1. Mä puhun joka päivä henkilöille, jotka ovat mielikuvituksen tuotetta ( mutta ne on todellisen tuntuisia )
2. Mä pelkään olla yksin jossain paikassa, jossa on paljon nauravia ihmisiä, koska tunnen oloni epämiellyttäväksi. Tuntuu, kun musta jauhettas jotain paskaa selän takana.
3. Mä en pysty katsomaan silmiin toisia ihmisiä. En ikinä.
4. Mulla on pakkomielle eräästä henkilöstä enkä pysty olemaan ajattelematta tätä henkilöä yhtään sekuntia.
5. Mä tykkään leikkiä ihmisten tunteilla : ensin osoitan olevani kiinnostunut, sitten suurinpiirtein nauran, kun toinen tunnustaa pitävänsä minusta tosissaan.
Mikä mulla oikein mättää ? Koko elämä tuntuu ihan perseeltä, kun ei oo ketään, joka ymmärtää oikeesti.
Miks toiset ihmiset tekee yhden ihmisen elämästä näin surkeen ?!!
Tunteettomuus on maailman pahin synti, uskotteko ?
2. Mä pelkään olla yksin jossain paikassa, jossa on paljon nauravia ihmisiä, koska tunnen oloni epämiellyttäväksi. Tuntuu, kun musta jauhettas jotain paskaa selän takana.
3. Mä en pysty katsomaan silmiin toisia ihmisiä. En ikinä.
4. Mulla on pakkomielle eräästä henkilöstä enkä pysty olemaan ajattelematta tätä henkilöä yhtään sekuntia.
5. Mä tykkään leikkiä ihmisten tunteilla : ensin osoitan olevani kiinnostunut, sitten suurinpiirtein nauran, kun toinen tunnustaa pitävänsä minusta tosissaan.
Mikä mulla oikein mättää ? Koko elämä tuntuu ihan perseeltä, kun ei oo ketään, joka ymmärtää oikeesti.
Miks toiset ihmiset tekee yhden ihmisen elämästä näin surkeen ?!!
Tunteettomuus on maailman pahin synti, uskotteko ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taidan olla jonkinlainen pessimisti ja masokisti. En halua, että joku rakastaisi minua. Mulla on kielteinen elämänkuva, ajattelen negatiivisesti ihmisistä ja itsestäni. Minua ärsyttää pienimmätkin jutut. Minullakin on pakkomielle yhdestä henkilöstä.
Kaikki saavat minusta kiltin ja tunnollisen kuvan, en kuitenkaan ikinä paljasta sisinpääni.
Olen yksinäinen, yksinkertainen, kylmä ihminen. Onko meissä jotain yhteistä?
Kaikki muut kohdat varmaankin pätee aika hyvin, mutta mä en ole masokisti, ainakaan henkisellä tasolla. Mä rakastan sitä tunnetta, kun saan toisen ihmisen talutusnuoraani, enkä halua kärsiä vaan pistän mieluummin muut kärsimään puolestani.
Yksinäinen ? Jos tarkoitat henkisellä tasolla, niin kyllä. Vaikka kyllä niitä ympärillä pörrääjiä ihan tarpeeks on...mut ei YSTÄVIÄ. Ystävät ja kaverit on ihan eri asia.
Jep, meissä voi olla paljon yhteistä tai sitten ei, kuka tietää. Eihän kumpikaan paljasta TODELLISTA minäänsä, eihän ?