Ongelmia aiheuttaa isäni, joka laatii jatkuvasti uusia määräyksiä ja säännöksiä. Ei siinä mitään jos ne olisivat
normaaleita, mutta kun ne eivät mielestäni ole. Jotain esimerkkejä lukuisista mielestäni OUDOISTA määräyksistä joita kotonamme on yms.
- isä imuroi päivässä kolmesta kuuteen kertaan, pölyt pyyhitään 1-2 kertaa ja lattiat pestään kerran päivässä
- isälläni on kotonamme tiettyjä alueita joihin kissamme ei saa mennä (esim. olohuone puolesta välistä asti koko makuuhuone, vessaan pääsy sallittu vain valvotusti)
- eteisen matto on imuroitava aina kun tulee ulkoa
- makuuhuoneessa pitää käyttää eri vaatteita kuin muualla huoneistossa (eli aina kun menen olohuoneesta makuuhuoneeseen vaatteet pitäisi vaihtaa)
- kissaa ei saa silittää tai ottaa syliin (tätä sääntöä rikon eniten!!!)
- pitää liikkua varoen ja hiljaa, jalkojen töminä tai nauru saa isän ryntäämään jopa suihkusta vahtimaan mitä tapahtuu (tosin tämä kurkkii nykyään jo muutenkin suihkussa ollessaan oven raosta ettemme sotke paikkoja)
- hiukset saa harjata vain eteisessä
- jalat pitää kuivata ennen vessasta tuloa (märät jalanjäljet lattialla on kauhistus!)
- ulkoa tultaessa kengät on riisuttava niin että ei saa astua kynnysmatolle sukkasillaan
- mitään ulkona pidettyjä vaatteita ei saa pitää sisällä
- isän tullessa suihkusta kaikkien on pysyttävä paikoillaan (siis todellakin vain paikoillaan)
- kissamme ei saa leikkiä tai kävellä vapaasti (tosin eivät kyllä ihmisetkään, en juuri koskaan saanut lapsena levittää leluja lattialle)
Siis tossa oli muutamia esimerkkejä. En tietenkään (kapinaluonne kun olen) noudata kaikkia säännöksiä. Sen takia
saankin lähes kaikki riidat aikaiseksi ja isän vihat päälle. Olen mm. lutka, äpärä, paskiainen, huora, vitun lapsi yms.
Tuntuu vain siltä etten jaksa tällaista enää, mun mielenterveys ei enää kestä. Mieleen nousee vaan kysymys, että ollaanko me muut perheen jäsenet (siskoni 12v, minä 18v ja äitini) hulluja kun emme pidä tätä normaalina
elämänä vai onko isäni kenties hieman outo? Kommentteja!
normaaleita, mutta kun ne eivät mielestäni ole. Jotain esimerkkejä lukuisista mielestäni OUDOISTA määräyksistä joita kotonamme on yms.
- isä imuroi päivässä kolmesta kuuteen kertaan, pölyt pyyhitään 1-2 kertaa ja lattiat pestään kerran päivässä
- isälläni on kotonamme tiettyjä alueita joihin kissamme ei saa mennä (esim. olohuone puolesta välistä asti koko makuuhuone, vessaan pääsy sallittu vain valvotusti)
- eteisen matto on imuroitava aina kun tulee ulkoa
- makuuhuoneessa pitää käyttää eri vaatteita kuin muualla huoneistossa (eli aina kun menen olohuoneesta makuuhuoneeseen vaatteet pitäisi vaihtaa)
- kissaa ei saa silittää tai ottaa syliin (tätä sääntöä rikon eniten!!!)
- pitää liikkua varoen ja hiljaa, jalkojen töminä tai nauru saa isän ryntäämään jopa suihkusta vahtimaan mitä tapahtuu (tosin tämä kurkkii nykyään jo muutenkin suihkussa ollessaan oven raosta ettemme sotke paikkoja)
- hiukset saa harjata vain eteisessä
- jalat pitää kuivata ennen vessasta tuloa (märät jalanjäljet lattialla on kauhistus!)
- ulkoa tultaessa kengät on riisuttava niin että ei saa astua kynnysmatolle sukkasillaan
- mitään ulkona pidettyjä vaatteita ei saa pitää sisällä
- isän tullessa suihkusta kaikkien on pysyttävä paikoillaan (siis todellakin vain paikoillaan)
- kissamme ei saa leikkiä tai kävellä vapaasti (tosin eivät kyllä ihmisetkään, en juuri koskaan saanut lapsena levittää leluja lattialle)
Siis tossa oli muutamia esimerkkejä. En tietenkään (kapinaluonne kun olen) noudata kaikkia säännöksiä. Sen takia
saankin lähes kaikki riidat aikaiseksi ja isän vihat päälle. Olen mm. lutka, äpärä, paskiainen, huora, vitun lapsi yms.
Tuntuu vain siltä etten jaksa tällaista enää, mun mielenterveys ei enää kestä. Mieleen nousee vaan kysymys, että ollaanko me muut perheen jäsenet (siskoni 12v, minä 18v ja äitini) hulluja kun emme pidä tätä normaalina
elämänä vai onko isäni kenties hieman outo? Kommentteja!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Se laatii säännöt, joka maksaa laskutkin. Turha siis ruikuttaa, vaan pelatkaa vain suosiolla isännän sääntöjen mukaan niin kauan kuin luuhaatte hänen nurkissaan.
Isäsi sitäpaitsi osoittaa ihailtavaa päättäväisyyttä kasvattaessaan sinusta ja sisarestasi kunnon vaimoja, jotka eivät vierasta imuriin ja pölyrättiin tarttumista, vaan pitävät turpansa kiinni ja tekevät velvollisuutensa.
Isäni sai potkut töistä noin vuosi sitten oltuaan vuoden töissä. Sitä ennen se oli rakennusalalla mutta selkä viottu ja oli työttömänä yli 20 vuotta. Koskaan se ei ole vuokria maksanut.
Uutta työpaikkaa ei ole hakenut, eikä hae. Suuttuu jos ehdottaa.
Asunto on äidin työsuhdeasunto, äiti maksaa kaikki laskut ja ostaa ruoat palkasta jonka saa keittäjänä.
Isäsi on silti perheen pää, jota vaimon ja ipanoiden on kunnioitettava. Niin se vain on.
takapuolestasi sisälle ja pidä ittes siellä pari päivää. Taidat olla joku sovinistisika joka ei ole naista saanut elämänsä aikana kertaakaan. Taikka joku märkiä unia näkevä kakara vielä.
HAISTA PASKA!
Älä välitä noista muista ääliöistä, jotka tuohon ylemmäs kirjoitteli.
Isäsi asiat eivät ole nyt todellakaan kunnossa. Koti ei ole koti jos sen on oltava steriilimpi kuin leikkaussali.
Ammattini takia olen 30v. aikane käynyt tuhansissa kodeissa mutta missään en ole vastaavaan törmännyt.
Te ette todellakaan ole hulluja, vielä, ihmettelen kuinka olette kestäneet tällaista touhua tulematta hulluiksi!
Minun piti mennä 4 tuntia sitten nukkumaan, mutta luettuani kirjoituksesi, ei väsytäkkään enää yhtään eli yö unet meni. Tässä nyt istun koneen vieressä ja mietin tilannettanne.
En ole mikään psykiatri tms. mutta se on varmaa että te tarvitsette nyt ammattiapua ja kiireesti. Pulma on vain siinä etten nyt keksi ketään kenen puoleen voisittte kääntyä.
Se kirjoituksestasi selviää, että isääsi ei vapaaehtoisesti saa lääkäriin vaikka hän sitä kiireesti tarvitsisi. Isäsi vaikeudet juontavat niin pitkälle, ettei siihen ole mitään poppakonstia, jolla hänet saisi ymmärtämään oman tilansa.
Pakko esittää muutama tyhmä kysymys: Miten Äitisi suhtautuu tilanteeseen? Oletko puhunut äitisi kanssa asiasta eli miten hän selittää isäsi käytöksen? Veikkaan että hän on menettänyt jo toivonsa ja alistuu samoihin sääntöihin eikä ole uskaltanut tai osannut hakea apua? Miten kaverisi suhtautuvat asiaan vai tietävätkö he siitä? Jos jaksat kirjoitella vähän lisätietoja, epäolennaisiakin, niin kirjoittele. Uskon että tämä on hyvä alku tilanteen korjaamiseksi. Tosin tänne tulee noita sadisti viestejäkin ,mutta jätä ne omaan arvoonsa.
Sinä selviät kyllä ja samoin pikkusiskosi kun lohdutat häntä että säännöt muuttuvat pikkuhijaa, pohditaan porukalla ulospääsyä tuosta ahdingosta
Ensimmäinen hyvä puoli tässä on jo että uskalsit ja jaksoit kirjoittaa tänne.
Koittakaa jaksaa, kyllä me jotain keksitään.
Nyt hyvää yötä ja muista kirjoittaa!
hulluja on monen laisia... onpa minulla yksi tuttava perhe jossa emäntä pelkää niin paljon ukkosta että kokoperhe istuu ukkosella ulkovaatteet päällä saappaat jalassa olohuoneen tuoleilla poolvet suussa... ja vieläpä aivan hiljaa... ja kaikki vain siksi että emäntä pelkää ukkosta..
..välitä, en oikeastaan jaksa välittää.
Olen puhunut äidin kanssa ongelmasta mutta se sanoo vain "meidän täytyy ymmärtää isää. Älä kuuntele ja älä välitä. Kaikkihan tässä kärsii." Eli toisinsanoen äiti alistuu täysin. Niin kuin sanoin jo aikaisemmin, olen ainoa joka edes yrittää elää normaalia elämää rikkomalla sääntöjä.
Oikeastaan kukaan meistä ei uskalla hakea apua. Ollaan yritetty saada sitä töihin (se voisi auttaa vähän ettei se olisi aina kotona), mutta isä suuttuu niin mielettömästi että on parempi ettei puhu.
Kavereille edes parhaille en voi kaikkea kertoa, joskus ovat kyllä ihmetelleet miksen pyydä heitä koskaan kotiini vierailulle.
Mutta onkohan isänne mieleltään täysin terve? Vaikuttaa jo aikapahalta vainoharhaisuudelta ym. Kannattaisi ohjata vaivihkaa jonnekkin hoitoon.
Jos olet tosiaan psykoloki olet huono sellainen. Kerroppa miten se hoitoon ohjaaminen tapahtuu vaivihkaa?
Isäsi vaikuttaa pakko-oireiselta, joka terrorisoi koko perhettänne. Oletko itse koulussa jossain? Ottamalla yhteyttä koulusi kuraattoriin, terveydenhoitajaan tai terveyskeskuksen lääkäriin saisit pyörän pyörähtämään liikkeelle. Mitä äitisi ja siskosi ajattelevat asiasta? Voisitko heidän kanssaan puhua asiasta ja sopia yhteisestä tavoitteesta ohjata isäsi hoitoon. Voitte myös soittaa paikkakuntanne mielenterveystoimistoon.
Ketään ei saa pakkohoitoon ilman että hän on vaaraksi itselleen tai muille. Mutta perheessänne asia on otettava puheeksi. Sillä, että tottelette näitä sairaita sääntöjä, tuette isänne toimintaa. Jos kaikki te muut yksissä tuumin sanotte, että tämä ei ole normaalia ja että haluatte elää kodissanne normaalisti ja myös elätte saattaa saada isänne havahtumaan. Hiljaa alistuminen ei auta mitään, vaan pakko-oireinen keksii vaan yhä enemmän ja tarkempia sääntöjä, koska on itse epävarma ja ahdistunut.
Mutta apua te kaikki tarvitsette!
...pelottavaa se pakkohoidon ajatteleminen. Joskus meillä tulee riita niin pienistä asioista että tuollainen pakkohoito olisi liikaa. Isä on vaaraksi ainakin itselleen ja myös muillekin huitomalla leipäveitsen kanssa keittiössä (yritti tappaa itsensä, äiti sai jotenkin veitsen pois). En uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi jos sille ehdottaisi hoitoon menoa tai että me kaikki olisimme suostumatta sääntöihin. Itse yritän rikkoa kaikkia sääntöjä mitä uskallan, mutta kaikkia ei yksinkertaisesti voi koska pelkään liikaa seurauksia.
Siskoni sulketuu omiin oloihinsa ja äiti yrittää elää niin kuin mitään ei olisi vialla (ei riko sääntöjä, mutta yrittää miellyttää isää kaikin tavoin).
...ellei perheessänne todella puututa asioihin. Tuossa ympäristössä sairastutte tekin (onko siskosi jo sairastunut?). Pakkohoidolle olisi perusteet tuon leipäveitsen heiluttelunkin perusteella. Pakkohoito voi kuulostaa kamalalta, mutta usein on niin, että mielenterveysongelmainen ei itse tiedosta omaa siarauttaan ja hoitoon häntä ei saa muuten. Hänelle itselleenkin olisi hyväksi päästä hoitoon ja myös teille muille, että hän saa hoitoa. Usein pakkohoitoon viety ihminen lopulta haluaa vapaaehtoisesti jäädä hoitoon, kun huomaa sen helpottavan hänen oloaan. Nykyään lääkkeet ovta niin hyvin kehittyneet, että useampikin vaikea mielenterveysongelma ainakin lievittyy hyvin.
Tuo asenne, ettei mitään uskalla tehdä tai ei voida on juuri se suurin jarru hoitoon pääsemisessä. Mikään muu ei perhettänne auta kuin puuttuminen tilanteeseen. Yhteys terveyskeskuslääkäriin ja tilanteen selvittäminen hänelle olisi jo alku tai jos olet alaikäinen, koulusi kuraattori, terveydenhoitaja ja sosiaalitoimiston lastensuojeluviranomainen. Jos olet alaikäinen, perheesi olot olisivat mielestäni huostaanottoperuste. Ymmärrätkö, että näillä kovilla sanoilla tarkoitan sitä, että perheenne tilanne on tosi sairas.
... huomasin, että olet jo täysi-ikäinen. Sinulla on keinona muuttaa pois kotoa. Jos kerrot asiasta kuntanne/kaupunkinne sosiaalitoimistossa, saat sieltä helpostikin asunnon ja rahoitusta alkuun. Sossu myös järjestää niin, ettei alaikäiselle siskollesi helvetti enää jatkuisi (hän tuntuu jo oirehtivan, kun vetäytyy). Äitisi kanta on myös selvästi sairaalloinen, kun ei näe selvää ongelmaa tai ei halua/uskalla siihen puuttua. Ole sinä teidän perhee terve ja HAE APUA!
Ette ole hulluja, kyllä se on isä jolla rattaat jumittaa, ja pahasti. Nuo säännöthän ovat aivan älyttömiä!
Väkivaltaan hän ei sentään turvaudu, kun joku ei tottele?
Olet jo 18, eli pääset piakkoin pois tuosta "gestapo" meiningistä, mutta siskosi ja äitisi joutuvat vielä kestämään tuota, eli kyllä hoitoa/apua tarvitaan niin kuin lapseton ukkokin sanoi.
Oletko jutellut äitisi kanssa tilanteesta, tai miten hän asiaan suhtautuu?
Sinun kengissäsi minä tekisin näin:
Kun pääset joskus omaan asuntoon ja vanhempasi tulevat kylään, tulisin suihkusta märillä jaloilla suoraan keittiöön ja rupeaisin harjaamaan hiuksia, samalla kun silittäisin kissaa, joka makaa keittiön pöydällä!
Ja siihen isälläsi ei ole mitään sanomista,
koska koti ja säännöt ovat sinun!
Arvostan kyllä kuria ja siisteyttä itsekin, mutta tuo menee kyllä enemmän kuin pitkälle!
Tsemppiä!!!
:-)
ps. jäin miettimään että miten hän saa kissan noudattamaan noita laatimiaan sääntöjä..?..
.. kärsii luultavasti vielä enemmän kuin me muut. Kissamme pelkää isää ja isän ei tarvitse kuin murahtaa niin lemmikkimme juoksee meidän turviin. Kun kissa oli pieni isä löi sitä kärpäslätkällä ja nykyään se käyttää sumutinpulloa jossa on vettä.
En ihmettele että kissakin pelästyy murahdusta kun mullakin hyppää aina sydän kurkkuun, että mitä nyt taas.
Kuitenkin kun olen joutunut lähtemään karkuun olen aina ottanut kissan mukaan, pelkään että isä tappaa sen (uhannut monta kertaan).
Isä ei käytä meihin ihmisiin ruumiillista väkivaltaa vaan ainoastaan henkistä (joka kyllä tuntuu varmasti yhtä pahalta.)
"isä imuroi päivässä kolmesta kuuteen kertaan, pölyt pyyhitään 1-2 kertaa ja lattiat pestään kerran päivässä"
Oikein. Puhtaus on puoli ruokaa.
"isälläni on kotonamme tiettyjä alueita joihin kissamme ei saa mennä (esim. olohuone puolesta välistä asti koko makuuhuone, vessaan pääsy sallittu vain valvotusti)"
Jos kotiinsa pitää ottaa elukoita, on aivan kohtuullista että niille on omat paikkansa. Mikään ei ole niin iljettävää kuin ruokapöydällä persettään nuoleva kissa tai sängyssä kirppujaan rapsutteleva koira. Epäterveellistä. Elukat ei muutenkaan kuulu ihmisasuntoon.
"eteisen matto on imuroitava aina kun tulee ulkoa"
Kynnysmatto ei ole mikään irtohiekan ja mudan säilytyspiste. Siksi imurointi on hyvä idea.
"makuuhuoneessa pitää käyttää eri vaatteita kuin muualla huoneistossa (eli aina kun menen olohuoneesta makuuhuoneeseen vaatteet pitäisi vaihtaa)"
Makuuhuone on nukkumista varten. Päiväsaikaan siellä ei pitäisi olla mitään tekemistä, eikä iltaisin nukuta päällysvaatteet päällä.
"kissaa ei saa silittää tai ottaa syliin (tätä sääntöä rikon eniten!!!"
Kissassa on suuri määrä bakteereja, jotka eivät ole hyväksi kenellekään. Kuten jo edellä sanoin, elukat eivät alunperinkään kuulu ihmisen asuintiloihin.
"pitää liikkua varoen ja hiljaa, jalkojen töminä tai nauru saa isän ryntäämään jopa suihkusta vahtimaan mitä tapahtuu (tosin tämä kurkkii nykyään jo muutenkin suihkussa ollessaan oven raosta ettemme sotke paikkoja)"
Turha tömistely ja riekkuminen ei kuulu asialliseen käytökseen, puhumattakaan paikkojen sotkemisesta.
"hiukset saa harjata vain eteisessä"
Eteisestä irtohiukset on helppo siivota, samalla kun imuroidaan kynnysmatto. Irtohiukset kylpyhuoneen pesualtaassa tai keiton seassa on todella ällöttävää.
"jalat pitää kuivata ennen vessasta tuloa (märät jalanjäljet lattialla on kauhistus!"
Mitä sinä teet siellä vessassa niin että onnistut kastelemaan jalkasi? Jos et osaa käydä tarpeillasi ilman että kastelisit jalkojasi, on vain hyvä idea että jalat pestään ja kuivataan. Lisäksi märin jaloin kävely, sekä vesi lattialla ovat turvallisuusriski.
"ulkoa tultaessa kengät on riisuttava niin että ei saa astua kynnysmatolle sukkasillaan"
Mitäs ihmeellistä tässä on? Ensin pyyhit mutaiset ja sohjoiset jalkineesi kynnysmattoon ja sitten sotket sukkasi siinä. Eihän siinä ole mitään järkeä.
"mitään ulkona pidettyjä vaatteita ei saa pitää sisällä"
Miksiköhän niitä sanotaan ulkovaatteiksi? Koska ne on tarkoitettu pidettäväksi ulkona, ei sisällä.
"isän tullessa suihkusta kaikkien on pysyttävä paikoillaan (siis todellakin vain paikoillaan)"
Isälläsi on varmasti tähän hyvä syy.
"kissamme ei saa leikkiä tai kävellä vapaasti (tosin eivät kyllä ihmisetkään, en juuri koskaan saanut lapsena levittää leluja lattialle)"
Lelujen paikka on lelulaatikossa, ei pitkin lattioita.
Hullun hommaa tuollainen siivousinto. Pakkohoitoon mokomat puhtausintoilijat.
Isäsi näköjään osaa käyttää nettiä.
Kerrankin miehellä on homma hallussa. Käy ihan äijää kateeksi. Teillä on varmaan upean siisti asunto. Meillä pennut (3 kpl ala-aste ikäistä) levittelle lelunsa ympäri huoneitaan ja sen jälkeen olohuoneeseen ja keittiöön. Jäljet siivotaan vasta uhkailun ja lahjonnan jälkeen jos sittenkään. Koira pitää makkarin sänkyä vakituisena nukkuma ja ruokailu paikkanaan, ja vaimo on valloittanut olohuoneen sohvan suklaanamujen ja uusimman Reginan kanssa (tiputtelee siinä namuja mutustellessaan karkkipaperit sitten lattialle). Kerro millä ihmeellä isänne saa teidät tottelemaan näitä hänen sääntöjään, olis nimittäin meilläkin tarvetta.
"Koira pitää makkarin sänkyä vakituisena nukkuma ja ruokailu paikkanaan"
Huh! Miten voit edes nukkua vuoteessa, jossa koira on rapsutellut kirppujaan??? Koeta saada perheesi ja elukat ojennukseen. Tsemppiä!
hoitoon vaan. Sillä on joku maanisdepressiivinen fobia sun isälläsi. Vainoharhoja. Lääkitys pitäisi löytyä ja nopeesti ennenkun tauti pahenee. Miten vanha olet? Voisitko muuttaa pois kotoa? Sosiaalitoimistoon yhteys, ne auttaa sinut alkuun. Ja muutenkin sun pitäisi keskustella nyt jonkun ammattiauttajan kanssa joka voisi antaa sinulle sellaista neuvoa jossa voisi alkaa toimimaan. Harvoin tänne palstoille oikeita ammattilaisia eksyy, jotka antaisivat oikeaa tietoa asioista. Isäsi tyylisiä ihmisiä täällä enimmäkseen liikkuu. Sori vaan, ei taida tästäkään paljoa apua olla.
Tässä nyt on vaikea arvioida, kuinka paljon tarinassasi on totta ja kuinka paljon liioittelua. Vai onko yhtään.
Jos todellakin asiat on niinkuin kirjoitit, niin isäsi on "outo" niinkuin sanoit.
Miten äitisi kestää sitä?. Miksei tee mitään asialle?. Puolustaako edes teitä?.
Sinä olet jo 18v. Eli pääset pois. Siskollasi on vielä 6v. kestettävänä.
Hoitoon ohjaamisesta on vaikea mitään sanoa, kun ei asiaa paremmin tunne. Ja jos isäsi muuten pärjää itsensä kanssa, niin ei kai sille mitään voi. Muuta kun yrittää kestää.
Ehkä se sitten vanhainkodissa muistelee tekemisiään, kun edes lapset ei käy katsomassa.
Ainiin muista ottaa kissa mukaan kun muutat.
...mitä sanoin on totta. Sääntöjä on enemmänkin kuin mainitsin esim.
-kissa pitää pestä kokonaan aina kun se käy ulkona
-isällä on kotonamme kaksi tuolia joihin muilla ei ole lupaa istua
-äiti ei saa kuunnella radiosta tiettyjä kanavia
-tuoleihin ja sohviin pitää istua varovasti ettei "nouse pölyä"
Tietty meillä on myös normaaleja sääntöjä kuten siskollani nukkumaan menoajat ja omien tavaroiden järjestyksessä pitäminen.
Äiti ei halua että muutan (sain tänään selville kun juttelin sen kanssa), sanoi että hänellä on aikomus ottaa lomaa töistä ja lähteä johonkin psykiatriseen hoitoon vähäksi ajaksi, jonka aikana mun pitää maksaa vuokria. Äiti yrittää miellyttää isää eikä uskalla pistää vastaan, tavallaan hyvä niin, syntyy tappeluita vähemmän.
Kyllä mun käy sääliksi tietysti äitiä ja siskoa, mutta aion kyllä päästä täältä pois, mun on pakko. Muutaman vuoden sisällä olen huomannut että en pysty keskittymään ja sanani menevät usein sekaisin kun en pysty ajattelemaan mitä puhun. Tulee todella kiusallisia tilanteita kun joskus joudun kysymään moneen kertaan että "mitä sanoit?"
...tottakai otan kissan mukaan. Onnistun sentään auttamaan edes yhtä itseni lisäksi.
Heti tänään puhut äitisi kanssa asiasta ja yhdessä soitatte tai käytte vaikka kunnallisella psykiatrilla (numero on varmasti luettelossa tai sen saa kunnan puhelinkeskuksesta). Teidän on yhdessä paneuduttava asiaan, ilmiselvästi äitisi ei pysty yksin tätä hoitamaan ja sun on oltava apuna tai jopa toimijana. Psykiatrilta tai lääkäriltä saatte alustavia neuvoja mitä tilanteessa kannattaisi tehdä. Se on varmasti rankkaa ottaa yhteyttä vieraaseen ihmiseen ja kertoa tällaista mutta ne on ammatti-ihmisiä. Rohkeutta ja tsemppiä!
Menkää äitisi ja siskosi kanssa kaupunkinne mielenterveystoimistoon/psykiatrian poliklinikalle. Isäsi on todella sairas ja henkinen väkivalta on suoraan verrannollinen fyysisen väkivallan kanssa, hakekaa apua!
Miten äitisi asiaan suhtautuu? Puhukaa asiasta keskenänne. En tiedä missä vaiheessa tarvitaan pakkohoitoa ja saako sitä. Mutta olisi hyvä jos isäsi menisi itse hoitoon.
Olet hullu. Mene hoitoon.
Olet saanut osittain todella sairaita vastauksia, älä välitä. Noita liikkuu täällä keskustelupalstoilla.
Minusta isäsi käytös vaikuttaa pakkoneuroottiselta. Tiedäthän: jotkut esim. pesevät käsiään kaiken aikaa. Hänen pitäisi saada apua.
Kaikki on taas ainakin vähän paremmin. Muutin tällä viikolla omaan asuntoon jonka sain kuin ihmeen kaupalla. Kissan otin mukaani. Kotonakin tilanne on kuulemma hiukan rauhoittunut. =) Enempää en tällä hetkellä voisi toivoa :)
Kiitos kaikille vastauksista ja kannustuksesta!
Onnea vaan uuteen kotiin. Toivottavasti kaikki menee hyvin jatkossakin. Tsemppiä...
Kiva juttu, että otit kissankin mukaasi.
Ota sinä yhetyttä asiassa terveyskeskuksen psykologiin tai kriisiryhmään. Katso puhelinluettelosta tai kysy terveyskeskuksen vaihteesta numero. Puhu siskosi puolesta. Hänellä on kotona varmastii tukalampaa nyt kuin sinäkin selväjärkisenä olet poissa. Ja - valitettavasti - et sinäkään asiasta ole päässyt, vaikka muualla asut. Tarvitsette asiantuntijan apua.