Eilen tuli TV-dokumentti ilman mitään kipulääkkeitä synnyttäneestä äidistä.
Synnytyksen jälkeen kätilö sanoi että "ihana synnytys" ja lisäsi hänen luokseen tulevan usein synnyttäjiä, jotka haluavat epiduraalin. Näille kätilö kertoi haluavansa vastata:"Minä luulin että haluatte lapsen!".
Törkeästi sanottu, minun mielestäni. Eivät he, jotka haluavat kivunlievitystä synnytyksen aikana, ole sen huonompia synnyttäjiä kuin ilman lääkitystä synnyttävät. Kauheaa syyllistämistä ja asennevammaisuutta - ammatti-ihmiseltä vielä!
Synnytyksen jälkeen kätilö sanoi että "ihana synnytys" ja lisäsi hänen luokseen tulevan usein synnyttäjiä, jotka haluavat epiduraalin. Näille kätilö kertoi haluavansa vastata:"Minä luulin että haluatte lapsen!".
Törkeästi sanottu, minun mielestäni. Eivät he, jotka haluavat kivunlievitystä synnytyksen aikana, ole sen huonompia synnyttäjiä kuin ilman lääkitystä synnyttävät. Kauheaa syyllistämistä ja asennevammaisuutta - ammatti-ihmiseltä vielä!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Olen samaa mieltä tuossa asiassa. Mutta täytyy sanoa, että kyllä oli synnyttävällä äidillä asenne kohdallaan.
.. mutta ymmärrän silti hiukan kanssasisartani. Tavallaan kyse on varmaan huulesta, mutta totta on, että joillekin äideille -ja isille- tuntuu tosiaan olevan pääasia joku ihan muu kuin se, että lasta ollaan tulossa synnyttämään ja että lapsella on kaikki hyvin. Kuten että saa epiduraalin tai että kamera on mukana.
Sairaalassa, jossa työskentelen, yli 90%ensisynnyttäjistä saa ja haluaa epiduraalin, eikä aivan harvoin kätilön aloitteesta. Mitään huonoa tällaisissa synnyttäjissä ei ole mutta tosiaan.. moni synnytys menisi paremmin, kun ei sitä ihan niin kovasti etukäteen suunnittelisi. Minulla on ollut muutama ensisynnyttäjä, joka on tullut sairaalaan omasta mielestään kohtuullisilta tuntuvissa supistuksissa 7cm auki, ja synnyttänyt parin tunnin sisällä -yhä oman arvionsa mukaan aika lievissä kivuissa- terveen lapsen, mutta sitten synn.jälkeisessä keskustelussa murehtivat, kun eivät saaneet kokea epiduraalia..
Mun mielestä synnyttämään menevällä äidillä on oikeus vaatia sitä kipulääkettä mitä tuntee itse tarvitsevansa. On tosi törkeetä jos kätilö "syyllistää" äidit, jotka ei pysty synnytämään ilman mitään kivunlievitystä. Eihän kaikilla ihmisillä ole korkea kipukynnys, esim. itselläni on tosi matala kipukynnys ja tunsin suoranaista kauhua kun synnärille tutustuessani kätilö sanoi ettei heillä laiteta kovin helposti epiduraalia, sillä anestesialääkäreitä on niin vähän käytössä. Olen synnytänyt kolmesti kerran epiduraalin avulla, keraan ilman mitään ja nyt viimeksi ilokaasun avulla . Joka kerta olisin valinnut epiduraalin, mutta sitä ei ole keretty laittaa nopeiden synnytysten takia. Kyllähän toi ilokaasuki vähän helpottaa, tosin en kerennyt kärsiä pitkään kovia tuskia ku laps synty saliin mentyämme n. 15 minuutin päästä :).
oli karmea paljastavuudessaan. Kuinkakohan moni kätilö kärsii tuommoisesta asenneongelmasta salaa ja viivyttää tahallaan lääkitystä synnyttäjän olon helpottamiseksi?
Kauhea toteamus tosiaan, toivottavasti tuollaisia kätilöitä on harvassa!
kätilökin on vain ihminen.
En usko, että kukaan kätilö tahallaan pitkittää kipulääkkeen antamista.
Miksi kukaan niin tekisi?
Tuskin kukaan alalle ripeaa kiusatakseen. Myös synnyttäjän asenteesta riippuu paljon.
Valitettavan paljon on myös ihmisiä, myös synnyttäjiä, joilla on itsellä asennevamma, varsinkin, jos kaikki ei käy juuri niinkuin on suunnitellut tai tahtonut.
Nykysuomessa on enimmäkseen turvallista synnyttää.
Luotetaan vaan kätilöiden ammatttitaitoon.
Ehkä tuo epirudaalijuttu oli vain heitetty "huuli", annettakooon se anteeksi.
Tuollaista "huulta" en minä ainakaan purematta niele. Tosi huonoa "työhuumoria" tuo.
ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan - jos jokaisesta sanasta haluaa tehdä numeroa se kyllä onnistuu - ei kätilö varmasti mitään pahaa tarkoittanut.
Minä olen ihmetellyt naisten suhtautumista lasten saantiin - ensin vohkataan ja touhutaan jos ei tulla tai tullaan raskaaksi, sitten syyllisteään mies kaikesta mahdollisesta ja ollaan niin kipeitä niin väsyneitä jo viikolla 10...että huhohoijaa mis on järki?
Ken lapsia haluaa saa mielestäni varautua että se voi hieman sattua - asennevamma löytyy myös äideiltä, uskokaa pois, minä tiedän 15 vuoden kokemuksella.
Kätilöt tekevät hienoa ja arvokasta työtä.
Eivät välit siitä korjaannu että rutisee netissä "eriarvoisesta" synnytyksestä...
Minulle jäi epäselväksi, mistä sinulla on 15 vuotta kokemusta? Ilmeisesti asennevammoista. Jokainen nainen kokee raskautensa hyvin eritavalla ja vaikka joku olisi saanut 15 lasta hän ei voisi arvostella jonkun toisen tuntemuksia raskaudesta.
Ja tiedoksi vaan, että useinmiten se paha olo on juuri silloin viikolla 10 ja sopeutuminen uuteen oloon on vaikeata. Hormoonit pistävät pään sekaisin. Sen jälkeen asiat saattavat tasaantua tai sitten eivät. Miesten syyllistämisestä en tiedä, mutta eivätkö hekin ole mukana raskaudessa ja eikö heidänkin kuulu kantaa osa sen tuomista psyykkisistäkin rasitteista?
Ja sekin on musta kummallista, että kipua ei saa lievittää. Minä haluan lapsia ja varaudun siihen, että se voi sattuakkin, mutta aion myös asennoitua niin, ettei minun tarvitse olla sankari ja purra hammasta vaan olen oikeutettu kivunlievitykseen kun se kerran on mahdollista. Olen valmis kokeilemaan erilaisia metodeja, mutta epiduraali ei ole mielestäni synti.
No ollaanpas sitä herkkänahkaisia. Itse ymmärsin asian niin että hänen tekisi mieli sanoa tämä lausahdus sellaisille synnyttäjille jotka ensimmäisenä laitokselle tullessaan ilmoittavat että haluavat epiduraalin. Itse olen synnyttänyt nelisen kuukautta sitten ja sain epiduraalin. En ollut kuitenkaan sitä vailla heti kun pääsin sairaalaan vaan olin sillä mielellä liikkeellä että sellaisia kivunlievityksiä otan kun on tarvis. Jos synnytys ei olisi ollut niin pitkä kuin se oli (puoltoista vuorokautta supistuksia ja oksentelua supistuksilla) en ehkä olisi ottanut epiduraalia ollenkaan, mutta koska halusin valillä levätä niin se oli ilmeisesti ainut vaihtoehto. Pyysin kätilöä kertomaan erilaisista kivunlievityksistä ja kun olin kokeillut kaikki "luomuversiot" oli enää epiduraali jäljellä. En tietenkään kadu sen ottamista. Se oli ihana tila noin kaks tuntia. Sitte tuli vasemmalle puolelle tunto.
Pointtini kuitenkin oli se että mielestäni kätilö oli vain niin turhautunut ihmisiin jotka tulevat synnyttämään ja ensimmäisenä pitäisi saada epiduraali. Sitä ilman voi selvitä. Aina sitä ei tarvita. Kivunlievityksen synnytyksen kulun mukaan! Itelläni on monta kaveria jotka on synnyttäny ilman kemiallisia kivunlievityksiä.
jos joku haluaa epiduraalin "jo ovella", on hänellä siihen oikeus, se on hänen valintansa eikä tee hänestä epäonnistujaa. Kätilöllä ei ole mitään oikeutta arvostella kenenkään valintoja edes leikillään. Jokainen synnyttää tyylillään ja tavallaan ja toiset ei olleskaan.
.. olen ikävä kyllä. Epiduraalipuudutus on hyvin voimakas anestesian muoto, ei mikään Buranaan verrattava. Synnyttäjä EI voi tehdä tällaista päätöstä itse. Se on kyllä ammattilaisen tehtävä. Ikävä kyllä. Olen pahoillani, mutta näin on.
Jos synnytys menee normaalilla tavalla eteenpäin, jos lapsen sydänkäyrä on OK jne., on ÄIDIN päätettävissä laitetaanko epiduraali vaiko ei (edellyttäen että anestesialääkäri on lähettyvillä). Kai tollokin tajuaa, että jos synnytys ei etene normaalisti, ottavat lääkärit homman haltuun - mutta et sinä, silloinkaan, arvon kätilö, vaan nimenomaan lääkärit. Normaalisaynnytys taas on äidin ja isän juttu, ei sinun. Sinä otat lapsen vastaan ja siinä se sen lisäksi että seuraat käyriä kun äiti ja isä keskittyvät omaan juttuunsa - uuden perheenjäsenen maailmaansaattamiseen. Sinä ET ole tuon perheen jäsen. Sinä olet sivustaseuraaja!
jos synnyttäjä kerran pitää kätilöitä tarpeettomina sivustaseuraajina niin miksi ylipäätänsä vaivautua sairaalaan loukattavaksi ja alistettavaksi? ;)
olen ihminen, jonka tulee huolehtia siitä, että kaikki sujuu mahdollisimman turvallisesti ja hyvin sekä synnyttäjää että hänen lastaan ajatellen. Jos äiti nyt vaatimalla vaatii epiduraalia kun kohdunsuu on 1cm auki, niin kyllähän se saa mutta.. itse asiassa sinun kommenttiisi on edes turha vastata. Minä OLEN oikea kätilö, ajattelit sinä mitä halusit. On olemassa obstetrisia perusteita, minkä perusteella epiduraalia ei voi antaa. On myös obstetrisia perusteita, joilla epiduraali annetaan vaikka äiti ei sitä kaipaisikaan. Turha minun on sinulle itseäni vakuutella. Olen pahoillani, jos mielipiteesi kätilöistä on tuo. Lääketieteelliset syyt epiduraalin saamiseen ja antamiseen menevät paljon syvemmälle kuin moni kuvitteleekaan. Ei se ole mikään burana. Tarkoitukseni nimenomaan kirjoittaessani viimeksi oli se, että aina synnytys ei etene niin normaalisti, ja jos sen saa liian aikaisin, sen ETENEMINEN nimenomaan on vaarassa. En myöskään pidä itseäni sivullisena kuten sanoit, vaan aktiivisena toimijana, joka saa olla osallisena tässä kauniissa perhetapahtumassa.
Kurjaa, jos ihmiset kuvittelevat, että kätilön työ on pelkkää sydänkäyrien seuraamista. Se on paljon muutakin
mutta jos asuu kaukana sairaalasta, on parempi synnyttää siellä kuin kotona - JOS jotain menee vikaan, on avun oltava lähellä. Mutta niin kauan kuin synnytys menee normaalilla tavalla eteenpäin, on sen hoitaminen ja kivunlievityksestä päättäminen äidin ja isän asia. Kätilö tosiaan on sivullinen.
Vähän niin kuin kaupassa; asiakkaat (synnyttäjät) valitsevat rauhassa mitä haluavat ja ostavat ja valvontakamerat (kätilöt) ovat huomaamattomissa siltä varalta että jokin menee mönkään.
Minä en ole miestäni synnytyksiin mukaan saanut, eikä näin jälkikäteen ajatellen ole ollut väliäkään. Uskoisin, että mieheni olisi ollut vaatimassa minulle kaikki mahdolliset kivunlievitykset, jos olisi tuskani nähnyt. Kätilö on ollut se ihminen, joka on oikeasti minun synnytykseni hoitanut (tietysti itseni lisäksi) ja hyvin onkin. Puudutuksia en ole tarvinnut muulloin kuin sektioissa.
Katsoin dokumentin ja se sai minut monin tavoin kuohuksiin. Ja se nimenomainen kätilön kommentti sai mut ihan raivon partaalle. Ihanaa kun joku kirjoitti siitä tänne!
Tulin dokumentista kaiken kaikkiaan tosi huonolle päälle ja itkeskelinkin hetken kun ahisti niin. Ja minusta jokaisella on oikeus olla juuri niin herkkänahkainen kuin haluaa ja VARSINKIN RASKAANA!!!! Sillä veikkaan, että dokumentin katsoi aika monta raskaana olevaa naista ja vielä hyvin moni heistä on ensisynnyttäjiä, kuten minäkin.
Koko ohjelma aiheutti minulle paineita ja ikävän olon. Synnyttänyt äiti oli mielestäni kylmän oloinen, synnytysasento ahisti minua ja kätilön lässytys sekä sitten vielä kielteisyys kivun lievitystä kohtaan.
On hyvä, että erillaisia tapoja synnyttää ja erilaisia suhtautumistapoja näytetään, mutta jotenkin tuo dokumentti olisi vaatinut vastapainokseen toisen näkökulman ja sitten se olisi ollut vähemmän ahistava. Jokaisella naisella ja synnyttäjällä saa olla oma mielipiteensä ja jokaisella on oikeus ahistua mistä haluaä. Kenenkään ei tarvitse olla yli-ihminen ja pitää itkut sisässään vain siksi, että olisi tarpeeksi kova selviytyjä. Minua kätilön kommentti ahisti ja toivon, että hän saa asiasta suoraakin palautetta. Minä ajattelin laittaa palautetta koko dokumentista YLElle. Se olisi pitänyt olla osa suurempaa kokonaisuutta jossa olisi ollut erilaisia vaihtoehtoja, nyt se oli liian puolueellinen, vaikka ymmärrän, että se oli vain kuvaus yhdestä synnytyksestä.
Minulle kävi niin etten saanut kivunlievitystä lainkaan, anestesialääkäri oli juuri toisessa huoneessa toimenpiteessä. Siellä oli vaikea synnytys.
Kyse oli syöksysynnytyksestä ja kätilö tuli kyselemään maatessani tuskissani synnytyssängyssä, että onko teille nämä talon puhelimet ja ulkopuhelut tuttuja?? Tässä olisi nämä ohjeet...
Olin niin sekaisin kivusta etten edes tajunnut kuin myöhemmin mistä se puhui.
Asenne oli muutenkin jostain tosi syvältä! Tiuski tympääntyneenä, että miten sinä nyt sitten haluat synnyttää? Olin pyytänyt aiemmin että saisin synnytystuolin.
En kivuiltani jaksanut edes nousta synnytystuoliin, puhumattakaan muusta.
Synnytyksen jälkeen heitti huulta puolisoni kanssa lapsen pituudesta ja painosta, eikä ollut pätkääkään kiinnostunut siitä miten minä voin. Mies kiinnosti enemmän! Tuli kyllä erittäin selväksi minkälainen motivaatio kätilöllä oli. Ei ollut enää mikään nuori nainen.
että missä sairaalassa synnytit?
..vaikka niitä ei selvästi saisi kätilöllä edes olla.. Yritän nyt vastailla vähän kaikkien kommentteihin. Niihin, mitä muistan.
Minä en ole tuntenut vielä yhtään kätilöä, joka tahallaan panttaisi kipulääktystä. KUITENKI on niin, että kätilö on ammattilainen, joka osaa parhaiten päättää, milloin epiduraali on paikallaan. Kyse ei ole kivun määrästä tai siitä, että kätilö sitä väheksyisi, vaan siitä, mitkä ovat synnytysopilliset perusteet sen käyttöön. Pahimmillaan se pitkittää synnytystä ja lisää imukuppisynnytysten määrää sekä huonontaa mahdollisuuksia käyttää kivunlievitystä myöhemmin synnytyksessä. Epiduraali tehoaa yleensä parhaiten ensimmäisellä annostuksella.
JOS anestesialääkäri on toisessa huoneessa toimenpiteessä, niin kätilö nyt ei ainakaan voi sille mitään. Isoissakin sairaaloissa on usein vain yksi päivystävä anestesialääkäri, joten välillä on vain odotettava. Joskus on jäänyt joku ilman epiduraalia koska anestesialääkäri on joutunut valvomaan peräjälkeen pari hätäsectiota. Olen siitä pahoillani ja keskustelen aina pariskunnan kanssa jälkikäteen, mutta anestesialääkäriksi en voi ruveta.
Tuolla "huulellaan" dokumentin kätilö kai tarkoitti niitä ihmisiä, jotka eivät ole valmiita kokeilemaan MITÄÄN muita kivunlievityskeinoja ja suhtautuvat kaikkiin kätilön ehdotuksiin negatiivisesti. Epiduraali EI ole ainoa hyvä ja tehokas kivunlievityskeino.
Mielestäni dokumentti oli siinä mielessä erinomainen, että se antoi toisen näkökulman tähän synnytykseen. Dokumentin päähenkilö ajatteli aivan oikein, että kipu kuuluu synntykseen jossain määrin aina. Ikävä kyllä näin on evoluutio määrännyt. Hän suhtautui siihen positiivisesti. Niin voisivat monet monet muutkin raskaana olevat tehdä, tosin se EI tarkoita sitä, että kivunlievitys tekee synnyttäjästä huonon, eikä mielestäni dokumentissa niin myöskään sanottu. Myöskään siinä ei sanottu, että kaikkien muidenkin kuuluu synnyttää samassa asennossa kuin hän. Se nyt oli varmaan hänestä paras tapa synnyttää.
Epiduraalin saamatta jäämisen harmistus nopeasti sujuneissa synnytyksissä tuntuu joskus vieraalta. Jos synnytys sujuu 15minuutissa ilman epiduraalia ja epiduraalin kanssa 4tuntia, niin.. eikö se ole silloin vain mukavampaa? Kärsiä yksi 15minuuttia elämästä sensijaan että ponnistaa pää punaisena tunnin kun epiduraali on vienyt tunnon?
Kätilöiltä vaaditaan, ettei heillä saisi olla asenteita -ja aika harvoilla onkaan- mutta synnyttäjilläkö sitten saa olla? Itse lähes poikkeuksetta lupaan synnyttäjälle epiduraalin jos hän sellaista ovelta jo huutaa ja synnytys on hyvin käynnissä. Joskus on kuitenkin niin, ettei aika ole mielestäni paras mahdollinen (kohdunsuun tilanteen kannalta), jolloin sovin synnyttäjän kanssa tietystä aikarajasta, jolloin tilanne arvioidaan uudelleen. Tänä aikana saa kokeilla ilokaasua, suihkua, ammetta, hirontaa, viljapusseja, IHAN MITÄ VAAN. Minä vaikka istun koko ajan vieressä pitämästä kädestä kiinni jos se vaan auttaa.
Mutta silti. Minä olen opiskellut juuri sitä varten, että osaan päättää parhaiten. Niin itsenäisiä ja tiedostavia kuin synnyttäjät nykyään ovatkin. Edes minun hoidossani oleva kätilö ei saa itse päättää milloin saa epiduraalin. Lapsen ja äidin turvallisuus ja synnytyksen sujuminen ovat minun vastuullani. Siksi minä päätän.
Hyvä "kätilö". Olen kanssasi samaa mieltä.
Nyt täällä itketään kun ollaan menossa ensimmäistä kertaa synnyttämään ja teeveestä näytetään tällaista. Ei pidä kattoa jos ei ymmärrä muita synnytystapoja kuin epiduraalisynnytyksen.
Kuten jo aikasemmin sanoi, ittelläni oli epiduraalipuudutus. Minulla supistukset laimeni heti sen jälkeen ku epiduraali oli laitettu. Supistuksia tuli harvaan ja ne kesti aina kolmata minuuttia. Sitten laitettiin tippa joka lisäs supistuksia. Avautumista ei tapahtunut kuuteen tuntiin. Säännöllisistä supistuksista laskettu synnytykenkesto oli 23 tuntia. Ponnistuksen aikana en tuntenut mitään tarvetta ponnistaa. Kiitos epiduraalin. Vasta siinä vaiheessa kun lääkäri oli leikkaamassa välilihaa imukuppia varten tuli ensimmäisen kerran tarve ponnistaa. Mutta väliliha leikattiin ja laps vedettiin imukupilla ulos. Istumaan pystyin seuraavan kerran noin kolmen viikon kuluttua!
Edelleenkään en kadu epiduraalia, mutta silti se ei saisi olla päällimmäisenä mielessä kun menee synnyttämään. On niitä muitakin puudutuksia. Ja jollekin voi pelkkä suihku olla riittävä. Sinne pitää mennä avoimin mielin. Ei Puudutukset mielessä. Kyllä kätilö kertoo minkälaista kivunlievitystä kannattaa ottaa. Minulle ainakin kertoi kun pyysin.
Kipiäähän se synnytys käy, mutta mielestäni se kipu on niin erillaista kun esim. hammassärky tai joku muu vastaava.aivan omanlaisensa. Ja se mikä tässä on parasta on tämä ihana, terve lapsi jonka sain maailmaan sen synnytyksen tuloksena!
Siis ensisynnyttäjät: älkää pelätkö synnytystä. Ei se ole kamalaa.
et ole minun tuleva kätilöni. Minä synnytän ja minä päätän itse kuinka ja minkälaisen lääkityksen kera, jos synnytys etenee normaalisti eikä lapsen sydänäänissä näy häikkää. Minä haluan epiduraalin 'jo ovella', niin kuin olen halunnut edellisissä synnytyksissänikin ilokaasun ohella, enkä välitä pätkääkään mitä mieltä kätilö on. Synnytys, normaali sellainen, on äidin ja isän ja perheen henkilökohtainen asia, kätilöllä on sivurooli, vain se.
Kyllä voisi näistä sinun ja "kätilön" teksteistä päätellä, että ette olisi olleet herkkien raskaana olevien ihmisten kanssa missään tekemisissä, mutta ikävä kyllä näin ei ilmeisesti edes ole.
Minähän en sitä itkenyt, että dokumentin synnyttäjä ei käyttänyt epiduraalia vaan koko dokumentti oli mielestäni ahdistava. Ja en myöskään väittänyt, että olisin saanut sen käsityksen, että minun olisi synnytettävä kontillani, mutta se nyt vain ahdisti minua, niin kuin tyhmät jutut voivat ahdistaa varsinkin kun on raskaana. Sanoin, että ymmärrän, että on hyvä näyttää erilaisia vaihtoehtoja, mutta JUURI NIIN ERILAISIA tässä dokumentissa näytettiin vain yksi ja tämä ei ollut osa mitään sarjaa, joka olisi ollut mielestäni parempi juttu. Tämä on yhäkin vain mielipiteeni, mutta haluan että se ymmärretään eikä tulkita väärin kuten nyt on käynyt.
En myöskään väittänyt, että dokumentissa olisi käsketty olla ottamatta puudutuksia jne., mutta kukaan ei voi väittää etteikö tämän dokumentin henki ollut kivunlievitysvastainen ja nyt ei ole kysymys vain epiduraalista. Minä myös ymmärrän hyvin kaikki muutkin synnytystavat ja harkitsimmekin Tammisaaren "luomu synnytyslaitosta", mutta se olisi käynyt meille liian vaikeaksi sijaintinsa vuoksi. Tässä juuri tämä ero eli ymmärrän kaikkia mahdollisia tapoja, jotkut näköjään eivät tai tulkitsevat kirjoituksiani ihan väärin.
Ja mitä tuohon provosoivaan viittaukseen ,"täällä itketään kun ollaan menossa ensimmäistä kertaa synnyttämään ja teeveestä näytetään tällaista", sitä vaan että jokainen synnyttäjä on joskus ensimmäistä kertaa liikkeellä ja olen yhä sitä mieltä, ettei kymmenettäkään kertaa synnyttävä voi sanoa ensikertalaiselle tietävänsä asioita täysin paremmin, sillä hän ei synnytä samasta vartalosta. Ja jos joku saa olla herkkänä niin se on raskaana oleva nainen ja ilman muuta kaikki muutkin. Nyt täällä on ihan liian vihamielinen ilmapiiri ja asenteita kannattaisi tarkistaa. Ja pois lässytys, et ei oo pakko lukea, kun ei tiedä mitä saa ennen kuin lukee.
Näin hostaili meininki saa ainakin pelkäämään synnytystä entisestään ja varsinkin kun yksi kommentoija on ilmeisesti kätilö. Kyseinen dokumentti oli mielestäni ahdistava, mutta ymmärrän dokumenttielokuvan tarkoituksen. Minun aivan henkilökohtainen kokemukseni nyt vain oli tälläinen ja se johtuu varmasti takaraivossa kytevästä synnytysjännityksestä. Sehän on jotain jota en ole koskaan ennen kokenut, joten ilman muuta se jännittää ja jännittää varmasti monia ennekin sen kokeneita.
Tsemppiä nyt kaikille synnyttäjille ja toivotaan, että teeveestä tulee jonkunlaisia toisiakin näkökulmia!
Olen samaa mieltä sinun kanssasi ja toivon, että synnytyksesi menee oikein hyvin ja saat arvoistasi palvelua/hoivaa sairaalassasi. Samaa toivon itsellenikin:)
Kätilö on paikalla antamassa neuvoja, ei tekemässä päätöksiä ja kyllä kätilö sen itsekkin tietää, että potilas päättää itse omasta hoidostaan eikä hänellä ole siihen mitään sanottavaa vaikka kuinka haluaisi. Kätilö ei nimittäin kaikesta kokemuksestaan huolimatta yhäkään synnytä sinun vartalostasi ja ei näin ollen voi tietää sinun kipujasi. Tsemppiä!
Ensisynnyttäjänä en voi kuin kiittää KÄTILÖÄ, sekä synnytykseni hoitanutta että näillä palstoilla neuvojaan jakanutta!
En koskaan kuvitellutkaan ettei synnytys sattuisi ja ilmoitin heti sairaalaan päästyäni haluavani KAIKKI mahdolliset kivunlievitykset. Kätilöni kysyi topakasti: "mitä mielessäsi liikkuu", vastasin että: "meille tulee vauva." "Mitäs tässä sen kummempia miettimään! Eiköhän auteta lapsi maailaan!", hän vastasi. Tiesin että jos olisin vaatinut aquarakkulat,epiduraalit ja ilokaasut olisin ne myös saanut mutta kätilöni itsevarma käytös sai minut vakuuttuneeksi siitä että selviäisin maailman luonnollisimmasta tapahtumasta ilman sen kummempia vippas konsteja. Synnytykseni sujui kätilöni mukaan esimerkillisesti ja ,kiitos hänen tuestaan, ammattitaidostaan ja terävästä huumorintajustaan, nautin synnytyksestäni täysin rinnoin!
Minun oli ihan pakko kertoa omia kokemuksia luettuani nuo kaikki viestit. Olen kolmen pojan äiti ja halusin kertoa sulle et on meitäkin olemassa jotka ei halua epiduraalia. Vanhin poikani on 12v. ja tuolloin ollessani raskaana päätin synnyttää lapseni ilman kivunlievytyksiä, jätin itselleni tietynlaisen vapauden kuitenkin päättää kivunlievytyksestä vasta synnytyssalissa. En myöskään käynyt valmennuksissa koska mielestäni se tuntui hoopolta, ajattelin että eihän ennenkään ole valmennettu ihmisiä hengittämään...on vain menty saunaan ja tehty se lapsi. Ensimmäinen laskettuaikani meni kaksi viikkoa ja yhden päivän yli ja kävelin saliin käynnistykseen, kuinkas ollakkaan synnytys käynnistyi noustuani tutkittavaksi, lapsivesi meni. Ja näin viime metreillä sain luonnollisen käynnistyksen. Kätilö kysyi ystävällisesti olinko ajatellut kivunlievityksiä, vastasin et ei tunnu et tarviisin viel. Juttelimme myös siitä miten kivunlievityset voivat pidentää synnytystä, tuolloin olin jo aika tuskissani ja ajattelin et en kyl haluis olla tässä yhtään pitempään ku on tarvis... en edelleenkään halunnut lievitystä. Hetken päästä kätilö kertoi myös et synnytys voi pitkistyä myös jos äiti ei kykene kivulta rentoutumaan, tuon jälkeen pistin kaiken tarmoni rentoutumiseen. Se menikin jonkin aikaa hyvin kunnes tuntui etten pysty enää rentoutumaan ja sanoin kätilölle et voisin harkita sitä epiduraalia. Kätilö ilmoitti anestesialääkärille ja hetkeä myöhemmin hän hypisteli vauvan vaatteita lämpiimään, kysyin mitä sinä teet ja hän sanoi et kyl vauva kohta syntyy. Niin piti nutut saada lämpimiksi, ajattelin et eihän se voi syntyä kun ei ollut viel sitä puudutustakaan. Kymmenen minuuttia siitä minulla oli pieni poika sylissä ja anestesialääkärin kurkistaessa huoneeseen vilkuttelimme vain hänelle. Koskihan se mut ei siitä kammoa tullut ja ajattelin et näin ne on kokeneet ennenkin.Synnytys kesti viisi tuntia. Toinen synnytykseni kesti kymmenen tuntia eikä siinäkään ollut puudutuksia. Kolmas poikani syntyi vappu-aamuna2003. Tämä oli tuskaisin kokemus mitä mieleeni tulee. Symfuusini oli murtunut ja rako oli huimat 3cm. Ottivat vappuaattona osastolle yliaikaisuuden takia, mutta eivät voineet käynnistää kapselilla kun sydänäänissä oli laskua. Niinpä silloin illalla tehtiin oksitosiinirasitus ja sanottiin et nukkumaan, koska sydänäänissä edelleen häikkää. Niin että lääkäri päättää kuin synnytetään tai leikataanko aamulla. Pikku ystäväni ei jaksanut odottaa aamuun vaan päätti itsekkäästi syntyä luonnollisesti. Aamuyöstä tunsin nipistyksiä ja puoli seitsemän aikaan siirryin saliin. Tuska oli valtava, vauvan pää painoi murtunutta häpyluutani ja olin valmis ottamaan mitä vaan että voisin olla hyvin, en saanut sydänäänien takia ja ymmärsin sen. Tuolloin ajattelin et mitä vaan yritän kestää kun vaan saan vauvani syliin. Ilokaasua hengittelin että pystyisin rentoutumaan, kipua se ei vienyt pois. Senkin ne ottivat heti kalvojen puhkaisun jälkeen pois, vesi oli vihreää. Salissa olin ollut tuolloin 45 min. Lastenlääkäri seisoi vieressä ja sanoi että minun täytyy ponnistaa että hän voi auttaa vauvaa, muuten hän joutuu ottamaan sen muuta kautta. Minua ponnistutti mutta en uskaltanut koska kipu vain yltyi luussani. Puolituntia ne siinä houkuttelivat ponnistamaan ja sanoin että jos saan sen yksin ponnistaa ja kätilö ottaa ne kätensä pois sieltä välilihan luota niin voin yrittää. Kätilö otti kätensä pois ja sanoi et nyt voi kyllä revetä ku hän ei voi venyttää, sanoin et eiköhän se ole jo revennyt minkä on ja kätilön kädet ei enää painanut vauvan päätä luutani vasten. Kolme minuuttia ja sain nähdä kolmannen poikani. Vauva vietiin kuin ammus lääkärin tykö ja tuntui ikuisuudelta ennen kuin se tuli takas. Synnytys kesti kolme ja puol tuntia. Poika sai upean syntymäpäivän viettääkseen, minäkin olisin voinut juhlia syntymäpäiviäni vappuna. Vauva on kohta 9kk ja symfuusini luutumassa hyvää vauhtia, kipeä se on vieläkin mutta oli sen arvoinen tulokaskin. Niinpä ei sitä epiduraalia aina saa vaik tarpeen olis ja sillä hetkellä se varsin tuntuu mutta nyt jälkeen päin ajattelee... et kyl siitä vain selviää. Edelleen olen sitä mieltä että luonto auttaa todella pitkälle selviämään ja UNOHTAMAAN ikävät asiat. Jos joskus viel synnytän niin minä ainakin lähden avoimin mielin matkaan ja sitä suosittelen muillekin äideille.
Tuskin dokkarin kätilö tarkoitti ketään loukata. Pitää muistaa että siihen aikaan kun hän lapsensa synnytti niin epiduraalia käytettiin tuskin koskaan/missään. Ajat muuttuvat. Nykyään "lapset" kitisevät jos joutuvat ITSE leikkaamaan leipänsä eivätkä voi käsittää että joskus "kivikaudella" leipä piti ensin ITSE leipoa (ja ennen leivontavaiheeseen pääsyä vilja tuli ITSE kylvää, sato piti ITSE korjata ja jauhaa jauhoiksi - ilman epiduraalia ;) )
No joo nyt oli kuitenkin kyse synnytyksestä. Ja mua yhäkin ahistaa tollanen asenne, että ihmisarvo mitataan puudutuksen määrällä. Ja että on ESIMERKILLISTÄ kun ei sitä käytä. Kyllä on hienoa ja taputukset kaikille kipua kestäville...
Täytyy varmaan ruveta elämään kuten 1900-luvun alussa, että on hyvä ihminen. Mitäs sitten, että ihmiskunta on koko ajan pyrkinyt kehitykseen ja onnistunut siinä, sillä sehän on NOLOA käyttää nykylääketieteen apua.
Kuullosti samalta kuin vanhat ukot jotka ratikassa valittaa kun nykynuoriso on niin laiskaa ja ei ole käynyt sotaa. Siihenkin sanon vain, että sitäkö ne papat haluaa, että sota tulisi ja nykynuoriso tekee paljon työtä koulunpenkillä. Mitä varten isämme ja äitimme ovat töitä tehneet jos niiden tuloksista ei saa seuraavat sukupolvet nauttia?
Että sillä tavalla jos tälle tasolle tässä keskustelussa lähdetään niin alkaa kyllä hermo palaa minullakin. Yhäkin toivon, että selviän ESIMERKILLISESTI ilman puudutuksia, mutta en aio myöskään ruoskia itseäni häpeässä jos en selviä. Sanotte mitä tahansa!
"Ajat muuttuvat", siteerasit vanhaa sanontaa, mutta unohdit (?) mainita sananparren loppuosan :"Ja me sen mukana". Jos kätilö on tuolla tavalla jäänyt "esihistorialliselle aikakaudelle" mitä hänen ammatilliseen tietämykseensä ja asenteisiinsa tulee, niin voi ...voi itku (kirjaimellinen sellainen)!
Minä sain epiduraalin ja haluan sen jos vielä synnytän toisenkin muksun. Haluan sen heti enkä kohta.
Tapahtui tässä muutama vuosi sitten. Nuorehko äiti tuli synnytyssaliin klo 7.05. Äiti ei edes päivää sanonut, vaan huusi haluavansa epiduraalin HETI. Vastaanottava kätilö teki sisätutkimuksen, totesi kohdunsuun olevan auki 6 senttiä ja sanoi kutsuvansa narkkarin paikalle sitä antamaan.
Minä sain äidin hoitooni klo 7.10 raportin jälkeen. Äiti edelleen huusi epiduraalia. Sanoin lääkärin olevan tulossa ja tutkin äidin samalla. Kohdunsuu oli auennut kahdeksaan sentiin. Lääkäri tuli samalla ja kerroin hänelle tilanteen. Äiti huusi epiduraalia vieressä koko ajan. Tähän meni ehkä viisi minuuttia, jolloin totesin, että lapsen tukkaa näkyy eli se on ihan just tulossa.
Sitten vain äkkiä vermeet esiin ja lapsi syntyi kauniisti melkein ilman, että äiti edes ponnisti, kun ei hän ehtinyt epiduraali-vaatimuksiltaan. Puoli kahdeksan (klo 7.30) olivat myös jälkeiset tulleet. Ja ompelua ei tarvittu, kun ei tullut repeämiä. Äiti sai pestyn ja kapaloidun vauvan viereensä. Kaikkien näiden toimenpiteiden ajan äiti edelleen kyseli, etteikö se lääkäri jo tule sitä puudutusta antamaan. Ja vaikka vauva oli kainalossa, olisi vieläkin pitänyt puuduttaa, kun se kerran on hänen oikeutensa ja hän sen haluaa.
Päässyt hoidon piiriin varhaisemmassa vaiheessa, että olisi ehtinyt saamaan epiduraalin. Ikävää että joutui kärsimään ja huutamaan.
Nyt en oikein ymmärrä, mitä tarkoitat sillä, että äidin olisi pitänyt päästä hoidon piiriin varhaisemmassa vaiheessa. Aika, jonka tuon tarinan äiti oli sairaalassa ennen lapsen syntymää, oli kokonaista viisitoista (15) minuuttia. Ei niin pian suuressa sairaalassa saa edes narkoosilääkäriä paikalle. Eikä epiduraalia voi antaa kohdun suun jo auettua. Eikä siinä ole järkeäkään, kun vauvan syntyminen lopettaa kivut.
Ja äidin koko synnytys oli mennyt samaa nopeaa vauhtia: lapsivesi oli mennyt kotona (onneksi aika lähellä sairaalaa) puoli seitsemän (klo 6.30) ja supistukset heti alkaneet kovina ja kivuliaina. Ennen veden menemistä ei äiti ollut tuntenut supistuksia.
Koko synnytyksen kesto jälkeisineen päivineen oli noin tunti, josta ajasta äiti siis oli sairaalassa 25 minuuttia..
Laitetaan piste tälle keskustelulle. Jokaiselle synnyttäjälle tulisi olla tarjolla sellainen kivunlievitysvaihtoehto kun hän haluaa (kohtuuden rajoissa), mutta tulisi ottaa huomioon se, että kätilö on ammatti-ihminen ja tietää parhaiten millanen "piikki" sopii parhaiten mihinkin vaiheeseen. Sillä eikö epiduraali ainakin hidasta synnytystä, jos se annetaan "liian myöhään". Minulla kolme synnytystä takana (lapset 2v., 1v. ja 3viikkoa). Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ja kauheat kammot synnytyksestä, toisessa synnytyksessä en mitään, synnytyspelko alkoi lievenemään ja tässä viimeisessä sain ilokaasua lähinnä vain sen takia ku ajatus siitä että saisin jotain kipua liéventävää helpotti oloa ja antoi voimia puskea ulos 4 ja 1/2 kilon jättiläinen (olen pieni ihminen, joten oli kova työ :) ) Ei jääny minkäälaista kammoa eikä pahaa mieltä synnytyksestä. Ja mitä sitä märisemään enää synnytys/synnytykset on takanapäin ja kivut on jätetty synnytyssaliin oli ne sitten käyty läpi epiduraalin avulla tai ilman. Ei se epiduraali mikään taivas ole.