Minulla on ihana poikaystävä/avomies, joka huomioi ja kehuu minua.... mutta vain silloin kun itse sitä pyydän.
Kovasti on puhuttu täällä siitä, kuinka toista puoliskoaan pitää huomioida ja antaa pieniä rakkaudenosoituksia ilman taka-ajatuksia.
Ongelmani on se, ettei mieheni ole vielä ymmärtänyt, kuinka tärkeitä nuo huomiot ovat. Hän kehuu ulkonäköäni vasta, kun olen itse todennut, että olenpa tänään paremman näköinen kuin yleensä ja huomaavaisuuttani kun olen sanonut olevani tänään erityisen kiltti.
Oletan, että on muitakin, joilla on sama ongelma, joten kysyisinkin, miten miehen saa sanomaan näitä asoita ihan OMA-ALOITTEISESTI? Iman että tarvitsee "kerjätä huomiota" tai painostaa miestä?
Kovasti on puhuttu täällä siitä, kuinka toista puoliskoaan pitää huomioida ja antaa pieniä rakkaudenosoituksia ilman taka-ajatuksia.
Ongelmani on se, ettei mieheni ole vielä ymmärtänyt, kuinka tärkeitä nuo huomiot ovat. Hän kehuu ulkonäköäni vasta, kun olen itse todennut, että olenpa tänään paremman näköinen kuin yleensä ja huomaavaisuuttani kun olen sanonut olevani tänään erityisen kiltti.
Oletan, että on muitakin, joilla on sama ongelma, joten kysyisinkin, miten miehen saa sanomaan näitä asoita ihan OMA-ALOITTEISESTI? Iman että tarvitsee "kerjätä huomiota" tai painostaa miestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
jos et ole kyllin taitava. Älä kuitenkaan menetä toivoasi. Suomessa tämä toisen kehuminen ei ole kovinkaan vakiintunut tapa kultuurissamme. Pikemminkin "kylä mää ilmootaan ku lakkaan rakastamasta" kuvaa paremmin perisuomalaista asennetta.
Mutta lohduttavaa kuitenkin on, että kyllä se puoliso kuitenkin tykkää ja rakastaa, sen sanominen on vaan kynnyksen takana. Toiset miehethän pitävät tällaista "kehumista" liehakoijien, naisten naurattajien ym. taka-ajatuksia omaavien Auervaarojen konsteina.
Asuin aikoinaan USA:ssa jossa esim. "hi you look great to day" oli normaali kommentti vastaan kävelevältä tuttavalta. Sanoja " I love your..." käytettiin solkenaan. Se tuntui silloin jotekin pinalliselta. Kuinka joku voi rakastaa minun lenkkikenkiä? Kultuuriero konkretisoitui kun kaverini USA:sta pistäytyi kesällä luonani. Hän ylisti ja kehui kotini, autoni, työni, ihanat lapseni ja vaimoni, puutyö- ja remonttitaitoni.. meinasin sanoa, nyt lopeta!
Mutta alappa sinä kehua häntä, kuinka kiltti ja komea hän on. Se tapa nimittäin tarttuu ja kohta ylistätte toisianne kilpaa!
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Eräässä järjestössä johoin kuuluin, oli yhdellä puheenjohtajalla tapana kehua ihmisiä, hän kutsui toisia ystävikseen ja painotti ystävyyden merkitystä jokaisessa maljapuheessaan. Lyhyen ajan kuluessa me kaikki puhuimme yhtä "pinnallisia", kehuimme ja ylistimme toisiamme. Se oli kivaa ja nosti itsetuntoa ja loi oikeita ystävyyssuhteitakin.
Minulla ei ainakaan tee mieli kehua jos homma on yksipuolista itsetunnon kohotuksien kuppaamista. Vielä vähemmän jos emäntä kehtaa vaatia sitä sillä perustein että sattuu olemaan nainen. Kehut pitää ansaita, muuten ne ovat pelkkiä tyhjiä merkityksettömiä sanoja.
Milloin olet viimeks itse sitten kehunut miestäsi oma-aloitteisesti?
...ja siksi onkin turhauttavaa, kun toinen ei sano mitään kivaa takaisin. Tottakai tiedän, että hän rakastaa minua ja katseesta näen toisinaan ihailua ja hellyyttä kun hän minua katsoo, mutta olisi vain mukavaa, jos hän joskus pukisi nuo tunteet sanoiksi ja piristäisi näin harmaata arkea.