Olen lapsenuskosa oleva nainen. Olen rukoillut itselleni miestä jo monta vuotta, mutta vastausta en ole saanut.
Alkaa olla jo usko koetuksella, ei ole tullut sopivaa kohdalle, ei.
Onkohan Jumala sulkenut korvansa rukouksiltani vai onko Hänellä minua varten muut suunnitelmat?
Näitä olen pohtinut.
Alkaa olla jo usko koetuksella, ei ole tullut sopivaa kohdalle, ei.
Onkohan Jumala sulkenut korvansa rukouksiltani vai onko Hänellä minua varten muut suunnitelmat?
Näitä olen pohtinut.
Vastaukset 53
Vanhimmat
ehkä huomenna. ;)
Kun on ajatellut noin optimistisesti jo vuosia ja vuosia, niin alkaa jo pikkuhiljaa iskeä epätoivo.
Olen saanut uskon sisarilta rukousapua ja lohdutusta ja tiedän ettei Jumala minua hylkää.
Jos ajattelee että kolmen vuoden päästä niin se on realistisempaa.
Mikä tässä VP elämässä sitten niin risoo, että hylätyksi tuntisi. Kun et menetä toivoa niin on paremmat mahdollisuudet, siis pää pystyyn kun murheellisuus näkyy muuten silmissä.
Silmät on sielun peili ja minun silmistä kyllä näkyy murhe.
päin olet yrittänyt katsella sitä "murheen poistajaa"?
Olenhan itsekkin samankaltaisessa tilanteessa, kuitenkin tiedän etten minä saa puolisoa vaikka avioerokiellot oiottaisiinkin.
Ja olen ajatellut asiaa pohtiessani, parempi yksin kun huonona kaverina, tiedän rajoitteeni joten en tässä liikaakaan sano.
Voisit ehkä vähän analysoida sitä mistä se puolison etsimisen halu tulee, ja jos siihen voisit jotenkin panostaa, vaikka ***kyllä tässä pärjätään vaikka piikaisenakin***
Täytyy myöntää, että olen vähän ujon sorttinen. En ole oikein ilennyt enemmälti katsella. Luotan, että kun se oikea osuu kohdalle niin jotenkin Jumala antaa minun huomata sen.
Itselläni on ollut ehkä vieläkin hankalampaa... On olut epäuskoisia tai eriuskoisia ihastuksia. Ja sen voin sanoa, että vaikka alku tuntuisi pelkältä kaveruudelta, niin hankalaa se sitten on... On hakalaa irrottautua, joten ei kannata antaa pientäkään toivoa heille. Älä silti murehdi suotta, silmät kärsii siitä. Pidä toivo yllä, ja kulje synnin poispanijana...
että Jumala ajallaan antaa sen puolison, tuntui sitä tarvitsevan tai ei. Naimisiin on menny ihmisiä aika paljo, ja monenlaisia. Yksinäisen osasta kärsiviä tai osaansa tyytyväisiä... Mutta luulen, että kannattaa elää ennemmin tyytyväisenä, koska Jumala antaa ajallaan kaiken. Se on vaan eri asia, pystyykö ihminen siihen. - Huoletta elämään kuin taivaan lintu.
Ehkä on niin, että ihminen halajaa aina sitä mistä ei tiedä mitään. Jumala suunnittelee meille asiat valmniiksi, mutta me ei heti tajuta näitä Jumalan suunnitelmia.
Oletko niin ruma ettet kelpaa kelekään?
Olen sellainen miksi Luoja on minut luonut. En käy tässä ruotimaan ulkonäköäni.
Tyydy sydän osaasi, se on helpointa, ja jos Jumala aviopuolison sinulle suo, niin kiitä häntä siitäkin että sait odottaa.
Tyytyväisyys on elämän suola sanoivat entiset pyhät, ja vaikka se ei aina helppoa olekkaan niin kuitenkin suositeltavaa meille kaikille.
Olen hyvä neuvomaan toisia siinä missä itse olen epäonnistunut.
suola=ONNI
Kiitos Vakas osaat sanoa tosi kauniisti. Pitäisi muistaa kiittää kaikesta hyvästä minkä Luoja on antanut. Ehkä on niin, että olen liian malttamaton. Pitäisi vaan jaksaa uskoa Jumalan suunnitelmiin ja luottaa Häneen.
Mutta tämä yksinäisyys on aika rankkaa, ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Hyvä olla yksin, Paavali kyllä sanoo kauniisti että, jos vain pystyy olemaan kuin hän, niin se olisi parempi.
Kaikella on omat puolensa.
kun ei ole tapana ilmaista ´lapsenuskossa´, vaan ´lapsuudenuskossa´
Minuun sattuu tuollaiset epäilyt. Rehellinen olen ollut. Johtunee ehkä murteesta tuo lapsenusko sana, vaikka tarkoitin niin kuin olet kirjoittanut. "Lapsuudenuskossa"
Ei voi olla sanoit aivan oikein ensin.
Lapsuus on mennyt ainakin vanhemmilla ja jos uskomme niin teemme sen lapsen kaltaisella uskolla emme lapsuutemme uskolla, se on jo lapsuudessa hyödynnetty.
yksi susi paikalle.
Niin mutta se tarkoittaa, että uskot kuin lapsi Taivaan Isän johdatukseen. Olet lapsen kaltainen, avoin ottamaan vastaan lapsen tavoin.
Pidätkö Jumalaa automaattina, joka antaa aina kaiken, mitä ihmiset keksivät ikinä pyytää? Viestistäsi saa sen käsityksen, että olet esittänyt pyyntösi aika vaativalla mielellä. Jumala vastaa rukouksiin ajallaan ja tavallaan.
En todellakaan pidä Jumalaa automaattina. Nöyryys meinaa välillä unohtua.
mielenterveyttä. Puolison ja lapsia kylläkin.
On se niin epäreilua.
Mitä tarkoitat sanoessasi ettet ole saanut mielenterveyttä? Tarkoitatko kenties mielentyyneyttä, vai mitä?
Tarkoitan mielenterveyttä.
Miten niin mielenterveyttä, mitä tarkoitat?
Hänellä on siis mieli kipeä. Ei mielenterveyttä. Ihan selko-Suomea. Mielenterveydellisiä vaivoja. Ihan kuin sinulla voi olla liikavarvas tai astma.
Mutta hänellä on perhe, puoliso ja lapsia. Sinulla on Terveys, mutta ei perhettä.
Jt
Kirjoita [email protected]
niin kaksi ojoa kohtaa...
Toisensa...
Samanlaisia ajatuksi on myös ollut minulla. Täytyy kyllä tunnustaa, että kovin ahkerasti en ole jaksanut puolisoa rukoilla. Luotan kuitenkin siihen, että Jumala kuulee huokauksenikin ja vastaa niihin parhaimmalla tavalla.
Monesti olen myös sitäkin miettinyt, että lähden sitten sitä puolisoa hakemaan maailmasta, kun ei uskovaista löydy.
Monesti aivan kuin mielessä nyrkkiä puistan taivasta kohti, että jos ei, niin sitten..:)
Mutta onko uskoni todella niin heikko, etten ilman avio-puolisoa jaksa kilvoitella? Jos Taivaan Isä on katsonut paremmaksi näin, niin mikä oikeus minulla on sitä kohtaan napista?
Pikku-siskolleni veljeni sanoi, siskon täyttäessä 7v, että siinä iässä on jo hyvä alkaa rukoilla puolisoa. Ja siskonihan oli sitten joka ilta rukoillut! Ja nyt hän on onnellisesti naimisissa ja pian kahden lapsen äiti!
Vaikka, täytyy kyllä sanoa, ettei se elämä pari-suhteessakaan niin kamalan auvoiselta aina kuullosta.
Ehkä meidän kannattaisi kiittää Jumalaa siittä, että olemme saaneet elää vapaina näin pitkään.:)
Ja vielähän me keretään! Suurin piirtein saman ikäisiä ollaan.
Oma äitini meni naimisiin 31v ja meitä lapsia on yhteensä 9:n! Eli ei mitään kiirettä..:D
Sinä tunnut järkevältä, ehkä se on niin kuin sanoit, että ei se elämä välttämättä ole niin auvoista parisuhteessa.
Mutta ei tiedä ennen kuin kokeilee.
mummo meni 38-vuotiaana ja sai viisi lasta. Siinäkään iässä ei siis tarvitse lapsihaaveita vielä heittää. Jos menisin itse 32-vuotiaana (menisin mummon ja äidin naimisiinmenoikien puolivälissä naimisiin), ja laskisin äidin ja mummon lapset yhteen, jakaisin ne kahdella niin tulisi 8.5. Elikkä se olisi todennäköisyys, montako lasta, jos äidin ja mummon perusteella.
puolikas kaheksan päälle olis ihan varmaan keskonen.
Niin lapset. Minulla taitaa olla vauvakuumekin vielä kaiken muun lisäksi.
Toisaalta, vaikka menisi 18-vuotiaana naimisiin, ei ne lapset ole itsestään selvyys.
Taivaan Isä voi katsoa paremmaksi, ettei lapsia tulekkaan.
Veljeni perheeseen syntyi uuden vuoden aattona 9:s lapsi ja kävin sitä äskettäin katsomassa. Vauva oli ihana, mutta onhan siinä tohinaa, kun on kaikki syntynyt lyhyiden aikojen sisällä.
Kerran eräälle toiselle veljelleni taivastelin sitä, että jos olisin mennyt nuorempana naimisiin, niin minullakin voisi olla jo ainakin puoli tusinaa lapsia! Tähän veljeni totesi viisaasti, että "Jos Jumala olisi tarkoittanut sinulle lapsia nuorena, niin sinulla jo olisi ne.
Mutta kun niin ei ole tarkoitettu, niin sinulla ei olisi lapsia, vaikka olisitkin naimisissa. Ihminen sählää, Jumala määrää."
Jos panee puntariin avioliiton huonot puolet ja sinkkuuden huonot puolet, niin kyllä ainakin minulla tulee enemmän miinuksia sinne avioliiton puolelle.
Yksinäisen puolelle tulee vain: yksin,
mutta taitaa se olla niin, kuitenkin, että tuo yksi sana painaa lopulta enemmän, kuin ne toiset miinukset..:)
Eikö olis ihan hyvä idea järjestää ry:llä avioparien-iltojen vastapainoksi myös sinkkujen iltoja, joissa keskusteltaisiin näistä vaikeuksista naimattomien elämässä ja autettaisiin toinen toistamme jaksamaan eteenpäin elämässä Jumalan tahtoa kunnioittaen?
Se vauvakin hankkia, no joo mieskin siihen ja mistä sen nappaisimme.
Amorin nuoli on kai ainoa ratkaisu, tähän hätään.
>>>>-----A-M-O-R-E----------->
Ajallaan kaikki *sattuu* ajallaan sanovat kokeneemmat.
Vauvat on ihania tai ainakin tuntuu siltä näin sivuusta katsottuna.
Olisi todella hienoa kun järjestettäisiin sinkuillekin yhteistapaamisia aivan kuin on naimisissakin oleville avioliittoleirejä.
Minusta olisi kuitenkin kivaa jos löytäisin hyvän puolison olen sellainen "emotyyppi".
Jos Jumala on päättänyt toisin niin täytyy tyytyä olemaan yksin sille ei voi mitään.
Sinulla naisena on mahdollisuus adoptoida lapsi/lapsia. Voit pelastaa hyljätyn lapsen elämän, adoptoimalla. Mistäs tietää vaikka saisit hoiviisi pienen vastasyntyneenä hyljätyn pienokaisen ja saisit antaa äidin rakkautta, hoivaa ym. hänelle/heille. Oletko miettinyt tätä?
Minulle on opetettu että Jumala vastaa rukoukseen kolmella tavalla:
a) Ei.
b) Kyllä
c) Ei vielä.
Tsemppii vaan! :)
Tuli hyvämieli vastauksestasi.
Säästä se pimppisi Jeesukselle tuhkakupiksi.
Ilmeisesti olet mies.
Parisuhteessa on kysymys paljon muustakin kuin pimpistä.
Muistatko vertausta neitsyistä. Pohdi sitä! Pienenä vinkkinä voin sanoa, että Jumala ei anna kenellekään opiskelu- tai työpaikkaa, vaan kyllä niiden eteen pitää itse kunki ntehdä työtä. Ymmärsitköhän vinkin???
Minä luulen, että olet Vakas, mutta anteeksi jos olen väärässä.
Sillä se en ollut minä.
En ole Vakas enkä edes hengenheimolainen, mutta saat anteeksi.
Älkäämme vaipuko toivottomuuteen. Kyllä Jumala Sinullekin hurskaan miehen varmaan vielä osoittaa. Sinun pitää kuitenkin itsekin tehdä jotain asian eteen. Rakas Sisareni, mihinkä toimiin olet - rukoiksien lisäksi - ryhtynyt?
Tunnustan, että en ole ryhtynyt oikein minkäänlaisiin toimiin. Ujous on ehkä suurin syy siihen.
pohditaan nyt yhdessä, millä Rakkaassa Koti-Siionissa hyväksytyillä tavoilla voisit edistää asiaa. Kotiovellesi Jumala ei kuitenkaan uskovaista miestä lähetä. Kyllä ystävyyssuhteidenkin eteen on työtä tehtävä ja miehen eteen tietenkin vieläkin enemmän.
Jostain nyt on aloitettava! Mitä esimerkiksi harrastat? Vai oletko vain kotona? Asutko edelleen vanhempiesi luona? Onko Koti-Siionissasi lainkaan vapaita nuoria miehiä? Pohditaan tilannetta!
Jos Jumala näkee parhaaksi että elät yksin. Olet terve, mutta "yksin". Tai sitten tämä on sinulle muuten vain koettelemukseksi. Sitä Jumala rakastaa, jota hän "kurittaa". Muista että maailma on täynnä surkeampia ihmiskohtaloita kuin sinun. Mieti mitä kaikkea hyvää olet saanut Jumalalta. Ehkä mies tulee myöhemmin. Ehkä ei.
Naisena sinun ei tarvitse kuitenkaan elää elämääsi yksin, saat jopa adoptoida lapsia, yksin elävät miehet eivät. Siten voit myös pelastaa jonkun muun ihmisen kohtalon.
Että lespot voiva adoptoida lapsia, hyi ja opettavat tavoilleen heidätkin kuinkas muuta.
Aivan kauheaa, mutta Jumalalle ei ole mikään mahdonta hän voi sellaisessakin eläneen ihmisen pelastaa elämään.
Mooseksella ei onneksi ollut lespo se ottoäiti, ja muutenkin meni hyvin kun sai äitinsä imettäjäksi, ihmeellinen on tuo Taivaan Isä johdatteleman asioita.
Omaa kohtaloani usein mietin, miksi onko tässä eteä järjetöntä mieltäkään, mutta elää pitää ja tyytyä vain siihen mitä on ja saa. **tosin kurnuttelen joskus**
Hei mutta tämähän on ihan selvää diskriminointia, jos naiset saa adoptoida ja miehet ei voi! Paitsi ei kyllä nyt just ainakaan tunnu siltä, että niin kauheasti edes haluaisi adoptoida, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Joten ei kai tässä sitten auta kuin mennä naimisiin... :)
"Naisena sinun ei tarvitse kuitenkaan elää elämääsi yksin, saat jopa adoptoida lapsia, yksin elävät miehet eivät."
missä näin sanotaan.