Kertokaa mikä ihme mua vaivaa? Nimittäin aina kun oon uusissa tilanteissa tai uusien ihmisten kanssa, käyttäydyn monesti ku mikäkin idiootti.
Varsinkin jos oon väsynyt tai stressaantunut.
Ensin alan selittää jotain juttua muka innostuneena, ja sit yht'äkkiä mä tuun hirveen tietoseks itestäni ja muiden katseista, ja sit mä meenki ihan lukkoon, ja alan änkyttää jotain.
Mä en kerta kaikkiaan osaa olla itseni! Ja sit mä tunnen itseni todella kömpelöks. Mulle tulee hirveen vaivautunut olo, jos pitää kävellä niin, että tiedän toisten katsovan, tai muuten vaan liikkua jotenkin. Saan siirtää väkisin jalkoja eteenpäin, tai miettiä miten otan seuraavan askeleen. Naurettavaa! Kaikenlisäks mä saatan puhua sellasella tavalla tai äänensävyllä, joka on mulle itsellenikin ihan vieras. Joku vaan napsahtaa päässä, ja sit mun käytös ja kaikki muuttuu ihan vieraaks ja teennäiseks, niin et mä itsekin ihmettelen, miten mä nyt sillätavalla puhun, kun en oo aikasemminkaan. Mä en vaan kertakaikkiaan OSAA tai PYSTY oleen oma itseni!
Ja sit mä saatan epähuomiossa puhua asioita ihan ristiin. En ihmettele, jos ihmiset ei halua tavata mua enää sen jälkeen. Kuitenkin mitä enemmän mä niiden ihmisten kanssa oon tekemisissä, sitä luontevammaks ja varmemmaks mun käytös kuitenkin muuttuu. Mutta kuka haluaa toistamiseen olla tekemisissä tällasen luuserin kanssa?
Varsinkin jos oon väsynyt tai stressaantunut.
Ensin alan selittää jotain juttua muka innostuneena, ja sit yht'äkkiä mä tuun hirveen tietoseks itestäni ja muiden katseista, ja sit mä meenki ihan lukkoon, ja alan änkyttää jotain.
Mä en kerta kaikkiaan osaa olla itseni! Ja sit mä tunnen itseni todella kömpelöks. Mulle tulee hirveen vaivautunut olo, jos pitää kävellä niin, että tiedän toisten katsovan, tai muuten vaan liikkua jotenkin. Saan siirtää väkisin jalkoja eteenpäin, tai miettiä miten otan seuraavan askeleen. Naurettavaa! Kaikenlisäks mä saatan puhua sellasella tavalla tai äänensävyllä, joka on mulle itsellenikin ihan vieras. Joku vaan napsahtaa päässä, ja sit mun käytös ja kaikki muuttuu ihan vieraaks ja teennäiseks, niin et mä itsekin ihmettelen, miten mä nyt sillätavalla puhun, kun en oo aikasemminkaan. Mä en vaan kertakaikkiaan OSAA tai PYSTY oleen oma itseni!
Ja sit mä saatan epähuomiossa puhua asioita ihan ristiin. En ihmettele, jos ihmiset ei halua tavata mua enää sen jälkeen. Kuitenkin mitä enemmän mä niiden ihmisten kanssa oon tekemisissä, sitä luontevammaks ja varmemmaks mun käytös kuitenkin muuttuu. Mutta kuka haluaa toistamiseen olla tekemisissä tällasen luuserin kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
...on todella tuttua. Olen aika samantapainen ihminen kuin sä. Mun päässä pyörii vaikka mitä hauskaa. Ne ovat päässäni oikeas muodossa, mutta sitten kun aukaisen suuni, ne menevätkin ihan päin mäntyä, mitä olisin kuvitellu. Ja vierastan tuijotuksia, minun täytyy olla rento mutta oikeasti olen ihan jotain muuta. Kukaan ei ole täydellinen...
Tuo on erittäin yleistä.
et sinä ole mikään luuseri. meidät ihmiset vain on kasvatettu kaikki eri tavalla ja tähän vaikuttavat myös perintötekijät mutta treenauksella voit haihduttaa pelkotilasi ja jotta ne eivät kasvaisi ja eristäisi sinua muiden ihmisten kanssa seurustelemasta niin ota itseäsi niskasta kiinni, kohtaa pelkosi ja pakota itsesi juuri niihin sosiaalisiin tilanteisiin joita kammoat. mitä enemmän olet tukkimassa itseäsi ky tilanteisiin niin sitä varmemmaksi tulet, usko minua, olen kohta keski-ikäinen ja kadun itse että en aikaisemmin tehnyt samoin vaan väistyin. minulla on loistavat koulusuoritukset näin aikuisiässä takanani ja sen olisin voinut hoitaa jo nuorella iällä jos en olisi ollut jännittäjä joka tilanteessa. niitä on varmasti olemassa kaikenlaisia rentoutumiskursseja joissa oppii kropan rentoutumisharjoituksia. tämä sinun kuvaama tilannehan johtuu jo meidän esi-isien tuntemasta itsesuojelu vaistosta, jos joku uhkaava asia on edessä niin me suojaudumme ja pakenemme tilannetta ja kun me ihmiset tässä kaavoitetussa maailmassamme emme voi lähteä juoksemaan tai vastahyökätä niin joudumme sanalla sanoen kipsiin. älä anna tämän asian ottaa ylitse vaan tee elämästäsi jotakin, ja tee myös joogahengitysharjoitusta joka rentouttaa kropan (lue lihakset ja sielun) ja antaa voimaa kohdata tulevan tilanteen: vedä keuhkosi täyteen ilmaa ja laske samalla neljään, pidätä hengitystä laskien seitsemään, päästä ilma ulos laskien kahdeksaan. toista tämä kaksi, kolme kertaa ja kun opit systeemin niin huomaat että lihaksesi ja koko kroppasi on rento. tämän voit tehdä aina uuden tilanteen kohdatessasi, työhaastattelu, lentokoneeseen meno ym, toivon että saat avun, itse sanon aina lapsilleni että jos teitä joku alkaa puremaan niin lähtekää kotiin, tietävät ainakin että kaikkea ei tarvitse ottaa vastaankaan.