Tyttö on 6-vuotias ja oppi lukemaan. Kirjoja on ollut käytössä ja niitä on luettu vauvasta asti, joten ei liene ihme, että kiinnostus niihin on herännyt jo varhain. Puhe tuli kauan ennen kuin tyttö oppi kävelemään, sanavarasto on aina ollut hyvin laaja ja kiinnostus kirjaimiin heräsi alle 4-vuotiaana. En ole sen kummemmin opettanut, mutta en ole torjunutkaan lapsen pyyntöjä.
Minkäs teet kun tyttö tulee kirjoineen, kynineen ja vihkoineen, pyytää kirjoittamaan ja lukemaan... En voi sitä kieltääkään. Niin siinä kävi että lapsi oppi lukemaan, lukee kohtuullisen sujuvasti itse, kirjoittaakin.
Mitäs opettajat tästä tuumaavat?
Minkäs teet kun tyttö tulee kirjoineen, kynineen ja vihkoineen, pyytää kirjoittamaan ja lukemaan... En voi sitä kieltääkään. Niin siinä kävi että lapsi oppi lukemaan, lukee kohtuullisen sujuvasti itse, kirjoittaakin.
Mitäs opettajat tästä tuumaavat?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muistan että itse aikanaan opin juuri samalla tavalla itse ennen koulun alkua - olin ollut kinnostunut kirjaimista kauan ja muodostanut kokonaisia sanoja jäljentämällä kirjaimia ja puhumalla samalla ääneen. Sitten yksi ilta vain huomasin että osaan lukea. Ei siitä ole mitään haittaa ainakaan ollut, aina siellä koulussa tulee uutta asiaa ja nykyään ilmeisesti aikalailla myös tasottavat oppilaita jo ensimmäisestä luokasta alkaen - ne jotka osaavat lukea saavat lukea kirjoja kun muut harjoittelevat tai muuta vastaavaa. Eli tuskinpa lapsesi millään tavalla lahjoistaan tulee kärsimään. :)
Meidän tenava oppi lukemaan jo neljävuotiaana, mutta eipä tuo näytä siitä kärsineen - yliopistossahan tuo opiskelee. Eli ole huoleti, et olisi voinut estää häntä oppimasta eikä siitä mitään haittaa ole, kunhan ensimmäinen ala-asteen opettaja vain osaa siihen oikein suhtautua. Käsittääkseni aika moni kouluun menevä osaa jo lukea aika kohtuullisesti, joten kyllä 'kohtalotovereita' löytyy.
En ole ala-asteen ammattilainen, mutta on erinomainen asia, jos lapsi on noin kiinnostunut oppimisesta kuin sinun kuusivuotiaasi.
Vaarojakin on! Nimittäin lapsen liika ylistäminen ja kehuminen ja sitä kautta suoritusten korostuminen. Lapsi oppii herkästi, että onnistuneet suoritukset tekevät vanhemmat erityisen iloisiksi ja saavat aikaan monenlaista hyväksyvää hyrinää. Kannustus on tietysti tärkeää, samoin positiivinen palaute. Mutta, lapsi on kuitenkin vasta kuusivuotias, jolle leikki olisi tärkeää, samoin toverien seura, lapsellinenkin. Vuorovaikutustaidot ovat lapsen myöhemmän onnellisuuden kannalta mielestäni tärkeämmät kuin varhainen lukeminen tai laskeminen.
Lasta ei tietenkään voi estää oppimasta, ja toki hänelle pitää antaa aina uutta luettavaa ja tehtävää, jos hän osoittaa kiinnostusta. Mutta siis tärkeää olisi varmaankin olla yhtä iloinen lapsen muistakin askareista ja tekemisistä kuin ns. lahjakkuutta osoittavista suorituksista.
Olipas kertakaikkiaan viisas puheenvuoro. Sinulla taitaa olla melko tarkka näkö ja hyvä ihmistuntemus, tai sitten sinulla on itselläsi lahjakas lapsi. Olen samaa mieltä kanssasi. Jos lapsi oppii nopeasti lukemaan niin sehän on hyvä ja lapsen tulee antaa kehittyä, mutta ikä on otettava huomioon. Kyllä tuon ikäisten lasten tärkein tehtävä on vielä leikkiminen.
Nykyään taitaa jo puolet kouluun menevistä osata lukea. Ei siitä ole mitään haittaa, eikä oppimista pidä yrittää jarruttaa. Meidän lapsemme oppivat lukemaan 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaina, mutta eivät he koulussa ole turhautuneet,koska opettajilla on taito eriyttää opetusta. Koulussa kuitenkin opitaan paljon muutakin kuin lukemista, ja epulla varsinkin kavereitten kanssa oleminen on kaikkein tärkein asia. Jouluun mennessä yleensä suurin osa koululaisista osaa lukea, joten lukutaidottomat kirivät äkkiä lukutaitoiset kiinni.
Kuopus oppi myös lukemaan hädintuskin 6 v täytettyään, eikä siitä mitään haittaa ole ollut. Milläs sitä estätkään, jos niin kova halu on lukea. Laskee myös jo uskomattoman vaikeita laskuja päässään, välillä oikein ihmettelen, keneen on tullut. Ei äitiinsä ainakaan! Juuri eilen eskariopettaja ihmetteli, kun poika oli lukenut hänen kaunokirjoituksella kirjoittamansa lapun. Meilläkin on aina luettu paljon, iltasatuja ja muuta, se lienee yksi syy varhaiseen lukemaan oppimiseen?
Pappa opetti minut lukemaan viisivuotiaana.
Muistan vielä, että koulussa oli tylsää kuunnella muiden tavausyrityksiä, kun itse osasi jo lukea.
Samoin oli matikassa, onneksi opettajalla oli ylimääräinen tehtäväkirja, jonka tehtäviä tein, kun oman kirjan tehtävät oli tehty.
Tuskinpa siitä kovasti on haittaa, mutta asiasta kannattaa keskustella sekä lapsen että opettajan kanssa, kunhan koulu alkaa.
Ajat ovat muuttuneet. Nykyään suuri osa lapsista osaa lukea kouluun mennessään. Opettajat testaavat myös koululaisten lähtötason, jotta eriyttäminen onnistuisi. Kukaan lapsistani ei ole koulussa pitkästynyt, vaikka kaikki neljä koululaistani ovat osanneet lukea ennen koulun alkua.
meiät jaettiin kahteen ryhmään; lukutaitoisiin ja -taidottomiin. en muistaisi olleeni tylsistynyt, vaikka veljeni opetti minut lukemaan 5 -vuotiaana!
Pidä huoli siitä, ettei lapsesi joudu kärsimään tylsistymisestä koulussa. Itse osasin lukea viisivuotiaana, ja kouluun tullessani osasin jo lukea sujuvasti. Opettaja ei voinut sietää minua, koska laskin matikantunnin laskutkin vartissa. Lähes koko ekan luokan sain istua tyhjänpanttina kun muut opettelivat perusjuttuja. Vasta yläasteella opiskeluintoni palautui, kun huomasin edelleen olevani lahjakkaampi kuin muut.
Ja opettajille mietittävää. Lahjakkaista lapsista kehittyy toisinaan ihmisiä, joiden teoilla on merkitystä. Olen hyvin kiitollinen yläasteen ja lukion päteville opettajille, joihin minulla on hyvät välit. Heille olen sopivan paikan tullen antanut kiitosta ja palautetta hyvästä opetustyöstä, ja vaikuttaa että he ovat olleet vilpittömästi iloisia tunnustuksesta. Ekan luokan opettajaani en ole viitsinyt julkisuudessa tölviä hänen typeryydestään.
että lapsen lukemaan oppimista pitäisi jotenkin jarrutella. Olen ollut jo pidemmän aikaa siinä käsityksessä, että useimmat ekaluokkalaiset osaavat lukea kouluun tullessaan. Tämä perustuu tosin vain mutu-tuntumaan, joten voin olla väärässäkin.
Itse aloitin koulun v.1985, ja tuolloin kaikki luokkalaiseni yhtä lukuunottamatta osasivat lukea. En muista eriytettiinkö opetusta, enkä myöskään muista, että ainoaa lukutaidotonta olisi mitenkään syrjitty. Hänkin tosin oppi lukemaan melko nopeasti.
Lillin kommentti edellä oli todella hyvä. Opin itse lukemaan varhain, enkä muista että minua olisi siitä mitenkään ylistetty tai muuten nostettu jalustalle. Eikä tietenkään olisi pitänytkään. Lillin kommentin luettuani havahduin miettimään, miten olisi ollut, jos varhaista lukutaitoani olisi kovasti glorifioitu. Olisinko kenties alkanut myös itse nostaa itseäni jalustalle? Täytyy muistaa mainita äidilleni, että olen kiitollinen, että hän suhtautui "normaalisti"!
Sen verran palaan vielä tähän aiheeseen, että muista edelleen lukea lapsellesi, vaikka hän itse osaakin. Lapsi hän kuitenkin vielä on ja varmasti nauttii satujen kuuntelemisesta.
Lapset tuskin itse ylpistyvät, vaikka oppisivatkin aikaisin lukemaan ja vaikka heitä vähän siitä kehutaankin. Muistan tapauksen, kun esikoiseni, joka oppi 3-vuotiaana lukemaan, oli kerhossa saanut lukea muille ääneen jonkun tarinan. Kun varovasti kysyin häneltä, että osaavatko muut kerholaiset lukea, hän katsoi minua hölmänä ja hymähti, että tietysti. Sen enempää asiasta ei sitten puhuttu. Sen verran se helpotti omaa elämäämme, että televisiosta ei tarvinnut tekstityksiä lukea, mutta muuten luimme kaikille lapsillemme paljon vielä senkin jälkeen, kun he olivat itse oppineet lukea.