Olisin todella kiitollinen jos joku tietäisi mikä
poikaystävääni vaivaa ja kertoisi minulle
ratkaisun tähän asiaan..
Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta ja kaikki
on mennyt ihan hyvin, kunnes minulle tapahtui
jotakin mikä järkytti minua ja sai itsetuntoni
laskemaan pohjalukemiin ja maailmani järkkymään.
Suunnilleen siitä lähtien poikaystäväni on
alkanut sanoa minulle(on hän aikaisemminkin sitä
tehnyt, mutta ei näin usein), että muuta sitä tai
tätä niin olisit todella hyvännäköine jne..
Lisäksi hän on minua kohtaan ärtyisä (ei silloin
kun joku ystäväni on paikalla) jne. Hän kuitenkin
sanoo rakastavansa minua jne.. Hän ei kuitenkaan
oikeastaan osoita sitä käytännössä kuin melko
harvoin. Olen kysynyt hänen (ja nykyisin
minunkin) kavereiltaan, että vieläkö hän heidän
mielestään välittää minusta tippaakaan, he
vastaavat, että kyllä hän välittää ja tavallaan
hymyilevät sille että edes ajattelen ettei hän
välitä.
Kun kysyn häneltä, että vieläkö hän haluaa olla
kanssani, hän vain ärähtää, että mitä minä
sellaista kyselen ja pilaan sillä kuulemma hänen
päivänsä. Minun päiväni se taas pelastaisi jos
hän joskus vastaisi kunnolla asiaan ilman
ärhentelyjä.
Tätä juttua on oikeastaan aika vaikea selittää
niin että siitä saisi kokonaiskuvan, mutta
yritetään nyt..
Juttuun ei liity muita naisia, se on täysin varma
asia.
Nyt hän on myös ryhtynyt tekemään sitä, että jos
vaikka halaan häntä niin hän työntää minut pois.
ei aina, mutta välillä.
Olen myös kuulemma tyhmä monissa asioissa ja
murehdin turhia (esim. mitä teen perjantaina,
mikä mielestäni on ihan normaali asia). Hän ei
halua kuulla minun puhuvan muutamista asioista
jotka minua kiinnostaa, sen hän sanoi eilen. ei
minuakaan muutamat hänelle tärkeät asiat
kiinnosta, mutta minusta se kuunteleminen kuuluu
suhteesen ja niinpä kuuntelen hänen juttunsa,
vaikka ne eivät minua välttämättä kiinnosta.
Olen kysynyt myös omilta ystäviltäni, että mikä
häntä vaivaa. Kerran he sanoivat, että hän
koittaa "alistaa" minut niin etten jättäisi häntä
ja siirtyisi "muille laitumille", minusta
kiinnostuneita kun on jonkin verran ja
ulkonäköäkin minulla kuitenkin on sen verran
(enää en tosin usko saavani edes koiraa
kiinnostumaan minusta), että
kelpaisin "markkinoilla".
Hyvätkin hetkemme meillä on sitä ei voi kiistää
(kerroin tuossa edellä asioita jotka minua
vaivaavat suhteessamme nykyisin aika usein)ja
niiden voimalla jaksan. Rakastan häntä enkä voi
tunteilleni mitään. Minulla ei kuitenkaan ole
voimia jatkaa elämää eteenpäin "yksin".
jos joku nyt sai jonkinlaisen kuvan ongelmastani
tällä selitysmäärällä ja osaisi auttaa niin
olisin kiitollinen..Pääni on räjähtämäisillään ja
voimani lopussa..äh.. ei tästä jutusta nyt oikein
taida saada kunnon kuvaa tilanteesta..No enpä ole
itsekään selvillä asioista..
poikaystävääni vaivaa ja kertoisi minulle
ratkaisun tähän asiaan..
Olemme seurustelleet yli kaksi vuotta ja kaikki
on mennyt ihan hyvin, kunnes minulle tapahtui
jotakin mikä järkytti minua ja sai itsetuntoni
laskemaan pohjalukemiin ja maailmani järkkymään.
Suunnilleen siitä lähtien poikaystäväni on
alkanut sanoa minulle(on hän aikaisemminkin sitä
tehnyt, mutta ei näin usein), että muuta sitä tai
tätä niin olisit todella hyvännäköine jne..
Lisäksi hän on minua kohtaan ärtyisä (ei silloin
kun joku ystäväni on paikalla) jne. Hän kuitenkin
sanoo rakastavansa minua jne.. Hän ei kuitenkaan
oikeastaan osoita sitä käytännössä kuin melko
harvoin. Olen kysynyt hänen (ja nykyisin
minunkin) kavereiltaan, että vieläkö hän heidän
mielestään välittää minusta tippaakaan, he
vastaavat, että kyllä hän välittää ja tavallaan
hymyilevät sille että edes ajattelen ettei hän
välitä.
Kun kysyn häneltä, että vieläkö hän haluaa olla
kanssani, hän vain ärähtää, että mitä minä
sellaista kyselen ja pilaan sillä kuulemma hänen
päivänsä. Minun päiväni se taas pelastaisi jos
hän joskus vastaisi kunnolla asiaan ilman
ärhentelyjä.
Tätä juttua on oikeastaan aika vaikea selittää
niin että siitä saisi kokonaiskuvan, mutta
yritetään nyt..
Juttuun ei liity muita naisia, se on täysin varma
asia.
Nyt hän on myös ryhtynyt tekemään sitä, että jos
vaikka halaan häntä niin hän työntää minut pois.
ei aina, mutta välillä.
Olen myös kuulemma tyhmä monissa asioissa ja
murehdin turhia (esim. mitä teen perjantaina,
mikä mielestäni on ihan normaali asia). Hän ei
halua kuulla minun puhuvan muutamista asioista
jotka minua kiinnostaa, sen hän sanoi eilen. ei
minuakaan muutamat hänelle tärkeät asiat
kiinnosta, mutta minusta se kuunteleminen kuuluu
suhteesen ja niinpä kuuntelen hänen juttunsa,
vaikka ne eivät minua välttämättä kiinnosta.
Olen kysynyt myös omilta ystäviltäni, että mikä
häntä vaivaa. Kerran he sanoivat, että hän
koittaa "alistaa" minut niin etten jättäisi häntä
ja siirtyisi "muille laitumille", minusta
kiinnostuneita kun on jonkin verran ja
ulkonäköäkin minulla kuitenkin on sen verran
(enää en tosin usko saavani edes koiraa
kiinnostumaan minusta), että
kelpaisin "markkinoilla".
Hyvätkin hetkemme meillä on sitä ei voi kiistää
(kerroin tuossa edellä asioita jotka minua
vaivaavat suhteessamme nykyisin aika usein)ja
niiden voimalla jaksan. Rakastan häntä enkä voi
tunteilleni mitään. Minulla ei kuitenkaan ole
voimia jatkaa elämää eteenpäin "yksin".
jos joku nyt sai jonkinlaisen kuvan ongelmastani
tällä selitysmäärällä ja osaisi auttaa niin
olisin kiitollinen..Pääni on räjähtämäisillään ja
voimani lopussa..äh.. ei tästä jutusta nyt oikein
taida saada kunnon kuvaa tilanteesta..No enpä ole
itsekään selvillä asioista..
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei.
minulle on käynyt vähän samalla lailla.
seurustelun yhdessä vaiheessa poikaystäväni
alkoi 'vältellä' minua. minä olisin ollut parempi
noin ja noin ja en olisi saanut tehdä niin ja
niin jne.
minä olin aika heikoilla. itkin ja kiukuttelin
enkä varmasti ollut edukseni pätkääkään.
poikaystäväni ei edes oikein osannut jutella
asiasta, kieltäytyi. vaikka kaikesta muusta
olimmekin puhuneet.
loppujen lopuksi syykin tähän vaiheeseen
paljastui. ja nyt olemme kihloissa ja kesällä
menossa naimisiin. =)
tuleva mieheni pystyi myöhemmin puhumaan asiasta.
hän sanoi silloin miettineensä paljon että
olisinko minä sellainen jonka kanssa hän voisi
viettää loppuelämänsä. ja rakasti minua niin
paljon että! mutta miehet ovat niin
kieroutuneita, että hän uskotteli itselleen että
minä en haluaisi mennä hännen kanssaan naimisiin.
hän keksi väkisin minusta vikoja jne. yritti
uskotella itselleen ettei hänen kannata edes
kysyä minulta tällaista asiaa.
mutta niin siinä vain kävi, että jossain vaiheesa
hän huomasi satuttavansa minua. ja päätti sitten
rohkaistua. ja kysyi minulta, että mentäiskös
naimisiin...
hei.
minulle on käynyt vähän samalla lailla.
seurustelun yhdessä vaiheessa poikaystäväni
alkoi 'vältellä' minua. minä olisin ollut parempi
noin ja noin ja en olisi saanut tehdä niin ja
niin jne.
minä olin aika heikoilla. itkin ja kiukuttelin
enkä varmasti ollut edukseni pätkääkään.
poikaystäväni ei edes oikein osannut jutella
asiasta, kieltäytyi. vaikka kaikesta muusta
olimmekin puhuneet.
loppujen lopuksi syykin tähän vaiheeseen
paljastui. ja nyt olemme kihloissa ja kesällä
menossa naimisiin. =)
tuleva mieheni pystyi myöhemmin puhumaan asiasta.
hän sanoi silloin miettineensä paljon että
olisinko minä sellainen jonka kanssa hän voisi
viettää loppuelämänsä. ja rakasti minua niin
paljon että! mutta miehet ovat niin
kieroutuneita, että hän uskotteli itselleen että
minä en haluaisi mennä hännen kanssaan naimisiin.
hän keksi väkisin minusta vikoja jne. yritti
uskotella itselleen ettei hänen kannata edes
kysyä minulta tällaista asiaa.
mutta niin siinä vain kävi, että jossain vaiheesa
hän huomasi satuttavansa minua. ja päätti sitten
rohkaistua. ja kysyi minulta, että mentäiskös
naimisiin...
siis enhän minä tiedä teidän tilannettanne, enkä
tiedä, mitä poikaystäväsi päässä liikkuu. mutta
muista, että ei se välttämättä ole huono juttu!!!
koita kestää, tiedän että tämä vaihe ei ole
helppoa. mutta toivottavasti sinulla on ystäviä,
joitten kanssa voit jutella.
tsemppiä jatkoosi!
Mikähän "hylkimisreaktio" sun kullalla nyt on
meneillään... Voi olla vaikeeta, mut ootko
kertonu sun kullalles sun tunteistas? Jos hän ei
suostu kuuntelemaan, kirjota vaikka kirje.
Ainakin uskon että sua helpottais se... ja tuskin
sun kultakaan malttaa olla kirjettä lukematta. En
tiiä onko toi järkevin vaihtoehto, mut tuli
tollanen mieleen. Toisaalta hankala neuvoa kun ei
tunne teitä...
Mut jos haluut purkaa tunteitas ja kirjotella
muutenkin, niin mailaa osoitteeseen
[email protected]
sama ongelma,mut toisinpäin...eli minä
kiukuttelen ja ärhentelen,en vain ymmärrä
miksi...kai se kuuluu pitkään suhteeseen(olen
ollut kultani kanssa vähän yli 2 vuotta)
se on ihan kyllästyny ja tarvii pientä piristystä
suhteeseen. Käykää vaikka seksikaupasa, jos ette
oo vielä sellasta tehny!
Kuulostaa siltä että teidän suhde on "arkistunut."
Se tulee lähes joka suhteessa jossain välissä
vastaan, ja se kummalle arkistumisvaihe tulee
viimeisenä, saa kärsiä. Ukkosi on siis arkistunut
ja sinä elät vielä
halipusipusirakastumisvaihetta. Joillakin
onnellisilla tuo vaihe kestää jopa koko
loppuelämän (tiedän erään tällaisen 4-kymppisen
parin...).
Koettakaa jos vain mahdollista päästä vähintään
3:n päivän romanttiselle matkalle (esim.
risteily, kylpyläloma, ulkomaanmatka tms.) niin
suhteenne saa uutta potkua ja miehesikin tajuaa
taas että "hei, tuo on se nainen johon
rakastuin...ja jota yhä rakastan!"
Jos tämäkään ei auta, istuta ukkosi joku
viikonloppuilta kun teillä on paljon aikaa,
sohvalle ja sano suoraan että haluat tietää mikä
häntä tai tätä suhdetta vaivaa. Niin kauan
jankkaat ja odotat että hän kertoo. Jos tämäkään
ei saa ukkoasi avautumaan, kannattaa vakavasti
harkita eroamista. Minulla ja ukollanikin oli
samantyylinen ongelma, hän vain satutti minua
sanoillaan tai sanomattomuudellaan enkä
ymmärtänyt miksi vaikka hän sanoikin rakastavansa
minua. Tein sohvalleistuttamistempun ja hän sai
kerrottua asiansa ja nyt suhteemme on parempi
kuin koskaan! En halunnut ajatellakkaan
eroamista, mutta toisaalta oli pakko ajatella
että jos hän jatkaa noin, ei sitä kukaan jaksa.
Mutta onneksi asia selvisi.
Toivottavasti teilläkin!
Zemiä!
pelkäämpä pahoin että miehesi on
hieman "kyllästymässä"... ei ehkä sinuun... vaan
teidän yhteiseen arkeenne.... tuntuuko sinusta
koskaan, että kaikki teidän juttunnu on vain
rutiinia? Tuntuuko seksi sinusta koskaan
rutiinilta, pitää nyt sekin tehä, kun se
suhteeseen kuuluu.? Teille voisi tehdä hyvää
yhteinen loma. Vaikka viikko jossain etelän
lämmössä tai lapissa. Tai toinen vaihtoehto, olla
viikko erossa. Lähdet viikoksi... tia pariksi
lomalle likkojen kanssa.... kun utlet takasin
sieltä, ni äijälläsi on niin kova ikävä, että
saat sellaisen vastaan oton, ettet olisi ikinä
uskonukkaa. POissa olosi aikana, miehesti
tajuaa, ettei voi elää ilman sinua. Meillä
ainakin molemmat vaihtoehdot toimii.=)