Kaikkihan me tiedämme, että kissan hoitamisessa oli hyviä ja huonoja hetkiä. Heitänpä nyt pienen kysymyksen ilmaan. Mikä ärsyttää eniten kissanhoidossa?
Minua ehkä tällä hetkellä ärsyttää eniten se, että tuttavapiirissäni ne ystävättäret, joilla on oma kissa (ja yhdellä ei vielä ollut), tulevat neuvomaan, miten minun pitäisi kissaani hoitaa. Hyväähän he tarkoittavat, mutta silti. Vaikka Chibi onkin minun ensimmäiseni, ei se tarkoita, etten tietäisi miten sitä hoitaa.
Ja muutenkin, arvostelu ei ole aina kivaa. Kun olimme 20. päivä anoppini luona ja lähdimme illalla Tapanin kanssa kahden elokuvateatteriin katsomaan LoTR:n kolmatta osaa. Poissaollessamme Chibi oli hypännyt takan päälle, jossa oli koriste-esineitä. Kun tulimme, kälyni raportoi asiasta ja mainitsi siinä yhteydessä kissani olevan tyhmä(!), koska se oli kiellettyä aluetta.
Minua ehkä tällä hetkellä ärsyttää eniten se, että tuttavapiirissäni ne ystävättäret, joilla on oma kissa (ja yhdellä ei vielä ollut), tulevat neuvomaan, miten minun pitäisi kissaani hoitaa. Hyväähän he tarkoittavat, mutta silti. Vaikka Chibi onkin minun ensimmäiseni, ei se tarkoita, etten tietäisi miten sitä hoitaa.
Ja muutenkin, arvostelu ei ole aina kivaa. Kun olimme 20. päivä anoppini luona ja lähdimme illalla Tapanin kanssa kahden elokuvateatteriin katsomaan LoTR:n kolmatta osaa. Poissaollessamme Chibi oli hypännyt takan päälle, jossa oli koriste-esineitä. Kun tulimme, kälyni raportoi asiasta ja mainitsi siinä yhteydessä kissani olevan tyhmä(!), koska se oli kiellettyä aluetta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se ärsyttää todellakin. Mitenhän käly kuvitteli kissan tietävä, että se oli kiellettyä aluetta ;)
Minua ärsyttää se, että kun meillä saa kissat olla ruokapöydällä (siis silloin kun ei syödä, johtuu olo/ruokahuoneen loistavista arkkitehtuurisista ratkaisuista, joiden ansiosta ruokapöytä ei mahdu kuin ikkunan eteen, ja totta kai kissat haluavat katsella ikkunasta ulos), niin useimmat vieraat kauhistelevat sitä, ja kommentoivat, että ettekö te osaa opettaa kissojanne. Kyllä osataan, ne tulevat luokse kun kutsutaan, uskovat kun kielletään, eivät mene niihin paikkoihin, joihin ne opetettu olemaan menemättä jne...
Mutta juttu on niin, että meidän koti on meidän koti ja meillä on kissoja ja ne saavat mennä melkein minne haluavat meidän kodissa, jos joku ei hyväksy sitä, niin ei tarvitse toiste tulla kylään.
No, en tiedä. Samainen käly muuten kysyi, että emmekö me ruoki Chibiä kunnolla vai onko se muuten vaan nirso. Hänen mielestään kissani oli laiha, suorastaan riutuva. Okei, Chibi on sirorakenteinen, mutta ei se laiha ole. Kylkiluut tuntuu, mutta silleen sopivasti.
Kerran muuten, kun oli rope-ilta meillä ja kavereita käymässä, Chibi keksi uuden, hauskan paikan, minne mennä piiloon. Olin unohtanut laittaa mikson oven kiinni ja eikös Chibi sinne keksinytkin kömpiä. Tosin siitäkin tuli melkoista päivittelyä. Kiusaa, kun se oli ensimmäinen kerta, milloin Chibi teki sellaista ja heti leimataan huonoksi kissanomistajaksi. ... Mrr.
Heh, mutta onpas tietyllä tavalla mukavaa päästellä höyryjä ulos välillä. Olen ehkä liikaakin pitänyt kaiken sisälläni. On tullut stressiä ja masennusta. Tänäänkin itkin. Onneksi sentään on kissa, joka lohduttaa. :)
minä olen vasta 13, ja huolehdin käytännössä kaikesta, mikä liittyy kissoihin. haen siis myös niille lihaa kaupasta. sitten kun 13 vuotias tyttö jonottaa kassajonossa kielipurkin kanssa, niin voitte kuvitella kassan hoitajien ilmettä :D monesti on joku kysynyt, että mitäs mä nyt tällä teen, ja jos niille sanoo, että kissoillehan tämä, on katse suunnilleen sellanen et *tiedätköhän sä nyt varmasti mitä sä teet*
tai sitten kun joku kaveri on mukana, niin musta tehdään hirvee tappaja-teurastaja, kun annan kissoille kieltä.
kaikki muu noissa ihanissä otuksissa onkin vain plussaa. :) (älkää ottaki kirjaimellisesti ;) )
Meiltäkin usein kysytään, että miksemme opeta kissoillemme mitään. Opetamme paljonkin, mutta ruokapöydällä saavat makoilla ihan vapaasti, kunhan eivät silloin makoile kun pöytä on katettu. Minua se ei häiritse, jos jotakin häiritsee, niin ei meille ole pakko tulla kylään =). Meillä kyllä riittää ystäviä, sukulaisia ja tuttavia, joita se ei häiritse.
Sekin on melkoisen ärsyttävää, kun ihmiset tietävät minun olevan kiinnostunut kissoista ja tietävät minun myös tietävän jotakin niistä. Tulevat sitten kyselemään neuvoja, ja kun yritän auttaa, kumoavat heti väitteeni "No ei se nyt noin mene!". Muuten vaan on useamman kissan kanssa hyväksi havaittuja juttuja, jotka eivät sitten muka pidä paikkaansa =). Yleensä nauran heille päin naamaa ;). Minua kun on vaikea saada suuttumaan tai loukkaantumaan, mutta on turha valittaa jos itse loukkaantuu siitä, että nauran päin naamaa.
Kissathan eivät missään nimessä ole tyhmiä. Ihmiset, jotka niin väittävät, ovat tyhmiä ;). He eivät ole koskaan uskaltaneet tutustua yhteenkään kissaan kunnolla.
Jos kissojen hoidossa jokin ärsyttää, niin ehkäpä se on sitten se, ettei hiekkalaatikkoa saa tyhjentää rauhassa, vaan siellä on aina vähintään kaksi karvaista tassua avustamassa. Oikeastaan sekin on enemmän huvittavaa kuin ärsyttävää.
Chibikin änkeää hiekkalaatikolle asioille juuri, kun olen sitä siivoamassa. Aina. :)
ei oikeastaan mikään,
ellei lasketa huomautuksia kisun lihavuudesta.
Toisaalta sekään ei ärsytä,
mutta saa minut kyllä selittelylinjalle. :)
Tulipas mieleeni yksi juttu mikä ärsyttää!
Nimittäin se, että monen kissaystämme mielestä
teemme väärin, kun kissa ei makoile pöydillä
ja hyllyillä.
Ne kun ovat kisun luonnollisia paikkoja.
Mutta!
Meidän kisu makoilee pihalla puiden oksilla
ja vajojen päällä yms.
Ei kait ole sisällä enää niin tarvis kiipeillä.
Ei saisi silti mennäkään pöydälle,
vaikka haluaisi. Kissoja oli yhteen aikaan 4, joten kuri oli oltava jo senkin vuoksi.
Satunnaisesti oli 14 kisua samaan aikaan,
kun oli 3 aikuista ja kahdet pentueet. :)
Ikkunalaudoilla saa oleskella,
samoin sängyssä ja sohvilla. :)
Mikään muu ei oikeastaan ärsytä kissojen hoidossa, kuin se, että kissanhiekkaa on joka paikassa! Olen harkinnut "koppi-mallisen" hiekkiksen hankkimista kissoilleni, mutta hiukan epäilyttää miten ne siihen sopeutuisivat... Lisäksi toinen kissoistani on niin suuri, että hiukan olen sitäkin miettinyt että miten tämä könsikäs edes mahtuisi sinne koppiin kakille ;)
Kyllä meillä tuo katollinen kissanvessa on toiminut paremmin kuin hyvin. Molemmat kissat (7-kiloinen naaras ja reilu 9-kiloinen uros) mahtuvat kyllä hyvin. Meillä on vessasta se malli, jota myydään mm. Citymarketeissa. Totuttelussa ei ainakaan ilmennyt ongelmia.
Tosin hiekkaa on lattialla joka tapauksessa lähes yhtä paljon kuin "normaalin" hiekkalaatikon aikanakin =D.
välillä ottaa pannuun ton kissan ruokailutavat jokainen pala otetaan kupista erikseen ja nostetaan lattialle/matolle murustettavaksi/syötäväksi syö kyllä keittiössä mutta kananuggetin murut rouskuu paljaissa jaloissa kukapa sitä nyt kupista söisi?? sehän on tylsää...;)
Toinen kissoistamme syö suht nätisti onhan se hieno lady(?), mutta tuo kollin pahanen. Muutama naksu isoon suuhun ja lattialle. Sitten niistä pari aina unohtuu syödä ja niitä sitten on sukissa ja matoilla.
Toinen ärsytys on tuo kukkamulla viskominen..meillä ei ne kissoille tarkoitetut ruohot herätä kiinnostusta, mutta kaktuspurkit on kivoja.
Kyllähän noita ärsytyksiä löytyy, mutta ei nuille vihanen voi kauaa olla kun jos niille ärähtää ne on hetken nolona ja vähän ajan kuluttua tulevat kiehnäämään kuin anteeksipyytäen :)
Kissa on kyllä sellainen maavaiva kun itse haluasi vain vetää peiton korviin ja nukahtaa. Mutta eikö tämä veitikka silloin tuu kehräämään epätasaisella naurettavan kuuloisella hyrinällä korvaan samalla työntäen tassut hiuksien läpi tyynyn alle... argh!! x( Kun tarpeeksi monta kertaa hätistää veitikan pois, ihma kyllä!, se pysyykin poissa. Mutta... hetken päästää kuuluukin epäilyttäviä ääniä... Nakerretaan lempikukkaa!! Kun jälleen tarpeeksi monta kertaa on syöksynyt ylös sängystä, vain nähdäkseen kissan häviävän sohvan taakse tietysti, voi taas mönkiä takas peiton alle. Mutta mitäs nyt?! Mikä ääni toi on, no tottakaihan se kissa siellä mullat kaivaa ruukuista niin että vain rapisee. Jälleen syöksytään sängystä kuin salama vain nähdäkseen villiintyneen kissan häviävän sohvan taakse. Tässä vaiheessa on jo uni häipynyt mailien päähän joten ei auta muu kun nousta uuteen ihanaan päivään rakkaan kissani kanssa. =)
Meillä melkein vuoden ikäset tytöt, tai toinen, tekee sitä, että kun on käymässä nukkumaan niin se hyppää pöydälle ja alkaa kaapimaan ikkunaa. Ei siinä mitään. Jos ei kiinnitä huomiota niin se jatkaa hetken, lopettaa, käy nuuskimassa ja jatkaa sitten kahta kauheammin. Tahallaan.. Lopettaa kyllä kun sen nappaa kainaloon ja ns. nukuttaa viereen kuin pienen lapsen. Nukahtaa itse siihen kun kissa kehrää tyynyn vieressä ja omakäsi on sen pään alla. Söpöä.
Toinen asia ärsyttää enemmän. Kun mennään tiskipöydälle. Sekä Shi että Nele tietää ettei sinne ole asiaa. Se on ainoa kielletty paikka. Sinne ne hyppii aina silloin tällöin. Ja kun kuulevat minun yhtään liikkuvan niin painetaan hirveää vauhtia sängyn alle. Puolituntia piilossa ja sen jälkeen hyvittelyä.
Mutta minkäs sille tekee. Söpöjä ja ihania ne on ku mitkä. Suurine silmineen ja pehmeine turkkeineen. Tuoksuvatkin vielä ihan kissoille.
En vaihtaisi kissojani mihkään, mutta kaikista kamalinta on vessakopin peseminen. Toisella kissallani oli myös raivostuttava tapa kuolata runsaasti kun pidin sitä sylissä. Nyt tämä tapa on jo osaksi mennyttä. MUTTA EMMEHÄN IHANAT KILLI-IHMISET LUOVUTA NÄIDEN PIKKUSEIKKOJEN TAKIA. Rakastetaan toisiamme ja karvaisia ystäviämme!
kyllä se todellakin on se hiekka-astian peseminen ja se ainainen hiekka lattialla. matot on AINA kasassa kun kaksi kollia juoksee pitkin asuntoa... mutta kuitenkin... meidän omia lapsiahan ne on..... :)