Voisin moittia kovinkin sanoin meitä vl:iä siitä asiasta, että jos joku suree, että hän ei jaksa antaa jollekin anteeksi kokemaansa vääryyttä, niin silloin rauhanyhdistyksen lestadiolaiset käyvät kimittämään ystävälleen, että jos et sinä anna anteeksi, ei Jumala anna sinullekaan anteeksi.
Tuollainen on kovaa puhetta, varsinkin vasta maailmasta parannuksen armon saaneelle, sekä myös kenelle tahansa.
Jos ystäväsi hakkaa sinua eikä pyydä anteeksi, sinäkö vain annat anteeksi?
Olen keskustellut vanhan uskovaisen kanssa siitä, että anteeksiantamattomuus on väärä henki, kova mieliala ja tila, jota ei välttämättä itsekään huomaa. Meillä on tunnottomuuden vaara.
Minkä tahansa rikoksen ihminen tuntee, sen hän voi saada anteeksi. Jos hän tunnustaa, että ei jaksa antaa anteeksi, hän tunnustaa inhimillisen heikkoutensa, ja silloin on kovuutta käydä saarnaamaan erään Raamatun jakeen pohjalta, että jos et anna anteeksi, ei sinullekaan anneta anteeksi. Silloin piru lukee Raamattua. Ette meneväistenkään soisi ahtaasta portista sisälle käymän?
Tunnustettu anteeksiantamattomuus on anteeksiannettavaa, mutta jos joku ei tunnusta anteeksiantamattomuuttaan, hän joutuu kadotukseen.
(Olen muuten vaihtanut nimimerkkiä, taktisista syistä! Kukapa jaksaa aina kantaa samaa nimeä?)
Tuollainen on kovaa puhetta, varsinkin vasta maailmasta parannuksen armon saaneelle, sekä myös kenelle tahansa.
Jos ystäväsi hakkaa sinua eikä pyydä anteeksi, sinäkö vain annat anteeksi?
Olen keskustellut vanhan uskovaisen kanssa siitä, että anteeksiantamattomuus on väärä henki, kova mieliala ja tila, jota ei välttämättä itsekään huomaa. Meillä on tunnottomuuden vaara.
Minkä tahansa rikoksen ihminen tuntee, sen hän voi saada anteeksi. Jos hän tunnustaa, että ei jaksa antaa anteeksi, hän tunnustaa inhimillisen heikkoutensa, ja silloin on kovuutta käydä saarnaamaan erään Raamatun jakeen pohjalta, että jos et anna anteeksi, ei sinullekaan anneta anteeksi. Silloin piru lukee Raamattua. Ette meneväistenkään soisi ahtaasta portista sisälle käymän?
Tunnustettu anteeksiantamattomuus on anteeksiannettavaa, mutta jos joku ei tunnusta anteeksiantamattomuuttaan, hän joutuu kadotukseen.
(Olen muuten vaihtanut nimimerkkiä, taktisista syistä! Kukapa jaksaa aina kantaa samaa nimeä?)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minä en ymmärrä pitkävihaisia.
Anteeksi antaa "milloin" mielestäni vasta kun asianomainen pyytää, ja jos itselle joku on tehnyt vääryyttä niin siitä pitää Häntä puhutella siitä, ja näin voimme toinen toisiamme siunaita evankeljumilla, joka pois pyyhkii erheemme.
Tämä piipittäminen on vallan koko siionissa, ei vain teillä.
Kyllä sitä kuulee täälläkin, jollet anna anteeksi, automaattista anteeksiantoa ei ole, KUN vain evankeljumi poistaa synnin tunnolta, niin vaikka kuinka MUKA antaisin mielessäni anteeksi, ei sillä ole käytännössä mitään virkaa..
Evankeljumi on Jumalan voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi.
...kirkkolaki neuvoo siihn, että jos joku ei itse välttämättä edes huomaa tai ei halua tunnustaa tehneensä väärin, niin silloin häntä pitää nuhdella siitä ensin kahden kesken ja sitten kahden tai kolmen todistajan kanssa...
Ei väärintehneen tekoja saa painaa villaisella, vaan vääryydestä pitää nuhdella. Jos veli tai sisar katuu niin anna hänelle anteeksi, mutta jos ei kadu...seurakunta käsitelkööt asiaa heidän kanssaan.
Tässä on Kristuksen ohje toimintaa, jossa on turvattu niin rikotun kuin rikkojankin osalta vääryys ja siihen pyydetään seurakunta avuksi selvittämään heidän välisiä rikkomuksia.
"Ei väärintehneen tekoja saa painaa villaisella, vaan vääryydestä pitää nuhdella."
Jos veli tai sisar katuu niin anna hänelle anteeksi, mutta jos ei kadu...seurakunta käsitelkööt asiaa heidän kanssaan.
...jos kaksi nuhtelee molemmat toisiaan?
Kumpi ratkaisee, vai ratkaiseeko seurakunta?
:) sinulle.
Avioeroasiasta sovittiin ettei puhella siellä eikä täällä.
Ei kenenkään kanssa, eikä mitenkään päin.
...enhän minä siitä puhunutkaan, vai puhuinko? En puhunut!
Ei se asia ole ainoa, jossa voi olla niin, että molemmat nuhtelee toisiaan. Tässä on hyvä käydä löytämään ratkaisu sille ristiriidalle, ettei päästä yksimielisyyteen kahden keskisissä keskusteluissa millään.
Alkoholissa on sama tilanne, joten miten se asia?
Anteeksiannon siunaus ja tarkoitus on kuitenki suojella sitä, jota kaltoin kohdeltu(tai siis tuntee niin, sehän voi olla myöskin va tuntemus tai luulo?) Jos ei anna anteeksi, ei voi myöskään unohtaa ja siin tulee pää ajan mittaan pipiksi!
Mutta voisit ottaa myös huiomioon että on niinsanottu omatunto myös seurakunnalla, joka sairastaa sitä vääryyttä jota yhdelle tehdään.
Jos joku rikkoo sinua vastaan, niin sinä tunnet asian tykönäsi, ja varmaan muutkin seurakuntalaiset; siihen asti että asia on asianmukaisesti hoidettu.
Se sinua vastaab rikkonut on ehkä ainoa joka sitä ei ehkä tiedosta tehneensä.
Ennenkuin siitä hänelle huomautat, vasta sitten hän sen hoksaa.
...kielsi Bileamia lähtemästä Balak Zipporin pojan luokse, mutta Bileam ei tyytyt siihen, vaan oli lähdössä uudelleen isomman houkutuksen perässä. Kun Bileam ei halunnut totella Herraa, niin herra antoi Bileamin mennä.
Aasi kyllä vielä yritti pysäyttää Bileamia, mutta Bileam vain löi aasia.
*Aasi kyllä vielä yritti pysäyttää Bileamia, mutta Bileam vain löi aasia.*
Ajattele tätä.
...ja siinä vaiheessa Bileam oli jo väärällä tiellä, mutta aasi puhutteli palaamaan takaisin oikealle tielle.
Oletko sinä se aasi? ;)
Se on aasi! *ja siinä vaiheessa Bileam oli jo väärällä tiellä,*
Tähän ei tarvitse lisätä mitään tämä kertoo jo kaiken.
Ei kellään ole oikeutta hyppiä varpaille.
Varpaille hyppijöistä, no hyvähän olisi jos joku niitä veisi muualle hyppimään.
No ei nyt enään niin paljoa aikaisemmin kylläkin niitä oli joka varpaalle omansa ja jonottamassa vielä aikamoinen sakki.
Jos Jumala ei huonetta rakenna, sen perusteellahan voimem myös katsoa varjeluksen olevan myös häneltä.
Ei virkavalta kovin kauaskantoista varjelusta voi antaa. Eikä Kirkkokaan.
Kirkossakin se vaara että heidän oppinsa tarttuisi liikaa, hapatus ja hapatus jos menee sekaisin niin siinä sitä sitten ollaan.
En tiedä, ymmärsinkö ajatustasi, mutta.. Joskushan on vaan niin suuttunut toiseen, ettei voi antaa vielä anteeksi. Tosin tämä mieliala ei yleensä kestä kauan.
Mutta kun tullaan keski-ikään, niin siellä viimistään on vaikeampia kysymyksiä. Ehkä yksi vaikeimmista riidoista on perintöriidat. Sitten on läheisiäkin ihmissuhteita jotka eivät millään toimi tyydytystä ja iloa tuottavalla tavalla.
Parisuhde on yksi kaikkein vaikeimmista ihmissuhteista hoitaa hyvin ja toimivasti.
On huonosti toimivia dominoivia miniä anoppi suhteita, voimakkaampi pyrkii dominoimaan heikompaa.
Vanhemmat sotkeentuvat lastensa perhe, ja parisuhde-elämään, eivätkä osaa päästää aikuisia lapsiaan irti holhouksestaan omaan elämäänsä.
Vippejä on voitu antaa, eikä saadakaan takaisin.
On mustasukkaisuutta ja monia luonnehäiriöisä matkalaisia, jotka rikkovat läheistensä sisikutaa omalla itsekkyydellään ja röyhkeydellään.
On vanhempia jotka ovat ebdottomuudellaan ja uskonnollisuudellaan pakottaneet, murskanneet lakihengessään ja omassa vanhurskaudessaan lapsensa. Ja ovat omissa tuomioissaan ja peloittelullaan ajaneet jälkikasvusa sisikunnan täysin pirskaleiksi ja itsemurhan partaalle, ehkä alkoholismiin ja huumeisiin. Kaikki on tehty Muka Jumalan nimissä, ja niin pahoin että he ovat lopun elämäänsä invaliideja.
Kaikkea mahdollista anteeksi annettavaa on, eikä se todellakaan ole helppoa sillin.
...ja jatkoa siihen mitä Nuin oikein sanoo.
"Parisuhde on yksi kaikkein vaikeimmista ihmissuhteista hoitaa hyvin ja toimivasti."
voisin melkein sanoa, että vaikein ihmissuhde, koska siinä on niin lähellä toista ihmistä yötä päivää, että jos se ei toimi niin menee elämä todella vaikeaksi. Avioliiton ja parisuhteen hoitaminen on totista työtä, jossa itsekkyydellä ei koskaan ole hyvää saatavissa, vaan nöyrällä uhrimielellä toista kohtaan kilpailee toistensa kunnioittamisessa kaikella tavalla.
Parisuhteen ulkopuolella olevat ihmissuhteet eivät nekään ole merkityksettömiä millään tavalla, vaan niissäkin pitää olla halu rakentavasti tehdä töitä sovun pitämiseksi. Näissä on kuitenkin se ero parisuhteeseen, että niissä luonnollisestikin on etäisyyttä enemmän ja sovittelu kulminoituu ihan erilaisiin asioihin kuin parisuhteessa.
Muita kohtia en kommentoi kuin tuota lainaamaani virkettä.