mun tarina

keijukainen kirjoitti:

Mä olin joskus ylipainoinenkin vähän. Mua haukuttiin pienenä läskiks ja se kolautti itsetuntoa pahasti. Jo ala-asteella laihdutin itseäni viitisen kiloa, jotta musta tuli normaalipainoinen. Se tapahtui kuudennella. Sitten koko kesäloman mua vaivasi se, että mun vatsa hölly ja reidet oli kauheen paksut, mua häiritsi se, et olin antanu periks viiden kilon jälkeen, enkä jatkanu. Halusin laihtuu nopeesti. Vuosi meni siihen, kun mä joka ilta vaan ahmin kaikki laihdutusjutut läpi ja suunnittelin erilaisii ruokavalioita ja liikuntaohjelmii ja kasiluokan jouluna mä sitten vasta alotin laihduttamisen. Eka mä söin aamupalaks hedelmän, koulussa salaattia ja kotona kaks ruisleipää enkä muuta ja tein vatsalihaksii yms. Mä laihduin parissa kuukaudessa kaheksan kiloo, sitten paino tuntu tyssäävän ja mä aina vaan vähensin syömistä koko ajan enemmän ja enemmän ja liikuin enemmän, koska joka kerta ku mä nousin vaa'alle, mun oli pakko nähä, että lukema oli laskenu hieman. Loppujen lopuks mä en jaksanu enää tehä vatsalihaksiikaan, söin vaan ruisleivän ilman voita päivässä ja join vettä, hiukset ohentu, oli koko ajan kylmä, mä pyörtyilin ja mulle tuli masennus ja aloin vihata itteeni vaan enemmän ja oli pakko laihduttaa ja mä vaan halusin olla kaunis ja laiha ja suosittu ja näyttää niille jotka oli mua selän takana joskus haukkunu. Mä oon viillellykki itteeni joskus tosi kauheina aikoina, vieläkin... Laihdutuksen alkuvaiheilla mun ystävät puhu ihastuneina mun laihtumisesta, mutta kun mun mitat oli 174/50 ne alko jo huolestuu. Äiti on iteki ollu aina laiha ni se tavallaan ihaili hoikkia ihmisiä ja oli myös iloinen kun sen tyttärestä tuli hyvin hoikka. Mä valehtelin aina mun syömisistä ni se ei aavistellu ennen sitä mitään, mutta sitten äiti patisti mut viimein vaa'alle väkisin ja kauhistu ku se näytti 47 kiloo. Mä oon nyt ysillä ja käyn vieläki terapiassa, koska en vieläkään pysty syömään ihan kunnolla, vaikka antaisin niin paljon jos vielä vaan voisin... Valokuvista mä en ees tunnista itteeni. Näytän niissä kauheen laihalta, vaikka aina ku mä katon peiliin tulee olo, että mä oon läski. Mä kirjotin tän siks, että laihduttaisitte terveellisesti. Tää on kidutusta, josta mä en varmaan ikinä pääse eroon. Parempi laihduttaa kunnolla ja olla sitten iloinen ihannepainossa, kun näännyttää ittensä tämmöseks rumaks ku mä ja kärsiä sisäisesti koko loppuelämä. Pilasin mun koulunkäynninki, koulu menee päin persettä. Toivon kaikille kohtalotovereille paljon parempaa onnea ku mulla on ollu!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä