sanat uskon perustana

ihan vain kommenttina tähän hatariin tietolähteisiin nojavaan kommenttiin:

1.uhrilehdot ovat nimensä mukaisesti yleensä olleet lehtoja, joissa on koettu lähempää yhteyttä maan kanssa(voimallisilla paikoilla esiintyvä maasäteily). niissä on yleensä ollut jokin kivi, yms, jota on voitu käyttää alttarina. eli missään tapauksessa ei suurta rakentamista vaativa.

2.kyllä, monet kirkoista on rakennettu vanhojen palvontapaikkojen päälle. mm. turun tuomiokirkko.

3.seita on luonnontilassa jostain syystä erottuva kivi. esim, toinen kivi nojaa toiseen. jokaisella suvulla on yleensä ollut omansa. ei rakentamista.

4.kysymyksessä aivainsanoina toimivat "suomessa", "esineitä" ja "temppeleitä". eli vertaa kohdissa 1 ja 3 mainittuja seuraaviin

egyptin faaraoiden ja inkojen aarteet, stone henge, parthenon, pyramidit, maltalla sijaitsevat temppelit, atsteekkien temppelit... näin muutamia mainitakseni

huomaa niiden ikä ja koko, niihin käytetty aika, työmäärä ja raaka-aineet.
toki noista esimerkeistä saa miettiä niiden silloista käyttötarkoitusta, kaikistahan ei olla yksimielisiä.

hatarat tietolähteet? pikemminkin hätäinen arvostelija, joka ei malttanut ajatella asiaa loppuun asti.

etkö jaksanut lukea pitemmälle, kun ei oo tuon kummempaa kommenttia?;)

terhen täysikuu kirjoitti:

ihan vain kommenttina tähän hatariin tietolähteisiin nojavaan kommenttiin:

1.uhrilehdot ovat nimensä mukaisesti yleensä olleet lehtoja, joissa on koettu lähempää yhteyttä maan kanssa(voimallisilla paikoilla esiintyvä maasäteily). niissä on yleensä ollut jokin kivi, yms, jota on voitu käyttää alttarina. eli missään tapauksessa ei suurta rakentamista vaativa.

2.kyllä, monet kirkoista on rakennettu vanhojen palvontapaikkojen päälle. mm. turun tuomiokirkko.

3.seita on luonnontilassa jostain syystä erottuva kivi. esim, toinen kivi nojaa toiseen. jokaisella suvulla on yleensä ollut omansa. ei rakentamista.

4.kysymyksessä aivainsanoina toimivat "suomessa", "esineitä" ja "temppeleitä". eli vertaa kohdissa 1 ja 3 mainittuja seuraaviin

egyptin faaraoiden ja inkojen aarteet, stone henge, parthenon, pyramidit, maltalla sijaitsevat temppelit, atsteekkien temppelit... näin muutamia mainitakseni

huomaa niiden ikä ja koko, niihin käytetty aika, työmäärä ja raaka-aineet.
toki noista esimerkeistä saa miettiä niiden silloista käyttötarkoitusta, kaikistahan ei olla yksimielisiä.

hatarat tietolähteet? pikemminkin hätäinen arvostelija, joka ei malttanut ajatella asiaa loppuun asti.

etkö jaksanut lukea pitemmälle, kun ei oo tuon kummempaa kommenttia?;)

Lue lisää

tarkoituksena ei todellakaan ollut provosoida/arvostella. hatarilla tietolähteillä tarkoitin joskus omaa muistelua asioista.

kommentti oli suppea silä olen enemmän hätäinen mietiskelijä, kuin hätäinen arvostelija, koko tekstin luin vaan olisi tällä(kin?) kertaa ollut parempi olla vain hiljaa?

heikkinen kirjoitti:

tarkoituksena ei todellakaan ollut provosoida/arvostella. hatarilla tietolähteillä tarkoitin joskus omaa muistelua asioista.

kommentti oli suppea silä olen enemmän hätäinen mietiskelijä, kuin hätäinen arvostelija, koko tekstin luin vaan olisi tällä(kin?) kertaa ollut parempi olla vain hiljaa?

Lue lisää

missään tapauksessa ei tule olla hiljaa, että äläpä ota liian tosissaan!=)

"noituus"(sanan monissa merkityksissä) on kyllä olennainen osa pakanauskontoja. mutta pitää ottaa huomioon, ettei kansa tehnyt mitään suunnattomia magian saralla(pääsiäisöiden karjaonni-juttujen ja muiden kaltaistensa lisäksi).
eli pääasiallisesti magia oli shamaanin/tietäjän/papin/vastaavan käsissä.

itse kuulun tähän "kansaan", eli en ole magian kanssa likemmin tekemisissä. en halua olla noita tai shamaani tai maagikko. en. kunnioitan heitä, joilla on kutsumus siihen, mutta minulle sitä ei ole suotu.

sen sijaan minulla on halu opettaa, mutta ei ehkä koskaan tarvittavia resursseja siihen.



ei kai kukaan voi uskoa tämän olevan mahdollista? tai halua tätä?

>>Pakanalle on luontaista olla revivalisti, siis haluta palauttaa menneet ajat takaisin, tavat ja uskomukset ja kieli. Kuitenkin, arkisen tapakulttuurin ohella luonnonuskontojen pääainesosa on *noituus*, jota ei niin vain palautetakaan matkimalla esi-isiemme tapoja. Oikea uskonto, myös luonnonuskonto, syntyy jokaisen ihmisen omasta lihasta tässä ja nyt, eikä historiassa ole mitään mitä voisi palauttaa. Kylmenneitä jumalia ei ikävä kyllä voi ottaa historian kirjoista niinkuin korvapuusteja pakastimesta ja lämmittää mikroaaltouunissa.>>

Tuota... Mihin perustat tuon edellisen väittämäsi vai onko kyseessä pelkkä mutu? Luontouskonnoissa jotka eivät ole kirjauskontoja ei ole samanlaisia opuksia opeteltaviksi kuin kristinuskossa tai vaikkapa näillä palstoilla jossain määrin tutuksi tulleessa "kirjasto-magiassa".

Löytääkseen jotain on ensiksi opeteltava tuntemaan tuo jokin. Tutkiminen ei ole konservointia. Yhtä lailla Raamatun, Kabbalan tai.. noh minkä vaan tutkimisesta voisi vetää johtopäätöksen että uskonnon harjoittaja tai maagikko on revivalisti.

Itse luen itseni pakanaksi vaikka minua nimenomaan kiinnostaa perinnenoituudessa ilmenevien metodien todellinen funktio ja näiden keinojen sovittaminen aikaan jota elämme.

Tiedät yhtä lailla että eivät muinaiset jumalat ole kylmenneet. Nimet joita heille on annettu eivät ehkä enää vastaa sitä maailmankuvaa jonka olemme omaksuneet, mutta itse Voimt ovat ikuisia, ainakin meidän mittapuumme mukaan.

Belacqua kirjoitti:

>>Pakanalle on luontaista olla revivalisti, siis haluta palauttaa menneet ajat takaisin, tavat ja uskomukset ja kieli. Kuitenkin, arkisen tapakulttuurin ohella luonnonuskontojen pääainesosa on *noituus*, jota ei niin vain palautetakaan matkimalla esi-isiemme tapoja. Oikea uskonto, myös luonnonuskonto, syntyy jokaisen ihmisen omasta lihasta tässä ja nyt, eikä historiassa ole mitään mitä voisi palauttaa. Kylmenneitä jumalia ei ikävä kyllä voi ottaa historian kirjoista niinkuin korvapuusteja pakastimesta ja lämmittää mikroaaltouunissa.>>

Tuota... Mihin perustat tuon edellisen väittämäsi vai onko kyseessä pelkkä mutu? Luontouskonnoissa jotka eivät ole kirjauskontoja ei ole samanlaisia opuksia opeteltaviksi kuin kristinuskossa tai vaikkapa näillä palstoilla jossain määrin tutuksi tulleessa "kirjasto-magiassa".

Löytääkseen jotain on ensiksi opeteltava tuntemaan tuo jokin. Tutkiminen ei ole konservointia. Yhtä lailla Raamatun, Kabbalan tai.. noh minkä vaan tutkimisesta voisi vetää johtopäätöksen että uskonnon harjoittaja tai maagikko on revivalisti.

Itse luen itseni pakanaksi vaikka minua nimenomaan kiinnostaa perinnenoituudessa ilmenevien metodien todellinen funktio ja näiden keinojen sovittaminen aikaan jota elämme.

Tiedät yhtä lailla että eivät muinaiset jumalat ole kylmenneet. Nimet joita heille on annettu eivät ehkä enää vastaa sitä maailmankuvaa jonka olemme omaksuneet, mutta itse Voimt ovat ikuisia, ainakin meidän mittapuumme mukaan.

Lue lisää

Mistä _sinä_ tiedät, että muinaiset jumalat eivät ole kylmenneet? Edes osa muinaisista jumalista? Tiedät siis kuitenkin, että muinaiset jumalat ovat olleet ja ovat yhä hengissä, todellisia?

Mistä tiedät, että "voimat" ovat ikuisia?" Ovatko voimat sama kuin 'jumalat' vai eri?

Mikä on meidän mittapuu, niin ja keiden meidän? Ihmisten vai noitien?


Odotamme tarkkoja, perusteltuja vastauksia...

Vatnajökül kirjoitti:

Mistä _sinä_ tiedät, että muinaiset jumalat eivät ole kylmenneet? Edes osa muinaisista jumalista? Tiedät siis kuitenkin, että muinaiset jumalat ovat olleet ja ovat yhä hengissä, todellisia?

Mistä tiedät, että "voimat" ovat ikuisia?" Ovatko voimat sama kuin 'jumalat' vai eri?

Mikä on meidän mittapuu, niin ja keiden meidän? Ihmisten vai noitien?


Odotamme tarkkoja, perusteltuja vastauksia...

Lue lisää

>>Mistä _sinä_ tiedät, että muinaiset jumalat eivät ole kylmenneet? Edes osa muinaisista jumalista? Tiedät siis kuitenkin, että muinaiset jumalat ovat olleet ja ovat yhä hengissä, todellisia?>>

Muinaiset jumalat ovat todellisia ja hengissä. Se on minun uskoni. Jos epäilisin en uskoisi siihen. Kuolevatko jumalat sitten mielestäsi kun niitten palvominen loppuu? Onko sinulla perusteltua päinvastaista tietoa? Kuulisin mielelläni.

>>Mistä tiedät, että "voimat" ovat ikuisia?" Ovatko voimat sama kuin 'jumalat' vai eri?>>

Jumaluus ilmenee voimissa.
Ikuisia? Riippuu miten käsittää kuoleman.

>>Mikä on meidän mittapuu, niin ja keiden meidän? Ihmisten vai noitien?>>

Ihmisten. Onko täällä noitiakin? Miten noidan mittapuu on erilainen kuin ihmisten? Mikä se sellainen noita on?

>>Odotamme tarkkoja, perusteltuja vastauksia...>>

Niin varmaan. Miksi, ja kenen kriteerien mukaan?

Belacqua kirjoitti:

>>Mistä _sinä_ tiedät, että muinaiset jumalat eivät ole kylmenneet? Edes osa muinaisista jumalista? Tiedät siis kuitenkin, että muinaiset jumalat ovat olleet ja ovat yhä hengissä, todellisia?>>

Muinaiset jumalat ovat todellisia ja hengissä. Se on minun uskoni. Jos epäilisin en uskoisi siihen. Kuolevatko jumalat sitten mielestäsi kun niitten palvominen loppuu? Onko sinulla perusteltua päinvastaista tietoa? Kuulisin mielelläni.

>>Mistä tiedät, että "voimat" ovat ikuisia?" Ovatko voimat sama kuin 'jumalat' vai eri?>>

Jumaluus ilmenee voimissa.
Ikuisia? Riippuu miten käsittää kuoleman.

>>Mikä on meidän mittapuu, niin ja keiden meidän? Ihmisten vai noitien?>>

Ihmisten. Onko täällä noitiakin? Miten noidan mittapuu on erilainen kuin ihmisten? Mikä se sellainen noita on?

>>Odotamme tarkkoja, perusteltuja vastauksia...>>

Niin varmaan. Miksi, ja kenen kriteerien mukaan?

Lue lisää

>>>Muinaiset jumalat ovat todellisia ja hengissä. Se on minun uskoni. Jos epäilisin en uskoisi siihen.>>>

Selevä pyy. Siis uskot, et tiedä.

>>>Kuolevatko jumalat sitten mielestäsi kun niitten palvominen loppuu? Onko sinulla perusteltua päinvastaista tietoa? Kuulisin mielelläni. >>>

On hyvin vaikeaa olla kuvittelemasta keskustelukumppanille joitain mielipiteitä, varsinkin silloin kun niitä ei esitetä, tiedän sen. En sanonut palvonnasta mitään, enkä väitä mitään suuntaan enkä toiseen, kun en tiedä.

Sitä halusin selvittää, mikä on tietosi jumalien kuolemattomuudesta, ovatko ne ikuisia, onko kuolemattomuus vain hirmu pitkä aika vai jotain muuta. Sekä 'jumalien' ja 'voimien' suhteesta.

>>>Jumaluus ilmenee voimissa.
Ikuisia? Riippuu miten käsittää kuoleman. >>>

Ja ilmeisesti vastausta ei ole tulossa, vaan tuollaista käsittämätöntä muminaa. No miten sitten käsität kuoleman?

Perusteltu vastaus tarkoittaa jotain enemmän, kuin vain että 'näin minä uskon'. Uskoa saa jokainen mitä huvittaa, se ei ole järin kiinnostavaa. Jos puhutaan 'tiedosta' silloin voi odottaa, että käsityksiään osaa jotenkin perustellakin, se on mielenkiintoista ja kysymisen arvoista.

Ilmeisesti sitä tietoa ei sitten kuitenkaan ollut, uskoa vain?

Vatnajökül kirjoitti:

>>>Muinaiset jumalat ovat todellisia ja hengissä. Se on minun uskoni. Jos epäilisin en uskoisi siihen.>>>

Selevä pyy. Siis uskot, et tiedä.

>>>Kuolevatko jumalat sitten mielestäsi kun niitten palvominen loppuu? Onko sinulla perusteltua päinvastaista tietoa? Kuulisin mielelläni. >>>

On hyvin vaikeaa olla kuvittelemasta keskustelukumppanille joitain mielipiteitä, varsinkin silloin kun niitä ei esitetä, tiedän sen. En sanonut palvonnasta mitään, enkä väitä mitään suuntaan enkä toiseen, kun en tiedä.

Sitä halusin selvittää, mikä on tietosi jumalien kuolemattomuudesta, ovatko ne ikuisia, onko kuolemattomuus vain hirmu pitkä aika vai jotain muuta. Sekä 'jumalien' ja 'voimien' suhteesta.

>>>Jumaluus ilmenee voimissa.
Ikuisia? Riippuu miten käsittää kuoleman. >>>

Ja ilmeisesti vastausta ei ole tulossa, vaan tuollaista käsittämätöntä muminaa. No miten sitten käsität kuoleman?

Perusteltu vastaus tarkoittaa jotain enemmän, kuin vain että 'näin minä uskon'. Uskoa saa jokainen mitä huvittaa, se ei ole järin kiinnostavaa. Jos puhutaan 'tiedosta' silloin voi odottaa, että käsityksiään osaa jotenkin perustellakin, se on mielenkiintoista ja kysymisen arvoista.

Ilmeisesti sitä tietoa ei sitten kuitenkaan ollut, uskoa vain?

Lue lisää

Ensimmäisessä kommentissani esitin olevani (alleviivaten) "hieman eri mieltä". Siis mielipide. Tiedosta väittelen sitten ihan eri ympäristössä ja eri välinein.

>>Selevä pyy. Siis uskot, et tiedä.>>

Niinpä. Vastasin mielipiteeseen mielipiteellä. Normaalia ihmisten välistä kommunikointia nähdäkseni.

>>En sanonut palvonnasta mitään, enkä väitä mitään suuntaan enkä toiseen, kun en tiedä.>>

Aivan. Ei koskaan kannata sanoa mistään asiasta mielipidettä ellei ole käytettävissä koko lähdeaineistoa ja täydellistä viiteluetteloa.

>>>...onko kuolemattomuus vain hirmu pitkä aika vai jotain muuta. Sekä 'jumalien' ja 'voimien' suhteesta.>>>

Minun käsitykseni on: kuolemattomuus on ikuista, mutta ensin pitäisi ymmärtää mitä kuolemisella tarkoitetaan. Kiertokulku jatkuu anyway. Jumalien ja voimien suhteesta annoin jo vastaukseni.

>>Uskoa saa jokainen mitä huvittaa, se ei ole järin kiinnostavaa. Jos puhutaan 'tiedosta' silloin voi odottaa, että käsityksiään osaa jotenkin perustellakin, se on mielenkiintoista ja kysymisen arvoista.>>

Niin. Se on sinun mielipiteesi.

Belacqua kirjoitti:

Ensimmäisessä kommentissani esitin olevani (alleviivaten) "hieman eri mieltä". Siis mielipide. Tiedosta väittelen sitten ihan eri ympäristössä ja eri välinein.

>>Selevä pyy. Siis uskot, et tiedä.>>

Niinpä. Vastasin mielipiteeseen mielipiteellä. Normaalia ihmisten välistä kommunikointia nähdäkseni.

>>En sanonut palvonnasta mitään, enkä väitä mitään suuntaan enkä toiseen, kun en tiedä.>>

Aivan. Ei koskaan kannata sanoa mistään asiasta mielipidettä ellei ole käytettävissä koko lähdeaineistoa ja täydellistä viiteluetteloa.

>>>...onko kuolemattomuus vain hirmu pitkä aika vai jotain muuta. Sekä 'jumalien' ja 'voimien' suhteesta.>>>

Minun käsitykseni on: kuolemattomuus on ikuista, mutta ensin pitäisi ymmärtää mitä kuolemisella tarkoitetaan. Kiertokulku jatkuu anyway. Jumalien ja voimien suhteesta annoin jo vastaukseni.

>>Uskoa saa jokainen mitä huvittaa, se ei ole järin kiinnostavaa. Jos puhutaan 'tiedosta' silloin voi odottaa, että käsityksiään osaa jotenkin perustellakin, se on mielenkiintoista ja kysymisen arvoista.>>

Niin. Se on sinun mielipiteesi.

Lue lisää

>>>Vastasin mielipiteeseen mielipiteellä. Normaalia ihmisten välistä kommunikointia nähdäkseni.>>>

Hienoa, tiedosta ja uskosta onkin nyt päästy mielipiteisiin. Mielipiteet ovat mielenkiintoisia, ne mahdollistavat LOOGISEN keskustelun paremmin kuin usko, joka on järkkymätön vakaumus.

Minullakin on mielipide. Mielipiteeni on, että Belacqua ei vielä oikein tiedä, mikä hänen mielipiteensä on. Perusteluni tälle mielipiteelle on, että vaikuttaa siltä, että tarkemmin mielipidettä tiedusteltaessa sen sijaan että tutkisi kysymystä tosissaan Belacqua näyttää ahdistuvan, on havaitsevinaan hyökkäyksen jotakin (mitä?) vastaan ja asettuu puolustuskannalle, ja paras puolustus on tietenkin hyökkäys.

Esim. tähän tapaan:

>>>Aivan. Ei koskaan kannata sanoa mistään asiasta mielipidettä ellei ole käytettävissä koko lähdeaineistoa ja täydellistä viiteluetteloa.>>>

Tällaistä yliampuvaa vastapuolen suuhun pistettyä argumenttia on tapana kutsua olkiukoksi, kuten varmaan tiedät. Olkiukot eivät juurikaan edistä järkevää keskustelua. Keskustelua voidaan toki käydä tarkkuuteen, selkeyteen ja ymmärrettävyyteen pyrkivän kielen avulla, ei siihen tieteen apparaattia tarvitse.

>>>Minun käsitykseni on: kuolemattomuus on ikuista, mutta ensin pitäisi ymmärtää mitä kuolemisella tarkoitetaan. Kiertokulku jatkuu anyway.>>>

Ja mitä ymmärrät että kuolemisella tarkoitetaan? Kuka tarkoittaa? Mitä itse tarkoitat kuolemisella nyt tässä keskusteluyhteydessä (muinaiset jumalat tai muu aihe, jos niin haluat)?

Mikä kiertokulussa jatkuu, onko jotain, joka ei jatku, jos on, niin mitä?

>>>Jumalien ja voimien suhteesta annoin jo vastaukseni. >>>

Tämän vastauksen: "jumaluus ilmenee voimissa". Minulle tämä ei valitettavasti merkitse mitään, toivoin ymmärrettävää vastausta. En voi tietää, mitä tarkoitat voimilla, jumaluudella ja ilmenemisellä? Miten ne liittyvät muinaisiin jumaliin? Vielä yksi lisäkysymys, toivottavasti se ei ole liian johdatteleva: liittyyko mahdollinen kollektiivin alitajunta asiaan jotenkin, ja jos liittyy, niin miten?

Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi ja siitä, mihin ne perustuvat, ehkäpä kiinnostuneempi kuin sinä itse! Asiat eivät tietenkään koskaan keskustele, vaan aina persoonat väitteidensä takana, mutta vaihteen vuoksi saattaisi olla mielenkiintoinen kokeilu yrittää kohdistaa huomio keskusteluosapuolten roolileikeistä keskustelunaiheeseen, jos mahdollista. Hmm?

Vatnajökül kirjoitti:

>>>Vastasin mielipiteeseen mielipiteellä. Normaalia ihmisten välistä kommunikointia nähdäkseni.>>>

Hienoa, tiedosta ja uskosta onkin nyt päästy mielipiteisiin. Mielipiteet ovat mielenkiintoisia, ne mahdollistavat LOOGISEN keskustelun paremmin kuin usko, joka on järkkymätön vakaumus.

Minullakin on mielipide. Mielipiteeni on, että Belacqua ei vielä oikein tiedä, mikä hänen mielipiteensä on. Perusteluni tälle mielipiteelle on, että vaikuttaa siltä, että tarkemmin mielipidettä tiedusteltaessa sen sijaan että tutkisi kysymystä tosissaan Belacqua näyttää ahdistuvan, on havaitsevinaan hyökkäyksen jotakin (mitä?) vastaan ja asettuu puolustuskannalle, ja paras puolustus on tietenkin hyökkäys.

Esim. tähän tapaan:

>>>Aivan. Ei koskaan kannata sanoa mistään asiasta mielipidettä ellei ole käytettävissä koko lähdeaineistoa ja täydellistä viiteluetteloa.>>>

Tällaistä yliampuvaa vastapuolen suuhun pistettyä argumenttia on tapana kutsua olkiukoksi, kuten varmaan tiedät. Olkiukot eivät juurikaan edistä järkevää keskustelua. Keskustelua voidaan toki käydä tarkkuuteen, selkeyteen ja ymmärrettävyyteen pyrkivän kielen avulla, ei siihen tieteen apparaattia tarvitse.

>>>Minun käsitykseni on: kuolemattomuus on ikuista, mutta ensin pitäisi ymmärtää mitä kuolemisella tarkoitetaan. Kiertokulku jatkuu anyway.>>>

Ja mitä ymmärrät että kuolemisella tarkoitetaan? Kuka tarkoittaa? Mitä itse tarkoitat kuolemisella nyt tässä keskusteluyhteydessä (muinaiset jumalat tai muu aihe, jos niin haluat)?

Mikä kiertokulussa jatkuu, onko jotain, joka ei jatku, jos on, niin mitä?

>>>Jumalien ja voimien suhteesta annoin jo vastaukseni. >>>

Tämän vastauksen: "jumaluus ilmenee voimissa". Minulle tämä ei valitettavasti merkitse mitään, toivoin ymmärrettävää vastausta. En voi tietää, mitä tarkoitat voimilla, jumaluudella ja ilmenemisellä? Miten ne liittyvät muinaisiin jumaliin? Vielä yksi lisäkysymys, toivottavasti se ei ole liian johdatteleva: liittyyko mahdollinen kollektiivin alitajunta asiaan jotenkin, ja jos liittyy, niin miten?

Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi ja siitä, mihin ne perustuvat, ehkäpä kiinnostuneempi kuin sinä itse! Asiat eivät tietenkään koskaan keskustele, vaan aina persoonat väitteidensä takana, mutta vaihteen vuoksi saattaisi olla mielenkiintoinen kokeilu yrittää kohdistaa huomio keskusteluosapuolten roolileikeistä keskustelunaiheeseen, jos mahdollista. Hmm?

Lue lisää

>>Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi ja siitä, mihin ne perustuvat, ehkäpä kiinnostuneempi kuin sinä itse!>>

Saattaa olla. Miksi? Mikä mielipiteissäni on niin mielenkiintoista paitsi että voisit yrittää kehittää niistä lisää kysymyksiä?

Katsos kun tällainen höpöttäminen on kauhean turhauttavaa, kun vastapuolella ei ole esittää aiheeseen liittyen mitään mielenkiintoista näkökulmaa. Tietysti kommentin esittäneen henkilön motiivien penkominen kulloinkin saattaa olla sekin tyydyttävää jos tykkää selaisella itsensä tyydyttää.

>>Asiat eivät tietenkään koskaan keskustele, vaan aina persoonat väitteidensä takana, mutta vaihteen vuoksi saattaisi olla mielenkiintoinen kokeilu yrittää kohdistaa huomio keskusteluosapuolten roolileikeistä keskustelunaiheeseen, jos mahdollista. Hmm?>>

Varsin kannatettava vaihtoehto. Mitä mieltä itse olet näistä kysymyksistä?

Vatnajökül kirjoitti:

>>>Vastasin mielipiteeseen mielipiteellä. Normaalia ihmisten välistä kommunikointia nähdäkseni.>>>

Hienoa, tiedosta ja uskosta onkin nyt päästy mielipiteisiin. Mielipiteet ovat mielenkiintoisia, ne mahdollistavat LOOGISEN keskustelun paremmin kuin usko, joka on järkkymätön vakaumus.

Minullakin on mielipide. Mielipiteeni on, että Belacqua ei vielä oikein tiedä, mikä hänen mielipiteensä on. Perusteluni tälle mielipiteelle on, että vaikuttaa siltä, että tarkemmin mielipidettä tiedusteltaessa sen sijaan että tutkisi kysymystä tosissaan Belacqua näyttää ahdistuvan, on havaitsevinaan hyökkäyksen jotakin (mitä?) vastaan ja asettuu puolustuskannalle, ja paras puolustus on tietenkin hyökkäys.

Esim. tähän tapaan:

>>>Aivan. Ei koskaan kannata sanoa mistään asiasta mielipidettä ellei ole käytettävissä koko lähdeaineistoa ja täydellistä viiteluetteloa.>>>

Tällaistä yliampuvaa vastapuolen suuhun pistettyä argumenttia on tapana kutsua olkiukoksi, kuten varmaan tiedät. Olkiukot eivät juurikaan edistä järkevää keskustelua. Keskustelua voidaan toki käydä tarkkuuteen, selkeyteen ja ymmärrettävyyteen pyrkivän kielen avulla, ei siihen tieteen apparaattia tarvitse.

>>>Minun käsitykseni on: kuolemattomuus on ikuista, mutta ensin pitäisi ymmärtää mitä kuolemisella tarkoitetaan. Kiertokulku jatkuu anyway.>>>

Ja mitä ymmärrät että kuolemisella tarkoitetaan? Kuka tarkoittaa? Mitä itse tarkoitat kuolemisella nyt tässä keskusteluyhteydessä (muinaiset jumalat tai muu aihe, jos niin haluat)?

Mikä kiertokulussa jatkuu, onko jotain, joka ei jatku, jos on, niin mitä?

>>>Jumalien ja voimien suhteesta annoin jo vastaukseni. >>>

Tämän vastauksen: "jumaluus ilmenee voimissa". Minulle tämä ei valitettavasti merkitse mitään, toivoin ymmärrettävää vastausta. En voi tietää, mitä tarkoitat voimilla, jumaluudella ja ilmenemisellä? Miten ne liittyvät muinaisiin jumaliin? Vielä yksi lisäkysymys, toivottavasti se ei ole liian johdatteleva: liittyyko mahdollinen kollektiivin alitajunta asiaan jotenkin, ja jos liittyy, niin miten?

Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi ja siitä, mihin ne perustuvat, ehkäpä kiinnostuneempi kuin sinä itse! Asiat eivät tietenkään koskaan keskustele, vaan aina persoonat väitteidensä takana, mutta vaihteen vuoksi saattaisi olla mielenkiintoinen kokeilu yrittää kohdistaa huomio keskusteluosapuolten roolileikeistä keskustelunaiheeseen, jos mahdollista. Hmm?

Lue lisää

Kollektiivinen alitajunta. Joo-o. Liittyy varmaan. Itse en ole Jungiin kovinkaan syvällisesti perehtynyt, mutta kollektiivinen alitajunta on sikäli mielenkiintoinen avaus, että oman tämänhetkisen työni, projektini, katson liittyvän jossain määrin kollektiivisen alitajunnan käsitteeseen ja siihen mitä se pitää sisällään.

Belacqua kirjoitti:

>>Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi ja siitä, mihin ne perustuvat, ehkäpä kiinnostuneempi kuin sinä itse!>>

Saattaa olla. Miksi? Mikä mielipiteissäni on niin mielenkiintoista paitsi että voisit yrittää kehittää niistä lisää kysymyksiä?

Katsos kun tällainen höpöttäminen on kauhean turhauttavaa, kun vastapuolella ei ole esittää aiheeseen liittyen mitään mielenkiintoista näkökulmaa. Tietysti kommentin esittäneen henkilön motiivien penkominen kulloinkin saattaa olla sekin tyydyttävää jos tykkää selaisella itsensä tyydyttää.

>>Asiat eivät tietenkään koskaan keskustele, vaan aina persoonat väitteidensä takana, mutta vaihteen vuoksi saattaisi olla mielenkiintoinen kokeilu yrittää kohdistaa huomio keskusteluosapuolten roolileikeistä keskustelunaiheeseen, jos mahdollista. Hmm?>>

Varsin kannatettava vaihtoehto. Mitä mieltä itse olet näistä kysymyksistä?

Lue lisää

>>>Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi ja siitä, mihin ne perustuvat, ehkäpä kiinnostuneempi kuin sinä itse!>>>

>Saattaa olla. Miksi? Mikä mielipiteissäni on niin mielenkiintoista paitsi että voisit yrittää kehittää niistä lisää kysymyksiä?>

Epäilet, että kyseessä on joku vedätysyritys? Mistäköhän moinen epäluuloisuus johtuu? Turhaahan muun vakuuttelu tietenkin on epäluuloisuutta potevalle, mutta entä sitten, vaikka olisikin vedätysyritys? Millaisen vahingon kärsisi... öö... siis kuka tai mikä kärsisi jos epäluuloisuudestaan hieman joustaisi?

Kieltämättä olen vähän kummissani siitä, että olet niin vähän kiinnostunut ottamaan selvää, mikä mielipiteesi oikeasti on. Toki selkeä, perusteltu kanta, olkoon vaikka rehellinen "en tiedä" tai "kallistuisin hieman sille kannalle", kuin "asia vaan nyt on näin koska must tuntuu siltä" tässä ihmisten suhteellisessa maailmassa, vai oletko eri mieltä?

>>>Asiat eivät tietenkään koskaan keskustele, vaan aina persoonat väitteidensä takana, mutta vaihteen vuoksi saattaisi olla mielenkiintoinen kokeilu yrittää kohdistaa huomio keskusteluosapuolten roolileikeistä keskustelunaiheeseen, jos mahdollista. Hmm?>>>

>Varsin kannatettava vaihtoehto. Mitä mieltä itse olet näistä kysymyksistä?>

Kiitos kysymästä. Vastaan oikein mielelläni ja kerron omat lähtökohtani tähän tutkimusmatkaan, kunhan ensin vastaat aiemmin esittämiini kysymyksiin.

Vatnajökül kirjoitti:

>>>Olen aidosti kiinnostunut mielipiteistäsi ja siitä, mihin ne perustuvat, ehkäpä kiinnostuneempi kuin sinä itse!>>>

>Saattaa olla. Miksi? Mikä mielipiteissäni on niin mielenkiintoista paitsi että voisit yrittää kehittää niistä lisää kysymyksiä?>

Epäilet, että kyseessä on joku vedätysyritys? Mistäköhän moinen epäluuloisuus johtuu? Turhaahan muun vakuuttelu tietenkin on epäluuloisuutta potevalle, mutta entä sitten, vaikka olisikin vedätysyritys? Millaisen vahingon kärsisi... öö... siis kuka tai mikä kärsisi jos epäluuloisuudestaan hieman joustaisi?

Kieltämättä olen vähän kummissani siitä, että olet niin vähän kiinnostunut ottamaan selvää, mikä mielipiteesi oikeasti on. Toki selkeä, perusteltu kanta, olkoon vaikka rehellinen "en tiedä" tai "kallistuisin hieman sille kannalle", kuin "asia vaan nyt on näin koska must tuntuu siltä" tässä ihmisten suhteellisessa maailmassa, vai oletko eri mieltä?

>>>Asiat eivät tietenkään koskaan keskustele, vaan aina persoonat väitteidensä takana, mutta vaihteen vuoksi saattaisi olla mielenkiintoinen kokeilu yrittää kohdistaa huomio keskusteluosapuolten roolileikeistä keskustelunaiheeseen, jos mahdollista. Hmm?>>>

>Varsin kannatettava vaihtoehto. Mitä mieltä itse olet näistä kysymyksistä?>

Kiitos kysymästä. Vastaan oikein mielelläni ja kerron omat lähtökohtani tähän tutkimusmatkaan, kunhan ensin vastaat aiemmin esittämiini kysymyksiin.

Lue lisää

Ja näkemiin. Ei kiinnosta jatkaa juttua tältä pohjalta:

>>Vastaan oikein mielelläni ja kerron omat lähtökohtani tähän tutkimusmatkaan, kunhan ensin vastaat aiemmin esittämiini kysymyksiin.>>

Voit jatkaa kollektiivisesta alitajunnasta, jos keskustelu kiinnostaa. Miksiköhän olen epäluuloinen? Mitäs luulisit?

Belacqua kirjoitti:

Ja näkemiin. Ei kiinnosta jatkaa juttua tältä pohjalta:

>>Vastaan oikein mielelläni ja kerron omat lähtökohtani tähän tutkimusmatkaan, kunhan ensin vastaat aiemmin esittämiini kysymyksiin.>>

Voit jatkaa kollektiivisesta alitajunnasta, jos keskustelu kiinnostaa. Miksiköhän olen epäluuloinen? Mitäs luulisit?

Lue lisää

"Miksiköhän olen epäluuloinen? Mitäs luulisit?"

Koska olet raukkamainen pelkurì?

Näkemiin ja hyvää jatkoa.

Vatnajökül kirjoitti:

"Miksiköhän olen epäluuloinen? Mitäs luulisit?"

Koska olet raukkamainen pelkurì?

Näkemiin ja hyvää jatkoa.

Kuka on pelkuri? Kysymys kuuluu: mitä uutta toit tähän(kään) keskusteluun? Et ainakaan yhtään uutta näkökulmaa.

En alistu luonnehäiriöisen pompoteltavaksi. Enää.

Belacqua kirjoitti:

Kuka on pelkuri? Kysymys kuuluu: mitä uutta toit tähän(kään) keskusteluun? Et ainakaan yhtään uutta näkökulmaa.

En alistu luonnehäiriöisen pompoteltavaksi. Enää.

Lue lisää

>>>Kuka on pelkuri?

Se, joka ei uskalla murtautua ennakkoluulojensa kahleista. Ego.

>>>Kysymys kuuluu: mitä uutta toit tähän(kään) keskusteluun? Et ainakaan yhtään uutta näkökulmaa.

Onko uutuus joku itseisarvo? Eikö uutuudenkaipuu ole yksi vakavimmista addiktioita meidän yhteiskunnassamme?

Ennakkoluuloja ei voi toiselta poistaa, se on itse tehtävä. Niitä voi kuitenkin kiinnittää huomiota ja tarjota tilaisuuden. Siis ei mitään uutta, samaa vanhaa.

>>>luonnehäiriöisen pompoteltavaksi

Kerro lisää. Mihin perustat diagnoosisi?

Belacqua kirjoitti:

>>Pakanalle on luontaista olla revivalisti, siis haluta palauttaa menneet ajat takaisin, tavat ja uskomukset ja kieli. Kuitenkin, arkisen tapakulttuurin ohella luonnonuskontojen pääainesosa on *noituus*, jota ei niin vain palautetakaan matkimalla esi-isiemme tapoja. Oikea uskonto, myös luonnonuskonto, syntyy jokaisen ihmisen omasta lihasta tässä ja nyt, eikä historiassa ole mitään mitä voisi palauttaa. Kylmenneitä jumalia ei ikävä kyllä voi ottaa historian kirjoista niinkuin korvapuusteja pakastimesta ja lämmittää mikroaaltouunissa.>>

Tuota... Mihin perustat tuon edellisen väittämäsi vai onko kyseessä pelkkä mutu? Luontouskonnoissa jotka eivät ole kirjauskontoja ei ole samanlaisia opuksia opeteltaviksi kuin kristinuskossa tai vaikkapa näillä palstoilla jossain määrin tutuksi tulleessa "kirjasto-magiassa".

Löytääkseen jotain on ensiksi opeteltava tuntemaan tuo jokin. Tutkiminen ei ole konservointia. Yhtä lailla Raamatun, Kabbalan tai.. noh minkä vaan tutkimisesta voisi vetää johtopäätöksen että uskonnon harjoittaja tai maagikko on revivalisti.

Itse luen itseni pakanaksi vaikka minua nimenomaan kiinnostaa perinnenoituudessa ilmenevien metodien todellinen funktio ja näiden keinojen sovittaminen aikaan jota elämme.

Tiedät yhtä lailla että eivät muinaiset jumalat ole kylmenneet. Nimet joita heille on annettu eivät ehkä enää vastaa sitä maailmankuvaa jonka olemme omaksuneet, mutta itse Voimt ovat ikuisia, ainakin meidän mittapuumme mukaan.

Lue lisää

Minulla on kuitenkin eriävä näkemys. Itse olen nimenomaan noita, en tavallinen kansalainen, joten kiinnitän luonnollisesti enemmän huomiota siihen tapaan jolla henkimaailmasta puhutaan ja miten se käsitetään.

Mielestäni muinaiset jumalat ovat todellakin kylmenneet ja kuin syväjäädytyksessä, eivätkä ole voimissaan, eivät ainakaan tässä maailmassa ja näille ihmisille, jotka istuskelevat vain tuoleilla kännyköitään napsutellen.

Tämä on vastalauseeni sille, että kaikki uskonnot nykyisin niputetaan yhteen ja niistä puhutaan kuin kaikessa olisi kysymys samasta ja aina samoista voimista, ja ettei millään mieltymyksillä tai näkemyseroilla ole merkitystä, ja että mikä tahansa nimi mille tahansa asialle on aivan yhtä sovelias.

Ilman aktiivisia kultteja jumalat ovat mielestäni ehkä kuten Jung kuvasi arkkityyppejä: kuivuneita jokien uomia (periaatteessa siis kuolleita), jotka sinänsä ovat melko ikuisia sellaisessa nukkuvassa tilassaan, mutta eivät ole todella *elossa* ilman virtaava vettä. Jung toisaalta halusi tieteellistää uskonnon, jonka vuoksi hänen näkemyksensä on jokseenkin *kuiva*.

On helppoa ajatella, että jumalat ovat elossa, koska aurinkokin nousee aamulla, mutta onko luonnonuskonnoissa todella kysymys luonnon palvomisesta jumaluutena tai jumaluuksien muodostamana kokonaisuutena, vaiko sittenkin jumaluuksien palvominen käyttäen luontoa vain jumalankuvana tai sen tapahtumia osoituksena jumalien mahdista, on mielestäni aiheellinen kysymys. Minun käsittääkseni jälkimmäinen näkemys on kaikkialla ollut ylivoimaisesti yleisempi.

Pahoittelen tätä jaarittelua, mutta kenties ymmärrät hiukan paremmin mitä tarkoitin alkuperäisellä viestilläni.

Sitten tästä revivalismiasiasta. Tarkoitin pakanalla kaikkia jotka eivät ole kristittyjä. Kristityn ei tarvitse olla revivalisti, koska hänen kulttinsa on hyvässä voimassa täällä suomessa. Hehän ovat hävittäneet muut perinteet täältä väkipakolla. Modernin kristinuskonnon harjoittamisen laadustakin tai autenttisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta voidaan kuitenkin puhua katkeamattomasta - joskin muuntuneesta - perinteestä. Kristityn ei tarvitse olla revivalisti harjoittaakseen kristinuskoa.

Sen sijaan monet luonnonuskonnot ovat jossain vaiheessa pitkäksi aikaa katkenneita perinteitä, joita käyttääkseen on pakko lähteä ainakin jonkinlaiseen revivalismiin. Tämä sinänsä ei minusta ole virhe, mikäli vanhoja tapoja ei yritetä palauttaa sellaisenaan, vaan soveltaa niiden periaatteita nykyaikaan. Ongelmaksi muodostuukin vain näiden periaatteiden perinpohjainen outous postmodernin suomalaisen silmissä, ja mahdollisuus käsittää jutut täysin väärin. Siksi helposti meininki menee ontoksi matkimiseksi. Jos niitä juttuja koetetaan käsittää modernista perspektiivistä käsin, voidaan joissain asioissa mennä aivan metsään.

Tämä pätee sitä enemmän mitä vanhemmasta perinteestä on kysymys. Luonnollisesti jotain suomalaista kansanperinnettä ja tonttumagiaa on ainakin toistaiseksi hieman helpompi herätellä eloon kuin vaikkapa tuhansia vuosia sitten kuolleita egyptiläisiä kultteja, joihin liittynyt maailmankuva on kaikilta osin täysin vieras meille.

:a:

Belacqua kirjoitti:

Kuka on pelkuri? Kysymys kuuluu: mitä uutta toit tähän(kään) keskusteluun? Et ainakaan yhtään uutta näkökulmaa.

En alistu luonnehäiriöisen pompoteltavaksi. Enää.

Lue lisää

Kuka ketä pompottelee?

Kuka ketä pompottelee?

Kuka ketä pompottelee?

Tämä on tärkein kysymys, kuka ketä pompottelee. Miten joku toinen voi sanoillaan meitä pompotella? Kuka silloin pomppii ja kuka pompottaa, kun 'minuus', eli ego, tuntee olonsa ahdistetuksi ja puolustautuu hyökkäämällä tai pötkimällä pakoon?

Eikö ole täysin selvää, että se juuri on meidän egomme, joka meitä pompottelee, ja pompottelu on mahdollista vain kun takerrumme omiin egoihimme ja antaudumme niiden pompoteltavaksi, ja vieläpä kohdistamme tästä seuraavat kielteiset tunteet toisten egoihin?

Olemmeko me itse nuo egomme, vaiko jotain muuta? Syvällä tietoisuudessa tiedämme, että egomme ei ole meidän keskipisteemme, vaan se on jotain rakentunutta. Ego ei siis 'ole tosiolevainen', joten sitä voi perustellusti kutsua harhaksi.

Ja tuo harha ohjaa reaktioitamme, lähes kaikkea toimintaamme, harha, jonka viisaat sanovat olevan mekanistinen puolustusreaktio joka puolustaa harhaa, puolustusreaktiota puolustusreaktion väistämätöntä päättymistä vastaan; harha, jonka alkuperä on tietoisuus siitä, että jokin tiedostaa, että se jokin tulee päättymään, harha, joka kapinoi sitä ainoaa ikuista totuutta vastaan, että se, jolla on alku, sillä on myös loppuu.

Kapinoi ja pelkää. Tuon harhan me annamme hallita itseämme ja mitä pahemmin harhan valta-asemaa uhataan, sitä suurempi on pelko, pelko josta kuolemanpelko on vain yksi puoli. Kontrollin menettämisen pelko, kimeästi kirkuva virtaan heittäytymisen pelko, rakkauden päättymisen ja rakkauden alkamisen pelko, itse rakkauden pelko. Pelko itse.

Miksi annamme egon pompotella itseämme? Harhan ja pelon mekanismit istuvat tiukassa, jo pelkkä egon suitsien höllentäminen vaatii vakavaa työskentelyä, kaikkien voimavarojen keskittämistä viisaudeksi ja rohkeudeksi. instant-valaistumista ei voi kukaan saavuttaa eikä toisen puolesta antaa tai luvata. Viisaatkin voidat erehtyä, vain me itse itseemme syvällisesti perehtymällä voimme todeta viisaiden sanat tosiksi tai harhaanjohtaviksi.

Omaa egoa tukeva mutulässytys selkääntaputuksineen ja selkäänpuukotuksineen on se tavallinen keskustelumuoto näissäkin ryhmissä, ja hauskaahan se on. Dialogi, vakavamielinen keskittyminen merkitykseen (logos) ja sen välittymiseen viestien kirjoittajien egojen ja niiden välisen kilpailun jasta on yksi mahdollinen metodi, jolla egojen niskaotetta voi kenties hieman höllentää ja jonka kokeilu tällaisessa keskusteluryhmässä on ainakin periaatteessa mahdollista. Vaikeaa kylläkin, q.e.d.

Pelkuri kirjoitti:

Kuka ketä pompottelee?

Kuka ketä pompottelee?

Kuka ketä pompottelee?

Tämä on tärkein kysymys, kuka ketä pompottelee. Miten joku toinen voi sanoillaan meitä pompotella? Kuka silloin pomppii ja kuka pompottaa, kun 'minuus', eli ego, tuntee olonsa ahdistetuksi ja puolustautuu hyökkäämällä tai pötkimällä pakoon?

Eikö ole täysin selvää, että se juuri on meidän egomme, joka meitä pompottelee, ja pompottelu on mahdollista vain kun takerrumme omiin egoihimme ja antaudumme niiden pompoteltavaksi, ja vieläpä kohdistamme tästä seuraavat kielteiset tunteet toisten egoihin?

Olemmeko me itse nuo egomme, vaiko jotain muuta? Syvällä tietoisuudessa tiedämme, että egomme ei ole meidän keskipisteemme, vaan se on jotain rakentunutta. Ego ei siis 'ole tosiolevainen', joten sitä voi perustellusti kutsua harhaksi.

Ja tuo harha ohjaa reaktioitamme, lähes kaikkea toimintaamme, harha, jonka viisaat sanovat olevan mekanistinen puolustusreaktio joka puolustaa harhaa, puolustusreaktiota puolustusreaktion väistämätöntä päättymistä vastaan; harha, jonka alkuperä on tietoisuus siitä, että jokin tiedostaa, että se jokin tulee päättymään, harha, joka kapinoi sitä ainoaa ikuista totuutta vastaan, että se, jolla on alku, sillä on myös loppuu.

Kapinoi ja pelkää. Tuon harhan me annamme hallita itseämme ja mitä pahemmin harhan valta-asemaa uhataan, sitä suurempi on pelko, pelko josta kuolemanpelko on vain yksi puoli. Kontrollin menettämisen pelko, kimeästi kirkuva virtaan heittäytymisen pelko, rakkauden päättymisen ja rakkauden alkamisen pelko, itse rakkauden pelko. Pelko itse.

Miksi annamme egon pompotella itseämme? Harhan ja pelon mekanismit istuvat tiukassa, jo pelkkä egon suitsien höllentäminen vaatii vakavaa työskentelyä, kaikkien voimavarojen keskittämistä viisaudeksi ja rohkeudeksi. instant-valaistumista ei voi kukaan saavuttaa eikä toisen puolesta antaa tai luvata. Viisaatkin voidat erehtyä, vain me itse itseemme syvällisesti perehtymällä voimme todeta viisaiden sanat tosiksi tai harhaanjohtaviksi.

Omaa egoa tukeva mutulässytys selkääntaputuksineen ja selkäänpuukotuksineen on se tavallinen keskustelumuoto näissäkin ryhmissä, ja hauskaahan se on. Dialogi, vakavamielinen keskittyminen merkitykseen (logos) ja sen välittymiseen viestien kirjoittajien egojen ja niiden välisen kilpailun jasta on yksi mahdollinen metodi, jolla egojen niskaotetta voi kenties hieman höllentää ja jonka kokeilu tällaisessa keskusteluryhmässä on ainakin periaatteessa mahdollista. Vaikeaa kylläkin, q.e.d.

Lue lisää

Voit sanoa tätä puolustus reaktioksi tai miksi hyvänsä, I don´t care! Voit vääntää sontaa ja korulauseita. Et kuitenkaan ottanut askeltakaan keskustellaksesi itse aiheesta.

Vittuun egot ja niillä runkkaaminen! Tosiasia on, että tämänkaltaiset palstat keräävät luonnehäiriöisiä kuin paskanhaju kärpäsiä. Sana on hallussa ja järki skarppina sullakin, mutta silti diagnoosiin ei kummempia tarvita kuin lukutaito ja hitunen ymmärrystä.

Tarkasteletko koskaan omia motiivejasi? Siis oikeasti.

Mutta OK sait lahjasi: sinut on nyt huomattu. Me kaikki kunnioitamme täällä sinua partaveitsenterävän älysi tähden, hallelujaa, ylistetty olkoon Suuri Runoilija!

Kerropa nyt kerralla kaikki mikä mieltäsi painaa niin päästään tästä paskanjauhamisesta? Oletko onnistunut elämään ilman egoa? Kerro meille muillekin miten sellainen tapahtuu ja mitä hyötyä siitä on reaalimaailman ja ylipäänsä ihmisen elämän kannalta?

Luuletsä vittu ihan tosissas että oot ainoo tunnehäiriöinen johon oon tässä elämässä törmännyt? Jauhat paskaa jostain egoista... Heh! Olisin odottanut sentään jotain vähän korkealentoisempaa. Aika epätoivoista.

Mä sanon nyt sulle: sä oot tosi fiksu ja filmaattinen ja me kaikki ihaillaan sua! OK?

Sä voit kirjoittaa seuraavan teoksesi vaikka Suurista Egoista kun sä oot niitten asiantuntija. Sitä ennen muista valita ketä Karmapaa seuraat sillä se on ihmisen elämässä se tärkein valinta...

Belacqua kirjoitti:

Voit sanoa tätä puolustus reaktioksi tai miksi hyvänsä, I don´t care! Voit vääntää sontaa ja korulauseita. Et kuitenkaan ottanut askeltakaan keskustellaksesi itse aiheesta.

Vittuun egot ja niillä runkkaaminen! Tosiasia on, että tämänkaltaiset palstat keräävät luonnehäiriöisiä kuin paskanhaju kärpäsiä. Sana on hallussa ja järki skarppina sullakin, mutta silti diagnoosiin ei kummempia tarvita kuin lukutaito ja hitunen ymmärrystä.

Tarkasteletko koskaan omia motiivejasi? Siis oikeasti.

Mutta OK sait lahjasi: sinut on nyt huomattu. Me kaikki kunnioitamme täällä sinua partaveitsenterävän älysi tähden, hallelujaa, ylistetty olkoon Suuri Runoilija!

Kerropa nyt kerralla kaikki mikä mieltäsi painaa niin päästään tästä paskanjauhamisesta? Oletko onnistunut elämään ilman egoa? Kerro meille muillekin miten sellainen tapahtuu ja mitä hyötyä siitä on reaalimaailman ja ylipäänsä ihmisen elämän kannalta?

Luuletsä vittu ihan tosissas että oot ainoo tunnehäiriöinen johon oon tässä elämässä törmännyt? Jauhat paskaa jostain egoista... Heh! Olisin odottanut sentään jotain vähän korkealentoisempaa. Aika epätoivoista.

Mä sanon nyt sulle: sä oot tosi fiksu ja filmaattinen ja me kaikki ihaillaan sua! OK?

Sä voit kirjoittaa seuraavan teoksesi vaikka Suurista Egoista kun sä oot niitten asiantuntija. Sitä ennen muista valita ketä Karmapaa seuraat sillä se on ihmisen elämässä se tärkein valinta...

Lue lisää

>>> Et kuitenkaan ottanut askeltakaan keskustellaksesi itse aiheesta. >>>

Tarjous on edelleen voimassa. Edellyttämällä ensin vastauksia esittämiini kysymyksiin - jotka eivät kovin kummoista itsetarkastelua vaadi - halusin varmistaa, että aidolle dialogille löytyy yhteistä perustaa. Voi olla, että tein virheen ja asetin ehdon liian jyrkkään sävyyn. Kuitenkin se, että haluat tulkita ehtoni niin kuin tulkitset, ja myöhempien viestiemme sävy taitavat osoittaa, ettei dialogille löydy perustaa, yhteistä tahtoa?


>>> Tarkasteletko koskaan omia motiivejasi? Siis oikeasti. >>>

Yritän ainakin.


>>>Oletko onnistunut elämään ilman egoa?>>>

En, enkä näe edes järkeväksi yrittää elää ilman egoa, tokkopa edes mahdollista. Onhan siitä egosta paljon hyötyäkin. Hyvä renki mutta huono isäntä. Eli pyrin siis vapautumaan egon ylivallasta. Ego olkoon niinkuin on, osa tätä kaikkea, ja räyhätköön raivoaan ja huutakoon huomiota ja ahdistukoon syyllisyydestä, pidän kiinni mahdollisuudesta, ettei sen pillin mukaan tarvitse aina tanssia.


>>> Kerro meille muillekin miten sellainen tapahtuu >>>

Jos tarkoitat ilman egoa elämistä, en todellakaan tiedä. Egon vallasta ja mekanistisista käyttäytymismalleista vapautumisesta sanon sitä samaa kuin muutkin: itsetutkiskelu, meditaation ym. metodien avulla.

>>> ja mitä hyötyä siitä on reaalimaailman ja ylipäänsä ihmisen elämän kannalta? >>>

Käytännön tasolla esim. hieman valinnanvaraa ja joustavuutta sen suhteen, miten reagoi vaikkapa siihen, kun joku yrittää tieten tahtoen satuttaa. Buddhahan puhuu kärsimyksestä vapautumisesta.


>>>Luuletsä vittu ihan tosissas että oot ainoo tunnehäiriöinen johon oon tässä elämässä törmännyt?>>>

Onko tuo diagnoosisi luonne/tunnehäiriöstä ihan vakavaksi tarkoitettu? Jos, niin kerrohan tarkemmin, siitä saattaa olla apua.



Olen yrittänyt vastata parhaani mukaan, sopiiko jos esitän vuorostani pari kysymystä?


Miksi tämä meidän kirjoittelumme sai sinut nyt menettämään malttisi noin täydellisesti? Ei tarvitse välttämättä vastata, mutta toivottavasti pystyt kysymään sitä itseltäsi.


Mitä haluat minulta? Jokunen aika sitten, "Itzlin pelin" aikana ja jälkeen, annoit ymmärtää, että olit halukas egosi irroitteluun, vai käsitinkö väärin? Olet tähän asti joissain viesteissäsi antanut ymmärtää jotain hyötyä (mitäköhän??) saaneesi näistä tämän tyylin "keskusteluista". Tuliko nyt raja vastaan, ja haluat oikeasti lopettaa tämän kokeilun?

Pelkuri kirjoitti:

>>> Et kuitenkaan ottanut askeltakaan keskustellaksesi itse aiheesta. >>>

Tarjous on edelleen voimassa. Edellyttämällä ensin vastauksia esittämiini kysymyksiin - jotka eivät kovin kummoista itsetarkastelua vaadi - halusin varmistaa, että aidolle dialogille löytyy yhteistä perustaa. Voi olla, että tein virheen ja asetin ehdon liian jyrkkään sävyyn. Kuitenkin se, että haluat tulkita ehtoni niin kuin tulkitset, ja myöhempien viestiemme sävy taitavat osoittaa, ettei dialogille löydy perustaa, yhteistä tahtoa?


>>> Tarkasteletko koskaan omia motiivejasi? Siis oikeasti. >>>

Yritän ainakin.


>>>Oletko onnistunut elämään ilman egoa?>>>

En, enkä näe edes järkeväksi yrittää elää ilman egoa, tokkopa edes mahdollista. Onhan siitä egosta paljon hyötyäkin. Hyvä renki mutta huono isäntä. Eli pyrin siis vapautumaan egon ylivallasta. Ego olkoon niinkuin on, osa tätä kaikkea, ja räyhätköön raivoaan ja huutakoon huomiota ja ahdistukoon syyllisyydestä, pidän kiinni mahdollisuudesta, ettei sen pillin mukaan tarvitse aina tanssia.


>>> Kerro meille muillekin miten sellainen tapahtuu >>>

Jos tarkoitat ilman egoa elämistä, en todellakaan tiedä. Egon vallasta ja mekanistisista käyttäytymismalleista vapautumisesta sanon sitä samaa kuin muutkin: itsetutkiskelu, meditaation ym. metodien avulla.

>>> ja mitä hyötyä siitä on reaalimaailman ja ylipäänsä ihmisen elämän kannalta? >>>

Käytännön tasolla esim. hieman valinnanvaraa ja joustavuutta sen suhteen, miten reagoi vaikkapa siihen, kun joku yrittää tieten tahtoen satuttaa. Buddhahan puhuu kärsimyksestä vapautumisesta.


>>>Luuletsä vittu ihan tosissas että oot ainoo tunnehäiriöinen johon oon tässä elämässä törmännyt?>>>

Onko tuo diagnoosisi luonne/tunnehäiriöstä ihan vakavaksi tarkoitettu? Jos, niin kerrohan tarkemmin, siitä saattaa olla apua.



Olen yrittänyt vastata parhaani mukaan, sopiiko jos esitän vuorostani pari kysymystä?


Miksi tämä meidän kirjoittelumme sai sinut nyt menettämään malttisi noin täydellisesti? Ei tarvitse välttämättä vastata, mutta toivottavasti pystyt kysymään sitä itseltäsi.


Mitä haluat minulta? Jokunen aika sitten, "Itzlin pelin" aikana ja jälkeen, annoit ymmärtää, että olit halukas egosi irroitteluun, vai käsitinkö väärin? Olet tähän asti joissain viesteissäsi antanut ymmärtää jotain hyötyä (mitäköhän??) saaneesi näistä tämän tyylin "keskusteluista". Tuliko nyt raja vastaan, ja haluat oikeasti lopettaa tämän kokeilun?

Lue lisää

En muista enää edes alkuperäistä kysymystäsi. Se liittyi jotenkin muinaisten jumalien olemassaoloon?

Tiedän asian kuten olen aina tiennyt: intuitioni kautta. Kaikki muu on seliseli ja höpöhöpö. Haluat vastaukseksi jotain paskanjauhantaa joka tyydyttäisi sinun ikuista logiikannälkääsi.

Sellaisia en sinulle pysty tarjoamaan. Tätä tarkoitin puhumalla itse kunkin kriteereistä. Sanot vastaustani mussutukseksi vain koska se ei ole muotoiltu sinun normiesi mukaisesti.

Tapani lähestyä aihetta kuin aihetta tapahtuu niillä metodeilla jotka ovat minulle parhaat. Tämä tapahtuu intuition kautta. Logiikka on vain yksi osa sitä, ja varsinkin minulle paljon merkittävämpi on tunteen kautta ymmärtäminen. Voit sanoa sitä vaikka harhaksi. Ei hirveästi kiinnosta.

Itse asiassa minua ei kiinnosta keskustella egoista. Ego-hego. Minun tavoitteeni ovat muualla kuin mitä oletat.

Tottakai ymmärrän egon luonteen. Luuletko todella etten tutkiskele itseäni ja itse asiassa jopa tunne itseäni suhteellisen hyvin? Suutun silloin kun suututtaa ja annan egon riehua ja olen sen jälkeen helvetin hyvällä tuulella.

Minusta onkin mielenkiintoista sinänsä kummalle meistä ego on suurempi ongelma: minulle joka tunnen egoni ja hyväksyn sen vai sinulle jolle siitä vaikuttaa tulleen päähänpintymä?

>>Onko tuo diagnoosisi luonne/tunnehäiriöstä ihan vakavaksi tarkoitettu? Jos, niin kerrohan tarkemmin, siitä saattaa olla apua.>>

On. En tosin tiedä mitä apua siitä olisi, luonnehäiriöinenhän ei koskaan tunnista omaa ongelmaansa vaan kieltää sen omalla logiikallaan joka tietenkin tukee luonnehäiriötä. Siinäpä selvittämistä.

Diagnoosini perustan niihin lukuisiin keskusteluihin joita olemme käyneet ja toisaalta keskusteluihin joita olen seurannut sinun ja Chandin välillä. Siis pelkästään niihin. En tiedä mitä lähiympäristössäsi tapahtuu, joten lopullisen diagnoosin tekeminen ei tietenkään ole mahdollista. Sanon kuitenkin sen, että olen kärsinyt luonnehäiriöisistä aina syöväksi asti ja olen oppinut jo varomaan, ja tunnistamaan tietyt oireet - sekä vastapuolessa että itsessäni. Jos pakenen, se on silkkaa itsesuojeluvaistoa.

>>Miksi tämä meidän kirjoittelumme sai sinut nyt menettämään malttisi noin täydellisesti?>>

Koska provosoit typerällä tavalla. En ole kiinnostunut keskustelemaan tyylillä jota viljelet.

>>Mitä haluat minulta? Jokunen aika sitten, "Itzlin pelin" aikana ja jälkeen, annoit ymmärtää, että olit halukas egosi irroitteluun, vai käsitinkö väärin?>>

"Itzlin peli" oli ja meni. Se ei vastannut tarkoitustaan, mutta sain siitä ideoita joita hyödynnän parasta aikaa.

>>Olet tähän asti joissain viesteissäsi antanut ymmärtää jotain hyötyä (mitäköhän??) saaneesi näistä tämän tyylin "keskusteluista".>>

Sekin oli ja meni jo. Hyödynnän monia asioita näistä keskusteluista. Tosin en puhu mistään henkisestä kasvusta tai noituuden harjoittamisesta vaan huomattavasti arkisemmasta asiasta: dialogista. Hyvästä dialogista "joka on kuin kaksintaistelu jossa sivallus annetaan joka kolmannessa repliikissä" kuten proosaopettajani aikoinaan totesi. Minua kiinnostaa dialogi - ei valaistuminen.

>>Tuliko nyt raja vastaan, ja haluat oikeasti lopettaa tämän kokeilun?>>

Minkä kokeilun? Ei ole mitään "kokeilua", se on sinun harhasi.

Agwé kirjoitti:

Minulla on kuitenkin eriävä näkemys. Itse olen nimenomaan noita, en tavallinen kansalainen, joten kiinnitän luonnollisesti enemmän huomiota siihen tapaan jolla henkimaailmasta puhutaan ja miten se käsitetään.

Mielestäni muinaiset jumalat ovat todellakin kylmenneet ja kuin syväjäädytyksessä, eivätkä ole voimissaan, eivät ainakaan tässä maailmassa ja näille ihmisille, jotka istuskelevat vain tuoleilla kännyköitään napsutellen.

Tämä on vastalauseeni sille, että kaikki uskonnot nykyisin niputetaan yhteen ja niistä puhutaan kuin kaikessa olisi kysymys samasta ja aina samoista voimista, ja ettei millään mieltymyksillä tai näkemyseroilla ole merkitystä, ja että mikä tahansa nimi mille tahansa asialle on aivan yhtä sovelias.

Ilman aktiivisia kultteja jumalat ovat mielestäni ehkä kuten Jung kuvasi arkkityyppejä: kuivuneita jokien uomia (periaatteessa siis kuolleita), jotka sinänsä ovat melko ikuisia sellaisessa nukkuvassa tilassaan, mutta eivät ole todella *elossa* ilman virtaava vettä. Jung toisaalta halusi tieteellistää uskonnon, jonka vuoksi hänen näkemyksensä on jokseenkin *kuiva*.

On helppoa ajatella, että jumalat ovat elossa, koska aurinkokin nousee aamulla, mutta onko luonnonuskonnoissa todella kysymys luonnon palvomisesta jumaluutena tai jumaluuksien muodostamana kokonaisuutena, vaiko sittenkin jumaluuksien palvominen käyttäen luontoa vain jumalankuvana tai sen tapahtumia osoituksena jumalien mahdista, on mielestäni aiheellinen kysymys. Minun käsittääkseni jälkimmäinen näkemys on kaikkialla ollut ylivoimaisesti yleisempi.

Pahoittelen tätä jaarittelua, mutta kenties ymmärrät hiukan paremmin mitä tarkoitin alkuperäisellä viestilläni.

Sitten tästä revivalismiasiasta. Tarkoitin pakanalla kaikkia jotka eivät ole kristittyjä. Kristityn ei tarvitse olla revivalisti, koska hänen kulttinsa on hyvässä voimassa täällä suomessa. Hehän ovat hävittäneet muut perinteet täältä väkipakolla. Modernin kristinuskonnon harjoittamisen laadustakin tai autenttisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta voidaan kuitenkin puhua katkeamattomasta - joskin muuntuneesta - perinteestä. Kristityn ei tarvitse olla revivalisti harjoittaakseen kristinuskoa.

Sen sijaan monet luonnonuskonnot ovat jossain vaiheessa pitkäksi aikaa katkenneita perinteitä, joita käyttääkseen on pakko lähteä ainakin jonkinlaiseen revivalismiin. Tämä sinänsä ei minusta ole virhe, mikäli vanhoja tapoja ei yritetä palauttaa sellaisenaan, vaan soveltaa niiden periaatteita nykyaikaan. Ongelmaksi muodostuukin vain näiden periaatteiden perinpohjainen outous postmodernin suomalaisen silmissä, ja mahdollisuus käsittää jutut täysin väärin. Siksi helposti meininki menee ontoksi matkimiseksi. Jos niitä juttuja koetetaan käsittää modernista perspektiivistä käsin, voidaan joissain asioissa mennä aivan metsään.

Tämä pätee sitä enemmän mitä vanhemmasta perinteestä on kysymys. Luonnollisesti jotain suomalaista kansanperinnettä ja tonttumagiaa on ainakin toistaiseksi hieman helpompi herätellä eloon kuin vaikkapa tuhansia vuosia sitten kuolleita egyptiläisiä kultteja, joihin liittynyt maailmankuva on kaikilta osin täysin vieras meille.

:a:

Lue lisää

Kiitos perinpohjaisesta selvityksestäsi, josta käy taas ilmi että lopulta ajattelemme asioista kuitenkin suhteellisen samalla tavalla.

Tuota revivalismia olen todellakin ollut huomaavinani JOISSAIN pakanallisissa uskonnoissa. Tiedän että olet itse ollut sangen kiinnostunut Egyptin muinaisista maagisista metodeista. Eikö niitten harjoittaminen vailla elävää kulttuuritaustaa ole revivalismia vai pyritkö löytämään niistä sen olennaisimman ja sovittamaan sen tämän päivän toimintaympäristöön?

Revivalismia ovat mielestäni sekä tonttumagia että kirjastomagia. Ensinnämainittu siksi ettei sillä ole mitään yhteyttä nykypäivään ehkä satukirjoja lukuunottamatta ja jälkimmäinen taas siksi että käännösvirheineen kaikkineen vailla mitään yhteyttä mihinkään laajempaan hengelliseen kontekstiin se jää roikkumaan tyhjän päälle kuin yksinäinen tennissukka pyykkinarulle.

Itse asiassa mitä pidempään olen näitä juttuja lueskellut sitä enemmän minua on alkanut etoa tämä muutaman kirjailijanimen ja okkultistin ympärillä pyöriskelevä ja itseään tyydyttävä kirjastomagia. Se on kuin UMO-jatsia: oikeaoppista ja akateemista mutta vailla sielua ja sisältöä.

Rödfinne kirjoitti:

Kiitos perinpohjaisesta selvityksestäsi, josta käy taas ilmi että lopulta ajattelemme asioista kuitenkin suhteellisen samalla tavalla.

Tuota revivalismia olen todellakin ollut huomaavinani JOISSAIN pakanallisissa uskonnoissa. Tiedän että olet itse ollut sangen kiinnostunut Egyptin muinaisista maagisista metodeista. Eikö niitten harjoittaminen vailla elävää kulttuuritaustaa ole revivalismia vai pyritkö löytämään niistä sen olennaisimman ja sovittamaan sen tämän päivän toimintaympäristöön?

Revivalismia ovat mielestäni sekä tonttumagia että kirjastomagia. Ensinnämainittu siksi ettei sillä ole mitään yhteyttä nykypäivään ehkä satukirjoja lukuunottamatta ja jälkimmäinen taas siksi että käännösvirheineen kaikkineen vailla mitään yhteyttä mihinkään laajempaan hengelliseen kontekstiin se jää roikkumaan tyhjän päälle kuin yksinäinen tennissukka pyykkinarulle.

Itse asiassa mitä pidempään olen näitä juttuja lueskellut sitä enemmän minua on alkanut etoa tämä muutaman kirjailijanimen ja okkultistin ympärillä pyöriskelevä ja itseään tyydyttävä kirjastomagia. Se on kuin UMO-jatsia: oikeaoppista ja akateemista mutta vailla sielua ja sisältöä.

Lue lisää

Tuonoinnniinjuu. Revivalismiin on tavallaan pakko lähteä jossain määrin, koska noituudessa on pitkälti kysymyksessä unohdettu perinne, jota harjoittaakseen on hiukan pakko ottaa selvää siitä mitä aikaisemmin on tehty ja mihin se on johtanut. Koko elinikä menisi siihen jos kaikki alan detaljit pitäisi itse keksiä omin avuin tyhjästä. Kuitenkin, erityistä huomiota täytyy mielestäni kiinnittää siihen, ettei alan perinteitä (joita on monia eri linjoja) aleta sotkemaan miten sattuu. Pahimmilta väärinymmärryksiltä kyllä välttyy kunhan vain ottaa asiakseen ottaa asioista kunnolla selvää, eikä vain omahyväisesti tyytyä höntsäilemään täysin hälläväliätyyliin. Lisäksi ulkopuoliset sensorit tässä asiassa ovat korvaamattomia. Kun on joku sanomasa "Tuo juttu on nyt kyllä ihan paskaa, etten sanoisi" niin ei mene ainakaan aivan täysin metsään.

Kuinka tarkalleen ottaen muinaisista myyteistä ja kulttuurihistoriasta voidaan ottaa selvää, olisi tämän viestin puitteissa liian pitkäpiimäistä selittää. Uskon kuitenkin, että paljon auttaa jo pelkkä tietoinen pyrkimys pysyä asiassa ja välttää väärinkäsityksiä, ja halu luopua tarpeesta tahallisesti vääntää magian perinteitä oman mielensä mukaisiksi silloin kun se itselle sopii ja olla vääntämättä silloin kun ne sattuvat miellyttävät. Täytyisi olla tietoinen pyrkimys haluta ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi.

Mielestäni siis kannattaa pitää oma harjoitustapa ja alan perinteet kahtena eri asiana, jotka kuitenkin ovat kytköksissä toisiinsa ja joidenka ristiriidat eivät ole niinkään periaatteellisia vaan enemmän käytännöllisiä.

Perinteiden sokea kunnioittaminen on typerää konservatismia, mutta niiden muuttaminen tarpeettomasti puolestaan on perusteetonta uudishenkisyyttä. Olisi helpointa olla joko tiukka konservatiivi (katolilainen, wicca tai mikä tahansa) tai postmodernistinen uudistaja jolle mikään ei ole pyhää. Kaikkein vaikeinta on magian harjoittaminen näiden optimaalisessa leikkauspisteessä, mutta mielestäni siihen pyrkiminen on kyllä vaivan arvoista.

:a:

Agwé kirjoitti:

Tuonoinnniinjuu. Revivalismiin on tavallaan pakko lähteä jossain määrin, koska noituudessa on pitkälti kysymyksessä unohdettu perinne, jota harjoittaakseen on hiukan pakko ottaa selvää siitä mitä aikaisemmin on tehty ja mihin se on johtanut. Koko elinikä menisi siihen jos kaikki alan detaljit pitäisi itse keksiä omin avuin tyhjästä. Kuitenkin, erityistä huomiota täytyy mielestäni kiinnittää siihen, ettei alan perinteitä (joita on monia eri linjoja) aleta sotkemaan miten sattuu. Pahimmilta väärinymmärryksiltä kyllä välttyy kunhan vain ottaa asiakseen ottaa asioista kunnolla selvää, eikä vain omahyväisesti tyytyä höntsäilemään täysin hälläväliätyyliin. Lisäksi ulkopuoliset sensorit tässä asiassa ovat korvaamattomia. Kun on joku sanomasa "Tuo juttu on nyt kyllä ihan paskaa, etten sanoisi" niin ei mene ainakaan aivan täysin metsään.

Kuinka tarkalleen ottaen muinaisista myyteistä ja kulttuurihistoriasta voidaan ottaa selvää, olisi tämän viestin puitteissa liian pitkäpiimäistä selittää. Uskon kuitenkin, että paljon auttaa jo pelkkä tietoinen pyrkimys pysyä asiassa ja välttää väärinkäsityksiä, ja halu luopua tarpeesta tahallisesti vääntää magian perinteitä oman mielensä mukaisiksi silloin kun se itselle sopii ja olla vääntämättä silloin kun ne sattuvat miellyttävät. Täytyisi olla tietoinen pyrkimys haluta ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi.

Mielestäni siis kannattaa pitää oma harjoitustapa ja alan perinteet kahtena eri asiana, jotka kuitenkin ovat kytköksissä toisiinsa ja joidenka ristiriidat eivät ole niinkään periaatteellisia vaan enemmän käytännöllisiä.

Perinteiden sokea kunnioittaminen on typerää konservatismia, mutta niiden muuttaminen tarpeettomasti puolestaan on perusteetonta uudishenkisyyttä. Olisi helpointa olla joko tiukka konservatiivi (katolilainen, wicca tai mikä tahansa) tai postmodernistinen uudistaja jolle mikään ei ole pyhää. Kaikkein vaikeinta on magian harjoittaminen näiden optimaalisessa leikkauspisteessä, mutta mielestäni siihen pyrkiminen on kyllä vaivan arvoista.

:a:

Lue lisää

Olen taas kylmä kala ja tunneryöpsähdykset ovat hallinnassa. En tiedä onko sinulla tällaisia kokemuksia? Itse asiassa päinvastoin kuin pyrittäessä mielen hallisevaan tyyneyteen, olenkin huomannut antoisammaksi pyrkiä piiskaamaan itseni pyhään vihaan, jolla rökitän kaikkia jotka vain tielleni sattuvat. Tähän nämä palstat tarjoavat oivallisen väylän, koska siten voin harjoittaa noituutta vahingoittamatta läheisiäni.

Nyt olen leperrellyt taas oikeamielisenä pehmosetänä "uskontojen uhreissa" ja hyvältä tuntuu.

Olen alkanut kyseenalaistaa tämän magian iänikuisen psykologisoimisen. Sen sijaan että meditoisin päivät läpeensä ja toimisin loogisesti suhtautuen vastoinkäymisiin viilipytyn tavoin, olen esivanhempieni metodeja tarkastellessani löytänyt nimenomaan tämän "pyhän vihan". Omien tunteiden manipuloiminen se on minun tämänhetken trendini.

Mielipiteitä?

Rödfinne kirjoitti:

Olen taas kylmä kala ja tunneryöpsähdykset ovat hallinnassa. En tiedä onko sinulla tällaisia kokemuksia? Itse asiassa päinvastoin kuin pyrittäessä mielen hallisevaan tyyneyteen, olenkin huomannut antoisammaksi pyrkiä piiskaamaan itseni pyhään vihaan, jolla rökitän kaikkia jotka vain tielleni sattuvat. Tähän nämä palstat tarjoavat oivallisen väylän, koska siten voin harjoittaa noituutta vahingoittamatta läheisiäni.

Nyt olen leperrellyt taas oikeamielisenä pehmosetänä "uskontojen uhreissa" ja hyvältä tuntuu.

Olen alkanut kyseenalaistaa tämän magian iänikuisen psykologisoimisen. Sen sijaan että meditoisin päivät läpeensä ja toimisin loogisesti suhtautuen vastoinkäymisiin viilipytyn tavoin, olen esivanhempieni metodeja tarkastellessani löytänyt nimenomaan tämän "pyhän vihan". Omien tunteiden manipuloiminen se on minun tämänhetken trendini.

Mielipiteitä?

Lue lisää

Aikansa kutakin.

Pyhä Viha olisi ollut minulle käsittämätön asia vielä joitakin vuosia sitten, mutta olen kasvanut ymmärtämään myös noituuden aggressiivista puolta viime vuosina, ja itseasiassa kokenut yhä tärkeämmäksi painottaa sitä entistäkin enemmän.

Suurelta osin kirjoitteluni täällä on varsinkin viime Joulusta lähtien (ja aivan aluksi silloin kun tulin tänne ensimmäisen kerran) palvellut ainoastaan yhtenä funktionaalisena osana tutkimusretkeäni maagisen aggression, regression ja transgression tutkimuskentille.

Viilipyttynoidat eivät mielestäni voi koskaan tulla kokonaisiksi. Toisaalta, pelkät raivopäät eivät myöskään voi. Tasapainoa on haettava molemmista ääripäistä (liike ja lepo) niin pitkältä kuin mihin vain yltää. Jos ei tunne kumpaakaan päätä, putoaa keskeltä alas ja päätyy sinne missä voimaton aggressio ja levoton rauhallisuus ovat ainoat mahdolliset mielentilat.

Haluaisin kovasti kuulla tarkemmin siitä, mikä esivanhempiesi perinteessä kertoo "pyhästä vihasta" ja miten olet tullut ymmärtämään sen aseman noituuden harjoittamisessa? Aihe kiinnostaa minua tavattomasti ja on taatusti laajempi tutkimuskenttä kuin tällä hetkellä edes pystyn aavistamaan.

:a:

Agwé kirjoitti:

Aikansa kutakin.

Pyhä Viha olisi ollut minulle käsittämätön asia vielä joitakin vuosia sitten, mutta olen kasvanut ymmärtämään myös noituuden aggressiivista puolta viime vuosina, ja itseasiassa kokenut yhä tärkeämmäksi painottaa sitä entistäkin enemmän.

Suurelta osin kirjoitteluni täällä on varsinkin viime Joulusta lähtien (ja aivan aluksi silloin kun tulin tänne ensimmäisen kerran) palvellut ainoastaan yhtenä funktionaalisena osana tutkimusretkeäni maagisen aggression, regression ja transgression tutkimuskentille.

Viilipyttynoidat eivät mielestäni voi koskaan tulla kokonaisiksi. Toisaalta, pelkät raivopäät eivät myöskään voi. Tasapainoa on haettava molemmista ääripäistä (liike ja lepo) niin pitkältä kuin mihin vain yltää. Jos ei tunne kumpaakaan päätä, putoaa keskeltä alas ja päätyy sinne missä voimaton aggressio ja levoton rauhallisuus ovat ainoat mahdolliset mielentilat.

Haluaisin kovasti kuulla tarkemmin siitä, mikä esivanhempiesi perinteessä kertoo "pyhästä vihasta" ja miten olet tullut ymmärtämään sen aseman noituuden harjoittamisessa? Aihe kiinnostaa minua tavattomasti ja on taatusti laajempi tutkimuskenttä kuin tällä hetkellä edes pystyn aavistamaan.

:a:

Lue lisää

>>Viilipyttynoidat eivät mielestäni voi koskaan tulla kokonaisiksi. Toisaalta, pelkät raivopäät eivät myöskään voi. Tasapainoa on haettava molemmista ääripäistä (liike ja lepo) niin pitkältä kuin mihin vain yltää.>>

Ei niinkään tasapainoa vaan kontrollia, hallittua "kontrolloimattomuutta". Pyrkimys on jonkinlaiseen hallittuun maanis-depressiivis-aggressiiviseen vakauteen, jossa tunteiden annetaan roihuta - niin haluttaessa.

Tällaisten harjoitusten kautta on mahdollista saavuttaa se todellinen "oman mielen hallinta". Ei todellakaan olmina, loogisena viilipyttynä vaan kyborgina joka tarvittaessa ruittaa lisää bensaa moottoriin. Siis muunnellut tajunnantilat "tunteiden kemiaa" säätelemällä.

Meillä on siihen mielestäni syntyjään sopivat geenit. Suomalaiset ovat olleet aina tunnetusti sodissa kunnostautuneita raivopäitä (varsinkin me pohjalaiset) ja toisaalta "tunneköyhiä, kylmiä ja epäsosiaalisia, epäkunnioittavia". Siis ainakin ennen. Metsäläisillä on ollut noituus hallussaan jo myötäsyntyisesti.

>>Jos ei tunne kumpaakaan päätä, putoaa keskeltä alas ja päätyy sinne missä voimaton aggressio ja levoton rauhallisuus ovat ainoat mahdolliset mielentilat.>>

"Voimaton aggressio ja levoton rauhallisuus" - jumalauta mikä kuvaus! Tismalleen niin. Se suomalainen katukuva. Mansku maanantaiaamuna kello kahdeksan! Ja oireena taukoamaton urputus ja pahantuulisuus.

>>Haluaisin kovasti kuulla tarkemmin siitä, mikä esivanhempiesi perinteessä kertoo "pyhästä vihasta" ja miten olet tullut ymmärtämään sen aseman noituuden harjoittamisessa?>>

Jossain määrin hakusessa vielä, koska dokumentoituja aktioita on niin kovin vähän. Ainakin se on jotain pohjalta "primitiivireaktio potenssiin sata". Olenhan kertonut jo aikaisemmin, miten Vanha-Jaakko hyökkäsi kirveen kimppuun ja puri sen terää, ja koipeensa lyöneen haavaa sitten silitteli kirveen terällä poistaen näin "raudan vihat". Esimerkkinä se on minusta hyvä.

"Pyhä Viha" oli jäänne shamanismista: osa draamaa, parannusnäytelmää. Tosin tunnekuohuja ei näytelty vaan ne elettiin oikeasti. Nykyään teatteripedagokiikan piiristä löytyy tätä tekniikkaa tukevia harjoituksia yllin kyllin. Jouko Turkka on tämän lajin kannattaja, mutta hänen pyrkimyksensä on kuitenkin alistaa metodit esittävän taiteen piiriin, toisin sanoen tulkita jotain ulkoa annettua. Sisäistää jonkun toisen aivoitukset.

"Voimasanat" eli kiroilu, Perkeleen kutsuminen avuksi, on aina toimiva metodi. Aggression nostaminen on helppoa: aloita taukoamattomalla kiroilulla "perkeleen-perkeleen-perkeleen-perkele" ja lyö nyrkillä kiviseinään niin että rystysiin sattuu. Tämä oli ainakin Jaakon perinteinen menetelmä Pyhän Vihan nostattamiseksi.

Kerron muista metodeista myöhemmin. Olin nuoruudessani SM-tason urheilija (yksilölaji) ja sitä kautta opin soveltamaan monia esi-isieni metodeja hyvällä menestyksellä. Esimerkiksi suoritukseeni tarvittavan flow-tilan aikaansaamiseen löytyi sopivat lääkkeet lähes kolmensadan vuoden takaa. Hyvin toimi.

Seuraa joskus keihäänheittäjiä ja sisäistä heidän tekemisensä. Noituutta voi oppia välillä aika yllättäviltä tahoilta. ;-D

Rödfinne kirjoitti:

>>Viilipyttynoidat eivät mielestäni voi koskaan tulla kokonaisiksi. Toisaalta, pelkät raivopäät eivät myöskään voi. Tasapainoa on haettava molemmista ääripäistä (liike ja lepo) niin pitkältä kuin mihin vain yltää.>>

Ei niinkään tasapainoa vaan kontrollia, hallittua "kontrolloimattomuutta". Pyrkimys on jonkinlaiseen hallittuun maanis-depressiivis-aggressiiviseen vakauteen, jossa tunteiden annetaan roihuta - niin haluttaessa.

Tällaisten harjoitusten kautta on mahdollista saavuttaa se todellinen "oman mielen hallinta". Ei todellakaan olmina, loogisena viilipyttynä vaan kyborgina joka tarvittaessa ruittaa lisää bensaa moottoriin. Siis muunnellut tajunnantilat "tunteiden kemiaa" säätelemällä.

Meillä on siihen mielestäni syntyjään sopivat geenit. Suomalaiset ovat olleet aina tunnetusti sodissa kunnostautuneita raivopäitä (varsinkin me pohjalaiset) ja toisaalta "tunneköyhiä, kylmiä ja epäsosiaalisia, epäkunnioittavia". Siis ainakin ennen. Metsäläisillä on ollut noituus hallussaan jo myötäsyntyisesti.

>>Jos ei tunne kumpaakaan päätä, putoaa keskeltä alas ja päätyy sinne missä voimaton aggressio ja levoton rauhallisuus ovat ainoat mahdolliset mielentilat.>>

"Voimaton aggressio ja levoton rauhallisuus" - jumalauta mikä kuvaus! Tismalleen niin. Se suomalainen katukuva. Mansku maanantaiaamuna kello kahdeksan! Ja oireena taukoamaton urputus ja pahantuulisuus.

>>Haluaisin kovasti kuulla tarkemmin siitä, mikä esivanhempiesi perinteessä kertoo "pyhästä vihasta" ja miten olet tullut ymmärtämään sen aseman noituuden harjoittamisessa?>>

Jossain määrin hakusessa vielä, koska dokumentoituja aktioita on niin kovin vähän. Ainakin se on jotain pohjalta "primitiivireaktio potenssiin sata". Olenhan kertonut jo aikaisemmin, miten Vanha-Jaakko hyökkäsi kirveen kimppuun ja puri sen terää, ja koipeensa lyöneen haavaa sitten silitteli kirveen terällä poistaen näin "raudan vihat". Esimerkkinä se on minusta hyvä.

"Pyhä Viha" oli jäänne shamanismista: osa draamaa, parannusnäytelmää. Tosin tunnekuohuja ei näytelty vaan ne elettiin oikeasti. Nykyään teatteripedagokiikan piiristä löytyy tätä tekniikkaa tukevia harjoituksia yllin kyllin. Jouko Turkka on tämän lajin kannattaja, mutta hänen pyrkimyksensä on kuitenkin alistaa metodit esittävän taiteen piiriin, toisin sanoen tulkita jotain ulkoa annettua. Sisäistää jonkun toisen aivoitukset.

"Voimasanat" eli kiroilu, Perkeleen kutsuminen avuksi, on aina toimiva metodi. Aggression nostaminen on helppoa: aloita taukoamattomalla kiroilulla "perkeleen-perkeleen-perkeleen-perkele" ja lyö nyrkillä kiviseinään niin että rystysiin sattuu. Tämä oli ainakin Jaakon perinteinen menetelmä Pyhän Vihan nostattamiseksi.

Kerron muista metodeista myöhemmin. Olin nuoruudessani SM-tason urheilija (yksilölaji) ja sitä kautta opin soveltamaan monia esi-isieni metodeja hyvällä menestyksellä. Esimerkiksi suoritukseeni tarvittavan flow-tilan aikaansaamiseen löytyi sopivat lääkkeet lähes kolmensadan vuoden takaa. Hyvin toimi.

Seuraa joskus keihäänheittäjiä ja sisäistä heidän tekemisensä. Noituutta voi oppia välillä aika yllättäviltä tahoilta. ;-D

Lue lisää

>>> Aggression nostaminen on helppoa: aloita taukoamattomalla kiroilulla "perkeleen-perkeleen-perkeleen-perkele" ja lyö nyrkillä kiviseinään niin että rystysiin sattuu. >>>

Kuulostaa kyllä niin toimivalta Perkeleen invokaatiolta kuin vain toivoa saattaa. 100% toimintaa, 0% okkultistista mongerrusta. Tätä täytyy kokeilla!

:a: