Aloitan huomenna käynnit AA-kerhossa.
Toivon, että nyt onnistuisi tuo lopettaminen ja voisin sanoa ei koko alkoholille.
Mulle se ei sovi. Sen olen tajunnut. Toivon, että tämä lupaus pitää kerrankin ja voi viettää loppuelämäni ilman viinaksia..
Perhekin voisi silloin paremmin...
Toivon, että nyt onnistuisi tuo lopettaminen ja voisin sanoa ei koko alkoholille.
Mulle se ei sovi. Sen olen tajunnut. Toivon, että tämä lupaus pitää kerrankin ja voi viettää loppuelämäni ilman viinaksia..
Perhekin voisi silloin paremmin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet varmaan tosissasi ja ennemminkin harkinnut lopettamista,itse olin viikonloppuottaja ja aina
kauhea moraalinen krapula pahan olon lisäksi.Tein saman päätöksen kuin sinäkin ,ja miten ihana on herätä aamuisin virkeänä viikonloppuun.Toivon sinulle onnistumista,ja perheesi tukea.
Siellä on kaikki samassa veneessä.Myötätuntoa ja apua tulee.Itke pois häpeä ja tuska.Olet siellä parhaiden ymmärtäjien parissa.Mitään ei tarvi hävetä.Puhu kaikki ulos mitä et muuten ole voinut.Kuuntele muiden kertomukset tarkasti.Tulet ulos uutena ihmisenä.Ota siitä turvapaikka ja keskustelupiste.Siellä on paras tieto asiasta.
Kiitos teille kumpaisellekin kannatuksesta.
En ole ollut mikään ns. "rapajuoppo" vaan kuulun kunnon sosiaaliluokkaan ja olen nappaillut "salaa" kotosalla aina silloin tällöin.
Nyt vain tuntuu, että enää ei jaksa. Ei jaksa henkisesti eikä jaksa fyysisesti.
Tiedän vain, että kun se "himo" iskee , sitä ei voita mikään ja on kipinkapin juostava kauppaan. Sitten vaan perhe kauhulla taas katselemaan ja odottamaan kuinka känissä äiti tänään on ja jatkaako huomenna. Ja krapulapäivänä menee kaikki hukkaan , mikään työ ei onnistu.
Tuli vain mieleeni, että miten tämän yhtäkkisen juomattomuuteni selitän tuttaville. Sanonko, että olen alkoholisti ja tuli kiintiö täyteen vai selittelenkö, ettei nyt enää maistu vaan.
Vai pitääkö minun aina olla jollain lääkekuurilla tai kuskina.
Miten muut kaappijuopot ovat selittäneet yhtäkkisen alkoholin käytön lopetuksen.
Sisua tuo ainakin vaatii sanoa, että olen alkoholisti , minulle kiitos ei.
Vai sanonko, etten enää pysty käyttämään alkoholia, sillä kroppani on sanonut nyt ei.
Tällä kertaa tämä päätös pitää. Ja sen olen päättänyt. Tukea aioin hakea noista kokouksista, jotta seuraavalla "himolla" olisi tuki johon ottaa yhteyttä ja jutella selväksi , miksi nyt ei kannata.
Pääset varmasti kuiville, sinulla on hyvä "turvaverkko" Näytät mihin pystyt!
Olen sosiaalisella alalla ja minun juomahimo iski aina perjantaisin,kun tulin töistä kotiin.
Piti jotenkin saada viikko nollattua ja siihen otin alkoholia.Yhteisissä "ottamisissa"ei muiden tahti riittänyt mulla oli piilossa aina jotain joten ottaminen oli mulla humalahakuista.
Itsekkin kamppailen vielä viikonloppuja,mutta kun on pystynyt olla ottamatta,olo on mahtava.
Olen hengessä mukana,tsemppiä.