Kovasti kirjotellaan siitä kuinka merellä veneestä katoo sähköt. pannaas kalluppi pystyyn:
Montako vuotta oot veneilly ja montako kertaa on sähköt kadonnut?
Voin aloittaa
25 vuotta olen veneillyt. Yleensä keväällä on lampun kannat hapettuneet.
Sulakkeita ei ole palanut johdon eristevikoja ei ole ollut.Kerran on starttimoottori purettu kun hammaspyörä oli ryytynyt eikä siirtynyt hammaskehälle, mutta sehän ei ollut sähkövika.
Montako vuotta oot veneilly ja montako kertaa on sähköt kadonnut?
Voin aloittaa
25 vuotta olen veneillyt. Yleensä keväällä on lampun kannat hapettuneet.
Sulakkeita ei ole palanut johdon eristevikoja ei ole ollut.Kerran on starttimoottori purettu kun hammaspyörä oli ryytynyt eikä siirtynyt hammaskehälle, mutta sehän ei ollut sähkövika.
Vastaukset 35
Vanhimmat
En kyllä ole mikään varsinainen veneilijä vaan käytän venettä kalastukseen. Tuttujen kanssa olen sen sijaan ollut veneilemässä jonkin verran. Veneet ovat 4:n ja 12 metrin väliltä. Missään ei ole ollut lampun palamista suurempaa häiriötä. Ai niin, yhdestä oli seisokissa mennyt akut tyhjäksi kun kaasunilmaisimet olivat jääneet päälle.
tosin kerran katkesi maavirta, kun vierasvenesataman jakokeskus pimeni.
Neljä kesää samalla matkaveneellä, ja ei mitään ongelmia sähkön kanssa. Vaikka moni sanonut että sähköt pitäis vetää uusiks, kun on piuhaa liikaa ja sekavan näköistä.
20-vuotta veneilyä, vain kerran on pettänyt. Matkalla Gotlantiin jouduimme vähentämään sähkönkäyttöä, kun akut eivät latautuneet. Vaihdoimme merellä laturin, mutta virtaa ei tullut. En keksinyt heti vikaa, vaan ajattelin molempien latureiden olevan mystisesti rikki. Vein ne huoltoon, jossa hemmot totesivat niiden olevan kunnossa. Vika löytyi lopulta hapettuneesta kosketuksesta latauksen merkkivalossa, joka toimii samalla herätevirran antajana laturille. Pieni vika, iso vaiva
Ei ole sähköt hävinneet koskaan totaalisesti, paitsi pari kertaa kun on maattu liian kauan vierassatamassa, josta ei saanut latausvirtaa.
Vakavin tilanne, jossa sähkölaitteet pettivät oli aikoinaan, kun navigaattori oli vielä Decca. Jouduimme avomerellä ukkosrintamaan puolen yön maissa, salamoi aamukuuteen ja vielä satamaan saapuessamme vähän ennen puolta päivää sateen vuoksi näkyvyys oli tosi heikko, hinauksessa oleva jolla oli vettä täynnä, se oli vedetty kiinni takakaiteeseen niin että liika vesi loiskahteli perästä ulos.
Decca meni sekaisin tuossa ukkospaukkeessa ja VHF puhelimen antennijohto oli hapettunut tai muuten katkennut.
Merkintälaskulla löysimme Lehtmaan, mutta usko meinasi loppua kun saarta ei alkanut näkymään sateen vuoksi kuin pari mailia ennen satamaa. Yritimme yhteyksiä myös VHF:llä (kännyköitä ei silloin ollut), mutta myöhemmin selvisi että antennivian vuoksi emme pystyneet lähettämään mitään.
Kuinka kauan veneillyt??? Vaikea kysymys, eka hämärä mielikuva on yli 40 vuoden takaa, jolloin mentiin enon perämoottoriveneellä Saimaan saareen. Meren äärellä olen veneillyt parikytä vuotta aktiivisesti.
Merivesi ja meren olosuhteet asettavat muuten sähkövehkeet ihan toiselle rasitukselle kuin sisävesimeininki. Tosin lahtien (Suomen-/Pohjan-) pohjukoissa suolapitoisuus on melko pieni, jos käy Itä- tai Pohjanmerellä niin korkeamman suolapitoisuuden hoksaa monesta jutusta. Valtamerestä ei ole kokemuksia, mutta tuo Pohjanmeri taitaa olla jo aika lailla yhtä suolainen.
Parinkymmenen veneilyvuoden ja noin 25000 mailin purjehduksen aikana ei ollut sähkökatkoksia.
Ehkä luen tätä palstaa kuin piru raamattua ja voin olla väärässäkin, mutta pelkäänpä nyt pahoin, että tällä gallupilla pyritään saamaan jonkinasteista hyväksyntää sille, että ilman navigointitaitoja ja -kokemusta omaava henkilö voisi lähteä vesille pelkästään elektronisen navigointilaitteiston (käytännössä GPS ja laptop) turvin. Vaikka sähköongelmat ovat omallakin kohdalla olleet melko harvinaisia, korostan silti sitä seikkaa, että venettä on mielestäni kyettävä tarvittaessa turvallisesti ajamaan "bläkärin" tultuakin. Tämän pitäisi olla mahdollista ainakin rungoltaan ja takiloinniltaan vaurioitumattomassa purjeveneessä.
Älä ota liian tarkasti, ei tässä kyselty yhden laitteen hajoamista vaan sähkövikoja yleensä. Läppäri on jo aivan oma mailmansa ja sen vioista voisi varmaan kirjoittaa 3000 sivuisen perusteoksen suolaisesta ympäristöstä. Eikös tuossa muutama kuukausi sitten hävinnyt joku savolainen uuspurjehtija Atlantia ylittäessään. Olet juuri oikeassa, ei ne vehkeet, vaan itse veneilijä on turvavaruste numero yksi, oli sitten virtaa tai ei. Kiinnostava kalluppi joka tapauksessa. Minusta sähköongelmia liioitellaan ainakin purjehtijoiden osalta.
Meriolosuhteita kauhistellaan eivätkä ne niin ihanat sähkölaitteille olekaan. Mielestäni ollaan kuitenkin paljon siistimmässä paikassa kuin autot etelä-Suomen talvisilla maanteillä jossa suolasumu on paksua kuin mikäkin ja rakenteesta johtuen pääsee myös moottoritilaan. Autonvalmistajat ovat tämän tosin huomanneet ja suojaavat liitokset kohtalaisen hyvin, niinpä black-outteja ei esiinny.
Merellä ei ole koskaan pärjännyt niillä systeemeillä joita autoissa on. Merellä ei voi käyttää kuin haponkestävää terästä, maantiellä ollaan iloisia jo galvanoidusta korista.
Järvipurjehtijat älkööt vaivautuko kertomaan kuinka hyvin kaikki kestää hapettumatta. Merellä on asiat toisin ja tuo vertaus auton sähköjärjestelmään osoittaa todellista asiantuntemattomuutta!
mielestäni olisi enneminkin kysymyksen kuulua että montako kertaa ovat ohjelmat temppuilleet, kotona ja veneessä....
Toiseksi, perustellaan pelkästään apulaitteiden käyttöä sillä että "Ei ole ennenkään vehkeet hajonneet".
Varustaudutaan merelle tai vesille siis historian perusteella, ei sillä mitä voisi tapahtua.
Kolmanneksi, jos nämä laitteet olisivat viimoisen päälle toimivia ja eryhtymättömiä niin miksi kuitenkin kuulee ja saa lukea tapauksista joissa pelit ovat pettäneet ja sitten onkin oltu kusessa, enemmän tai vähemmän.
Hyviä apureita ne ovat mutta huonoja isäntiä.
Taitaa olla niin että ajatellaan" Sellaista tapahtuu vain muille, ei minulle"....samanlaisia ajattelijoita kuolee esim. liikenteessä pilvin pimein.
"Merellä ei ole koskaan pärjännyt niillä systeemeillä joita autoissa on. Merellä ei voi käyttää kuin haponkestävää terästä, maantiellä ollaan iloisia jo galvanoidusta korista."
En tosiaan ymmärtänyt miten kaiteet tähän asiaan kuuluvat. Jos galvanoitu pelti tai jopa musta pelti käsitellään samoin kuin autossa, kestää se veneessäkin. Onhan laivatkin tehty perusteräksestä.
Sitä paitsi, yksin kappalein askarrelluissa veneissä voi käyttää lähes mitä tahansa materiaalia hinnan dramaattisesti muuttumatta. Autosarjat ovat satoja tuhansia kappaleita. Voit helposti laskea paljonko euron säästö vuositasolla merkitsee esim. VAG:lle.
En minäkään ymmärrä mitä kaiteilla on tämän asian kanssa tekemistä?
Mutta jos joku ostaa sähkövarusteita veneeseensä autotarvikeliikkeestä, kannattaa ensin ottaa selvää mitkä materiaalit tulevat kestämäään, ainakin meriolosuhteissa.
Veneitä "askarrellaan" justiinsa niistä materiaaleista, jotka kestävät, jos kyseessä on teräsvene niin corten-terästä runko, mutta muista materiaaleista tehdyissä veneissä metalliset tilpehöörit ovat happoterästä. Sisustuksessa saattaa olla messinkiä ja sähkösysteemeissä kuparia, muttei alumiinia kuten autoissa. Lisäksi joka kohdassa on varottava kahden eri metallin yhdistämistä, koska meriveden suolan ansiosta syntyy ns. galvaaninen pari, joka aiheuttaa korroosiota.
Yhteenvetona voisi todeta, että et todellakaan ymmärrä!
Viki,
Eikö sinulla nyt ole hieman mustavalkoinen käsitys vertailusta auto / vene. Kyllä monet sähkötyöt on siistimmin tehty autossa kuin keskivertoveneessä.
Ei ole Vikin kanta jyrkkä. Keskimäärin autosähköt eivät toimisi lähestulkoonkaan riittävän luotettavasti meriolosuhteissa. Toinen juttu on, että luvattoman monen veneen sähköt on aivan riipin raapin asennettu.
Vastauksena kalluppiin, voisi todeta, että aivan black-outia ei ole tullut, mutta olisi voinut. Kesken Gotland Runtin pudotti laturi latausjännitettään pätkittäin pari volttia ja olisi yhtä hyvin voinut lopettaa toimintansa kokonaankin. Ja paria vuorokautta ei sähköjä saa millään säästäen riittämään, kun lähdetään tilanteesta, joissa jo latausta kaipaillaan ja yöt poltetaan kulkuvaloja. Lisäksi on koettu GPS:n pimeneminen pelkkään sateen aiheuttamaan signaalin katoamiseen, jota kesti pari tuntia. Murphyn lain aito alkuperäinen muoto on hyvä muistaa merelläkin: "Jos jotain menee vikaan, se voi tehdä sen pahimmalla mahdollisella hetkellä". Murphy itse oli lentokoneenrakennusinsinööri.
Ei ole jyrkkä kanta. Autotarvikeliikkeistä saa myös veneisiin sopivia sähkötilpehöörejä, mutta silloin pitää tietää mitkä materiaalit sopivat. Ehkäpä kantani on siinä jyrkkä, että väitän meriolosuhteita rankemmiksi kuin maantieolosuhteita.
En tuosta sähkötöiden siisteydestä menisi kehumaan esim tuota taksikäytöstä ostamaani tila-autoa. Sitä paitsi huhu kertoo että uusissa autoissa on sähköongelmia (esim saab tai fiat), joiden vuoksi auto jättää tielle. Sen vuoksi auton sähkölaitteiden laatu ei riitä edes maantielle, saati sitten merelle.
asiantuntemattomuutesi ja ylidramatisointi paistaa läpi.
Veneissä on metalli metallia vasten sulassa sovussa, pronssipotkuri happoakselilla joka on liitetty valurautaiseen kytkinlaippaan, eikä siellä mitään tapahdu vaikka et sinkkiä sinne ruuvaa, alumiinimastosta lähtee happovantit joista on kuparilla johdettu salamaniskut lyijyköliin, moottorissa on blokissa messinkiä kuparia alumiinia kyljessä.
Eikä mitään syöpymistä havaittavissa, jos syöpymiä ilmaantuu on kyseessä virtavuoto aivan kuten autonkorissakin.
Normaali autoradio on kestänyt siinä missä autossakin, mitä muuta "auto-osaa" nyt paattiin laitettaisiin, paitsi jos bilipalifani.
Ilmeisesti veneily on mielestäsi jotain yliluonnollista.
Galvaaniset parit löytyy kalsareistasi, muistisääntönä keltainen eteen ja ruskea taakse.
Enhän minä mikään asiantuntija ole, mutta silti saanee lässyttää tässä seurassa, ei tunnu olevan asiantuntijoita ihan kaikki toisetkaan :-) Jotkut on onneksi minua fiksumpia.
No, on noita sähköparijuttuja joku nähty. Esim. se jossa happoteräsakseli oli galvanoidusta teräksestä tehdyn vannasputken sisällä. Kesti kymmenkunta vuotta, kunnes vannasputkeen ruuvattu messingistä tehty perälaakerihela lähti irti, kun putki oli syöpynyt puhki ja kannat irti messinkisistä pulteista joilla hela oli rungossa kiinni. Potkuri oli tietysti pronssia ja sinkit asennettu runkoon molemmin puolin perää.
Merivesijäähdytteisessä koneessa loki oli syöpynyt jengat pois messinkisen lämpötila-anturin ympäriltä (helppo korjauskonsti on liimata se epoksiliimalla, epoksi kaiken lisäksi katkaisee tuossa virtaparin). Eikä ollut virtavuoto, kyseessä oli nimittäin sellainen vanhanaikanen mittari, jossa ei sähköjä tarvita.
Kait sitä on ylivarovainen, minusta se on varmempaa. Ennen käytin messinkiruuveja myös ulkotilojen kiinnityksissä, nykyisin vain happoterästä. Enkä jätä sinkkejä pois, vaikka kuinka tässä niin neuvottaisiin. Mutta - normaali autoradio on minullakin, tosin varalla tietenkin veneen sähköjärjestelmästä riippumaton ns. maailmanradio.
Eihän veneily ole mitään yliluonnollista - elektroniikka on!
Vilkaisepa muuten päivän hesaria, siellä oli Viivi ja Wagerissa sulle sopivat kalsarit :-)
kun vääntää messinkipropusta jengat paskaksi, sanotaan kavereille et jengat oli sulaneet veks.
Voi hyvä ihminen, messinkiproppu ja patarauta kun muodostavat galvaanisen parin, niin messinkipropun kierteet säilyvät erittäin hyvässä kunnossa!!!
Miten muuten on ne Wagnerin kehittämät teflonkalsarit pelittäneet? Irtooko hyvin vaikka vetäs paskan jengaks suu messingillä?
Viitaten edelliseen keskuteluumme tulkitsisin kannanottosi niin että tarkoitat jengojen sulaneen sumussa kun tuulta oli 25 m/s ja näkyvyys oli alle 100 tonnia?
Kerran molemmat akut olivat niin tyhjiä pitkän purjehduskisan jälkeen, että epätoivoisen koneen starttaamisyrityksen jälkeen kaikki oli pimeenä. Oma moka, myönnetään.
Näin asiaan liittyen: Eräs tuntemani veneilijä on katsastusmiehenä eräässä venekerhossa. Hänen mukaansa suurimmat puutteet veneissä liittyvät useinmiten sähköjärjestelimien kuntoon ja turvallisuuteen. Hän kertoo nähneesä monia "sanoin kuvailemattoman" kamalia sähköjärjestelmiä vanhahkoissa moottoriveneissä...
pimeällä sateessa viime kesänä,kesti hetken ja tuli takaisin,yritin seuraavana päivänä itse tarkistaa,en löytänyt vikaa,kutsuin sähkömiehen(ihan oikea ammattilainen)ei löytänyt hänkään vikaa ja kaikki toimii edelleenkin.oli siis syyspuolella,täysin pimeätä gps ja valonheitin käytössä lisäksi tutka,väylä pieni kapea,et silleen.veneilly ja laivaillu olen -70 luvulta lähtien ja nyt sitten!!!!
Sähköt voi kadota monella tapaa. Minulla katosi niin, että onginnan jälkeen kone ei startatessa inahtanutkaan ja se tapahtui useita kertoja. Vasta vuoden kuluttua tajusin, että kauko-ohjausvipu ei ollut aivan keskellä ja se esti käynnistämisen. Eli mitään vikaa ei ollut, mutta vaaratilanne oli mahdollinen.ja kaikki tämä 2 vuodessa.
Avovene, kalastusta pääosin. Ajovalot, sähköstartti, sytytys, kaiku, pilssipumppu, valopistoko.
Liikkeellelähtöjä noin 50-70 / kausi.
Kausia vähän toistakymmentä. Kaikki nämä sähkölaitteet on kerinneet kiukuttelemaan. Startti ei sähköpuolelta, vaan hammaspyörä jumitti perusasennossaan, syynä kotelosta irronnut eriste, joka tunkeutunut hammaspyröän nostokirteeseen.
Ainoat sähköllä toimivat vehkeet, joka ei toistaiseksi ole kiukutellut on -89 mallisen peräprutkun sähkökippi, öljyn pinnan varoitin ja siihen liittyvä kierrosluvun laskeva järjestelmä sekä sähkön pääkytkin.
Nekin kerkiää vielä.
Selvästi vaarallista elektroniikkaa asennettu kaukosäätimeen. Veivikäynnistys ei tekisi tommosta.
Veneilyharrastus alkoi vuonna 1978. Ainoat sähköpuolen ongelmat ovat kasiheppaisen Yanmarin starttisoleinoidi ja liian monen ent. omistajan tekemät "ansat" entisessä moottoriveneessä. Niitä ei voi lukea varsinaiksi vioiksi, mutta ärsyttäviksi kyllä. Nykyveneessä sähköt kuin "hinaajassa", hyvät liitokset ja kunnon johdot ja riittävän yksinkertaista. Lampun kantojen hapettuminen pitää luea olosuhteiden tiliin. Jos maantiesuola raiskaa, niin kyllä myös valtameri-ilmasto. Autot "etelämeren" saarilla on aivan umpiruostuneita muutamassa vuodessa. En ole käynyt, mutta lukenut riittävän monta tarinaa ja nähnyt kuvia.
Muistuu mieleen kun aikoinaan ostettiin auto, joka oli ollut merikapteenilla. Ostettiin kun halvalla saatiin ja kyllä sillä useita vuosia rupsuteltiin menemään. Ilmeisesti se kuitenkin oli ollut pitkiä aikoja parkissa satamassa, liekö peräti ollut mukana rahtilaivan kannella. Joka tapauksessa nelivuotiaassa autossa mm. kaikki pakosarjan pultin kannat olivat tosi paksussa ruosteessa, paksummassa kuin normaalissa viisitoistavuotiaassa.
Meri-ilmasto todellakin ruostuttaa, kysykää vaikka meren saarten mökkiläisiltä kauanko kiuas kestää. Sen kestoikä on puolet lyhyempi kuin sisämaassa, vaikka löylyvesi tuotaisiin aina kotikaivosta.
olet tosiaan ilmeisen yksinkertainen mies, tämä on veneilypalsta.
Kotona saunassa on tasalämpö ja kuivaa, mökillä kosteaa ja lämmöt usein pois tai alle 12 astetta jolloin kosteutta kertyy keittolevyhin ja kiukaan peltiin ruostuttaen.
Ei siis johdu merestä, sama ilmiö esiintyy missä tahansa kuivalla maallakin.
Kyllä on havaittavissa todella suuri ero, onko vaikkapa tuo kiuas saarimökissä merellä vai järvellä. On siis omakohtaista kokemusta. Kyllä on aivan turhaa kantaa meren saaressa olevaan saunaan peltivaippaista saunankiuasta, 2 - 3 vuotta ja on vaippa täysin ruosteessa (merivettä ei kait kukaan kuitenkaan kiukaalle heitä). Järvellä menee kevyesti 10 vuotta. Tosin onhan suomen rannikolla paljon lahdenpohjukoita, joissa olosuhteet vastaavat järviä, mutta käsittääkseni nyt puhuttiin merellisistä olosuhteista.
Meriveden vaikutus ulottuu useita kymmeniä metrejä rannalle vaikka tutkimusten mukaan pahinta aluetta on juuri vesiraja, jossa allot huuhtelevat ja jatkuvasti kostuttavat vesirajassa olevia esineitä jotka samalla ovat myös hapekkaan ilman vaikutuspiirissä.
Vai osaatkos sanoa jonkin muun syyn, miksi vaikkapa saunamökin perustuspilareiden kiinnitykseen merellä suositellaan käytettäväksi RST kierretankoa, järviseudulla riittää galvanoitu harjateräs.
Kyllä, olen yksinkertainen mies.
Kyllä, tämä on veneilypalsta.
Veneillä liikutaan merellä, siinäpä tuo pointti. Keskustelua kai käytiin olosuhteista ja kokemukseni perusteella meren saaren rannassa olevasta saunasta kiuas syöpyy puhki huomattavasti nopeammin kuin rantasaunasta järvellä.
Eri asia sitten vielä kotisauna, Misalle tulee kohta 20-vuotta ikää. Pihasaunassa samana aikana mennyt kaksi kastoria (surkea kiuas muuten, kolmatta ei tule!)
Väitteesi on siis että meren rannalla ei ole sen suurempaa korroosiota kuin järven rannalla? Näinkö on???
jatkaa...eivät tunnu ymmärtävän mikä on suolan merkitys vedessä, mikä on murtovettä ja mikä sitten on todella suolaista vettä.
Ja ennen kaikkea ei ymmärretä se suolavesi ynnä suolavedestä nouseva kosteus teräkselle ja sähköliitoksille tekee.
Kemian alkeita käsitteleviltä tunneilta on näemmä lintsattu monenkin kohdalla, järjettömiä vertauksia näyttää riittävän.
Moi
Olen purjeveneillyt yli 30 v vaihtelevasti. Yleisin ongelma mitä on veneen varusteissa ollut on lähes aina liittynyt sähköihin. Esimerkkejä: Latausteho riittämätön; akut aina tyhjänä, Akut lautauksista johtuen kuivana -> lisää akkuvettä, Akut liian kuivina ja piloilla, hapettuneita johtimia ja pistokkeita, katkenneita piuhoja, rikkuneita sulakkeita ja sulakepesiä, Palaneita sulakkeita, Moottori ei käynnisty -> startti ei saa tarpeeksi virtaa -> jossakin hapettumia tai koko starttimoottori hapettunut.
Uudessa veneessäni olen pyrkinyt minimoimaan nämä ongelmat: Käytetty vain parhaita meriolosuhteisiin tarkoitettuja automaatteja, liittimiä ja päätteitä. Akkukapasiteetti ylimitoitettu, useampi laturi; moottori, maasähkö, aurinko, Uudet laitteet ovat uusia vain vähän aikaa ja ongelmia tulee varmasti eteen huoltamisesta huolimatta kun laitteille tulee vuosia. Siksi pitääkin aina miettiä, miten toimia sitten kun tulee Black out. Se tulee kuitenkin joskus, eikä se yleensä ole se kaunis, kuiva, aurinkoinen ja leppoisa päivä, vaan yöllä myrkyssä ja sateessa!
mutta sir bb:lleppä ei tule bläkäriä koskaan eivätkä laitteet reistaa, ohjelmista puhumattakaan.
Sitten kun olemme hänen tasollaan voimme luopua kaikesta huolehtimisesta ja reippaina käydä merelle ilman karttoja ja varotoimia.
Siihen tuskin kuluu 40 vuottakaan, sitten saatan omata sellaisen dementian että hyvin pärjäilen sir bb:n kanssa merellisissä toimissa.
Auvoisa aika on tuloillaan!