Olenko tunteeton ihminen kun en rakastu, enkä edes ihastu. Teini iän jälkeen en ole ihastunut keneenkään ja pidän tätä hieman huolestuttavana. Voisiko tämä ilmiö johtua siitä että teininä tunteet olivat pinnalla vai johtuiko se kauheasta puutteesta? Vai mikä vikana?
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia ja/tai kenties neuvoja ongelmaan?
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia ja/tai kenties neuvoja ongelmaan?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pidätkö itsestäsi? Hoidatko ulkonäköäsi ja kroppaasi? Jos rakastat itseäsi, voit ihastua/rakastua myös toiseen ihmiseen.
Katsotko romanttisia filmejä / luetko mitään romanttista? Keskusteletko naisten kanssa?
Ota selvää onko sinulla nälkä, ennenkuin lähdet syömään!
Totta kai rakastan itseäni ja pidän kyllä huolta ulkonäöstäni, mutta en tiedä. Varmaan olet ainakin osaksi oikeassa.
Hmmm... Minulla taas on toisenlainen pulma, olen aivan ylitsepursuavan tunteellinen ja olen kyllä aivan aikuinen. Teini-iässä olin toki vielä dramaattisempi.
Onko sinulla sellainen elämäntapa ettei sinulla jää aikaa romantiikalle? Kauhea kiire ja stressi? Jos on paljon töitä ja velvollisuuksia, ei jaksa niin innostua tuosta romanttisesta puolesta. Tai onko sinulla muita elämää varjostavia huolia?
Tai meinaatko, nimmaristasi päätellen, että Tosimies ei saa ollakaan tunteellinen? Ja identifioiudut jäyhään "Tosimiehen" ideaan? Ettei sinulla olisi jokin emotionaalinen blokki päällä?
Toivotaan, että kun kevätaurinko alkaa paistaa niin jotain tapahtuu... kun vähiten sitä odotat! Tsemppiä!
Vanhempani eivät ikinä näyttäneet tunteitaan muuta kuin riidellessään niitä negatiivisia puolia, ehkä tästä johtuen olen oppinut että suomalainen mies ei saa näyttää tunteitaan muuten kuin humalassa.
Vanhempien esimerkki meneekin yleensä perille juuri teoissa, sanat eivät paljon paina. Kun tiedostat vanhempien esimerkin, voit tietoisesti opetella ilmaisemaan itseäsi eri tavalla kuin he. Ei sinun tarvitse olla samanlainen kuin vanhempasi, tai isäsi, joka on näyttänyt sinulle suomalaisen miehen käyttäytymismallin.
Sinä olet oma itsesi.
Yleensä opituista rooleista on helpointa murtautua irti silloin, kun elämässä tapahtuu jotain käänteentekevää ja dramaattista, mutta käy se toki muulloinkin - apuna luja päättäväisyys.
"Kun tiedostat vanhempien esimerkin, voit tietoisesti opetella ilmaisemaan itseäsi eri tavalla kuin he."
Itseään voi tietysti opetella ilmaisemaan eri tavalla kuin vanhemmat tekivät, mutta ei se ilmaisutavan kehittäminen vaikuta niihin omiin tunteisiin. Kun ei tunne, niin ei tunne, eikä siinä paljon kehittäminen auta. Tunteet kun pukkaavat olemaan juuri se elämän osa-alue, jota ei voi pakottaa... niin mistä niitä tunteita sitten loihtisi, jos kerran on lapsena kasvanut tunnekylmiössä?
Voihan sitä tietysti kehittää tuota ilmaisupuolta, ja päätyä sellaiseksi kuin minä: ei ikinä ymmärrä, miten mies(/nais)parkojen sydän saattaa särkyä minun etsiessäni tunteita.
Voi kulta rakas, ole sitten usein "humalassa". Hellyyttävin asia jonka tiedän miehessä, on se kun ne "kiehnää" sitä hyvänä pitämistä.. ja paijaamista... voi se tuntuu niin ihanalta..
Hyvä huomio, mutta olen eri mieltä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Esimerkki: Kun käyttäydyt kuten itseäsi arvostava ihminen, muut alkavat arvostaa sinua, ja sinä alat käyttäytymisesi kautta tai avulla arvostaa itseäsi ihan oikeasti. Sama pätee tunne-elämäänkin.
Tietynlaisten oivallusten ja tietynlaisten käyttäytymismallien sivutuotteena syntyy jotain ihan reaalistakin.
Tunteita ei voi pakottaa, mutta se ei tarkoita sitä, että jos lapsena olisi elänyt tunnekylmiössä, niitä ei olisi myöhemminkään. Itse kunkin on pystyttävä irtautumaan lapsuudesta ja ottamaan vastuu omasta elämästään aikuisena. Vasta silloin, kun ihminen itse ottaa vastuun siitä, ettei ole onnellinen, hän omaa mahdollisuudet tulla onnelliseksi.
oot sä varmaan tunteeton ihminen. Mä oon lähietäisyydeltä päässy tutustumaan tällaseen ihmiseen, ja valitettavasti tähän ihastunut.. Mitään positiivista mä en oo tältä saanu.
Mutta ei siis loukkauksena sulle, voihan se olla, ettet vaan oo tavannu sitä oikeeta, tai oot itte joskus saanu pahasti nokkiis, ettet enää halua/pysty tuntemaan mitään suurta..
Ja suomalainen mieshän ei turhia tunteile! Se on sääntö! Jos sä tosiaankin ihastuisit vieläkin samalla tavalla kun teini-iässä, niin SIITÄ pitäs huolestua! Tunteet on perseestä, teini-ikä oli perseestä, ihastuminen on perseestä ja kaikki muukin parisuhteeseen liittyvä on perseestä! Siinä teille elämänfilosofiaa...
Vähän sama ongelma täällä. Ennen ihastuin ja kohta rakastuin ja kaikki oli ruusuista ja ihanaa. En usko enää tuollaseen. Vähän aikaa sitten tapasin pojan (vai puhuttaisko miehestä ku kolmeekymmpiä käydään) johon taisin kuitenkin ihastua. Nyt olis tarve kieltää tää tunne, ettei polta näppejään. Onks tässä nyt mitää järkee? Kun ei tiiä mitä toinen haluu, eikä oikeestaan ees sitä mitä ite haluu. Ehkä haluis ottaa selvää, mut uskaltaaks sitäkää sanoo, ku on jo vanha ja hauras.
Minä olen aina ollut mielestäni tunteeton ja kylmä olen yrittänyt aina olla järkevä,mut muutama kuukausi takaperin tapasin erään naisen ja huomasin olevani kaikkea muuta kuin tunteeton ihminen. Minä rakastuin ja olen edelleen niin rakastunut,että en voi sitä edes kuvailla ja parasta on se,että tämä nainen tuntee minua kohtaan samoin. Kyllä sä vielä rakastut olen siitä ihan varma ja kun se tapahtuu et edes tajua mikä iski, etkä ennen sitä mitä kaikkea voit tuntea. Minä itse olen ollut sellainen joka on iskostanut päähän sen,että tosimies ei tunne mitään. Mutta tosimies on vasta,kun osaa rakastaa ja olla rakastettu.
Sussa ei ole mitään vikaa. Niin hölmöltä kuin se kuulostaakin, niin hyvää joutuu odottamaan!
Jos haluat auttaa itseäsi niin unohda toi tosimiehen rooli ja ole oma itsesi ja olet tosimies muidenkin kuin omasta mielestä.
Voisin Testata tuota, varmaan järkeilen liian paljon joku neuvoi että pitäisi jättää aivot narikkaan naisten kanssa, mitäs ootte mieltä siitä ideasta.
Just noin! Minunkin täytyy opetella ajattelemaan enemmän vatsalla, eikä aina järkeillä päällä.
Tunteet eivät sattumalta virtaa järjen mukaan, ehkä meitä vetää aina samanlainen "tyyppi" puoleensa. Se voi olla opittua tai "järkevää".
Minulla ainakin on käynyt näin. Aivot narikkaan ja ole oma luonnollinen mies, anna sydämesi lipua huulillesi, äläkä yritä aina olla järkevä.
Voin sanoa, että olen aina tuntenut vetoa liikemiehiin. Huonoa onnea, hyvää onnea,...
Mutta nyt olen tavannut aivan toisen tyypin, luonnollisen miehen, joka mm. on hoidellut lampaita vuositolkulla busineksen rinnalla.
Ensin kauhistuin, mutta kun enemmän miettii.....
miten upeeta!!
Ah, ei voisi sanoa paremmin! :-)
hyvä, että joku sai "jääsi" sulamaan, meillähän on vain tämä yksi elämä, ei heitetä sitä hukkaan.
Et ole tunteeton, sun kohdalle ei vaan ole sattunut sitä naista joka ne tunteet herättää. Älä suotta analysoi tunteitasi/tunteettomuuttasi, silloin ei jää tilaa tunteille kun järki jyrää kaiken alleen. Rennosti vaan!