Mitä pitäis tehdä ku ensin niin kultainen ja
huomaavainen poikaystävä nykyään ei edes oikein
jaksa tavata tai puhua puhelimessa...ollaan oltu
about 2kk yhes ja mä tykkään siitä tosi, tosi
paljon vaikka tuntuuki vähän siltä että sitä ei
enää jaksa kiinnostaa. Asutaan aivan eri
kaupunginosissa joten tavataan korkeintaan pari-
kolme kertaa viikossa. En jaksa mököttää asiaa
enää eikä tää tyyppi asiasta oo sanonu
mitään...pitäiskö vaan antaa olla...antaa ajan
näyttää, vai pitäiskö kysyy ihan suoraan että
eikö enää kiinnosta? Kyllähän mä pärjään hyvin
ilman sitä, mutta minkäs teet ku on rakastunu??!
huomaavainen poikaystävä nykyään ei edes oikein
jaksa tavata tai puhua puhelimessa...ollaan oltu
about 2kk yhes ja mä tykkään siitä tosi, tosi
paljon vaikka tuntuuki vähän siltä että sitä ei
enää jaksa kiinnostaa. Asutaan aivan eri
kaupunginosissa joten tavataan korkeintaan pari-
kolme kertaa viikossa. En jaksa mököttää asiaa
enää eikä tää tyyppi asiasta oo sanonu
mitään...pitäiskö vaan antaa olla...antaa ajan
näyttää, vai pitäiskö kysyy ihan suoraan että
eikö enää kiinnosta? Kyllähän mä pärjään hyvin
ilman sitä, mutta minkäs teet ku on rakastunu??!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samanlaista käytöstä olen huomannut omalta
rakkaaltani, jonka kanssa olen ollut kohta 5 kk.
Satumme vielä asumaan eri paikkakunnilla, eli
näemme vain viikonloppuisin... Välillä puheluita
satelee neljäkin päivässä, toisinaan pari
viikossa. Aina kun tällainen hiljaisempi kausi
alkaa, olen minä yleensä juuri todella
ikävöivässä vaiheessa. Silloin yleensä vain puren
hammasta ja rauhoitan asioita, onhan minullakin
hiljaisemmat kauteni joita hän ymmärtää. Jos
hänellä on kiireinen vaihe, en halua vaatia häntä
lirkuttelemaan minulle rakkauttaan jatkuvasti,
tiedän hänen tunteensa muutenkin.
Älä siis tee hätiköityjä johtopäätöksiä vaan anna
aikaa. 2 kk on suhteellisen lyhyt aika, vaikka
toista useammin näkisikin. Kyse ei luultavasti
ole mistään vakavasta, ei aina vain "jaksa" olla
hullaantunut ja lemmestä sekaisin. Sellaisia
ne "miehet" ovat... Usein innostus kyllä yltyy
kun heittäytyy hiukan vaikeammin tavoiteltavaksi.
Älä huolehdi, voithan kysäistä asiaa ohimennen
jos haluat. Tulet luultavasti huomaamaan, että
huolesi on ollut turha. Pärjäile! =)
niin sitä mä vaan, että ootko varma, ettet oo
tehny mitää tai jotain mikä saattais loukata sitä
toista? sekin on hyvä pointti!
mut ei kannata vaatia toiselta liikaa. yhdyn
edellisen mielipiteeseen siinä suhteessa. eikä
kaikki aina tarvii olla ookoo.
..olin just yhden jätkän kans about 2kk ja
viimiset kaks-kolme viikkoo meni täysin
hiljasuudes..lähettelin sille viestei et mikä on
jne..mut se ei missään vaihees vastannu mulle ja
en sit enää lopus viittiny suurentaa mun laskuu
turhan takiii..sit yhten päivän se sanos mun
veljel et pyytää mua soittaa sil...no minä
kiltisti sitten soitin vaiks olisin voinu jättää
välistäki..siin se sit melkee heti ilmotti et
meijä olis parempi olla vaa kavereit..mitäs siin
sit enää teet ku äijä "heittää pommin mikä
räjähtää sun käsii eikä mitää ol tehtävis"..sit
lopuks se sanos vaa et ollaa yhteyksis..se voi
luottaa et se ei ainakaa munst kuule seuraavii
vähintää neljää kuukautee nimittäi ei ollu eka
kerta ku se yht'äkkiä lopettaa yhteyden
pitämisen..tää oli kolmas kerta ku yritettiin..ja
se sai olla kans viimine kerta...
..tsemii sulle ja sori tälläsest novellist..
Rakastunu on, ku ei todellakaan pärjää "ihan
hyvin ilman sitä" toista ihmistä...tai jotai...