Kertokaapa Artsi ja muut, mikä teidät saa hankkimaan kotiinne television? Mitä te sillä saatte? Hyväksyntää ei-vl:iltä? Korvaako television ohjelmatarjonnan laatu sen mitä ehkä olette menettämässä?
Mielestäni vl:n kanta kotitelevisiota vastaan on perusteltu, ja kristillisyydessä yleisesti nähdään tämä aikaan tehty päätös suurena Jumalan varjeluksena. Voidaan ihan suoraan todeta, että televisiolla olisi ollut raju maallistava vaikutus vl-perheiden elämään. Aivan vastikään radiossa keskusteltiin tv-väkivallan vaikutusta lapsiin ja nuoriin. Aina todetaan että vaikutuksia ei ole todistettu.. osittain koska todistaminen on nykyoloissa hankalaa. (Miksikähän kukaan tutkija ei ole huomannut että Suomessa olisi saatavilla täysin televisioton vertailuryhmä).
Minulle itselleni televisiottomuus on uskon myötä selvä, mutta sen lisäksi hyvin tietoinen valinta sikäli, että lapseni eivät katsele myöskään lastenviedoita, piirrettyjä tai muita vastaavia, jotka moni vl:kin nykyään hyväksyy. Minusta nämä ovat halpahintainen ja itsekäs tapa tuhota lapsen luovuus ja oma-aloitteisuus. En kuitenkaan kategorisesti tai ehdottomasti näitä kiellä. Jos lapsen kummitäti tai -setä toisi lapselle lahjaksi lastenvideon, en varmastikaan kieltäisi lasta sitä katsomasta. Tähän pätee sama maalaisjärki kuin muuhunkin.
Lisäksi televisiottomuudella ilmoitan myöskin ulkomaailmalle, että arvostan vl:n kulttuuriperintöä, sisältäen vanhemmilta saamani vl-kasvatuksena. (Hyvin maallistunut kasvatus minulla oli, ei laulettu ja rukoiltu, vaan käytiin seuroissa, elettiin normaalia elämää isossa perheessä, ei katsottu televisiota).
Ajatusleikkinä voin hyväksyä vl:llä television, kun se liittyy selkeästi työhön (esimerkiksi uutistoimittaja voisi seurata CNN:ää, muita kansainvälisiä kanavia, YLE24:ää, jne) - jolloin ei mielestäni enää puhuta kotitelevisiosta, tai siitä että "perheeseen on hankittu" televisio. Näissä tapauksissa televisio ei varmaankaan seisoisi olohuoneessa, eikä sitä pidettäisi kaapissa.
Haluaisin tässä ulkopuolisille, samoin kuin vl:ille, todeta että minun laajassa melkein koko maan kattavassa tuttavapiirissani ei ole yhtään vl:ää, jolla olisi televisio, eikä yhtään perhettä jossa katsottaisiin lastenvideoita. Tämän palstan tv-vl:t tekevät samaa kuin nämä muutamat, jotka puolustautuvat sillä, että "Helsingissäkin kohta kaikilla on" ja "olen kuullut että yhdellä puhujallakin on" - hakevat kumppania syntiin. Miksikähän minä tunnen useita tapauksia, jotka ovat "salaa" televisiota pitäneet, mutta jotka kuitenkin vuosien mittaan lähes poikkeuksetta ovat jättäytyneet vl-toiminnasta ulkopuolelle? Voisiko kysymyksessä olla se, että tällainen sinänsä mitätön seikka kuten televisiokysymys, on vain ollut yksi esimerkki sisimmässä piilevästä epäuskosta; ei ole ollut halua uskonkuuliaisuudessa kilvoitella? On lähdetty hakemaan rajoja?
Ja teille, jotka internetistä teette epäjohdonmukaisuuden esimerkin: olette oikeassa, kysymys on ajankohtainen. Kuitenkin olen usein kuullut vl:ien, kuten myös ei-vl:ien suosittavan, että perheissä internet-koneita ei olisi lasten omissa huoneissa. Meillä internet-kone on keittiössä, jossa muun toiminnan ohessa lasten internet-käyttö tulee samalla seurattua. Sieltä saa myöskin tietoonsa säätilan seuraavaksi viikoksi, linja-autojen aikataulut, se on sanakirja, yhteydenpitoväline ystäviin ja sukulaisiin (mm. ilmaiset nettipuhelut) ym. Mitä televisio samaan paikkaan sijoitettuna olisi? Ajantappokone. Internet siis on, paitsi törkyväline, myöskin mitä suurimmassa määrin hyödyllinen ja hyvä. Onko televisio?
Vielä muistelisin erään tunnetun saarnamiehen neuvoa, millä on hyvä arvioida oman toiminnan raittiutta. Jos jokin asia täytyy "salata" uskonveljiltä ja -sisarilta, se todennäköisesti on silloin kuormaksi omalletunnolle. Miksi te, vl:iksi itseänne väittävät, sitten pidätte televisionne kaapissa, jos se on kerran hyvä?
Mielestäni vl:n kanta kotitelevisiota vastaan on perusteltu, ja kristillisyydessä yleisesti nähdään tämä aikaan tehty päätös suurena Jumalan varjeluksena. Voidaan ihan suoraan todeta, että televisiolla olisi ollut raju maallistava vaikutus vl-perheiden elämään. Aivan vastikään radiossa keskusteltiin tv-väkivallan vaikutusta lapsiin ja nuoriin. Aina todetaan että vaikutuksia ei ole todistettu.. osittain koska todistaminen on nykyoloissa hankalaa. (Miksikähän kukaan tutkija ei ole huomannut että Suomessa olisi saatavilla täysin televisioton vertailuryhmä).
Minulle itselleni televisiottomuus on uskon myötä selvä, mutta sen lisäksi hyvin tietoinen valinta sikäli, että lapseni eivät katsele myöskään lastenviedoita, piirrettyjä tai muita vastaavia, jotka moni vl:kin nykyään hyväksyy. Minusta nämä ovat halpahintainen ja itsekäs tapa tuhota lapsen luovuus ja oma-aloitteisuus. En kuitenkaan kategorisesti tai ehdottomasti näitä kiellä. Jos lapsen kummitäti tai -setä toisi lapselle lahjaksi lastenvideon, en varmastikaan kieltäisi lasta sitä katsomasta. Tähän pätee sama maalaisjärki kuin muuhunkin.
Lisäksi televisiottomuudella ilmoitan myöskin ulkomaailmalle, että arvostan vl:n kulttuuriperintöä, sisältäen vanhemmilta saamani vl-kasvatuksena. (Hyvin maallistunut kasvatus minulla oli, ei laulettu ja rukoiltu, vaan käytiin seuroissa, elettiin normaalia elämää isossa perheessä, ei katsottu televisiota).
Ajatusleikkinä voin hyväksyä vl:llä television, kun se liittyy selkeästi työhön (esimerkiksi uutistoimittaja voisi seurata CNN:ää, muita kansainvälisiä kanavia, YLE24:ää, jne) - jolloin ei mielestäni enää puhuta kotitelevisiosta, tai siitä että "perheeseen on hankittu" televisio. Näissä tapauksissa televisio ei varmaankaan seisoisi olohuoneessa, eikä sitä pidettäisi kaapissa.
Haluaisin tässä ulkopuolisille, samoin kuin vl:ille, todeta että minun laajassa melkein koko maan kattavassa tuttavapiirissani ei ole yhtään vl:ää, jolla olisi televisio, eikä yhtään perhettä jossa katsottaisiin lastenvideoita. Tämän palstan tv-vl:t tekevät samaa kuin nämä muutamat, jotka puolustautuvat sillä, että "Helsingissäkin kohta kaikilla on" ja "olen kuullut että yhdellä puhujallakin on" - hakevat kumppania syntiin. Miksikähän minä tunnen useita tapauksia, jotka ovat "salaa" televisiota pitäneet, mutta jotka kuitenkin vuosien mittaan lähes poikkeuksetta ovat jättäytyneet vl-toiminnasta ulkopuolelle? Voisiko kysymyksessä olla se, että tällainen sinänsä mitätön seikka kuten televisiokysymys, on vain ollut yksi esimerkki sisimmässä piilevästä epäuskosta; ei ole ollut halua uskonkuuliaisuudessa kilvoitella? On lähdetty hakemaan rajoja?
Ja teille, jotka internetistä teette epäjohdonmukaisuuden esimerkin: olette oikeassa, kysymys on ajankohtainen. Kuitenkin olen usein kuullut vl:ien, kuten myös ei-vl:ien suosittavan, että perheissä internet-koneita ei olisi lasten omissa huoneissa. Meillä internet-kone on keittiössä, jossa muun toiminnan ohessa lasten internet-käyttö tulee samalla seurattua. Sieltä saa myöskin tietoonsa säätilan seuraavaksi viikoksi, linja-autojen aikataulut, se on sanakirja, yhteydenpitoväline ystäviin ja sukulaisiin (mm. ilmaiset nettipuhelut) ym. Mitä televisio samaan paikkaan sijoitettuna olisi? Ajantappokone. Internet siis on, paitsi törkyväline, myöskin mitä suurimmassa määrin hyödyllinen ja hyvä. Onko televisio?
Vielä muistelisin erään tunnetun saarnamiehen neuvoa, millä on hyvä arvioida oman toiminnan raittiutta. Jos jokin asia täytyy "salata" uskonveljiltä ja -sisarilta, se todennäköisesti on silloin kuormaksi omalletunnolle. Miksi te, vl:iksi itseänne väittävät, sitten pidätte televisionne kaapissa, jos se on kerran hyvä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse liikun eri "lahkossa" (anteeksi ilmaus), uskomme on sama mutta vain "lahkon" nimike eri. Vielä kerran anteeksi käyttämäni lainausmerkkien sisällä ollut nimike, se loukkaa joitakin mikä ei ole minun tarkoitukseni. Olen viettänyt lapsuuteni piireissä missä on hyväksytty TV mutta kuten meidän kotona vanhempani eivät sitä vastustaneet mutteivat myös hankkineet koska isäni sanoi että hän tiedostaa omat heikkoutensa, jos meillä olisi ollut Televisio se olisi hallinnut meidän elämäämme. Me pääsimme katsomaan kavereittemi luokse joitakin ohjelmia välillä mutta Teeveettömyys ei ole luonut minulle traumoja jälkikäteen, vaikka meillä se nykyään on (myönnän sen vaikken ole asiasta enempää ylpeä). Onnea valitsemallesi tielle ja eritäin paljon siunausta.
TELKUT HELVETTIIN!
Itse asiassa asun yksin, eikä mieleeni juolahtaisikaan ruveta maksamaan tv-lupamaksuja. Alla oleva avaus on kylläkin itseni kirjoittama, mutta se on täyttä puppua ja herjaa jotain alempana olevaa avausta sekä on osoituksena siitä, että tänne voi kirjoittaa kuka mitäkin lystää.
Sain ainakin sinut paljon tekstiä kirjoittamaan... No en nyt jaksa hohottaakaan asialle, se ei ole niin minun tapaistani.
Salaisin mielelläni itseni, mutta enhän minä ole synti.
Ehkä tekoni alkoholista puhuminen avioerosta ja niin edespäin ovat minulle synti.
Kuitenkin se on vain oletus itseltäni, sillä koska totuuden puhuminen katsotaan synniksi.
Mitä salattavaa minulla olisi (häpeä) johon olen joutunut ja seurakunnan (osittain) painostuksen ja jopa vainon alle joutuminen, no sitäkään en saa piiloon.
Ehkä tämä on sitä kostoa siitä sanasta jonka eräälle uskon Sisarele kerran historiallisella aikakaudella sanoin.
Tv on luettavissa kirottuihin tavaroihin.
Et voi millään perustella, että TV:n kotona oleminen olisi syntiä. Olen kasvanut vl-perheessä, eikä meillä ollut TV:tä, äiti aina sanoi meille ettei se kuollut laatikko nurkassa mitään pahaa voi tehdä, mutta jos se ryhtyy esim seuroihin lähdön esteeksi, niin silloin se on pahasta. Lapsena jo -60 ja - 70 luvuilla saimme käydä naapurissa katsomassa esim. peppi pitkätossua TV:stä, eikä se aiheuttanut lapsen mieleen mitään traumoja se synnillisyydestä johtuen. Ihan samalla tavalla, jos se TV olisi keittiössä, niin sieltä voi katsoa sään, tulevat&lähtevät lennot, tuoreimmat uutiset jne.
Erään kaverin veljellä on kotona TV, josta on kuulema poistettu viritin, hän nauhoittaa työpaikalla ohjelmia videolle katsoakseeen niitä sitten kotona. Hän ei tee syntiä, koska hänen TV:llä ei voi katsoa antenniverkosta tulevia ohjelmia. Samalla hänen ei kuulema tarvitse maksaa TV:n käyttömaksua..... Aika ovelaa synnin ja yhteiskunnan määräämien maksujen kiertämistä.
Juicea lainatakseni: " Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään"
ja hän on lisäksi homoseksuelli, siispä en kadehdi niitä jotka elävät kaksoiselämää.
vai olet sinä anoppisi kaima, onnittelut, oletko oikea "kaappihomo"?
paikallisliikenteen aikataulut tai paikallisen rauhanyhdistyksen seuraohjelman? Entä vaiko TV:n välityksellä ilmoittautua yliopiston kursseille ja tentteihin, katsoa omat tenttitulokset, etsiä (ja myös löytää) tieteellisiä artikkeleita opinnäytetyötä varten tai käydä sisarusten kanssa neuvottelua siitä, mitä ostetaan isälle synttärilahjaksi?
muutaman vuoden kuluttua se on arkipäivää ja silloin lestadiolaisuus on ongelmissa. TV on silloin sallittava tai internet kiellettävä...!
molemmat systeemit ovat sallittuja. Tv-lupamaksu
tietenkin täytyy hoitaa ajallaan kuntoon.
Kuka Suomessa voi kieltää toiselta television ?
käyttää kenkiä vai onko niiden käyttö syntiä teidän rauhanyhdistyksen mukaan?
Kirjoitit hyvin ja perustellusti tv:ta vastaan. Olen kirjoituksesi kanssa enimmäkseen samaa mieltä. En missään määrin haluaisi tv:ta kotiini houkuttimeksi, sillä voin uskoa sen maallistavan vaikutuksen. Enkä haluaisi ottaa tunnolleni sitä esimerkkiä, mitä lapseni sieltä mahdollisesti saisivat. Ainahan en voisi olla vahtimassa heitä etenkään silloin, kun ovat jo isompia. Ehkä en luota itseenikään: helpostikos sitä tulisi katsottua ensin "viattomia" elokuvia ja sitten asteettain vähän rajumpaa. Vaaran paikka siis on, minkä varmaan jokainen tiedostaa pohtiessaan omaa suhdettaa ko. laitteeseen.
Yksi asia kuitenkin: meillä on videot, ja lapsemme katsovat silloin tällöin piirrettyjä, kuten Muumeja, Peppiä jne. Olen kylläkin hyvin tarkka, mitä lapsilleni annan katsottavaksi. Tuo väitteesi, että on hyvin halpahintaista tuhota lapsen luovuus näyttämällä videoita, on mielestäni turhan naiivi ja kärkevä. Ymmärrän kyllä, että videot vangitsevat lapsen helposti pauloihinsa, ja senpä vuoksi on vanhempien tehtävä asettaa katsomiselle rajat, mikäli kotiinsa videot laittaa.
Silti esim. Muumit on mielestäni hyvä sarja, jossa henkilöhahmojen kautta lapsetkin voivat oppia monia asioita - aivan kuten satukirjoista. En näe kunnollisia lastenvideoita sen pahempina kuin kuvallisia satukirjojakaan. Erona on se, että toisessa kuva liikkuu; toisessa ei. Molempien avulla lapsi voi kehittää kieltään ja sanavarastoaan, oppia käsittelemään turvallisesti hyvän ja pahan olemassa oloa, käyttää mielikuvitustaan jne. Lisäksi lasten piirretyissä on mahdollista valita englannin- / ruotsinkielinen versio, jolloin lapset saavat kosketusta vieraiden kielten kuulemiseen. Meillä ainakin kuuntelisivat jo näinkin pieninä mielellään silloin tällöin Muumien puhumaa ruotsia :). Raja on oltava kuitenkin selvillä.
Ja kun sanoit, ettet tunne yhtäkään vl-perhettä, jossa katsottaisiin lasten videoita, niin uskoisin asian olevan paikkakohtainen. Täällä taas ovat harvemmassa uskovaiset perheet, joissa videoita ei ole. Tämä on ihan tosi, ja vl-uskovaisia kuitenkin on useita satoja. Ja vaikka puhujat eivät olekaan sen kummempia uskovaisia kuin muutkaan, niin kyllähän "paimenten" ja seurakuntavanhinten esimerkki vaikuttaa. Täällä kun videot ilmaantuivat heti yleistyttyään ensin puhujien perheisiin. Kyllä muiden esimerkki ja kokemukset ovat varmasti vaikuttamassa omaan ratkaisuun, laittaako videot vai ei.
Itse olin alkujaan hyvinkin vastaan niitä. En koskaan ole nähnyt syntiä lasten piirretyissä, sillä mielestäni ne eivät riko millään muotoa Jumalan tahtoa vastaan. Vaarallisena näin sen sijaan sen mahdollisuuden, että rajat lipsuisivat ja vanhemmillekin tulisi ehkä kiusaus vuokrata / osttaa sopimatonta viihdettä. Näin ei ole käynyt, ja olen saanut todeta, että videot ovat olleet kaikin puolin ok silloin, kun niitä on tarvittu. Esim. kun olen imettänyt vauvaa, ovat isommat saattaneet katsella Muumia. Eipähän ole tarvinnut sydän syrjällään kuulostella, missä pahan teossa ovat.
Mutta siis jokainen kuunnelkoon omaatuntoaan ja tehköön sen mukaan päätöksensä (ja samalla varokoon tuomitsemasta muita uskovaisia sellaisten asioiden perusteella, joita ei syntinä voi pitää).
"Mutta siis jokainen kuunnelkoon omaatuntoaan ja tehköön sen mukaan päätöksensä (ja samalla varokoon tuomitsemasta muita uskovaisia sellaisten asioiden perusteella, joita ei syntinä voi pitää)."
Kaikki oliskun kohdallaan, jos luottaisimme esimerkin voimaan sekä antaisimme jokaisen kuunnella omaatuntoaan. Miksi valvomme ajatuspoliisin lailla lähimmäisiämme...?
Peruutan tuon lastenvideokommentin, mielestäni sinulla on tässä terve ja oikea näkemys.
Kärjistin tuossa hieman, ja mielessäni oli lähinnä sellainen tilanne, jossa huomaamatta lipsahdetaan samaan kuin yhdessä ei-vl tuttavaperheessä, jossa tytär tulee koulusta, katsoo ensin suomenkieliset ja sitten ruotsinkieliset lastenohjelmat, ja ryhtyy sitten nukkumaan... paitsi että vl-perheessä sama toteutettaisiin kaikkein halvimman laadun vuokravideoilla;-).
Kysyisin sinulta vain, että mihin laitat rajat, kun lapsesi kasvavat ja piirretyt eivät enää kiinnosta?
Murkkuikäkin lähenee. Mitä he silloin saavat katsella, ovathan tottuneet jo katseluun niin vaativat varmaan tasoisiaan videoita. Ja jos lapsuudenkodissa on ollut televisio ja videot, on se varmasti myös lasten aikuistuttua heidän kodissaan. Ja ohjelmien seulonta tuskin tiukkenee, kun on totuttu pienestä asti ,ettei niissä pahaa ole.
Omatunto on paras rajojen asettaja. Mielestäni on turha etukäteen spekuloida teoreettisia rajoja tulevaisuutta varten, kun tilanne on nyt tämä. Rajat ovat tällä hetkellä selvillä - lapset katsovat vain omakuvattuja tallenteita ja kunnollisia piirrettyjä. Miksi siis taistelisin jo huomisen syntejä vastaan, kun tänään on omat taistelunsa?
Voin silti kuvitella vetäväni rajat samalla linjalla kuin nytkin. Jos näen television (jota meillä ei ole) vaarana nimenomaan sen seksistisen, pinnallisen, kaupallisen ja väkivaltaisen ohjelmatarjonnan, välttelen tällaista myös videopuolella. Siksi en televisiota laita, koska lasten (ja kenties omaakin) katselua on hankala kontrolloida. Videoita ei voi vahingossa katsoa, sillä niiden hankinta edellyttää aina tietoista valintaa. Esimerkiksi asialliset videot ja esim. luontodokumentit tulevat kyseeseen toisin kuin kevyet viihdeohjelmat. Videoiden hyöty suhteessa haittaan on mielestäni aivan erilainen kuin televisiossa.
Kuitenkin vastustan keinotekoisia rajoja, joiden perusteet eivät enää pohjaudu omantunnon vapauteen. Voisihan samalla tavalla kantaa huolta esim. radiosta: miten sitten, kun nuoret ajelevat autoillaan, soiko mankassa maailmallinen musiikki? Entäpä, jos luen lapselleni kirjoja, innostuvatko he vartuttuaan kovasti viihteellisestä ja seksistisestä kirjallisuudesta? Jos tilaan lapselleni Aku Ankan lapsena, haluavatko he lukea murrosiässä Cosmoa ja muita tyhjänpäiväisiä trendilehtiä?
Ei se auta, jos asetamme lastemme rajat liian tiukalle vain kaiken varalta: aina emme voi heitä olla paapomassa, vaan kasvettuaan heidän on tehtävä omat päätöksensä suhteessa uskomiseen ja siitä kumpuaviin elämäntapoihin. Ja mielestäni on tärkeä, että he nimenomaan huomaavat monien asioiden vaarallisuuden omantuntonsa kautta eivätkä välttele niitä sen vuoksi, että kotona on niin opetettu. Siis etteivät itse edes näe vaaran paikkaa videoissa vaan välttävät niiden katselua vain siksi, ettei äiti kotona luvannut katsoa. Jos ratkaisu ei ole henkilökohtainen ja oman uskonelämän tukemiseen perustuva, se ei kanna sellaisina hetkinä, kun kiusaus kokeilla on liian suuri.
Olet oikeassa, että rajat on vaikea vetää. Mutta niinhän ne on melkein asiassa kuin asiassa. Maailmassa kun elämme, törmäämme päivittäin ja hetkittäin uskolle vaarallisiin mutta lihalle kiehtoviin asioihin. Tällaisia tilanteita varten Jumala on anatanut jokaiselle omantunnon. Jos omatunto on terve, se kyllä neuvoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei silloin tarvitse olla luetteloimassa videoita, mitä niistä voi katsoa ja mitä ei.
Juuri sinunlaistesi takia se on kaapissa.En tiedä,onko tämä paikkakuntakohtaista,mutta meidän siionissamme melkein kaikissa lapsiperheissä on videot ja siis tv:kin.Lastenvideoita katsomme ja joskus harvoin asiaohjelmia.Emme edes joka viikko.Ja kyllä niitä telkkoja on puhujillakin,mä olen asiasta ihan varma.Samoin mielestäni kyseenalaisia videoitakin,olen nähnyt itse.Ei se ole mitään halua vetää syntiä luvalliseksi ottamalla esimerkkiä puhujista,"että kun puhujatkin".Joillain paikkakunnilla vaan ollaan niin pimennossa tästä menosta,että oikein hirvittää.Onpa kuitenkin nähty sekin,kuinka näiltä paikkakunnilta tulevat nuoret sitten opiskelupaikkakunnilla ryyppäävät jne.....
Minä en ymmärrä,mitä menetän sillä,jos katson joskus asiaohjelmia.
Ihmejuttu toi,että sulla ei oo telkkaa kulttuuriperinnön takia,miten se on uskon kanssa tekemisissä???
Minulla on vanha televisio lähinnä videon katselua varten. Ihminen ei todellakaan menetä mitään jos ei omista televisiota.
Katselen joskus televisiosta luontodokumenttejä ja asiaohjelmia.
TV-asiassa seuraavat asiat häiritsevät ehkä eniten:
1. TV:stä tehdään synti, vaikka kyseessä on vain suositus. Antakaa sen olla sellaisena ja luottakaa esimerkin voimaan. Jos joku hankkii, niin se on hänen asiansa. Ei kukaan pelastu yhteisön pakottamana, vaikka ulkoisesti saattaa toimiakin muiden lailla. Silloin on vain tyhjä astia, joka taipuu yhteisön normeihin säilyttääkeen suhteensa. Ei se ole uskoa tai samalla tavalla ajattelua, vaan halua pysyä yhteisössä. Täysin uusien ihmissuhteiden luominen on perin vaikeaa, joten painostuksella sulkea ulos on voimaa. Tässä syy TV:n kaapissa pitämiseen.
2. Ristiriita suhtautumisessa internettiin, joka on hyödyllisyydestään huolimatta monta dekadia kauheampi laite. En nyt puhu porno-, väkivalta- jne. sivustoista, vaan erilaisista keskustelu ja chattisivuista. Jos ette luota itseenne tai lapsiinne TV-ohjelmien valinnassa, niin miten voitte luottaa internetin suhteen. Kyllä nykymaailmassakin on täysin mahdollista elää ilman "nettiä". Jos internet olisi kielletty, niin kaikki ainakin kunnioittaisvat selkeää linjaa. Yhdysvalloissa Amisheilla on selkeä linja. Internet on vain työväline ja sitä käytetään vain työpaikalla. Lohdutuksena voin todeta, että TV-ongelma tulee poistumaan muutaman vuoden sisään internetin ja TV:n yhdistyessä.
3. TV:n lisäksi herättää ihmetystä monissa lestadiolaiskodeissa olevat väkivaltaiset ja visuaalisuudeltaan TV:n luokkaa olevat tietokonepelit, joilla pikkunassikat ja välillä jopa saarnaaja-isäkin surmaavat vastustajansa. Onko tällainen muka uskovaisten tapa rentoutua...?
PS 1. Tiesitkö muuten että radion yleistyessä sekin oli aluksi kielletty lestadiolaisten parissa...
PS 2. Luottamus ihmiseen ja kykyynsä kuunnella omaatuntoa ei olisi pahaksi, vai...?
Tiedän yhden perheen, joita ovat puhujat tulleet puhuttelemaan television vuoksi ja he sen jälkeen poistivat TV:n. Oulussa muistan joskus kuulleni seurapuheessa mainittavan Oulussa TV:n ja videoiden yleistyneen Oulussa paljon.
Monet uskovaiset pitävät TV:n piilossa, vaikka eivät itse koe sitä pahaksi. Syy siihen:Vl-yhteisöissähän TV:n omistaminen ei ole yksityisasia, vaan varmasti siitä tullaan nuhtelemaan, jos tiedetään. Se ei siis ole pelkästään suositus vaan käsky.
Tavallaan yksi uskovaisen kriteeri on, ettei omista TV:tä ja jotkut pitää itse laitetta syntinä. Niin näissäkin suhtautumistavoissa on alueellisia eroja. Luulenpa, ettei monet vl-perheet kerro edes tuttavilleen, että omistaa TV:n. Itse tiedän aika monilla meidän tuttavilla olevan videoita ja tietokoneella katsoo jotkut kuulemma DVD:tä.
Itse en näe siinä mitään pahaa sinänsä. Olenkohan sitten niin paatunut.Meilläkin kotona on TV, lupa maksettu, mutta piilossa. Eipä sieltä kuitenkaan tule katsottua lähinnä kuin dokumentteja ja uutisia, kyllä kieltämättä joskus jonkun elokuvan, mutta harvemmin. Muuten kuka nyt jaksais aikaansa haaskata johonki visailuihin.
Sanonpa vain, että tämmösistä asioista saattaa vielä tulla joku repeämä.
Hieno teksti. Täysin samaa mieltä. Aina elämä ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista. Veljeni on ongelmanuori, ei ole enää vl, vaan elää kuten muutkin tai oikeastaan paljon pahemmin kuin ihan tavalliset ihmiset,siis ei-vl:t. Hänelle ostettiin PS2, osittain sen takia että psykologi oli sanonut että "kotona pitää olla jotain tekemistä" (eikö sitä jo ollut: hänellä oli ollut PS1, tietokoneita on 2, musiikkia saa omassa huoneessa kuunnella kunhan ei häiritse muita, on crossimopo, tavallinen mopo jne.). Äiti osti pelikkarin toivoen että *** viihtyisi kotona paremmin.
Hän ei edes tiennyt, että sillä voi katsoa dvd-videoita. Poika tietysti tiesi. Mutta nyt meillä on muutama hyvä lasten elokuva sekä hänellä kavereilta lainattuja elokuvia.
Itsekin olen huomannut heikkouteni noiden videoiden suhteen, mutta minkäs teet. :(
Lapset eivät kuitenkaan saa katsoa usein elokuvia. Ehkä kerran viikossa.