Olen itse moottoriveneilijä ja huonosti perillä purjeveneistä. Olen ihmetellyt, miksi uusissa purjeveneissä on hyvin pystyt keulat joka ei kieltämättä minusta kauniilta näytä. Samoin väärinpäin kalteva perä on jo lähes vakio uusissa veneissä. Upeilta näyttävät minusta ruotsalaiset Malö-veneet joista on saatavissa classic-versiot, joissa tuo vanhanmallinen perä on jäljellä ja tuo mukanaan aika ison takakannen vielä.
Pystykeula
Ymmärtämätön
487624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Pitikö lähettää vitsit sivuille?
Pystykeula ja negatiivinen perä (tai peräjatke) ovat keinoja joilla lisätään vesilinjan pituutta, tämä taasen vaikuttaa suoraan runkonopeuteen (neliöjuuri LWL:sta). Samaa muotoiluahan on mm. Pelle Pettersonin moottoriveneissä, jostain syystä ne ovat minusta nättejä.
On tosin otettava huomioon, että vesilinjan pituus muuttuu veneen kallistuessa (kryssissä), jolloin veneen LWL ei suoraan esim kerro kryssivauhtia etenkään klassisten purjepaattien osalta.
Kiitos asiallisesta vastauksesta toisin kuin tuo aiempi bimbo. Tuli mieleeni, että onkohan tulevaisuudessa purjeveneissä ehkäpä negatiivinen keula kuten joissain vanhoissa sotalaivoissa, saattaa kyllä roiskia pahasti. Ymmärrettävä selitys, mutta se kauneus jota oli vanhoissa kuutosissa jne on kyllä noista "silitysraudoista poissa". Kilpaveneissä ulkonäkö on tietenkin sivuseikka. Paljonko muuten on takilan kustannukset keskikokoisessa purjeveneessä per vuosi. Olisi kiva verrata moottoriveneilyn ja purjeveneilyn kuluja, hienoja harrastuksia molemmat!
Oman yhdeksänmetrisen purteni takilaan, iältään 25 vuotta, en ole joutunut uusimaan kuin vanttiruuvit kerran (yhteensä vanha tonni) ja vuosittain sokkia. Huoltoon menee hiukan puhdistusainetta ja vahaa sekä vaseliinia. Maston nosto ja kaato ovat vain omaa työtä kerhon nosturilla. Säilytys yli talven veneen päällä ilmaista tai kerhon mastovajassa 20 euroa.
Siis seisova takila on hyvinkin halpahoitoista, liikkuvaan menee enemmän. Nostimet olen uusinut kahdesti, viimeksi noin 240 euroa koko setti. Muuta köysistöä kuluu kohtuullisesti. Jos saa köysiin menemään vuosittain 50 euroa, eiköhän se ole siinä.
Purjeet ovatkin sitten ihan omassa maailmassaan. Jos kilpailee, saa niihin menemään kaiken minkä irti saa.
Tavallinen matkapurjehtija uusinee purjeitaan kymmenen vuoden välein. Matkapurjekerta (isopurje fokka) omaan veneeseeni maksanee noin 3000 euroa.
Siinä suuruusluokkaa kustannusvertailua varten.
Purjehinta-arvio osuu, ostin uuden rullafokan vuosi sitten - hinta oli pyöreät 1000eur tuulimittarin vaihto ~500eur.
Kustannusvertailuna tarkasteltuna vahvasti otaksun että purjeveneily on huippukallista, euroa / kuljettu merimaili, verrattuna moottoriveneilyyn.
Arvot täytyy piileksiä jossain muualla.. etenemisen äänettömyys, kiireettömyyden tuntu (useimmilla purjehtijoilla useinmiten!), päämääränä ei ole varsinaisesti satamaan pääsy vaan vesillä olo ja purjehtimisesta sekä luonnosta nauttiminen (tosin poikkeuksiakin löytyy)..
Mahdollisuus lähteä vaikka maan ääriin......
Neljä kuukautta vielä!!
Olen kyllä täysin eri mieltä. Kun vene on maksettu niin vuosikulut on aika minimaaliset kun vertaa moottoriveneen polttoaineeseen ja moottorin muihin kuluihin. Samoja kustannuspaikkojahan kyllä löytyy.
Purjehdus on kallis harrastus, jos alla on kallis vene. Pääomakulut on suurin kustannuserä. Mitä vähemmin kaudessa seilaa, sen kalliimmaksi tulee merimaili. Myös purjeet yms. takilan varusteet ovat sellaisia, että myös ikä vaikuttaa niiden kuntoon, ei pelkästään käytön määrä.
Parin tuhannen mailin matka kesässä lie jo sellainen, että sen taittaminen vastaavan kokoisella moottoriveneellä olisi huomattavasti kalliimpaa. Lisäksi purjehtimalla tuo vie paljon enemmän aikaa, joten tuntia kohti tulee jo tosi halvaksi ;-)
Jos vertailukohtana on joku vastaavilla sisätiloilla varustettu liukuva matkavene, on purjehdus halpaa, moottorivene maksaa ainakin yhtä paljon. Esim. ~30-jalkaisella löpöä kuluu ~2 l/mpk eli 4000 l/2000 mpk eli 2000 € ja koneen joutuu vaihtamaan tuolla ajolla (tai muutenkin) melko varmsti alle 15 vuotiaana. Konehan tuollaiseen maksaa >>20 k€. Toisin sanoen kone löpöt ~4000 €/v.
Jos joku saa alle 40-jalkaiseen purjeveneeseen kulumaan noin paljon rikiin, purjeisiin ja koneeseen, voi kiittää itseään yrittelijäisyydestä. ~30-jalkaiseen purjeisiin menee max. 10 k€ (laadukkaat kilpapurjeet, monta keulapurjetta) ja suurin osa niistä kestää vähintään 5 vuotta kilpakäytössäkin ja jotkut paljon pidempäänkin. Matkakäytössä tuskin kukaan uusii purjeitaan alle 10 vuoden ikäisenä ja hyvin harvassa ~30 jalan matkaveneessä on yli 6 k€ purjesetti.
Jos taas vertailukohdaksi otetaan joku uppoumarunkoinen, jolla ajetaan alle runkonopeutta, päästään aivan eri lukuihin. Kone kestää pitkään, ei vie sen enempää kuin purjeveneen moottorikaan (max. 0,5 l/mpk) ja veneen ostohinta voi olla paljonkin halvempi.
Niin mikäpä ei maksaisi. Kahden kesän purjehdusmailit-lähes 6000- tekeepä sen millä tahansa niin maksaahan se. Tosin ns. tavalliselta purjehtijalta siihen menee varmaan 6-7 kesää! Polttoainetta on mennyt ehkä 300 litraa (Saimaan kanavaa ajettu n 50 tuntia), mutta vaikkapa janojuomiin varmaan suurempi summa. Paljon näkee, voitte nähdä ja kokea Tekin, vieraile www.sykarlo.com
Vertailukohtana on vastaavilla sisätiloilla (jopa suuremmilla kun perä on 3,10 leveä loppuun asti ja täysin käytökelpoinen !) 29 jalkainen liukuva matkavene. Polttoaineen kulutus on 25 % alhaisempi kuin Joakim arvioi, eli 1,5 l/mpk. Kyseessä on erittäin raskas ja syvä V-pohjainen vene. Kevyemmät veneet loivemmalla pohjalla kuluttavat vähemmän, NIMBUS 28 esim. 1,3 l/mpk.
Koneen vaihtaa mielellään 10 - 15 vuoden iällä ja siitä saa hyvän henkilöauton hinnan vaihdossa, eli nettokustannus on noin 60% uuden hinnasta.
Moottorin huoltokustannukset ovat jokseenkin samaa luokkaa kuin purjeveneen dieselissä, samat suotimet ja vehkeet vaihdettava.
Myönnän kernaasti että moottoriveneily mahtaa olla käyttökuluiltaan kalliimpaa, mutta haluan kuitenkin tehdä nuo korjaukset että ollaan hehtaarilla. 1000 - 1500 litran löpökustannus kaudessa ajomatkasta riippuen on jo merkittävä ero kauden kokonaiskuluissa! Ja konekustannukset eivät aivan yllä Joakimin arvioimalle tasolle.
Katsastusmies kertoo jotta: "Koneen vaihtaa mielellään 10 - 15 vuoden iällä ja siitä saa hyvän henkilöauton hinnan vaihdossa, eli nettokustannus on noin 60% uuden hinnasta."
Tuosta kun laskeskelee niin 10-15 vuoden välein menee puolitoista kertaa hyvän henkilöauton hinta koneen vaihtoon.
alle kolkytjalkaisen mutta "sporttisemman" puoleisen paatin takilaan on 5 vuoden aikana uponnut rahaa suurinpiirtein seuraavasti;
iso: 1500
spinnu: 1500
Genua 1: 1200
Genua 2: 800
st-fokka: 600
Käytännössä olen vaihtanut rahanpuutteen vuoksi yhden purjeen kesässä, maileja tulee parintuhannen vuosivauhtia.
Masto on tullut kerran myrskyssä alas, hintaa yksin sille tuli kaikenkaikkiaan nelisentuhatta euroa.
purjeet kestävät käytössäni keskimäärin noin 10.000 mailia (spinnut tosin "käyttökamaa" eli niiden elinikä huomattavasti lyhyempi). Noin 10.000 jälkeen niillä voi purjehtia, mutta venyneillä ja virttyneillä räteillä menee ainakin omalla veneelläni purjehduksesta fiilis, sekä riski purjeen repeämiseen esim. kesken lomapurjehduksen kasvaa liian suureksi.
Pelkästään purjeiden kulumisen hinnaksi arvelisin keskimäärin puolisen euroa mailia kohden, kevyellä tuulella tietysti vähemmän, kovalla tuulella vastaavasti huomattavasti enemmän.
Itselläni kului 2002 kaudella (viime kaudelta en ole vielä jaksanut tehdä yhteenvetoa) polttoöljyä 37 jalkaisessa purjeveneessä 471,84 l. Veneellä oltiin liikkeellä toukokuun alusta marraskuun alkuum (nostin "jäistä") ja aina tuonne syyskuun alkuun joka viikonloppu jonka jälkeen hieman harvemmin, lisäksi kesäloma 4,5 viikkoa. Polttoainetta kului moottorin lisäksi lämmittämiseen, arviolta lähes 1/3 osa tai hieman enemmäkin. Wallaksen käyttäjillä lämmittämiskustannus on huomattavasti suurempi.
Menee sitä löpöä purjeveneelläkin vähän.
kuulostaa aika suurelta määrältä tuo 471 litraa josta 1/3 lämmitykseen niin koneistukseen mennyt 314 litraa.
Jos kulutus vaikka 1,5 litraa tunnissa kuuden solmun nopeudella, tekee se 209 tuntia ja 1255 mailia koneella ?
Itselläni mennyt moottorointiin löpöä noin 50 litraa kausi
Olet täysin oikeassa VIKI. Voihan koneella ajaa pitempäänkin, mutta luotettavuuden nimissä sen mielellään vaihtaa 10 - 15 vuoden jälkeen. Itse moottoria en epäile, mutta senkin enemmän kaikkia apulaitteita ja letkuja. Ja kun jokainen rikkoutuminen loman aikana tarkoittaa rokulipäiviä niin houkutus on suuri hankkia ajoissa uusi kone. Turvallisuudesta puhumattakaan kun liikutaan merellä.
väärä nikki edelliseen kommenttiin :)
37 jalkaisessa veneessä taitaa olla VP 2030 luokkaa oleva kone.
Se syö matkanopeudella n. 4-5 l/h.
Väitätkö, että 29-jalkaisessa liukuvassa moottoriveneessä on yhtä paljon tilaa kuin vaikkapa Elan 31, Bavaria 32, Etap 30 jne.? Aika harvassa tuonkokoisessa moottoriveneessä on kunnollinen WC, kunnollinen pentteri, 2 ovella suljettavaa makuutilaa, ruokapöytä 6 hengelle ja täyspitkät makuupaikat 6:lle. Itse olen kyllä sitä mieltä, että vastaavan "kokoinen" liukuva moottorivene on pituudeltaan suurempi kuin purjevene ellei sitten moottorivene ole suurelta osin 2-kerroksinen.
Mille 29-jalkaiselle pätee: "vastaavilla sisätiloilla (jopa suuremmilla kun perä on 3,10 leveä loppuun asti ja täysin käytökelpoinen !) 29 jalkainen liukuva matkavene". Eikös noissa ole kone tai kaksi takana ja sisätilat loppuvat viimeistään ohjaamon alle ja silloinkin kyseessä on matala "pistopunkka". Ulkotilaa toki joissain moottoriveneissä on mukavasti, mutta vastaavasti purjeveneissä keula- ja sivukannet ovat paljon käyttökelpoisempia liikkeellä ollessa.
Ne veneet joita ajattelin, ovat varustettu selvästi yli 200 hv dieselillä, jolla ne kulkevat usein alle 30 s. Esimerkkeinä: Aquador 32 (25 s /300 hv), Utö 31 (25 s/260 hv), Nimbus 320 (26 s/230 hv) ja Sea-Ray 315 (34 s/285 hv).
Tuskin näillä veneillä päästään juurikaan alle 2 l/mpk. Esimerkiksi Yanmarin 240 hv dieselille ilmoitetaan huipputeholla kulutukseksi 53 l/h (3300 rpm) (http://www.yanmar.com/marine/pdfs2/4LHZP.pdf). Edellämainituista vain Sea-Ray ja Nimbus pääsisi tuolla koneella 25 s ja vain niillä kulutus olisi alle 2 l/mpk. 20 s vauhdissa kulutus olisi veneestä riippuen ehkä hieman alempi.
Ainakaan Vene 1-2/2003 ei löydy noita pienempiä veneitä, joita voisi verrata tiloiltaan (esim. 1 kk matka 4 h) noihin ~30-jalkaa purjeveneisiin, puhumattakaan vaikkapa 33-36-jalkaisista, joiden käyttökulut eivät kauheasti poikkea pienemmistä.
Tuollainen 200-300 hv dieselsisäperämoottori näyttää maksavan uutena aika tarkasti 30 k€ (+ asennus). Käytetyistä 90-luvun alkupuolen koneista näytetään Volvolla pyydettävän 6-11 k€. Tuskin Volvo niitä käytettyjä tappiolla vastaanottaa, joten hyvityshinta näyttäisi olevan paremminkin 20-30% uuden hinnasta ja nettokustannus nykyhinnoilla 20-25 k€ 10-15 vuodelle.
Nuo 18-20 hv koneet vievät tuon 4-5 l/h täydellä kaasulla. Jos välttämättä haluaa vetää isoja aaltoja perässään ja törsätä löpöä voi kulutus tosiaan olla noin paljon. Pienentämällä matkanopeutta 0,5-1 s kulutus tippuu tuonne ~2 l/h tasoon.
Miten onnistut tuhoamaan spinnuja? Yleensä spinnu on kisaveneenkin pitkäikäsin purje ja ainoa jota voi edes ajatella käyttävänsä yli kymmenvuotiaana. Spinnua voi myös korjata paljon pidempään kuin muita purjeita.
Omassa 5t painavassa 36-jalkaisessa on uudehko Sole Mini 34, siis 25kW nelipyttyinen Mitsun koneesta marinoitu dieselmoottori. Matkanopeudella 5,5-6 solmua kulutus pyörii 2,5 litran paikkeilla/tunti. Jos ajaa kahva edessä, pääsee n. 7 solmua, mutta sitä jyrinää ei kestä sissikään pidempää aikaa. Perä myös kaivautuu aika syvälle.
omalla vaatimattomalla kilpakokemuksella voin sanoa. jos ajaa hiemankin hammastapurren kilpaa, spinnut ovat käyttökamaa. tyypillisesti spinnu hajoaa tarttuessaan johonkin kiinne manööveerin epäonnistuessa. jos kilpaillessa ei ole yhtään spinnua rikkonut, niin silloin ei varmastikaan ole tosimielellä ajanut!
Monessa Suomen kärkitason avomeriveneissa on 5-15 vuotta vanha spinnu. Jollain tietysti on uudempi vene tai tarpeeksi rahaa/sponsoreita, jotta voivat uusia purjeita useammin (kuin on tarpeen) ja siten spinnut uusia.
Jos ajaa tosimielellä kilpaa , veneessä olevat spinnuja rikkovat paikat teipataan, osataan spinnumänööverit ja käytetään oikeaa spinnua oikeissa olosuhteissa. Spinnun tartuttaminen jonnekin ja varsinkaan sen rikkominen ei ole tosimielellä kilpailemistä, vaan koheltamista tai yliyrittämistä. Taitavalla miehistöllä spinnun hajoaminen on varsin harvinaista ja kokonaan halki menneen spinnunkin voi korjata kohtuullisin kustannuksin.
Itse en ole koskaan ollut veneessä spinnun hajotessa, vaikka muutaman kerran on spinnulla purjehdittu ~15 m/s tuulessa. Muita purjeita on kyllä revennyt, lähinnä vanhuuttaan.
Spinnu hajoaa, jos se lepattaa pahasti ja täyttyy paukahtaen tai tarttuu terävään. Kaikkia näitä tulisi välttää.
Isommissa veneissä (>40 jalkaa) purjeita mennee kisäkäytössä helpommin rikki, koska purjeet joutuvat suhteellisesti paljon kovemmalle veneen koon kasvaessa. Purjeen materiaalivahvuuksia ei voi käytännöllisesti kasvattaa kuormien suhteessa.
Vene on 37 jalkaa ja paino noin hieman yli 6 tn ihmiset ja lomakamat (kumivene perässä). Kone 25 hv Volvo, jolla vene kulkee 2400 rpm (maksimi kierrokset täydellä kaasulla n. 2800 rpm veto päällä) tyynessä 6,9 - 7 kn (GPS:n mukaan). Kulutus n. 0,5 l/NM eli 3,5 l/h, ei mielestäni kovin suuri. Mutta huomatkaa, että valitettavasti aurinkopanelista ja maasähköstä huolimatta konetta on jouduttu käyttämään myös akkujen lataamiseen (1300 rpm) koska harrastamme paljon luonnonsatamia ja tuona kesänä erityisesti pyörimme väylien ulkopuolella. Kaikenkaikkiaan jos koneella on PÖ:tä poltettu n. 300 l eli karkeasti ottaen 100 tuntia (akkuja ladattessa kulutus pienempi), tuosta 100:sta tunnista pois satamasta lähdöt ja satamiin tulot (viikonlopuista n. 20 kertaa (tulo ja lähtö) ja lomalla n. 30 tulo ja lähtökertaa 0,5 tuntia per saapuminen tai lähtö siis tunti koneen käyttöä per viikonloppu pelkästään manöövereihin samoin tunti per päivä lomalla. Loppujen lopuksi jos matkaa tekee paljon, ei tuon lopun koneajon tekeminen ole enää kovinkaan kova urakka.
Ja jos ihmettelette, että miten monöövereihin menee puoli tuntia, niin minulla on tapana satamaan tullessani kun olen vetänyt keulapurjeen rullalle laittaa kone käyntiin, tämän jälkeen laskea iso ja pakata se puomille, tuon jälkeen yleensä hissukseen ajelen kohti satamaa ja samalla laittelen fendarit ja köydet ja muutenkin venee satamakuyntoon. Tämä siksi, että tuolloin saa hyvää aikaa hieman ladata akkuja ja on muutenkin mukavampi rantautua kun vene on järjestyksessä. Sama toistuu lähtiessä. En juurikaan normaalisti valmistele vaikkapa ison nostoa satamassa, vaan yleensä lähden merelle ja ajelen koneella (normaalia matkavauhtia) ja samalla laitan veneen purjehdusvalmiiksi, saa akut ladattua jälleen eikä naapurien tarvitse haistella dieselin pakokaasuja. Toimii meidän tapauksessa. Ja lapsiperhe kun olemme, emme myöskään juuri siksakkaile lomalla, jos nousee yhdellä halssilla tai parilla vendalla, niin kryssitään, muuten ei.
Muuten noista kommenteista kyllä näki kuka on yhtään hajulla, kuka vain teoriassa.
Itse vaihdatin koneen tänä talvena ja tarjoukset pyysin kolmesta paikasta. Hyvitys vanhasta 15v ikäisestä täysin kunnossa olevasta koneesta n. 20 % uuden hinnasta.
Nimittäin tämä: Ja lapsiperhe kun olemme, emme myöskään juuri siksakkaile lomalla, jos nousee yhdellä halssilla tai parilla vendalla, niin kryssitään, muuten ei.
Siinä vaiheessa, kun oikein tiukasti kryssitään, huuto: "äiti, mulla on pissahätä", ei naurata kun äitiä tarvitaan kannella. Helpompi päristellä menemään koneella, vaikka se muuten kyllä syö miestä rotan lailla. No, ensi kaudelle on uusi radiaalileikattu 25-neliöinen kryssifokka. Jospa sitten...
On kryssitty, on väännetty henkistä kättä vaimon kanssa tuosta "eikö pantas jo koneelle" -kysymyksestä tuulen hiljentyessä samoin kuin tuulen kovetessa reivauksen tarpeellisuudesta. Silti on kryssitty vaikkei meillä mikään hyvä kryssipaatti silloin ollutkaan, eikä pläkä ole mielestäni täydellinen ennen kun ohjattavuus menee. Aina on ehditty perille - ennemmin tai myöhemmin. Purjehtiessa meillä (siis minulla) ei ole aikatauluja. No, joskus viikonloppukeikalta on päästävä pois ennen maanantaiaamun työaikaa, mutta jos tähtää neljän solmun vauhdilla sunnuntai-illaksi, niin tuo 12 h vara-aika on yleensä riittänyt.
Toisaalta jos joku tykkää kolkutella koneella vastatuuliosuudet tai alle neljän-viiden solmun vauhdin antavat purjetuulet niin mikäs siinä. Jokainen taaplaa tyylillään ja tuollainen "väärin purjehdittu" närkästely on typerää.
Siis itse sorrun ennemmin peltigenoaan kuin kryssimiseen (olosuhteista riippuen). Luovimiselle on oma aikansa, ja se aika ei välttämättä ole silloin kun lapset ovat vielä liian pieniä (6 ja 9) olemaan mukana esim. vendan teossa. 60m2 rättejä ja kahdet barduunat molemmin puolin vaatii myös jonkin verran hoivaamista. Ensi kaudella yhdistän barduunat, on se sen verran työlästä. Kuten sanoit, jokainen taaplaa tyylillään tarpeidensa ja tilanteen sanelemin ehdoin. Merelle lähtiessä kiire jää brygalle irvistelemään kun ei pääse mukaan.
käytössähän kaikki kuluu, spinnukangas on aika heppoista verrattuna vaikka ison tai fokan materiaaliin.
Kovassa tuulessa spinnun lepattaminen saattaa repiä purjeen muutamassa minuutissa, spinnun "kaatuminen" ja uudelleen täyttyminen on kovassa kelissä varsin kuluttavaa touhua, niitäkin "pamauksia" purje kestää vain rajallisen määrän. Lisäksi pienetkin reiät tahtovat kiusallisesti suurentua näissä pamauksissa.
Ja miksikö spinnu joskus kaatuu; se voi olla väistötoimenpiteen seurauksena, ohjausvirhe, pyörivä tuuli, allokko, gastin herpaantuminen tai vain kova puuska jolloin purjeesta on pakko päästää paineet pois suurempien vahinkojen tai broachin välttämiseksi.
Spinnua voi varmasti korjailla ikuisesti, vaihtaa/teippaa aina vain rikkimenneen paneelin mutta tosiasiahan on että spinnukin menettää muotoaan jolloin sen käyttöalue kapenee lähinnä vain täysmyötäisiin. Saaristoväylillä joudutaan välillä nostelemaan aika paljonkin, ja spinnulla jolla ei voi nostella ei saaristossa tee juuri mitään.
Spinnulla kuten muillakaan purjeilla ei ikä ole suurin tekijä käyttökelpoisuuden kannalta, vaan käytön määrä. Jos arvioin purjesetin kestävän käytössäni noin 10.000 mailia eli viitisen vuotta, spinnu ei kestä kuin noin kolmanneksen tästä.
Spinnu ei toki käyttämöttämänä miksikään mene ellei jätä märkänä homehtumaan.
Tarkoitatko, että spinnusi kestää ~3000 mailia vedossa oloa vai ~3000 mailia, joista spinnu tuskin on käytössä edes 1000 mailia. Kummatkin kuulostavat varsin pieneltä, ellei spinnusi sitten ole kevyntuulen spinnu, jota käytätät kovemmallakin kelillä.
Esimerkkinä eräs IMS-vene, joka pärjäsi hyvin -90 (kovan tuulen) ja -95 (yleis) spinnuilla 2002 (ei siis kovinkaan piloille venyneet), vaikka 1995-2002 oli kiertänyt kisoja ~1000 mailia/kausi. Lisäksi siirtymätaipaleet Gotland Runttiin ja lomapurjehdukset. Muut purjeet olivat vuosilta 1997-2000 ja niiden vaihto lähempänä kuin spinnujen.
kestää siis keskimäärin arviolta reilut kolmisentuhatta mailia purjehdusta, eli parikymmentä kertaa vaikka espoo-suursaarikisan mittaisen matkan kokonaan spinnulla ajeltuna. Se on aika paljon kun verrataan vaikka yksityyppiluokkien (H, Soling tms) spinnujen uusintatiheyteen.
Kysytäänpä toisin; Paljonko olisit valmis maksamaan uuteen verrattuna reilut kolme tonnia ajetusta spinnusta, jossa ompeleet sieltä täältä hieman repsottavat, kangas on kuin vessapaperia, paikkoja siellä täällä ja purje on niin venähtänyt että sillä voi ajaa vain myötäiseen?
En maksaisi mitään spinnusta, joka on kuin vessapaperia ja on venähtänyt. Yksi näkemäni vanha Solingin spinnu tosiaan oli sellainen, mutta ikää oli jo 30 vuotta.
H-veneen spinnun ostin käytettynä (oli ollut match-racing käytössä, kun sitä vielä H-veneillä ajettiin) ja kerran keskeltä poikkimenneenä ja korjattuna 1000 mk:lla. 3:n kesän purjehduksilla ei ole tarvinnut yhtään paikkaa laittaa ja hyvin sillä pääsee 90 asteen tosituuleen, joka tuli tosiaan todistettua yhdessä saaristokisassa, jossa mentiin yhtä merkinväliä edestakaisin spinnulla. Vastakäännös spinnulla toisessa päässä oli aika mielenkiintoinen manööveri. Varsin tyytyväinen olen ko. spinnukauppaan (uusi ~1000 €).
Tuon mainitsemaani IMS-veneen spinnut eivät todellakaan ollet repsottavia tms. vaan hyvässä kunnossa.
Soling-luokkaahan Suomessa ei enää käytännössä ole. Viimeisimmällä projektilla oli korkeat tavoiteet ja rahoitus, joten uusilla purjeilla he toki purjehtivat. Sitten kun harjoitellaan/kilpaillaan n. tuhat tuntia vuodessa ja hiotaan manööverejä, spinnujakin varmaan menee ~1/vuosi. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ne spinnut olisi vieläkin ihan hyviä kansallisella tasolla puhumattakaan matkapurjehduksesta.
Kaikissa tuntemissani yksityyppiluokissa fokkia ja genuaoita vaihdataan paljon useammin kuin isopurjeita, joita taas vaihdetaan useammin kuin spinnuja, joka on siis purjesetin pitkäkestoisin purje.
Käytettyjä purjeita löytää oikein hyviä etsimällä. Yleensä hinta putoaa 50% kun ne kantaa liikkeestä ulos. Jos joku sitten ne haluaa myydä vähän käytettynä, ostaja tekee usein loistokaupan.
Runkonopeus on suhteessa vesilinjan neliöjuureen, mutta se ei ole sama kuin vesilinjan neliöjuuri. Jos soutuveneen vesilinjan pituus olisi 4 metriä, runkonopeus olisi 2 solmua. Vesilinjaltaan 10-metrinen vene taas kulkisi runsasta kolmea solmua, jonka jälkeen se nousee plaaniin tai sukeltaa keula-aaltoonsa. Hyvällä soutopaatilla kuljetaan kuitenkin kovempaa ja vesilinjaltaan 10-metrinen purjevene - raskaskin - kulkee helpolla 7-8 solmua. Jos keskustelussa seikkailee ammattilaisia, niin oikaiskoon näkemyksiäni, mutta sormituntumani mukaan runkonopeus (solmuina) on lähellä tulosta, joka saadaan kertomalla vesilinjan pituus (metreinä) kahdella.
Koska vesilinjan pituuden lisäksi purjeveneen nopeuteen vaikuttaa ainakin veneen muoto, massa ja pohjan tasaisuus, äärimmilleen venytetystä vesilinjasta koituva etu ei liene kummoinentavalliselle lomapurjehtijalle. Lisäksi testeissä ja teoreettisessa keskustelussa harvoin puhutaan siitä, miten tuulen vaihtelut ja aallokko vaikuttavat nopeuteen. Yksinkertaiset teoriathan olettavat, vene kulkee aallottomissa oloissa ja se on jatkuvasti trimmattu parhaalla mahdollisella tavalla. Kun suvipurjehtija taittaa kipparin velipojalla terästetyllä perhemiehistöllä taivaltaan, meri on kurtussa silloin kun tuulee. Eikä joka puuskan aikana käydä kiristelemässä ja löysentelemässä säätöjä. Perheveneen metrillä venytetyn vesilinjan hyöty on siis helppo hukata. Vaikka onhan se totta, että huonosti käsitelty nopea vene lienee nopeampi kuin huonosti käsitelty hidas vene.
Erinäisiä viikonloppuja airistolla viettäneenä en kuitenkaan voi kuin ihmetellä purjehtijoita. Messuilla vaahdotaan purjehdussominaisuuksista, mutta jos tuuli käy vastaan niin ajetaan moottorilla. Ja sitten jos tuuli käy siitä toisesta suunnasta, jotka Airistolla ovat tavallisia, niin vedossa en vanunut rullagenoa. Sattuneesta syystä olen jättänyt sveakryssarella sirena 38:n ynnä muita edelleenkin kohtalaisesti kulkevan maineessa olevia kapineita. Ja miehistönä on ollut lähinnä nuoria.
Kaikesta päätellen pystykeula on siis myyntikikka. Se antaa veneestä nopean kuvan. Todellisuudessa matka taittuu sillä nopeudella, jolla moottori tai pelkkä iso tai genoa purtta vie. Niin, että uskoakseni perhepurjehtija saavuttaa edelleen purjein parhaan keskinopeuden lomareissullaan, kun valitsee linjakkaan purren, joka kulkee paitsi nopeasti, myös mukavasti kryssillä, ja jossa on sellainen purjehdusvarustus, että myötäisilläkin viitsii pitää kahta purjetta ylhäällä. Kuten nyt jotain niinkin yksinkertaista kuin harjanvarsi tms. spiiraksi sopivaa.
Runkonopeus solmuina on teoreettisesti 2,43*SQRT(LWL). Vaikka moni vene kulkeekin selvästikin yli runkonopeutensa kovissa avotuulissa, kryssillä jäädään tyypillisesti alle tuon.
Runkonopeuden merkitystä ei kannata liikaa korostaa. Nykyiset veneet ovat runkomuodoltaan kehittyneempiä kuin vanhemmat ja niihin kuuluu pystyhkö keula. Vesilinjan kasvaminen on vain yksi osa runkomuodon muutosta.
Modernit veneet ovat kyllä merkittävästi nopeampia kuin vanhemmat. Sirena 38 on hyvä esimerkki veneestä, jonka vesilinja (9,2 m) on varsin lyhyt pituuteen (11,6 m) nähden. Se on suorituskyvyltään huonompi kuin monet nykyiset 32-36 jalkaiset ja jotkut 29-31 jalkaisetkin ovat ainakin yhtä nopeita.
Ei tuon Sveakryssaren vesilinja paljoa Sirenasta poikkea. Sirenan vahvuudet ovat hiljaisissa ja/tai avotuulissa, joten reippaalla luovilla sen ohittaminen perinteisellä veneellä ei ole ihme.
Onneksi tärkein tekijä suorituskyvylle on purjehtijat itse. On aika turha vertailla suorituskykyä kahden matkapurjehtijan kesken, koska suurin ero on todennäköisesti purjehtijoissa tai reittivalinnoissa. Olenhan minäkin 22-jalkaisella "perheveneellä" ohittanut Finngulf 44:n ja vielä kisassa....
...........kaava: 2.43*SQR(LWL)=runkonopeus. Vene on teoriassa sitä nopeampi, mitä pidempi vesilinja, pienempi märkäpinta, keyvempi se on.
Miten mielestäsi tulisi huomioida vanhempin purjeveneiden, kuten Sirena 38, vesilinjapituuden kasvaminen veneen kallistuessa tai yleensäkin veneen kulkiessa kovempaa. Keulan ja perän ylityksistä ainakin aikaisemmat mittasäännöt "rankaisivat" juuri tämän veilinjapituuden kasvattamisen johdosta. Siten esim. Sirena 38:n vesilinja kasvaa kryssillä helposti ainakin metrin, ellei jopa enemmänkin.
Vastuksen tai nopeuden arvioiminen pelkän vesilinjan perusteella on varsin karkeaa. Jos haluaa tuollaisia miettiä, pitää olla enemmän tietoa runkomuodosta ja sopivat mallit, joihin syötetään koko runkomuoto tai ainakin useita sitä kuvaavia parametrejä.
Vaikka Sirenan vesilinja kasvaakin kallistuessa tai perän painuessa ei se pärjää alkuunkaan uudemmilleen.
ei mielestäsi edes kovassa kelissä pärjää? Vesilinjan pituudella ei siis olekkaan merkitystä? On se vaan ihmeellistä. Uusissa veneissä vesilinjan pituus on todella merkitsevää, mutta vanhemmissa sillä ei olekkaan merkitystä. Niin se vain on. No mitäpä merkitystä sillä on meille, jotka purjehdimme muutenkin kuin teoriassa.
En ole väittänyt, ettei vesilinjan pituudella olisi merkitystä. Sanoin, että pelkästään sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä.
Verrataanpa vaikkapa Sirenaa (http://www.shf.nu/certs/5570.PDF) Dehler 33:een (http://www.avomeripurjehtijat.fi/ims/mittakirjat2003/L-8926.txt)
ja havaitaan, että Dehler on 20 kts tuulessa nopeampi kaikilla tuulensuunnilla ja suurin ero on juuri luovilla. Hiljaisissa tuulissa Sirena pärjää jo paremmin, muttei ole nopeampi.
Dehlerillä on kutakuinkin sama vesilinja levossa kuin Sirenalla, jonka vesilinja on varmasti pidempi jossain oloissa. Jos vertailukohdaksi otetaan joku Sirenan pituinen vene on vertailu vielä huomattavasti tylympi.
Toinen syy pystykeulalle on sen parempi käyttäytyminen luovissa. Pystykeulainen vene kantaa aikaisemmin kuin vinokeulainen ja pystykeula ei jysähdä niin voimakkaasti vasta-aaltoon. Pystykeulaisen veneen vesilinjakulma on myös pienempi ja sen keula-aalto jää pienemmäksi kuin vinokeulaisella. Tämä parantaa veneen suorituskykyä luovilla.
Pystykeulat on tuttuja sotalaivoista (ainakin vanhoista) - pitää kulkea kovaa ja leikata aalto eli asiassa on vinha perä. Muistan nähneeni jonkin sotalaivan kuvan jossa keula oli käännetty "väärinpäin" oisko oikea sanonta sitten negatiiviseksi - vai posi..
Saas nähdä milloin tulee ensmäiset keulabulbilla varustetut kulkuvastusta pienentämään kuten kauppalaivoissa - jokin iso moottorijahti jo oli tällaisella hienoudella varustettu, en vaan taas muista mikä se oli..
Okei... tuskinpa tätä kukaan lukee kun tuota juttua on jo puolen kilometrin edestä tuossa edellä, mutta näin se on:
Veneen nopeusresurssit määräytyvät pääosin vesilinjan pituudella, rungon muodoilla ja uppoumalla suhteessa käytettyyn tehoon. Jos osaava suunnittelija saa niputettua nämä oikein, on vene helkutin nopea.
Vesilinjan pituudella on merkitystä siksi, että vene muodostaa ympärilleen aaltojärjestelmän kulkiessaan. Tämä aalto kulkee luonnollisesti sitä lujempaa, mitä pidempi aallonväli on. Ja kun aaltoväli on runkonopeudella vesilinjan päätypisteet, on vene aaltojärjestelmän suhteen sitä nopeampi mitä pidempi se on. Pysyittekö kärryillä?
Miten päästään sitten lähelle runkonopeutta tai sen yli? Tähän vaikuttaa käytettävissä oleva teho ja rungon muoto. Veneen tulisi pystyä läpäisemään oma keula-aaltonsa suhteellisen kevyesti. Suurinta osuutta näyttelee yleensä uppouma, joka tuppaa perheveneissä olemaan liian suuri. Runkomuodoilla pystyy avittamaan, mutta ei määrättömästi.
Pystykeulaisuudella tavoitellaan juuri vesilinjapituuden maksimoimista, jolla saadaan veneen luonnollinen nopeus (runkonopeus) suuremmaksi. Toinen tavoite on tietysti pienentää vesilinjan kohtauskulmaa, jolla saadaan pehmeyttä ja aallonläpäisykykyä parannettua. Mitä vähemmän tökkii, sitä paremmin kuljetaan.
Miksi veneen perä tehdään negatiiviseksi eli kun vesilinja on saatu tietyn pituiseksi, ja vene siis vie tietyn mittaisen laituripaikankin, niin mitä voitetaan sillä, että perä on "väärinpäin" kalteva? Eikö ulkonäön takia ja jo veneeseen kulkemisenkin vuoksi olisi järkevää olla vanhanajan perä jossa kansitilaakin on enemmän. Aivan hassuja ovat esim H-veneet joissa perämoottorinkin asennus aivan keinotekoinen kun perä kallistuu väärinpäin? Osa veneen pituudesta jää ikäänkuin käyttämättä.
Vaikka teoriasta voidaankin johtaa vesilinjan ja aallonpituuden välinen riippuvuus, josta saadaan runkonopeuden kaavakin, ei siinä ole koko totuus.
Aaltoja muodostava "vesilinja" ei ole välttämättä lainkaan sama kuin mitattavissa oleva vesilinja. Ajatelkaa vaikkapa veneen eteen lisättyä "pistintä". Sillähän saisi helposti vaikkapa metrin lisää vesilinjaa. Vaikuttaako se aaltoihin tai kulkuvastukseen? Ei merkittävästi.
Toinen esimerkki on matkakatamaraanit, jotka kulkevat helposti yli runkonopeutensa, vaikka painoa onkin. Syy on rungon kapeudessa, jonka ansiosta aallonmuodostusvastus ei ole yhtä merkittävä kuin yksirunkoisilla.
Jotta saadaan veneen aaltokuvio, pitää tuntea veneen runkomuoto ja kulkuasento. Vasta tästä saadaan tarkasti aallonpituus, jolla ei oikeastaan edes enää tee mitään, koska laskenta antaa myös aallonmuodostusvastuksen eli paineintegraalin märkäpinnan yli. Aaltokuvion voi laskea esim. paneelimenetellä.
kyllä ne katamaraanit (linda-lines tms.) kulkee yli runkonopeuden sen johdosta, että plaanaavat. eli aluksessa on tehoa sen verran, että alus nousee synnyttämänsä aallon "yli". onko kyse sitten rungon kapeudesta aallon läpäisykyky-mielssä vai märkäpinta-alan minimoiminen, siitä voidaankin väitellä seuraavaksi.
runkonopeus tarkoittaa nopeutta, jolloin alus kulkee samaa vauhtia synnyttämänsä aaltoparin kanssa. tässä pisteessä nopeuden kasvattamiseen tarvittava voima kasvaa eksponentaalisesti.
Sisäänpäin kalteva perä säästää materiaalia = painoa = kustannuksia, kun verrataan keskenään saman mittaisen vesilinjan omaavia veneitä. Näin varsinkin, kun sisutettava veneen pituus lyhenee. Monen mielestä voittona tulee lisäksi ulkonäkö, mutta siitähän ei kiistellä...
Tarkoitin purjeilla kulkevia katamaraaneja.
Tarpeeksi kapeasta ja syvästä rungosta ei tule aaltoa, jonka "yli" pitäisi kiivetä. Syntyvät aallot ovat pieniä ja runkonopeus ylittyy ilman dramatiikkaa. Tuollaiset Lindat eivät ole hyviä esimerkkejä sellaisesta, koska nehän tekevät järkyttävän isoja aaltoja ja nostavat keulaa.
Runkonopeus ei ole mikään mystinen piste, jonka jälkeen vastus kasvaa eksponentiaalisesti. Tuskin kukaan meistä löytäisi runkonopeutta vastuskäyrästä sen muodon perusteella. Vastus "nousee exponentiaalisesti" kokoajan.
Katsoppa täältä plaanaavan ja uppoumarunkoisen katamaraanin eroja: http://www.2hulls.com/archive/Gen Article/powerplaning.html
Tässä näyt vastuskäyriä kajakeille: http://www.oneoceankayaks.com/kayakpro/kayakgrid.htm#waveanch
Kiitosta, Joakim. Ensi kesänä, jos saan topcattini taasen kuntohon, katselen sopivan sauman tullen aallonmuodostusta uusin silmin - sikäli kun sen vehkeen kanssa ehtii tuijotella silloin kun mennään kovaa.
Ammoinen ammattikoulukaverini ennusti 80-luvun lopulla, että tulevaisuudessa purjeveneet muistuttavat kaksoiskiiloja: alta ja päältä litteää kapinetta, jossa keula on ylhäältä katsoen terävä. Sivulta katsottuna terävä on sitten perä. Eikä hän vallan väärässä ollut. Nykyinen purjevene ei äkkikatsomalla paljon kapene kun tarkastellaan leveimmästä kohdasta perään päin. Ja sivulta katsottunakin ollaan lähestymässä samaa ilmiötä. Kun perää tarpeeksi radikaalisti viistotaan, niin siinäpä se kaksoiskiila sitten on. Koko vene on keularankaansa seuraavaa peränjatketta.
Kauneusarvot ovat tietenkin asia sinänsä. Vanhan sanonnan mukaan kaunis vene purjehtii hyvin. Nykyiset kelluvat kesämökit, joissa on keppi katolla, näyttävät kuitenkin menevän kovaa, joten ilmeisesti kauneusnäkemysten on syytä muuttua, jos sanonta on tarkoitus pitää voimissaan. On kuitenkin syytä muistuttaa, että makuasioista sopii kiistellä. Ei kai ole edes järkevää käydä riitelemään asioista, joita pidämme faktoina! Yksi sellainen seikka, josta voisi näinä esteettisten arvojen vähättelyn aikana keskustella, on linjakkuuden kauneus. Olemme tottuneet pitämään kauniina esimerkiksiä vanhoja kuutosia. Laiturilta katsoen ne ovat kapeita jouhevan näköisiä. Mutta kun kuutosta ja nykyaikaista purtta katsotaan suoraan sivulta, on helppo huomata, että kutosen vatsa on pullollaan. Moderni vene on taas slimmattu ja litteä. Laiturilla käyskentelevä veneilijä harvemmin näkee naapuriveneen vatsan alle, johon linjakkuuden kauneus on nopeussyistä nykyään tapana piilottaa.