Miten "paranen" mustasukkaisuudesta ?

Katsele kun toinen mies painaa tyttöystävääsi.

Oletko mustasukkainen vaimostasi? Rakastajasta
mustasukkainen koska hänellä on enemmän vipinää...
Miehet ei ole mustasukkaisia kaikkien naisten
kanssa. Jotkut naiset tekee miehestä
mustasukkaisen. Jos olet taipuvainen
mustasukkaiseen kannattaa sellaisesta naisesta
pysyä erossa se tekee hulluksi. Toiseksi sinuklla
ei ole oikeutta olla edes mustasukkainen,se
nainen saa tehdä mitä haluaa. Jos nainen on
tietoisesti naimisissa olevan miehen kanssa niin
luuletko tosiaan olevasi niin ainut kertainen
ettei naisen tee mieli muita kuin sinua. Älä
viitsi olla typerä. Herää pelle.

kun naidessa tietää että muutkin panee sitä

...sanoo lääkärinkirja, siis mustasukkaisuus.
Tietenkin riippuen siitä, mitä Sinä äärettömässä
mustasukkaisuudessasi teet.
Mikäli kovistelet häntä sanoin ja varsinkin jos
käyt käsiksi, se ei ole rakkautta, vaan
omistamisen halua, ja sillä taas ei ole mitään
tekemistä rakkauden kanssa. Ja kun molemmat
olette naimisissa, ei kummallakaan ole oikeutta
syyttää tai rajoittaa.
Ihmettelen kyllä tilannetta jossa ollaan
naimisissa yhden kanssa, seurustellaan toisen
kanssa, niin vieläkö luulet että naisystäväsi
haluaisi lisää partnereita? Siis mieti, miksi
olet mustasukkainen!

vaimo kyllä ymmärtää
ja sinä ymmärrät "kaulimen kieltä"

tapa itses

Tuntuupa tutulta. Rakkauden lisäksi
mustasukkaisuus on näyttellyt suurinta osaa
suhteissani. Itselläni oli nimittäin vähän aikaa
sitten "vieras" suhde joka kesti 8 kk. Vaikka
tällä salaisella rakkaudellani ei ollut vaimonsa
kanssa sänkyelämää koko yhdessäoloaikanamme(???),
olin silti mustasukkainen. Tuntui pahalta ajatella
että mies jota rakastin(tai jota luulin
rakastavani) kömpi joka ilta vaimonsa viereen
nukkumaan ja vietti tämän kanssa vapaa-aikaansa.
Tunsin tuskaa myös siitä että mies meni perheensä
kanssa juhlapyhinä sukunsa luo pitämään hauskaa.
Kärsin koska minä en saanut olla miehen huomion
keskipisteenä. Mies oli myös mustasukkainen. Hän
tiesi että minulla oli sukupuolielämä mieheni
kanssa ja se sattui häneen.

Mies oli kiltti ja rakasti minua. Tiedän että hän
olisi tehnyt mitä vaan vuokseni, sillä hänelle
minun hyvinvointi oli tärkeintä maailmassa. Hän
olisi siis ollut valmis tekemään mitä vain että
olisin tullut onnelliseksi. Hän oli jopa valmis
jättämään vaimonsa ja lapsensa minun tähteni, niin
paljon hän minua rakasti. Suunnittelimme yhteistä
tulevaisuutta, ja ostimme jo astioitakin tulevaan
kotiimme.

Viime metreilläni kuitenkin peräännyin. Olin jo
ilmaissut miehelleni haluni erota ja valmistellut
lapsiakin siihen että pian äiti ja isä eroavat. En
tiedä mikä minuun sitten loppujen lopuksi meni!?
Perääntymiseeni vaikutti mieheni. Hän nimittäin
järkyttyi kun kuuli että halusin erota hänestä.
Hän teki täyskäännöksen ja muutoksen elämässään.
Mieheni oli siihen asti pitänyt minua itsestään
selvyytenä ja tämän tähden oli elänyt lähes 20
vuotta omaa itsekästä elämäänsä. Hän anoi ja
rukoili etten jättäisi häntä ja pyysi mitä
nöyrimmin minua jäämään luokseen. Ehkä päätökseeni
vaikutti myös tämä uusi mies. Hän ei sittenkään
ollut "tyyppiseni". Karmeata sanoa, mutta hän oli
mielestäni jokseenkin ruma ja ruumiinrakenteeltaan
"kolho" ja luulen että se ainakin oli yksi syy,
miksi en halunnutkaan jakaa loppuelämääni hänen
kanssaan. Olin kovin pettynyt siitä että ulkoiset
seikat merkitsivät minulle, aikuiselle naiselle
niin paljon. Toki miehessä oli paljon muutakin
sellaista joka alkoi ajan oloon "tökkimään".
Hänessäkin ilmeni vikoja ja piirteitä jotka
ärsyttivät.

Mies ehti myös kertoa vaimolleen että haluaa erota
. Vaimo murtui ja itki, mutta halusi kuitenkin
vielä yrittää. Mies kuitenkin kertoi että oli
löytänyt toisen naisen ja aikoi jakaa tämän kanssa
elämänsä. Minä olin jo ennen miehen paljastuksia
ehtinyt kertoahänelle haluavani vielä miettiä sitä
että jatkanko mieheni kanssa vai hänen kanssaan.
Mies teki kuitenkin ratkaisunsa ja kertoi
vaimolleen minusta. Luonnollisesti se teki
vaimolle kipeää ja hän tuli mustasukkaiseksi.
Miehen kertoman mukaan vaimo herätteli miehen
öisin, huusi, haukkui vaikka miksi ja kirosi
alempaan helvettiin. Minuun miehen vaimo ei
koskaan ottanut yhteyttä.

Myös mieheni tuli mustasukkaiseksi kun sai tietää
tästä uudesta miehestä. Mieheni "vainosi" tätä
uutta miestä, pyyteli häntä jättämään meidät
rauhaan ja antamaan meille vielä yhden
mahdollisuuden. Mies ei jättänyt minua mieheni
pyynnöstä rauhaan vaan jatkoi yhteydenpitoaan.
Mieheni oli hyvin raivoissaan ja
mustasukkainen. Hänen raivoaan ja
mustasukkaisuuttaan kuitenkin lievensi tapaaminen
miehen kanssa. Mieheni oli nimittäin
kovin yllättynyt siitä että olin rakastunut sen
tyyppiseen mieheen, sanoi ettei hän ollut lainkaan
tyyppiseni. Hänen(kin) mielestään mies oli
säälittävä ressukka. Mieheni olisi varmaan lyönyt
tätä vierasta miestä, jos olisi raaskinut ja
tuntenut että hänestä olisi ollut vähänkin
vastusta.

Siihen että olin uskoton, oli painava syy, eli en
lähtenyt suin päin, hetken mielijohteesta
vieraisiin. Hain huomiota, huolenpitoa ja
rakkautta. Kohtasin miehen joka osoitti minulle
kaikkea tätä ja siksi halusin vastata hänen
tunteisiin. Myönnän että pidin miehestä hyvin
paljon ja kiinnyinkin häneen, mutta tuskin
sentään kuitenkaan rakastin häntä, sillä jos
olisin oikeasti rakstanut, ulkoiset seikat eivät
olisi merkinneet niin paljon kuin nyt merkitsivät.

En ole koskaan tahtonut elää kaksoiselämää, siksi
halusin erota. Tein suuren virheen kun mieheni
ohella pidin toista miestä. Rikoin itseni
lisäksi kolme muuta ihmistä. Minun olisi pitänyt
ensin erota ja vasta sen jälkeen alkaa etsiä uusia
suhteita. Toisaalta, tämän kriisin kautta sain
mieheni takaisin ja siitä olenkin erittäin
kiitollinen ja onnellinen. Olemme asiamme sopineet
ja päättäneet unohtaa menneet ja aloittaa kaiken
alusta. Rakastan miestäni yli kaiken enkä tahdo
häntä enää pettää. Pettäminen on raskasta ja
voimia kuluttavaa. Lisäksi se tuo mukanaan
ylimääräisiä paineita ja murheita, kuten
mustasukkaisuutta.

Kannattaa myös miettiä sitä että jos ja kun siitä
kerran jää kiinni? Onko sitä kuitenkaan valmis
luopumaan aviopuolisostaan ja lapsistaan?

Tarkoitukseni oli kirjoittaa vain muutama rivi
mustasukkasiuudesta. Miksi kuitenkin tämän kaiken
sinulle kerroin, sitä en tiedä?

Tsemppiä elämääsi!