. Mutta jos ei ihan tuollaista supervaikeaa kierrosta satu kohdalle, niin kohtalaisella lukemisella tentin saa läpi varmasti. Arvosanassa saattaa olla vaihtelua tentin vaikeuden mukaan, mutta arvosanoilla ei ole merkitystä.
Tenttilukuun riittävä aika riippuu ihan omasta luku- ja oppimisnopeudesta. Itse olen aika laiska mutta nopea lukija. Kuukausi tehokasta lukua 4 - 6 opintoviikon tenttiin riittänee useimmille, mutta vaikea sanoa ihan tarkalleen, riippuu tosiaan yksilöstä ja tentistä. Tietysti korvaava luento helpottaa urakkaa, kun sillä välttyy jonkin kirjan lukemiselta. Hyvät korvaavuudet kiertävät puskaradion kautta ja etevä oik. yo osaakin korvata aina juuri sen the-kaikkein-ikävimmän-kirjan :) Jos on tenttiin lukemisen ohella luentoja, seminaareja, syventävien projektia tai kielikursseja, aikaa joutuu käyttämään muihinkin juttuihin. Aikataulujahan ei ainakaan Helsingissä kukaan määrää nykyisen tutkintomuodon mukaan opiskeltaessa, joten oman opiskelutahdin voi luoda sen mukaan, minkä sopivaksi tuntee. Opintosuunnitelma on tupannut elämään aina tilanteen mukaan.. joskus jää joku tentti toiseen kertaan, joskus tulee suoritettua jotain muuta kuin mitä aluksi meinasi jne. Tutkinnonuudistus tulee viemään hommaa periodiopiskelutyyppiseksi sitten joskus.
Joo, luentoja on viikossa satunnaisia määriä. Riippuu, mitä luentoja ottaa. Yleensä ei 10 - 20 tuntia enempää ainakaan. Joskus voi olla kielikurssia ja joskus seminaaria.. mutta pääsääntöisesti luentosidonnaisuus on hyvin vähäistä. Mulla on ollut kuukausienkin jaksoja, ettei ole tarvinnut istua millään luennolla.
Tiedekunta on nukkavierussa rakennuksessa (ennen kuin remontti alkaa ensi syksynä.. sitten muuttaa remontin alta naapuritaloon josta en tiedä mitään). Mutta ei siellä tiedekunnassa mitään olennaista tapahdukaan.. Opiskelija istuu kirjastossa (tai jossain muualla) lukemassa tai luentosalissa luennolla. Luentosalit ovat riittävän hyviä ja oikiksen kirjastokin saa uusitut tilat ihan kohta.
Helsingin vuokrataso on kova, mutta kantakaupungistakin saattaa saada sopivalla tuurilla kämpän alle viiden sadan. Itse asiassa lähiöissäkään ei ole välttämättä edes paljon halvempaakaan. Itse en ole tullut hakatuksi missään, edes liikkuessani ypöyksin yöllä. Ei Helsingissä niin pahoja alueita olekaan, että henkensä puolesta saisi pelätä. Halvan asunnon saaminen on tuurista kiinni.. kannattaa etsiä netistä (vakuutusyhtiöt, VVO, SATO tms., kiinteistönvälittäjät) ja vaikka Pykälän nettisivun asuntoilmoituksista.
Ja kyllä vain, turkulaisetkin saavat tulla Helsinkiin töihin :) Rovaniemeläisiä on ollut myös monesti samoissa työpaikoissa kuin minä.
Valintaprosessi.. kamalaa. Lukemista ja stressiä. Plääh. Mutta jos jaksaa lukea riittäväsi, niin loppu on vain onnesta kiinni. Valmennuskurssien hyödystä en ole täysin vakuuttunut. Kurssi tietysti tuo vähän sosiaalisuutta muuten aika yksinäiseen puurtamiseen. Ja ihan terveellistä olla tekemisissä toisten samassa asemassa olevien kanssa.
Tulikohan vastattua kaikkiin kyssäreihin? Jeps, jos jotain kysyttäviä vielä tulee mieleen niin saa kysyä edelleen.
Kiitos Rexille fiksuista vastauksista. Lisää tällaisia ihmisiä johtopaikoille.. ja maaaaailma pelastuu :) Kiitos vielä!