Minulla on vahvat syyt epäillä, että 1.12.1998 eräs Sodankylän käräjäoikeudessa todistanut todistaja on antanut perättömän lausunnon. Niinpä vuosi sitten marraskuulla tein tutkintapyynnön asiasta.
Viime vuoden toukokuulla Rovaniemen kihlakunnan syyttäjä ilmoitti, että Rovaniemen rikospoliisi tutkii asian.
No. Tänään sain Sodankylän poliisilta kirjeen, jossa ilmoitettiin, että kyseisen käräjöoikeuden istunnon nauhat on hävitetty EIKÄ OLE TIETOA, MITÄ KYSEINEN TODISTAJA ON OIKEUDESSA PUHUNUT eikä myöskään pyytämääni esitutkintaa asiassa suoriteta.
Käsittämätöntä touhua, vai mitä viisaammat sanovat?
Onko tällainen käräjäoikeuden nauhojen hävittäminen normaalia käytäntöä?
Viime vuoden toukokuulla Rovaniemen kihlakunnan syyttäjä ilmoitti, että Rovaniemen rikospoliisi tutkii asian.
No. Tänään sain Sodankylän poliisilta kirjeen, jossa ilmoitettiin, että kyseisen käräjöoikeuden istunnon nauhat on hävitetty EIKÄ OLE TIETOA, MITÄ KYSEINEN TODISTAJA ON OIKEUDESSA PUHUNUT eikä myöskään pyytämääni esitutkintaa asiassa suoriteta.
Käsittämätöntä touhua, vai mitä viisaammat sanovat?
Onko tällainen käräjäoikeuden nauhojen hävittäminen normaalia käytäntöä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Käsittääkseni nauhat ovat ainoastaan kirjureiden muistin tueksi, niiden perusteella tehdään varsinaiset oikeudenkäyntipöytäkirjat. Ja pöytäkirjat ovat ne lopullinen totuus oikeudenkäynnistä, niistä löytyy myös kyseisen todistajan lausunto.
Jos oikeudenkäynnin pöytäkirjat ovat hukassa, niin silloin putoilee päitä ja korkealta.
Paikallinen ylikonstaapeli ilmoitti kirjelmässään, ETTEI OLE TIETOA, MITÄ TODISTAJA ON OIKEUDESSA PUHUNUT.
Oliskohan syytä kääntyä oikeusministeriön puoleen?
Vuonna 1993 oikeudenkäyntimenettely muuttui niin, että prosessi on suullinen. Todistajien lausuntoja ei siis kirjata pöytäkirjaan. Niistä ei siis ole apua asiassa. Nauhat taas hävitetään (nauhoitetaan päälle) muutaman kuukauden jälkeen, ellei kukaan asianosaisita valita tuomiosta. Nauhoitukset on tarkoitettu lähinnä sitä varten, että voidaan tarkistaa muuttaako todistaja kertomustaan ylemmässä oikeusasteessa.
Siispä tutkintapyyntö oli tehty aivan liian myöhään, kun 1998 olleesta jutusta vaadittiin tutkintaa vasta 2003.
mikä on vanhentumisaika väärästä valasta?
Rikoksen vanhentumisaika on asiassa merkityksetön. Nauhoja ei säilytetä sitä varten, että joku jäisi kiinni perättömästä lausumasta.
Vanhentumisaika on 10 v ja silloin sillä on merkitystä, jos joku on valittanut jutussa ja asian käsittely pitkittyy valitusasteissa.
Nice to know! Siis se, että todistajalausunnot hävitetään XX kuukauden kuluttua.
No joka tapauksessa, Leo Salmelan mukaan asiassa on tehty esitutkinta, jonka puitteissa on kuultu myös tiemestaria. Eli henkilöä, jonka Leo väittää syyllistyneen väärään valaan. Toisaalta mistään ei oikein selviä, onko tiemestaria kuultu myös oikeudenkäynnissä. Joka tapauksessa kuulustelupöytäkirjan pitäisi olla tallella. Vaikka mistä tuonkaan tietää, Sodankylän poliisissa on ollut kuuleman mukaan turhankin paljon sisäistä hämminkiä.
Kyllä me oikeslaitoksen ja poliisin kanssa asioimaan joutuneet olemme heikoilla. Vielä viisi vuotta sitten luulin, että Suomi on oikeusvaltio, vaikka en tiedäkkään mitä sen tulisi tarkoittaa.
Oikeusvaltiossa riippumaton tuomioistuinlaitos !?
Ei saa lähteä muutoksenhakuun tämän riippumattoman oikeusistuimen - lue tuomarin - tekemän päätöksen/antaman tuomion suhteen. On tyydyttävä siihen mikä päätökseksi tuli. Kun tuomioistuimella on päätösvalta, tulkintavalta, harkintavalta ja MIELIVALTA, niin mitäs ihminen siinä koneistossa painaa - ei mitään !
Ei meidän poliisin, eikä tuomioistuinten tarvitse ihmistä ajatella, ei palvella, kun työstä saa palkan palvelemattakin. Mielivaltaa on mukava käyttää. Aivan kuten "herrana on mukava olla" !
Itse olen painiskellut läheiseni asiassa ja jo aikaa sitten kuolleen pesän selvityksen kanssa. Kyllä on laitettu kapuloita rattaisiin ettei pesään jäisi jaettavaa. On nostettu koko oikeuslaitos jaloilleen rikoksentekovälineeksi. Suomalainen on sitkeä IHMINEN joskus päihittää, mutta kyllähän RIIPPUMATON oikeuslaitos siihen pystyy.
Edelleenkin, EI PIDÄ LÄHTEÄ VALITTAMAAN POLIISIN TAI TUOMARIN PÄÄTÖKSESTÄ, sillä meilivallan saat vastaasi ja he näyttävät mistä sekana pi..ii !
Tyydy Leo siihen mitä sait ja unohda ikävät asiat.
Asia kun on niin, että tapuksen liittyy invalidiin kohdistunut vakava ihmisoikeusrikkomus, eli kansalaisten eriarvoinen kohtelu lain edessä.
Ensiviikolla lähtee asian tiimoilta useitakin kirjeitä. Mm. oikeusministeri Johannes Koskiselle sekä Ihmisoikeusliittoon sekä tulen käsittelemään asiaa myös jokaisee kotiin jaettavassa ilmaisjakelulehdessäni.
Ps. Niitä kanteluita olen tehnyt aikojen saatossa useitakin ja kaikki turhan. "Korppi ei korpin silmää kaiva."
Taustaa löytyy osoitteista
http://www.aretalogia.com/aretalogia24/sivu.2.html
http://www.aretalogia.com/aretalogia24/sivu.4.html
http://www.aretalogia.com/aretalogia25/sivu.2.html
"Asia kun on niin, että tapuksen liittyy invalidiin kohdistunut vakava ihmisoikeusrikkomus, eli kansalaisten eriarvoinen kohtelu lain edessä."
Alunperin kai oli kysymys siitä, että alioikeudessa valan nojalla kuultu todistaja olisi antanut asiassa perättömän lausuman. Tuo perätön lausumako on se "vakava ihmisoikeusrikkomus"? Vai onko kysymys muustakin? Onko käräjäoikeus kohdellut invalidia epätasa-arvoisesti? Jos on, niin miten? Se ei käy kysyjän esityksestä selville. Jos käräjäoikeuden ratkaisun sisältöä tarkoitetaan, niin ainakaan siltä osin, kuin se on perustunut kyseiseen todistajalausumaan, kysymys tuskin voi olla eriarvoisesta kohtelusta. Käräjäoikeushan ei ole voinut tietää, onko lausuma perätön vai ei.
Jos päätös ei ole tyydyttänyt asianomaista, niin miksi hän ei ole siitä aikanaan valittanut? Vai onko hän kenties vasta nyt vuosien jälkeen saanut tietoonsa jonkin seikan (joka osoittaa todistajanlausuman perättömyyden?), johon vedoten hän haluaisi päätöksen muutettavaksi?
Jos todistaja on tahallaan antanut asiassa perättömän lausuman, ja lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen, riita-asiassa annettu lainvoimainen tuomio voidaan korkeimman oikeuden päätöksellä purkaa. Purkuhakemus on tehtävä vuoden kuluessa siitä, kun todistajan rikollista menettelyä koskevassa asiassa annettu tuomio on saanut lainvoiman, kuitenkin pääsääntöisesti viimeistään viiden vuoden kuluessa siitä, kun se tuomio, jonka purkamista haetaan, sai lainvoiman. (Oikeudenkäymiskaaren 31 luku, Lainvoiman saaneen tuomion purkaminen)
Ongelma tässä tapauksessa on, miten näyttää toteen väärä lausuma, kun ei voida selvittää edes sitä, mitä todistaja on aikanaan lausunut. Tässä suhteessa oikeudenkäyntiuudistus ei mielestäni ole onnistunut. (Siitäkin, onko se ylipäätään lainkaan onnistunut, on käytännön lakimiespiireissä erilaisia näkökantoja.) Kun todistajien kertomuksia ei enää pöytäkirjata eikä nahoituksiakaan arkistoida, ei "väärän valan jutun" nostaminen edes muutaman kuukauden viipeellä onnistu (ellei juttu ole valituksen johdosta vireillä ylemmässä oikeusasteessa). Mutta asiantila on sama kaikkien kansalaisten kohdalla, joten tässä suhteessa ainakaan ei kysyjän tarkoittama invalidi ole tullut oikeudessa eriarvoisesti kohdelluksi.
Kyseinen invalidi omistaa kiinteistön erään järven rannalla, jonne johtaa metsänparannusrahoituksella rakennettu metsätie, päättyen invalidin kiinteistölle. Tiellä on useita oikeuden omistajia.
Lokakuussa 1993 eräs tien osakkaista asetti kyseisen metsätien alkupäähän omin nokkineen, muilta osakkailta mitään kysymättä tien käytön kieltävän liikennemerkin. Tämän liikennemerkin nojalla oli mm. invalidin kiinteistölle tulevat vieraat käännytetty tieltä takaisin.
Nyt kun tien rakentamiseen oli saatu puolet valtion avustusta ja kun tien rakentamisesta ei ollut kulunut kymmentä vuotta, tien satunnaista käyttöä ei olisi saanut kieltää, eli kysymys oli lainvastaisesta tienkäytön kieltämisestä, ja kun tällä teolla oli loukattu toisten osakkaiden puhevaltaa, invalidi pyysi kirjeellään nimismiestä ryhtymään toimiin ko. liikennemerkin poistamiseksi.
Paikallinen komisario suoritti aiheettoman rikostutkinnan, jossa kuultiin mm. kunnan tiemestaria, joka oli lausunut, että tien rakentamiseen ei ole saatu valtion avustusta; ja että liikennemerkin pystyttämisessä ei ole tapahtunut mitään lainvastaista. Komisarion ratkaisu perustui tähän kunasn tiemestarin lausuntoon, eli mitään lainvastaista ei ole tapahtunut. Samaa näkemys oli nimismiehellä sekä sittemmin myös läänin poliisineuvoksella.
Eli yksittäisellä tien osakkaalla oli täysi oikeus muita osakkaita kuulematta kieltää ulkopuolisten tien käyttö ko. metsätieltä.
(Myöhemmin toinen osakkaista poisti ko. liikennemerkin ja niin myös invalidin vieraille avautui mahdollisuus tien käyttämiseen).
No. Muutamaa vuotta myöhemmin invalidi lähti rajoittamaan tien käyttöä sellaiselta tietä säännöllisesti käyttävältä ulkopuoliselta, jolla ei ollut lakiin perustuvaa oikeutta tien käyttämiseen; ja jonka väärinkäytösten vuoksi hän oli joutunut vahinkoa kärsimään. Seuraus tästä oli, että tämä puolustuskyvytön neliraajahalvausinvalidi joutui kyseisen tyypin taholta turvallisuutta vaarantavien raivokohtausten uhriksi ja tämän vuoksi invalidi kääntyi poliisin puoleen pyytäen virka-apua luvattoman metsätien käytön ja turvallisuutta vaarantavan käyttäytymisen lopettamiseksi. Mutta nyt kävikin ilmi, että samaisen komisarion mielestä tällä invalidilla ei ollut mitään oikeuksia sillä tiellä. Ei oikeutta edes tienkäytön valvontaan ilman muiden osakkaiden valtuutusta. (Invalidi oli maksanut rantamaista sekä vesi- ja tieoikeuksista yht. yli 200.000 mk sekä erilaisia tiekustannuksia kymmeniä tuhansia markkoja) Tämän lisäksi ko. komisario kirjoitti perättömän lausunnon.
Kesäkuussa 1998 invalidi oli autoineen omalla mökkitiellään kun samainen raivopää tuli riehumaan nyrkkeineen. Nyt kun invalidi ei katsonut velvollisuudekseen väistyä hänen nyrkkien edessä eikä ryhtymään muihinkaan toimenpiteisiin, tämä kutsui paikalle poliisin ja huolimatta siitä, että vastapuoli käytti tietä lainvastaisesti omankäden oikeudella; ja että hänelle invalidi oli aiemmin antanut todistettavasti tienkäyttökiellon; ja huolimatta siitä, mitä sanottiin Yks.TL:n 102§ poliisi kirjoitti invalidille sakon, jonka kiistettyään joutui syytteeseen asetetuksi.
Tässä oikeudenkäynnissä kunnan tiemestari oli ollut todistajana ja kuulemma todistanut, että TIELLÄ EI OLE TIEKUNTAA; ja että yksittäisellä osakkaalla ei ole oikeutta kiltää tien käyttöä keltään.
Tietoimitus tällä metsätiellä pidettiin 5.7.1995, eli kolme vuotta aiemmin ja invalidi oli nimetty perustetun tiekunnan varaesimieheksi. Eli tiemestarin lausunto oli tältä osin perätön ja loppuosa lausunnostakin täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, että hän oli aiemmin antanut täyden hyväksymisensä edellä kerrotun liikennemerkin pystyttämiselle.
Yhteenveto tästä on, että meillä Suomessa invalidit ovat täysin lainsuojattomassa ja oikeudettomassa asemassa ja niin poliisin, nimismiehen kuin kunnan tiemestarinkin edessä eriarvoisessa asemassa ja tämä tekee asiasta raskaan ihmisoikeusrikkomuksen, josta aion ottaa yhteyttä mm. Ihmisoikeusliittoon.
Uskonnollinen yhteisö. Invalidi. Arvokas kiinteistö. Tieriita.
Seuraava pohdinta on sitten puhtaasti arvailua eikä sellaisenaan liity mihinkään todelliseen tapahtumaan tai todellisiin henkilöihin, kunhan pohdiskelen "ääneen". Oikeudellisilla seuraamuksilla on siis turha uhkailla.
Invalidi kuuluu kyseiseen lahkoon (joita lapissa muuten riittää, ja niillä on muuten pirusti valtaa omalla vaikutusalueellaan) samoin kuin Leo, joka lienee kyseisen lahkon johtohenkilöitä. Invalidi on saatu vakuuttuneeksi siitä, että kyseinen lahko on ainoa oikea edunsaaja kuolemantapauksessa ja testamentti on tehty sen mukaisesti. Lahkon johtajat ovat kirjoittaneet ja todistaneet kyseisen testamentin, hyvää hyvyyttään tottakai, vailla minkäänlaisia henk.koht. intressejä.
Kyseiselle rantakiinteistölle on ilmeisesti löydetty jo ostaja hyvään hintaan, vaikka kyseinen invalidi on ilmeisesti hengissä vielä. Tuo hyvä hinta voidaan tulkita kahdella tavalla; joko ostaja on joku ulkopuolinen ja maksaa hyvän hinnan, siis PALJON rahaa. Toisaalta ostaja voi olla jonkun uskonveljen bulvaani (tai joku uskonveljistä itse) joka maksaa hyvän hinnan kiinteistöstä, siis VÄHÄN rahaa. Tämä tulee kyseeseen lähinnä siinä tapauksessa että invalidi ei ole tehnyt testamenttia, ei ainakaan uskonlahkon hyväksi.
Taustoista voisin päätellä että mahdollinen ostaja on ulkopuolinen joka on luvannut maksaa PALJON rahaa kiinteistöstä, mutta tuo tieriita haittaa kaupantekoa. Ostaja ei suostukkaan maksamaan kun kiinteistölle ei ole tietä (tai siis on tie, mutta sitä ei saa käyttää).
No keitä nämä kiukuttelevat naapurit ovat? Ne jotka estävät tiellä ajelun ja nyrkkejään heiluttavat. Valistunut arvaus; invalidin lähisukulaisia ja perheenjäseniä, joiden kanssa invalidi ei uskonlahkon mielestä saisi olla missään tekemisissä. Kas kun nämä eivät ole uskonveljiä ja toisaalta yrittävät pitää kiinteistön sukulaisensa omistuksessa ettei se päätyisi pilkkahinnalla kenellekään "rosvolle". Tai ettei uskonlahko pääsisi invalidin omaisuutta ryöväämään. Tänään mökki, huomenna auto, ensi viikolla kaupunkiasunto. Juhannuksen tienoilla, kunhan pankkitilit on tyhjennetty, otetaan jumalaton pankkilaina ja invalidi takaajaksi. Onpa ikävä ettei lainaa kyetäkkään maksamaan takaisin.
Kuulostaa hurjalta? Eihän tällaista voi Suomessa tapahtua? Väärin, näiden suljettujen uskonlahkojen sisällä tällainen on aivan normaalia.
rikas mielikuvituksesi.
Yhteenveto: HÖPÖ PÄÄLLE
Kirjoittamani juttu ei ole mitenkään mielikuvituksen tuotetta, vaikka siihen on sullottu useampia toimintatapoja samaan caseen.
Vastaavia juttuja tapahtuu Suomessa(kin) säännöllisesti, joidenkin mukaan satoja vuodessa. Niistä vaan pidetään turpa kiinni, lähinnä uskonlahkon painostuksen takia. Tuomioistuimetkin ovat voimattomia, koska muotoseikat ovat kunnossa eikä painostuksesta ole näyttöä.
Ei silti, ei tämä välttämättä liity mitenkään kertomaasi juttuun. Saatathan olla hyvä ja rehellinen ihminen ja juttu menee juuri niin kuin kerroit. Toisaalta juttu voi hyvinkin olla juuri kertomani kaltainen. Vem vet, paitsi sinä ja se invalidi. Ja sinä et myönnä ja invalidi ei uskalla kertoa.
että "se invalidi" ei kuulu mihinkään uskonlahkoon - ei edes kirkkoon. Kuuluu Suomen Hypnoosiyhdistykseen ja Ihmisoikeusliittoon, mutta näillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
("Se invalidi" olen minä itse).