joskus rakastaa, joskus ei! AUTTAKAA!!!

Jos sä RAKASTAT sitä kundia, on typerää jättää se
sen takia et haluaisit olla myös muidenkin
kanssa. Toisaalta myös, että jos sä oikeasti
rakastaisit kundiasi, haluaisitko sä silloin edes
olla muiden kanssa? Ja jos rakastaisit kundiasi
olisitko kirjoittanut tuollaista juttua tänne
keskustelupalstalle?

Mulla on takana aivan prikulleen samanlainen
kokemus kuin sulla. Mä valitsin vapauden. Ja
valitsin oikein.

Jokainen kuitenkin laittaa asiat
tärkeysjärjestykseen omalla tavallaan. Omassa
tapauksessani mä halusin toimia oikein. Mä
rakastin kundiani liian vähän, koska mä halusin
olla muiden kanssa. Mä annoin sen mennä ja aloin
itse elää niin kuin halusin, jotta seuraavan
kerran kun mä rakastuisin en enää haikailisi
vapauden perään. Mä olen nyt onnellinen.

Ja niin vielä erosta.. ero oli aika haikea ja
raskas. Lupasin kundilleni tull takaisin kun
olisin ensin nähnyt vuoret ja meren. Mutta vuoret
ja meren nähtyäni, olin kokenut matkallani niin
paljon etten halunnutkaan palata enää takaisiin
vanhaan. Mä olin kasvanut. Jälkeen päin olen
huomannut, et me oltiin vääriä toisillemme. Me
oltaisiin erottu joskus kuitenkin -parempi et se
tapahtui kun mä olin vielä nuori.

Mutta tee ratkaisusi itse, ajan kanssa. Pohdi
asiaa kaikilta mahdollisilta kannoilta.

Ihanaa elämää sinulle.

Kannattaa miettiä tarkkaan ennen ku lopetat(te)
suhteenne, mut jos oikeesti tuntuu siltä ettet
rakasta jätkääs niin..
Mä olin yhen jätkän kans yhes ja ajattelin ihan
samalla tavalla, harkitsin jopa sen jättämistä,
etenkin jutun alussa. Nyt kuitenkin oon huomannu
kuin paljon siitä oikeesti välitin vaik ei aina
siltä tuntunu! Meil meni poikki vähän aikaa
sitte, ja vieläki on tosi paska olo (se
jätti)!! ..oon muuten myös Lpr:sta..

`peutin linjoilla olen.
Joitakin pointteja tässä:
1. ns. oikea poikaystävä. Vaikeuttaa jättämistä ilman muuta, sillä et tiedä mitä muuta maailmalla on.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että vaikka oikeasti tunnutkin välittävän(älä sano rakastaa) hepustasi, sinun pitää
irroittaa ankkuri, ja antaa itsesi liitää vapaana. Todellakin omiin kokemuksiini perustuen sanon, älä enää
pitkitä suhdettanne. Se vaan johtaa riitoihin ja taas kyyneliin. En epäile, etteikö jätkäsi olisi oikein ihana
sinua kohtaan, mutta sinä et tunne puhtaasti sitä samaa tunnetta, ja siksi ihaniakin ihmisiä on vaan joskus
jätettävä taakse. Elämää se on. Sisimmässäsi tiedät kyllä itsekin, että et voi olla nykytilassasi loputtomiin.
Toimi nyt, ja kokemuksesta voin sanoa, että sen jälkeen on todella oikeasti vapaampi hengittää, ja levollinen
sydän.

oon ollu samassa tilanteessa ja jätin sen
kundin...ei ois pitäny!musta ei oo kiellettyy
pitää hauskaa välillä omien kamujen kaa eikä vaan
sen saman tyypin kaa!kaikkiin ihmisiin voi
kyllästyä jos on liika yhden tietyn ihmisen
kanssa!sano kundillesi että haluat hieman omaa
aikaa ja juhlia jotain yksin kamujesi
kanssa...jos kundi suuttuu tollasesta se on
hirveen omistus haluinen!(kai)en oo asiantuntia!!!
tsemii ja toivottavasti sun ongelma ratkee!

Muips!
Mulla oli samalainen tilanne joskus pari vuotta
sitten. Mulla meni kaksi ja puoli kuukautta
huomata etten halunnut olla sen jätkän kanssa.
Eli: mä rakastuin siihen kun se jätkä palvoi mua!
Kaveritki sano et se on ihan koira. Oli ihana
tuntea että joku välitti musta niin paljon. Tää
jätkä oli siis mun ensimmäinen. Ja koska se oli
mun ensimmäinen, meni siksi niin kauan että
hoksasin syyn miksi musta välillä tuntui etten
sittenkään välittänyt siitä tyypistä. En halunnut
ikinä nähdä häntä. Pistin poikki.

Mutta toisaalta:

Minä olen nykyisen ukkoni (jota rakastan
kamalasti enkä ikinä päästä hänestä irti!!!)
ensimmäinen, ja aluksi pelkäsin että jos hänelle
tulee olo että hän haluaisi olla ja elää eikä
jumittua ensimmäiseensä. Mutta olemme
keskustelleet siitäkin asiasta ja hän on sanonut
että rakastaa minua niin paljon ettei voisi elää
ilman minua.

Joten tutkaile sisintäsi: jos vähänkään tuntuu
ettet jaksa olla ukkosi kanssa, älä sitten ole!
Se ei ole kivaa, tiedän miltä susta
tuntuu, "ollakko vaiko eikö olla...no ei..."
Mutta älä ikinä ajattele niin että koska hän on
sinun ensimmäisesi, sinun ei sen vuoksi tule
jumittautua häneen! Vaikka ukkoni onkin aina
ollut juhlijatyyppi, olen silti hänen
ensimmäisensä, ja hän on sanonut että uskomaton
mäihä että sen oikean löysi heti ensimmäisellä...

kun luin tota sun juttuas, tuntu kuin se olis
voinu olla mun omia ajatuksia.
oon sua vuoden verran vanhempi, jos haluut
kirjotella ni täs ois osote..
[email protected]