Olen seurannut tätä palstaa ajoittain ja tullut huomaamaan että te vanhoilliset uskovaiset olette saaneet melkoista rökitystä mutta myöskin suurta kiinnostusta uskoanne kohtaan.Itse olen suurella kunnioituksella suhtautunut lestadiolaisuuteen tarkkailemalla mitä hedelmää se synnyttää ja se hedelmä on hyvä.Suuressa laumassa on aina poikkeavaa elämää mutta valtaosaltaan vanhoillisuus on tuottanut siunausta koko yhteiskunnalle pitämällä Raamatun sanomaa elämän ohjeena.Älkää luopuko siitä hyvästä minkä olette saaneet Raamatun sanoma kestää kaikkina aikoina ja antaa siunauksen niille jotka sitä tottelevat.
Lohdutusta vanhoillisille
aava
432220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kui sää et meitä yhtää muista, esikoisia?
Selkeät Raamatun vastaiset harhaopit pitäisi kitkeä pois vanhoillislestadiolaisuudesta. Vai mitä mieltä olet vl-avaaja?
jos kerran hedelmä on hyvä.
harhaopit eivät anna koskaan hyvää hedelmää.
Vrt. lestadiolaisuuden hajaannukset, Suden uhrit -kirjan kertomukset yms.
perkeleen pelinappula. Et ole elävää uskoa koskaan oivaltanut ja synti puhuu sisälläsi. Kehoitan sinua menemään lähimmälle Rauhanyhdistykselle kuuntelemaan Jumalan sanaa, niin sinullekin se avautuu.
harhataloon menisin?
mitä nämä "hajaannukset" ovat olleet; samaan porukkaan mahtuu "suden uhritkin"
alkuräjähdyksessä oli riittävästi hajaannusta.
Minkälaisia ovat ns. harhaopit , en oikein tunne
em. lähdeteoksia.
vähän ohi.
???
elävän uskon liepeillä käy aina kuhina; irtaantuu sellaiset, jotka eivät kestä valkeudessa, kuluttavaisen tulen tykönä
...onhan tämä ilmiö Raamatussakin ennustettu
veeällät opettavat niitä omia harhaoppejaan, niin sehän on ihan päinvastoin eli jotka sieltä harhojen seasta lähtevät, niin he todennäköisesti menevät virtaavien vetten äärille syömään raamatullista totuuden leipää.
Eikö?
puhuit niin tietävää sävyyn niist harhaopeist ni annappa muutama vedenpitävä esimerkki nii vois sitte kattoo onko niis mittää harhaoppii.....
...kerran koulussa sellaisen dokumentin vanhoillislestadiolaisista, jonka nimi oli "Ainoa oikea usko". Siinä myös joku pappi tämän lauseen toisti. Suunnattomasti hämmästelen tätä lausetta.
Ensinnäkin siitä syystä, että jos lestadiolaiset pitävät itseään kuuluvana "ainoaan oikeaan uskoon", miksi he eivät eroa luterilaisesta kirkosta.
Toiseksi, Jeesus asetti ehtoollisen yhteyden ateriaksi. Tälle aterialle kaikki saavat tulla. Jos tämä dokumentti antoi yhtään oikeaa kuvaa vanhoillislestadiolaisista, niin millä tavoin te ja vain te uskotte oikein?
(Se dokumentti herätti minussa suuria tunteita, enimmäkseen pahaa oloa. Pyydän anteeksi, jos kirjoituksestani tuli syyttävä.)
Avioero ja siitä opetus on teologistien tuomaa harhaa, Raskaimmat jätätte laista pois armon ja lain..
No rakkauttahan siihen solvataan tuon lain puuttumisenkin edestä , niin ettei siitä sitä puutu, mutta laki siitä kyllä puuttuu.
On juuri elävä usko, eikä Jeesuskaan eronnut synagookasta, vaan kunnioitti Ylipappia.
Todellisuus on se ettei ole muuta uskoa maan päällä, vain tämä.
Tosin siihen on tullut kylkiäisiä, ja ihmettelen ettet niistä mitään mainitse.
Etpä tietysti kun ne ovat teidän hyväksi. kyllähän olisitte hyvää saaneet muutenkin, muttette tahtoneet, vaan se piti hankkia vääryyttä tekemällä.
... Voisiko saman saada selkokielellä?
He ovat aivan liian ylpeitä hengellisesti ottaakseen lohdutusta keneltäkään ulkopuoliselta vastaan.
Sinä et joko tunne sen porukan filosofiaa, tai kuten arvata saattaa, olet itse juuri heidän osavelejnsä ja Jumalan lasten tuomariksi asettuva.
Vaikka mitäpä väliä sillä sinänsä on, eihän
tuomiovaltaa kenellekään ihmiselle ole annettu.
Mutta kyllä heidän oppinsa on hirveä oppi.
No kuhan ovat itse tyytyväisiä. Mutta kyllä heidän helvettiin sysäämänsä ihmiset ovat hyvin säälittäviä ihmisiä. Nimittäin ne, jotka heidän tuomioihinsa uskovat.
...tulet käymään ja saamaan lohdutusta rauhanyhdistykseltä seuroista?
Olet sydämmellisesti tervetullut.
Saanen vastata tähän kohtaan? Meillä jäi tuolla kauempana keskustelu kesken, mutta aiheeltaan se sivuaa tätäkin ketjua.
Sait avauksessa lohdutusta. Minä en tuollaista lohtua Sinulle tarjoa.
Sinun lohdutuksesi näyttää meille muille yleensä olevan sitä, että "tule seuroihin ja usko siellä saarnattu evankeliumi, koska olet uskonut sen väärien ihmisten julistamana". Näin luen Sinun tekstisi eli lisään mielessäni selventäviä sanoja.
Anteeksi, jos ne ovat vääriä! Tapanani ei ole laittaa ajatuksia toisen päähän eikä sanoja suuhun. Selvyyden vuoksi kuitenkin teen sen, koska kyseessä on tärkeä asia. Elämämme tärkein asia!
Synninpäästö veeällillä on toki ehdottoman kuuloinen, mutta mitä siitä seuraa, onkin jo syynäämisen paikka. Seuraako parannuksen jälkeen oikea uskon ymmärrys veeälläläisittäin!
En heittänyt Sinua romukoppaan edellisen keskustelun vuoksi. Muka Sinun taitamattomuutesi tähden! Miksi ihmeessä minä hylkäisin ihmisen sellaisen takia?
Jos minä Sinun teksteihisi tympäännyn, niin syynä on Sinun viesteistäsi heijastuva hyväksymättömyyden henki esim. minun uskoani kohtaan. Se on loukkaavaa, surullista ja täysin väärää!
Joskus olet sanonut, että Jumalan Valtakunta kulkee sydämestä sydämeen eikä maallisen yhteisönne rajojen mukaan. Mieti, oletko kertaakaan tuntenut hengenyhteyttä täällä kehenkään muuhun kuin veeällään tai sellaiseen, joka haluaa uskoa julistuksen nimenomaan veeällän kautta. Vastaus lienee mahdoton antaa täällä julkisesti? Enkä minäkään sitä tarvitse, vaikka myönteisen vastauksen lukeminen ilahduttaisi!
Muistan Sinua silti kaikesta huolimatta ihan lämmöllä ja Rakkaudella!
Olen usein miettinyt kristittyjen lähimmäisen rakkautta niitä ihmiä kohtaan, jotka eivät usko Jeesuksen sanaan. Voiko itseasiassa suurempaa kostoa toiselle ihmiselle tarjota, kun kaikesta huolimatta silti rakastaa...
...ihan oikeassa ja tässä vähän tarkennan niitä sanoja, joita en viime viestissä sanonut.
On aivan tosi, että en kenellekään sano, että mene city-seurakuntaan saamaan lohdutusta, vaan kutsun sinne, missä itse saan kokea Jumalan rauhaa sydämmellä. Tämähän on varsin selvää jo järjelläkin ajatellen. En tosin tiedä city-seurakunnasta(enkä monesta muustakaan) kovin paljon, mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa annettavana, kuin verrata mennyttä elämää ja rauhattomuutta tämän hetkiseen rauhaan sydämmellä.
"Synninpäästö veeällillä on toki ehdottoman kuuloinen, mutta mitä siitä seuraa, onkin jo syynäämisen paikka. Seuraako parannuksen jälkeen oikea uskon ymmärrys veeälläläisittäin!"
Tätä minä jaksan ihmetellä aina uudestaan ja uudestaan. Minun ei ole koskaan tarvinnut ajatella VL-tavalla niin kauan kuin olen saanut lapsellisesti uskoa omalle kohdalleni. Olen kyllä harhaillut maailman turuilla ja todella nähnyt tämän joukon, jossa nyt saan armosta olla, halpana ja kuvottavanakin ja mielessäni sitä olen halveksinut paljonkin. En kuitenkaan katkeruutta tai mitään muutakaan kanna ketään kohtaa, vaikka aihetta inhimillisesti voisi ollakin. Edelleen, tiedän minusta puhutaan perätöntä ja pahaa selän takana, mutta eihän se puhuminen minun synti ole, vaan sen, joka puhuu. Tiedät sen, että joissakin ihmisissä kateus ym. saavat aikaan todella huonoja hedelmiä. Onneksi olen varustettu sen verran vahvalla itsetunnolla, että on täydellisen yhdentekevää, mitä puhutaan takana päin ja heikkous on kuulijassakin, joka uskoo ja ei halua/uskalla tulla kasvotusen keskustelemaan. Olkoon kukin oman tekemisensä valvoja, eikä toisten. Sehän se risoo joitakin vielä enemmän, kun heidän takana masinoiva toimintansa ei saa aikaan haluttua tulosta ja joku ei lotkauta korvaansa koko jutulle. No se siitä. Synti ei ole minun, eikä seurakunnan, vaan joidenkin.
"Jos minä Sinun teksteihisi tympäännyn, niin syynä on Sinun viesteistäsi heijastuva hyväksymättömyyden henki esim. minun uskoani kohtaan."
Jos sinä uskot ja pidät Jumalan sanan,niin sinä pelastut. Näin yksinkertaista se on. Ei meiltä keneltäkään vaadita yhtään mitään muuta, kuin uskoa vain hitusen verran ja kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Kristuksen vanhurskaus ainoastaan kelpaa Jumalalle.
"Joskus olet sanonut, että Jumalan Valtakunta kulkee sydämestä sydämeen eikä maallisen yhteisönne rajojen mukaan. Mieti, oletko kertaakaan tuntenut hengenyhteyttä täällä kehenkään muuhun kuin veeällään tai sellaiseen, joka haluaa uskoa julistuksen nimenomaan veeällän kautta. Vastaus lienee mahdoton antaa täällä julkisesti? Enkä minäkään sitä tarvitse, vaikka myönteisen vastauksen lukeminen ilahduttaisi!"
Vastaan tähän yleispätevästi erittelemättä mitään sen kummemmin. Niin raja on todella sydämmestä sydämmeen.
Rehellinen vastaus, kyllä olen joskus tuntenut niin läheltä "hengen" yhteyttä joihinkin(1 tai useampi ei-VL), että hirvittää. Miksi hirvittää? Siksi, ettei useampaa Jumalan seurakuntaa voi olla. On vain yksi, jossa on yksi kaste, yksi oppi, yksi usko. Eli jotku on siis väärässä ja joku oikeassa. Kuka on oikeassa? Tähän ei ole kuin yksi vastaus. Se jää nähtäväksemme. Usko on monilla vahva ja ehdoton johonkin, mutta se jää nähtäväksemme kenen usko kestää tuomiopäivänä. Jos minä olen väärässä uskossa niin minä menen helvettiin ensimmäisten joukossa, koska olen väärin opettanut ja puhunut.
Mistä johtuu sitten se hengen yhteyden tunteminen? Ensinnäkin asia voi olla joku yksittäinen, jossa todella henki vastaa siihen. Täällä anonyyminä keskustellessa voi asia olla joku ja siinä yksimielisyys löytyy sangen suurenkin joukon kanssa. Sitten jos asia laajenee niin henki ei enää vastaakaan niin laajasti. En yleensä puhu paljon hengen vastaamisesta täällä, koska asioiden, nimimerkkien, ihmisten ym. taustalta on vaikea nähdä loppujen lopuksi kovinkaan paljon. Enemmänkin on kyse samaa mieltä tai eri mieltä olemisesta yksittäistenkin asioiden kohdalla. Siksi myös on vaikeaa yhtyä henkeen jossakin kohdassa ja jossakin ei, koska henki on vain yksi ja sitä ei voi jakaa.
Ajattele, kuinka julmaa se loppujen lopuksi on? Ei minullakaan ole MITÄÄN muuta vaihtoehtoa kuin uskoa omalle kohdalleni Jeesuksen Kristuksen sovintotyöhön ja halu sen kautta olla kuuliainen Jumalan sanalle. Sillä uskolla minä uskon pelastuvani ja se riittää minulle, vaikka sitä ei hyväksyttäisikään(täällä). Ei minua auta yhtään, jos olen samaa mieltä kaikkien kanssa, voisinhan sen tehdä vaikka toisen nimimerkin suojassa ja piilotellen. Nimimerkin suojassa nytkin olen, mutta miksi minun pitäisi olla samaa mieltä "enemmistön" kanssa? Jos olisin samaa mieltä "enemmistön kanssa, niin silloin minä en uskoisi näin kuin uskon. Siinä se selitys on.
Ymmärsit sen, jota en ole sanonut, että täällä julkisesti on vaikea käydä keskustelua syvemmin ja laajemmin, koska siinä on niin paljon vaikutteita, joita ei halua sanoa toisten kuullen, vaan kävisi mielummin kahden kesken sen keskustelun. Sinä ymmärrät sen hyvin ja olet sanonutkin, ettet voi kaikkea täällä sanoa pitääksesi esim. henkilöllisyytesi salassa.
Itse en ala täällä julkisesti puhumaan niitä asioita, joita haluaisin kanssasi puhua ja sinulta kysyä, ellet itse ota jossakin yhteydessä sellaisia asioita esille, joista haluaisin puhua.
Yksi asia koskee sitä, jonka olet sanonut myös täällä liittyen siihen mitä ei ennen sallittu, vaan nyt sallitaan.
Kuuntelin hengellistä musiikkia, Siionin Laulujakin ja mietin tuota keskustelumme aihetta.
Erityisesti ajattelin "hengenyhteyttä".
Sana "yhteys" jo pitää sisällään sen, että se ei voi olla yksipuolista. Yhteys tarvitsee molemmat päät, jotta yhteys tuntuisi tai toimisi.
En ajatellut edelläkään lainkaan tavallisia mielipiteitä, joista voidaan olla samaa mieltä. En edes hengellisiä asioita, joista ajatellaan samoin. Vaan ihan oikeaa selvästi tuntuvaa yhteyttä Hengessä. Mitä se on ja milloin sitä saa kokea, kenen kanssa?
Sinä miehenä voit keksiä paremman vertauksen asiaan, mutta minulla tuli entivanhanen puhelin mieleen. Vika voi olla niin monessa kohtaa, jos yhteyttä ei synny! Sentraalisantrakin voi olla jossakin muualla tai puhelinkeskus rikki. Saati sitten kun soittajat sekoilevat! Tajutko, mihin vertaan?
Jatketaan myöhemmin jos aihetta ilmenee! Alan itsekseni ajattelemaan tuota yhteys-asiaa oikein tosissani. Keskustelu menisi tosi syvälle, jos jatkaisin tätä rataa... Turhaan?
...todellakaan näe, enkä missään tapauksessa pidä turhana.
Vilpittömästi sanon sen, että odotan sinun viestejäsi/vastauksiasi kaikista eniten ja samalla pelkään, ettet enää vastaakaan takaisin minulle. Ymmärrät kyllä, mitä tarkoitan.
Eniten toivon, että voisimme keskustella ihan reilusti kuin aikuinen aikuiselle ilman väittelyä vaikeistakin asioista, koska väittelyllä ei päästä yhtään mihinkään. Todellakin haluan ymmrätää oikein sen, mitä haluat tarkoittaa ja vältän kaikin mahdollisin keinoin sitä, että en tartu epäolennaisiin sanamuotoihin tms, koska niistä tulee yleensä vain väittely :) siis todellinen halu on nähdä paljon syvemmälle, kuin teksti voi kuvata.
Epäolennaiseen tarttuminen on monesti vika minussa ja sorrun siihen joidenkin kohdalla, vaikka tiedän en olevan typerää.
Hengen yhteys? Jaa'a.
Viitaten aiempaan viestiini heitän yhden ajatuksen ilmaan. Siihen muuttuneeseen "oppiin", ennen ei sallittua, nyt sallittua.
Tiedät vuosikymmenten takaa, kuinka lapsia opastettiin esim. kouluelämässä ja moni asia oli lapselle toisaalta vaikeaa, koska erottui niin selvästi muista. Tänä päivänä lapset eivät erotu sillä tavalla kuin silloin ja syykin siihen on. Oppi ja elämä kulkevat ajan virrassa. Minä olin se lapsi, joka erotuin ja jota myös kiusattiin. Minä kuitenkin opastan omia lapsiani eri tavalla kuin mitä opastusta silloin lapset joutuivat kokemaan.
Joskus olen kyllä poistunut kuvioista ihan vaivihkaa, mutta nyt ei ole sellaiseen syytä.
Palaan hieman siihen joulunaluskeskusteluumme. Oliko se mielestäsi hedelmätöntä väittelyä? Minusta ei ollut kumpaakaan.
Jonkun toisen kanssa jatkokeskustelua ei olisi tullut, mutta Sinun kanssasi tuli. Olen monesti sitä itsekseni ihmetellyt, miksi?
Tiedän Sinusta jotain viestiesi välityksellä. Tosin en ehdi niitä läheskään kaikkia lukea. Inhimillisesti katsoen meillä ei taida olla paljon mitään yhteistä!
Ymmärrän halusi nähdä syvemmälle teksteihin. Sen tähden kai minäkin olen pysähtynyt kohdallesi näin kauaksi aikaa, jotta itsekin näkisin, mitä oikein tarkoitat ja ajattelet.
Uskonasia on meille molemmille "henki ja elämä". Meillä on eri kohtalo ja kokemukset. Löytyykö niiden takaa jotain yhteistä tai edes rakentavaa keskusteluyhteyttä? Onko jo löytynyt?
Koulupuolesta tiedän paljon. Oma ja lasteni koulunkäynti sekä työni tekevät minut melkein asiantuntijaksi sillä saralla...
Viittaat muutokseen. Olet saanut itsekin kokea tiukkuuden aiheuttamat ongelmat. Puhuit opista ja elämästä, jotka kulkevat ajan virrassa.
Elämä kulkee ajan virrassa, mutta opin pitäisi olla muuttumaton. Siksi oppiin ei saa sekoittaa ajallisia asioita! Kristuksen opin ydin on tosi yksinkertainen. Sinäkin olet sen usein tänne laittannut. Mutta jos oppiin lisätään yhtään velvoittavaa, elämään liittyvää ohjetta, niin se ei kestä ajan muutoksessa. Yksilössä vaikuttava Pyhä Henki tulee sidotuksi.
Minä uskallan väittää, että silloinen oppi ja opetus oli raskautettu noilla ns.rakkauden neuvoilla.
En jaksa usko, että Sinä haluat seurata tätä ajatusta näin syvälle. Mutta koska minä vilpittömästi näin olen tuntenut ja ymmärtänyt, niin kirjoitan siitä Sinulle. Minulla ei ole veeällien silmissä mitään menetettävää!
Näitten ajatusten takia minä olen x-vl. En tosin osannut silloin kaikistellen näin selvästi tuota sanoa, mutta kai se oli niin hirveää, ettei seurakunnassa voitu sietää...
...lainausmerkkeihin "Oppi ja elämä". En todellakaan halunnut tarkoittaa, että Raamatun mukainen oppi olisi muuttunut.
Se on varma, ettei Kristuksen oppi muutu mihinkään ja on pysynyt muuttumattomana. Aina on uskottu Jeesuksen Kristuksen päälle, ennen ja jälkeen hänen syntymänsä ja uskottu siihen, että Hän on sovittanut kaikkien ihmisten synnit. On aina myös uskottu, että Jumalan valtakunnasta saarnataan tätä evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta. Siinä on Oppi. Siten on tämä vaikeammin ymmärrettävä asia "oppi ja elämä".
Minusta keskustelu kanssasi ei ole koskaan ollut hedelmätöntä väittelyä. Vaikka hedelmättömyyttä on ken ties meinannut tulla(ainakin minun puoleltani), mutta koska halu on paljon muuhun kuin väittelyyn, niin asioita voi korjata ja jatkaa keskustelua ihan oikeasti. Lähinnä itselleni siitä kirjoitin, vaikka sinulle kirjoittamassani viestissä otin sen esille, ihan sen vuoksi, etten edes halua väittelyn sävyä ollenkaan ja jos taitamattomuuttani joskus en osaa keskustella oikein, niin tiedän sen, että haluat ymmärtää silti minuakin ja oikaista tarpeen tullen :)
Niin. Inhimillisesti tällä hetkellä elämämme ovat varmasti monilta osin erilaisia, mutta kyllä uskon vahvasti, että se peruselämä, joka liittyy kotiin, perheeseen, työhön ym. on hyvin samankaltainen, joskin elämme eri elämän vaiheissa. Minä olen siinä sinua jäljessä ja sinä olet "ohittanut" todennäköisesti tämän vaiheen, jossa minä olen. Tiedän, että voit palata muistoissa helposti siihen aikaan, jossa minä olen nyt ja siksi on myös paljon yhteistäkin.
"Oppi ja elämä"
Tässä "oppi" on juuri sitä rakkauden neuvoa, jolla halutaan opastaa lapsia ja nuoria. Niin olen itse elänyt lapsuuden siinä "tiukimmassa" ajassa, mutta en minä näe sitä minkäänlaisena ongelmana, en nyt, enkä silloin. Silloin lapsenakaan se ei ollut ongelma. Jos silloinkin oltaisiin menty kaikkeen mukaan, niin kukaan ei olisi tiennyt, että nämä lapset ovat uskovaisia, eikä kukaan olisi osannut edes kysyä sitä. "Elämä ja oppi" erotti meidät sillä tavalla, ettei me oltu joka paikassa mukana. Nuoruus toi sitten omat ongelmat tullessaan ja piti valita "oppi" vai elämä, eli usko vai epäusko. Sitä oppia vastaan aloin nuoruudessa kapinoimaan, jota lapsena oli neuvottu ja opastettu. Se tie vei maailman menoon hitaasti mutta varmasti askel kerrallaan. En minä kapinoinut siksi, että olisin jäänyt jostakin paitsi lapsena, vaan pidin sitä "tiukkisten" ajatuksina ja annoin itselleni vapautta ajatella "järkevästi". No ei siinä mitään, eihän usko ole lain noudattamista, vaan kuuliaisuutta Jumalan sanalle. En minä lähtenyt oven karmit notkuen, vaan vain ajattelemalla "järkevästi". Uskoin vilpittömästi edelleen ja halusin olla kuuliainen Jumalan sanalle, mutta se kävi vaikeaksi jossakin vaiheessa. Jumalan sana alkoi tuntua kokonaan "tiukkisten" ajatuksilta ja sitä ei enää uskonutkaan vilpittömästi, vaan otti vapauksia itselle monissa asioissa.
Ainoa, joka piti minua "uskovaisena" oli se, etten voinut, enkä halunnut vanhemmilleni murhetta omien tekemisten tähden. Kyllä he vaistosivat tilanteen, mutta eivät he kuritushuoneeseen laittanut, vaan neuvoivat rakkaudella edelleen. Kaikkinensa ne tekemiset ja menot eivät millään tavalla olleet Jumalan sanan mukaisia, joihin sitä joutui "vapauden" tähden. Siinä tuli ero Jumalasta synnin tähden ja Jumalan sanan sija sydämmellä sysättiin syrjään, ettei se puhuttelisi menoista ja tekemisistä.
Tästä voisi ajatella, että jos parantaa elämän Jumalan sanan alleja ei tee sitä enää, mitä on tehnyt, niin kyllä kaikki korjaantuu. Näin minä luulin ja halusin uskoa. En olisi halunnut tunnustaa tottelemattomuuttanu Jumalan sanaa kohtaan. Tein tekojen parannuksen, mutta mikään ei muuttunut kuin hetkeksi, kunnes taas askel kerrallaan huomasi olevansa siellä missä ei pitäisi Jumalan sanan mukaan olla. Ainut tie sydämmen rauhaan oli evankeliumin saarna ja mitään tekoja ei tarvinnut itse parannella, vaan ne jäivät pois Jumalan voimasta. Tuli halu taistella kaikkea sitä menoa vastaan, jota oli nähnyt ja kokenut.
Niin edelleen se uskossa eläminen on täyttä kompurointia ja samaa kilvoitusta, jota se on aina ollut. Välillä sielun vihollinen ottaa erävoittoja, mutta koko ottelun voittaa kyllä Jumala voimallansa, josta minullekin on aina riittävästi ammentanut taistelun aseeksi.
No tuossa pieni kuvaus minusta ja kompuroinneista, jotka tuskin koskaan loppuvat. En tiedä miksi kirjoitin tämän, mutta ehkä siksi, että voit myös katsoa onko elämässämme mitään yhteisiä kokemuksia.
"Löytyykö niiden takaa jotain yhteistä tai edes rakentavaa keskusteluyhteyttä? Onko jo löytynyt?"
Tätä minä etsin ja haluan löytää. Rakentava keskusteluyhteys, joko yhteisen kokemuksen tai minkä tahansa asian ympäriltä, kunhan se vain löytyisi. Onko jo löytynyt? Ehkä arvelen sen olevan tuo juuri "Oppi ja elämä", jossa kokemukset ovat samansuuntaisia, mutta tällä hetkellä katselemme ken ties ehkä eri tavalla sitä asiaa?
Miksi sitten on sanat "Oppi ja elämä"? Tämä tarkoittaa elämällään mukautumista Kristuksen oppiin, eikä Kristuksen opin mukauttamista elämään. Näin minä sen pelkistän.
"Minä uskallan väittää, että silloinen oppi ja opetus oli raskautettu noilla ns.rakkauden neuvoilla."
Ehkä sana "raskautettu" kuvaa sitä, mitä lapsi tunsi noina aikoina. Minä muistan selvästi ne ajat. Olin muutamien muiden kanssa "erilainen" ja siksi sitä kyseltiin kaikenlaista, olin erillään, en mahtunut porukkaan, meitä ja vanhempiamme haukuttiin, sorrettiin, tuon tuostakin ivailtiin miloin missäkin yhteydessä, "erilaisuuden" tähden. Mitä oli tämä "erilaisuus"? Emme kiroilleet, emme omistaneet TV:tä, emme käyneet teatterissa ja meillä oli keskimäärin enemmän lapsia. Vähän vanhempana emme bilettäneet ja osallistuneet siihen keskusteluun, emme "metsästäneet" "sen" toivossa jatkuvasti ja alituiseen. Me olimme lestoja. Ei niissä rakkauden nouvoissa muuta "raskauttavaa" ollut kuin nämä. Ei tämä merkitse, etteikö olisi haluttanut kirota raskaasti, katsoa televisiota, käydä teatterissa, ottaa kuppia ja "metsästää". Jos me olisimme olleet kaikessa siinä mukana niin emmehän me mitään lesoja olsi olleetkaan, vaan tasavertaisia kaikessa tässä menossa. Tästä siis se, että lestat ei saa tehdä sitä ja tätä. Näin se on edelleen, lestat ei saa tehdä sitä ja tätä.
Nyt peilaan jälkeen päin asiaa, eikä kaduta ollenkaan, että meitä "raskautettiin" silloin ja neuvottiin näissä asioissa pitämään hyvää omaa tuntoa. Mitä minä olen menettänyt sen vuoksi, etten ollut kaikessa tässä mukana? En yhtään mitään. Mitä minä olisin voinut menettää, jos olisin ollut kaikessa mukana? Sen jo kerroin tuolla aiemmin.
Aika siis menee eteenpäin, elämä ja ympäristö muuttuvat ja kilvoituksen asiat ovat moninaiset ja aina tulee mitä erilaisimpia asioita, joita on hvyä pysähtyä miettimään ja luottaen siihen johdatukseen, että Jumala antaa neuvja elämässä, jotta tie Taivaaseen ei menisi hukkaan. Pyhä Henki on opastajana ja tien viitoittajana. Näin minä uskon ja haluan uskoa edelleen. Tämä on se vaikein asia kertoa ja selittää, ettei kaikkea haluta tehdä, eikä kaikkeen haluta osallistua.
"En jaksa usko, että Sinä haluat seurata tätä ajatusta näin syvälle."
Jaksan kyllä seurata ajatusta kuinka syvälle ja mihin asioihin tahansa.
Olen kysynyt tätä taannon ja sanoit, että tiettyjen asioiden pitäisi muuttua, jotta voisit hvyäksyä VL-uskon. viittaatko sillä näihin "raskauttaviin" asioihin?
Päivän mittaan on tullut moninaisia ajatuksia viestisi pohjalta. Mahdollisuus on kommentoida vain muutamaa kohtaa.
On totta, että pystyn palauttamaan mieleeni aikaisemmat elämäni vaiheet. Pystyn jopa muistamaan, miten veeällänä uskoin. Miten tunnollinen ja kuuliainen olinkaan!
Minä tulin vl-yhteisöön lukioaikana. Olin tavallinen kunnollinen tyttö ei-vl-perheestä. Uskoontuloni jälkeen vaikein tehtävä oli jättää silloinen poikaystäväni, jota en voinut enää tavata (tansseissa). Kuuliaisuus seurakunnan ohjeille oli itsestään selvää. Pikkuhiljaa uskon ymmärrys aukeni niin kuin pitikin.
Sinun kirjoittamasi "oppi ja elämä" ei ollut minullekaan ongelma. Nimellisistä synneistä opin tekemään rippiä ja vaeltamaan ns.puhtaalla omalla tunnolla.
Mutta eräänä päivänä lukiessani Päivämiestä, pohja petti. Etsin kauan vikaa itsestäni, vikoja löysinkin, mutta rauha ei palannut. Ei auttanut parannuksen tekeminen, ei muiden lohduttelut, ei mikään. Kesti kuukausia! Puhuin tuskaani uskonystävilleni, jotkut vain lisäsivät sitä. Mielenterveysongelma se ei ollut!
Samoihin aikoihin seurakunnassa alkoivat korostukset rakkauden neuvoista ja vahtaamiset ja hoidot. Minulle tuli tunne, että lakihenki on seurakuntaa hallitsemassa ja armon aurinko piilossa. Minulle sanottiin aina, että vika on yksinomaan minussa. Milloin olin ateisti, kommunisti, eriseurainen, lakihenkinen, vikova...
Luuletko, että tasavertainen keskustelu olisi ollut mahdollista? Ei saanut kysellä mitään, ei kyseenalaistaa mitään! Kuuliaisuus, kuuliaisuus, kuuliaisuus....oli tärkeintä.
Lopun tarinasta olenkin täällä jo kertonut.
Se oli silloin sitä "oppia ja elämää", josta kirjoitit. Sinä pidit sitä hyvänä. Minä en jaksanut sitä kuormaa kantaa, vaan haikailin Jeesuksen sanoja: "...minun kuormani on keveä...".
Tässä vaiheessa vl yleensä kysyy, mikä synti oli tullut liian rakkaaksi, enkä siitä halunnut luopua. Joku täälläkin luuli sen olevan ehkäisyn. Saattoipa olla, että sen kautta minulle tuo seurakunnan lakiopetus julmimmillaan näkyi, yleensä seksuaaliasiat ja naisen osa.
Minä yhdistän tuon Sinun sanomasi "opin ja elämän" lakihenkeen. Se näkyi silloin tosi selvästi. Eikä sitä ole vieläkään vääräksi siellä nähty. Se on se raskauttava asia, jonka vuoksi vl-usko tuntuu pahalta. Ei todellakaan yksittäiset käytännöt (tv, ehkäisy, alkoholi).
Välillä Sinä kirjoitat Kristuksen opista, välillä "opista ja elämästä". Tuo viimeinen sanapari on minulle kuin hälytyskello.
Jos Sinä Kristuksen opin yksinkertaisuudessaan katsot riittävän, miten voit elämäsi mukauttaa sen mukaan, koska siinä opissa ei ole ohjeita! Vaan armo opettaa...!
Uusin Päivämies korosti yksimielisyyttä opissa ja yhteistä ymmärrystä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Poikkeavista käsityksistä ollaan huolestuneita! Eli siihen lisätään vain valvonta ja hoidot, niin ollaan taas kuin ennen!
etsit vikaa muista
Petyin pahasti lyhyeen kommenttiisi.
Eikö Sinulla ole minulle muuta sanottavaa?
Etkö katso minua edes perustelujen arvoiseksi, kun heität tuollaisen tuomion tekstistäni?
Noh ei väkisin! Olihan tuokin sinänsä suoraa puhetta Sinulta. Taas kerran?
sen minkä kirjoitin
...ei ole hyvä kommentti missään tapauksessa.
Ajatteleppa, että tulet heittämään sivusta ohikiitäviä ajatuksiasi, mutta et ehkä huomaa sitä, miten minä ja x-vl yritämme päästä juttelemaan asioista vikomisen sijaan. Vikaa meissä kaikissa on aivan riittävästi, eikä sitä edes tarvitse hakea meistä, jos sille tielle haluaa lähteä.
Pyydän teitä kaikkia nöyrästi, että jos teillä nousee mieleen ajatuksia keskustelumme pohjalta niin käykää keskusteluun kuin aikuiset huutelematta pensaasta. Sanokaa ajatuksenne asiallisesti ja perustelkaa se rehellisesti, olipa se sitten mikä hyvänsä. Jos ei ole muuta asiaa kuin huudella sivusta lyhyitä mielestänne nokkelia iskulauseita, niin menkää peilin eteen itse.
Kunnioittakaa toinen toistamme ja rakastakaamme vilpittömästi oikealla mielellä, vaikka asioista voidaan ollakin eri mieltä.
...Päivämiestä ja pohja petti. Tämä oli ennen hoitokokouksia käsittääkseni, kun luit Päivämiestä.
Mitä Päivämiehessä luki, joka nosti sellaisia tunteita ja vei pohjan?
"Sillä minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keviä."
Nämä sanat Jeesus puhui niille kaupungeile, jossa Hän oli paljon ihmeitä tehnyt, mutta he eivät siltikään halunneet uskoa Jeesusta Jumalan pojaksi. "20 Silloin hän rupesi soimaamaan niitä kaupungeita, joissa olivat tehdyt usiammat hänen väkevät työnsä, ettei he itsiänsä parantaneet."
Jeesus tarkoiti kuormaa ja iestä, jonka Hänet hyljänneet joutuu kantamaan iankaikkisesti, eikä sitä kuormaa, jota kannetaan Jeesukseen uskomisen tähden täällä ajassa. Täällä ajassa kuorma kyllä on raskas monesti, mutta aika täällä on kuin kämmenen leveys ja siksi se kuorma onkeveä iankaikkisuuden rinnalla.
Toisaalla Jeesus sanoo rikkaalle, että "mene ja myy kaikki mitä sinulla on, otaristi ja seuraaminua"
Tämä tarkoittaa, ettei mikään itsestään kelpaa jumalalle, vaan kaikesta on luovuttava ja kuljettava Kristuksen vanhurskaudessa Jumalan sanan neuvossa.
"Joku täälläkin luuli sen olevan ehkäisyn. Saattoipa olla, että sen kautta minulle tuo seurakunnan lakiopetus julmimmillaan näkyi, yleensä seksuaaliasiat ja naisen osa."
No tästä suora kysymys! Jäljempänä sanoit yksittäisistä asioista, jossa oli mm. ehkäisy. Käsitinkö oikein, että et pidä ehkäisyä Jumalan sanan mukaisena?
Muutama sana Kristuksen opista sekä "opista ja elämästä".
Kristuksen oppi on vanhurskauttamisoppi kokonaisuudessaan, alusta loppuun. Siinä on paljon sisältöä. Ilmestyskirjassa puhutaan portista, joita on kolme peräkkäin siihen kultaiseen kaupunkiin.
Ilm. 21
10 Ja hän vei minun hengessä suurelle ja korkialle vuorelle, ja osoitti minulle suuren kaupungin, pyhän Jerusalemin, astuvan alas taivaasta Jumalalta,
11 Jolla oli Jumalan kirkkaus; ja sen valkeus oli kaikkein kalleimman kiven muotoinen, niinkuin kirkas jaspis.
12 Ja hänellä oli suuri ja korkia muuri, jolla oli kaksitoistakymmentä porttia, ja porteissa kaksitoistakymmentä enkeliä, ja nimet kirjoitetut, jotka ovat kahdentoistakymmenen Israelin lasten sukukuntain nimet:
13 Idässä kolme porttia, pohjoisessa kolme porttia, etelässä kolme porttia, lännessä kolme porttia.
Tässä ovat ne portit siihen alaslaskettuun Jerusalemiin. Kolme porttia, ei rinnakkain, vaan peräkkäin. Ensimmäinen Jumala Luojana, toinen Poika lunastajana ja kolmas Pyhä Henki pyhittäjänä. Näistä porteista käy tie Kirstuksen vanhurskauteen, joka on täydellinen Jumalalle kelpaava vanhurskaus. Kahden portin käyminen ei riitä, vaan niitä on kolme.
Täydellisessä Kristuksen vanhurskaudessa on Jumala Isänä Taivaassa ja poika henkensä kautta läsnä seurakunnassaan.
Paavali puhuu paljon "opista ja elämästä".
Paavalin kirjeitä lukiessaan, Paavali monissa kohdin painottaa ja korostaa juuri elämään liittyviä asioita, jotka eivät ole irti Kristuksen vanhurskaudesta, vaan lähtevät siitä vanhurskaudesta hedelminä.
Minä en ole kokenut minkäänlaista lakihenkeä seurakunnassa. Mitä on lakihenki mielestäsi?
Minä en koe mitenkään lakihenkenä sitä, että seurakunnassa vastataan ajan virtaan ja muutokseen pohtimalla ja keskustelemalla erilaisista asioista ja vaikka ottamalla niihin kantaakin näkemällä niitä hyväksi tai huonoksi.
Mitä tarkoittaa sitten Kristuksen oppi elämässäni. Ensimmäisenä on lahjavanhurskaus ja elävä usko sen kautta. Pyhä Hehki parhaana kotiopettajana. Minussa vaikuttaa uskovaisena halu olla tekemättä asioita. Miten se halu sitten näkyy? No jos käytäntöön vähän liitetään asiaa niin se tarkoittaa suoranaisesti sitä, että ollessani työmatkalla ja asuessani hotellissa kaikkien katseilta kaukana ja piilossa, en halua ottaa "irtiottoja" ja takaisin sitä, jonka olen "menettänyt". Voisinhan sen tehdä hillitysti ja siveästi ja rvokkaasti ihmisenä, eikä kukaan tietäisi mitään. Perustamalla yksin armoon tämän toiminnan ja sanoen itselleni, etten ole juopunut, vaikka ihan pikkusen maistelin, en istunut siellä missä pilkkaajat istuivat, vaan uteliaisuuttani vähän katselin ym. Näin en halua tehdä, vaikka se olisikin mahdollista. Voin tehdä mitä vain ihmisiltä salaa, mutta Jumalalta en voi salata mitään. En voi sille mitään, että tuntoni ei anna minun lähteä tuolle tielle. Ei se johdu siitä, että ne on kiellettyä. Jos ne olisi ihmiskieltoja, niin niille olisi yhdentekevää, eikä ihmiskielto puhuttele ketään tunnolta. Yksi asia on tupakointi. Ei se ole synti, eikä siitä tunto pahennu, vaikka polttaa ta joku polttaa(en polta kuitenkaan). Jos tupakointi nähtäisiin huonoksi asiaksi uskovaiselle, niin ei se muuttaisi minun ajatustani siitä yhtään mihinkään. Se toisi vain sen, etten haluaisi pahoittaa lähimmäisen mieltä sillä asialla, josta moni voisi pahentua. Siis lähimmäiseni takia en sitä enää näkisi hyvänä, vaikka mielessäni voisin eri mieltä ollakin. Jos näin alkaisin kovaan ääneen kapinoimaan sitä vastaan, joka on yhteinen tahto ja näkemys, niin rakkaushan siitä kärsisi ja kapinamieli nousisi. Yksimielisyys on vaikea asia, ja siinä ei aina järki anna vastauksia kaikkeen, vaan täytyy myös tyytyä, kuten minä tekisin tupakointiasiassa.
Kristuksen opissa ei todellakaan ole ohjeita. Siinä on vain kerrottu, miten saa kohdalleen Jumalan lahjana uskon vanhurskauden. Se ohje on Jumalan sanassa kokonaisuudessaan, jolle vanhurskas haluaa olla kuuliainen. Usko on kuuliaisuutta, ei ohjeiden ja sääntöjen noudattamista. Usko on sitä, että uskoo myös siihen, että Jeesus on henkensä kautta kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Joh. 14
16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olis ijankaikkisesti:
26 Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.
Näin yksenkertaisesti minä uskon, että Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kaikki mitä tarpeellista on pysyäkseen Taivaantiellä.
Arvelit aiemmin, että jaksat seurata kanssani mitä asiaa tahansa, kuinka syvälle tahansa. Lisäksi toivoit, että keskustelu olisi aikuisten ihmisten tasolla.
Hyvä niin, mutta minua itseäni pelottaa. Olenko valmis menemään eteenpäin? En välitä puskista huutelijoista, mutta Sinusta! Avaanko sydäntäni liikaa, vaikka koko ajan kuitenkin tajuan, miten eri kulmista tarkastelemme uskomista. Voiko siitä seurata paha morkkis, kun lopulta huomaa, että omat arvokkaat ajatukset eivät ole saaneet vastakaikua. Jatkan siitä huolimatta vielä.
Olit kiinnostunut siitä Päivämies-kokemuksestani. Itse kirjoitus ja kirjoittaja eivät ole olleellisia tässä kohdin. Muistan ne toki hyvin. Kirjoituksen aiheesta sanon sen verran, että se koski nuoruuden kiusauksia, yksinäisyyden syntiä, "sellaisessa synnissä" elämistä. Minulla ei ollut tuo synti silloin polttamassa tuntoani, joten oli tosi outoa, että kirjoitus satutti sillä tavalla kun kerroin. Tunsin tekstin mitätöivän uskoni kokonaan ja pohjan pettävän!
Samansävyisiä kirjoituksia oli siihen aikaan muuallakin PM:ssä. Niistä näkyi selvästi silloinen seurakunnassa hallitseva lakihenki. Sen on jopa joku vl jälkeenpäin myöntänyt!
En tiedä vieläkään, enkä ymmärrä, miksi niin harva näki silloin samalla tavalla. "Oppi ja elämä" hyväksyttiin/-tään sellaisenaan!
Sitten menen sellaiselle alueelle, jossa olen kanssasi altavastaajana. Olethan lukenut Raamatunkin moneen kertaan. Siksi en voi kommentoida esim. 3-portti-tulkintaasi.
Mutta uskallan olla eri mieltä Jeesuksen soveliaasta ikeestä ja kevyestä kuormasta. Miten työtätekevät ja raskautetut kuuluvat ikuisuuteen? Minusta Jeesus puhui hyvin maanläheisestä, inhimillisestä ja konkreettisesta asiasta. Hän halusi jo täällä maan päällä keventää ja armahtaa taakoitettujen ihmisten elämää. Lakihenkiset fariseukset lisäsivät kuormaa toisille ihan käytännön elämässä omilla lain tulkinnoillaan. Sama sen täytyy olla tänäkin päivänä.
Mitä sitten on lakihenki?
Ei asia ole niin yksiselitteinen, että seurakunnan tai uskovaisten ohjeet, neuvot ja suositukset olisivat aina lakia. Ne ovat lakia, jos ne ovat lähtöisin vaativasta, pakottavasta, jotain autuuden ehdoksi laittavasta hengestä.
Mutta miksi niitä ei sellaisiksi ymmärretä, eikä taakoiksi tajuta? En osaa selittää, kun en tiedä kuin oman kohtani.
Halusit tietää myös kantani eräisiin vl-käytäntöihin. Minun halustani meillä on TV. Tosin nykyisin keskustelen mieluummin täällä kanssasi kuin katson kauniitajarohkeita tai kokkisotaa. Ehkäisy ei ole enää ajankohtainen, mutta on ollut ... Alkoholia en käytä koskaan.
Mutta eihän sillä ole merkitystä, vaikka olisin aivan kuin teikäläiset, kun en "hyväksy" sitä perustetta, mistä nuo käytännöt juontuvat.
Ja minulta puuttuu teille tärkein, kuuliaisuus "seurakunnalle = Jumalan Sanalle". Muistinko väärin tuon yhdistelmän, jota joskus olet käyttänyt?
Vaikka joku noista "opin ja elämän" kynnyskysymyksistä poistettaisiin, sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Katson niiden taakse ja näen yhä sen lakihengen, joka aikoinaan minua kauhistutti.
Haluatko jatkaa vielä?
olen yrittänyt tämän samaisen henkilön kanssa asiallisesti ja suurella kärsivällisyydellä keskustella, monesti olen oikein rukouksella paneutunut
näen turhaksi,--- hänen mielestään syy on muissa, hän itse on ´viaton uhri´
sitäpaitsi mulla on aikaperspektiiviäkin ja faktatietoa
en häiritse tämän jälkeen keskustelujanne
varo kuitenkin, olet vaarassa heittää itse lapsen pesuveden mukana
...vastata lakihengestä, koska en ole sellaista tuntenut kohdallani ollenkaan. Miksi? Olenko sokea, enkä näe, vai enkö ymmärrä.
Älä pelkää keskustella ja sano se, mitä sydämmelläsi on, koska olet vapaa sen sanomaan juuri niin kuin tunnet ihan suoraan. Niin minäkin haluan ja pyrin tekemään sen kaikessa kunnioituksessa ja rakkaudessa. Sitä toivon eniten, että osaisin valita oikeat sanat, jotta en loukkaisi sinua omilla sanoillani.
Jos joskus on ollutkin niin, että lakihenkeä on ollut ja olen kuullut kyllä, että on ollutkin, mutta silloin oli myös voimakkaat hajaannukset opillisten kysymysten kanssa ja senkin olen kuullut, ettei se aika ollut kenellekään todellakaan helppoa. Siionia koeteltiin todella kovalla kädellä. On todellkain vaikea keskustella 60-70-luvusta, jota en ole omakohtaisesti kokenut. Toisaalta kun silloin oli vaikeat ajat monessakin mielessä, niin onhan se suurta Jumalan siunausta, ettei tänä päivänä ole sellaisia koettelemuksia, vaikka ei aika todellakaan ole helppoa kilvoitukselle, sen tiedän kyllä. Kyllä oma järki ja maailman tarjonta on paha vihollisen langettama koettelemus ja sitä vastaan minäkin joudun hetkittäin taistelemaan.
Olen monesti Raamattua tutkineena ajatellut ja ollut murheellinen siitä, että joskus huomaa tälläkin palstalla, että Raamatusta etsitään lupaa tietyile asioille. Raamattuhan ei anna lupia, vaan lupauksia. Itse ajattelen, että luvan etsiminen Raamatusta on järjen tuomaa henkeä tehdä luvattomasta luvallinen itselle tai muille. Tiedän sen, että jos Raamatusta hakee lupaa, niin se lupa kyllä löytyy taatusti ja voisin listata tähän pitkät katkelmat koskien monia asioita, joista saa sen käsityksen, että nämä ovat luvallista. Lapsellisena uskona käsitän sen, että uskoo lapsellisesti ja yksinkertaisesti siihen lupaukseen, joka on annettu Jumalan lapsille.
Sen verran siitä kolmesta portista vielä, että siinä on vertaskuvallisena kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Eikä se tähän asiaan sinänsä liity, vaan vanhurskauttamiseen kokonaisuutena. Miksi siis halusin kuvata hieman tuota porttia, joita on kolme Idässä, kolme lännessä, kolem etelässä ja kolme pohjoisessa on se, että joka suuntaan niitä on se kolme peräkkäin. Eli se kolmas ja viimeinen portti on Pyhän Hengen yhteys. Siinä onkin vaikea kysymys, missä on Jumalan lapsen Pyhän Hengen yhteys ja miten se ilmenee uskonelämässä?
Jeesus puhui opetuslapsille näin:
Joh. 14
15 Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni.
16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olis ijankaikkisesti:
17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä: mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
18 En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.
26 Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.
27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
Pyhä Henki asuu Kristuksen seurakunnassa ja on opettajana, lohduttajana, muistuttajana seuraajiensa keskellä iankaikkisesti. Se kysymys, missä on Pyhän Hengen yhteys?
Jos tarkastelemme kansankirkkoamme, missä se on mukana. Evaneklisluterilainen kirkko on käynyt keskusteluja jo vuodesta 70 Venäjän ja Suomen ortodoksisten kirkkojen kanssa ja viime vuosina edistys on ollut jopa hämmästyttävää neuvotteluissa vapaakirkon ja helluntailaisten kanssa. Merkittävä on tässä asiassa ns. Porvoon asiakirja jossa he tunnustavat yhteisen apostolisen uskon, kirkon ja sakramentintit. Tämä asiakirja hyväksyttiin korkolliskokouksessa v. 1995 oppieroavaisuuksista huolimatta. Porvoon asiakirja allekirjoitettiin 1.9.1996 Trondheimissa Norjassa Juhlajumalanpalveluksessa. Myös Paavi on lähestynyt ja pyrkinyt luomaan ystävällisiä suhteita muihin kirkkoihin, joka tuli kiertokirjeenä myös Luteilaiseen maailmanliittoon. Tämä nimitettiin "vuosituhannen vaihteen ekumeeninen testamentti". Tässä kirjeessään Paavi tiedustelee Paaviuden toteuttamisen muotoa, jonka voisivat hyväksyä roomalaiskatolinen kirkko, että muut kristilliset kirkot. Mikä merkittävintä, myös Suomen luterilaisen kirkon edustus on ollut neuvottelemassa ja luterilainen maailmanliitto toteaa, että voitaisiin todeta vuonna 1997 roomalaiskatolisen kirkon, että luterilaisen maailman kirkon taholta: Aikoinan langetetut oppituomiot eivät koske nykyistä roomalaiskatolisuutta, eivätkä luterilaisuutta. Tämä ehdotus on siis hyväksytty 31.10.1999, samalla hyväksyttiin yhteinen julistus vanhurskauttamisopista.
Tämä siis siksi, että tulisi näkösälle myös kansankirkkomme Oppi ja sen "muuttumattomuus". Mitä siis Raamattu sanoo tähän? Onko oppi Raamatun mukainen? Paaviudesta ei ole luovuttu, mutta silti on hyväksytty nämä neuvottelujen tulokset ja tunnustetaan yhteisesti vanhurskauttaminen ym. Itse en millään, en parhaalla tahdollakaan näe tällaista Raamatun ja Jumalan sanan mukaisena ja siksi en usko sieltä myöskään Pyhää Henkeä löytyvän, koska oppia voi peukaloida Kristuksen opin osalta. Voi vain kuvitella, mitä kansan kirkossamme on "oppi ja elämä" jos oppi on näin halpa. lyhyesti totean, että kansan kirkkomme ei ole Krituksen opissa edellä kerrottujen kohtien perusteella. Asiaa olisi tuosta vielä paljon lisääkin, mutta ei tässä yhteydessä enempää. Hengellisen ekumeenisen kirkon rakentaminen ei ole loppunut, vaan kiihtyvällä tahdilla siitä tulee entistä hurjempaa tietoa ja sitäkin epäraamatullisempaa. Siksipä peukalon alle on joutunut, Raamattu, tunnustuskirjat, katekismus ym. luterilaisen tunnustuksen perusta.
Edelleen on avoin se kysymys Pyhän Hengen yhteydestä. Pyhän Hengen yhteys ja rakkaus kulkee käsi kädessä Kristuksen seurakunnassa. Rakkaus on laaja ja ihmismielelle jopa käsittämättömän laaja asia. Apostolit kuvaavat Rakkautta ja yksimielisyyttä monissa kohdissa.
Tuosta kansan kirkosta siksi kirjoitin, että asetan sen alle tämän kysymyksen: Onko siellä Rakkaus ja yksimielisyys Pyhässä Hengessä ja Kristuksen opissa?
Uskovaisena itse haluan katsoa vain tätä hetkeä ja eteenpäin elämässä, koska eilisen uskosta ei ole enää mitään hyötyä, eikä eilisen epäuskosta mitään haittaa. Riittää siis, että uskoo nyt.
Olen valmis jatkamaan keskustelua rakkauden hengessä, eikä se tule minun toimestani loppumaan.
...rukoukseen tämä keskustelu minullakin rakentuu. En minä omassa viisaudessani mitään osaa sanoa, vaan haluan lähestyä asioita eri suunnista ja myös valottaa erilaisia kääntöpuolia monista asioista, joita voidaan sitten tarkastella ja tutkistella Raamatun ja Jumalan sanan perustalla.
Vaikka sinä näet turhaksi keskustelun niin minä en sitä niin näe. Hän itse haluaa keskustella ja minä haluan myös keskustella hänen kanssaan. En minä uskostani ole luopumassa, vaan siitä kertomassa ihan reilusti ja avoimesti, kuten täällä haluan tehdä sen muutenkin.
Jumalan sana ei rakennu maalliseen aika ja faktaperspektiiviin. Toisaalta voi olla helpompi keskustella, koska minulla ei ole näitä sanomiasi faktoja ja perspektiivejä, paitsi lapsuus.
No kuitenkin, niin kauan kuin kanssani halutaan keskustella uskomisen asioista, olen siihen valmis, enkä kaikkoa.
Kun näistä vanhoista ajoista on kristillisyyden julkaisuissa kirjoitettu; neuvoisin luottamaan niihin. Esimerkiksi Lepistön muistelmateos ja vuosikirja (muistaakseni -89) kertovat kiihkottomasti ja nöyryydellä näistä.
Jumala sallii viisaudessaan kaikenlaisia koettelemuksia ja taisteluiden aikoja.
Pyhä Henki on kaikkina aikoina johtanut Jumalan kansaa; en rohkenisi ryhtyä anteeksi pyytelemään sen toimia.
Ymmärrän kyllä että ystävällisyyden ja rakkauden mielellä tulee keskustella. Siinä on vain se vaara, että ei pysty suorana seisomaan. - Vastassa on todella kovat ja taipumattomat voimat.
Raamattu toteaa karusti."Eriseuraista karta!"
"Pyhä Henki on kaikkina aikoina johtanut Jumalan kansaa; en rohkenisi ryhtyä anteeksi pyytelemään sen toimia."
Pyhä Henki johti 70-luvun hoitokokousten toteutusta?
Et näköjään erota lainkaan toisistaan Pyhän Hengen työtä ja saatanan riehumista.
Tämän viestisi perusteella tunnistin Sinut. Olemme todellakin yritelleet keskustelua useampaan kertaan.
Outoa, että koet minut vaaralliseksi. Varoittelet jopa muita minusta! Sinulla on siihen syysi, joita en viitsi edes arvailla. Raamattuakin löysit juuri sopivasti tukemaan mielipidettäsi! Vaikuttaa ehkä uskottavaltakin!
En palaa enää nostamiisi keskustelun aiheisiin.
Minulle tuli tunne, että on aika lopettaa tämä.
Meillä jäi ehkä joku mielenkiintoinen asia kesken tai käsittelemättä, mutta ei voi mitään.
Olen syvästi murheellinen siitä palautteesta, joka on minulle/meille tullut. Vaikka luulin, etten välitä huutelijoista, niin silti tulee halu vaieta.
Joku pyrkii antamaan minusta kuvan, että olisin sieluvihollisen lähettinä täällä viettelemässä oikeassa uskossa olevia. Se tuntuu pahalta.
Miltä pohjalta tuollaiset myrkyn kylväjät toimivat? Ei hän olen ainoa, joka heittää sekaan tuollaista tekstiä. Se vie vapauden ja rakkauden ihmisten väliltä. Särkee jotain kallista ja jumalallista!
Sinä olet pitänyt sanasi. Keskustelusi on ollut antoisaa ja ajatuksia herättävää. Et ole loukannut, pilkannut etkä tuominnut.
Jos olet joutunut tuon kaiken tekemään uskosi kustannuksella, niin olen todella pahoillani. Olen entistä surullisempi. En ole halunnut Sinua kiusata enkä väärään viedä.
Minä armahdan Sinua ja lopetan keskustelun. Minun keskusteluhaluni takia tätä ei kannata jatkaa. Ja kuten Varoittaja sanoi, minun kanssani on turha keskustella....En halua takaisin!
Kiitos Sinulle! Ajattelen yhä Sinua usein lämmöllä ja Rakkaudella. Ehkä tapaamme?
...keskustelu päättyi tältä erää, mutta en usko sen päättyneen kokonaan.
Aloin vasta lähestyä niitä asioita, joita olisin halunnut kuvata vähän laajemmin ja kertoa niistä vähän laajemmin.
Et ole minua loukannut, ahdistanut tms. yhtään mitenkään, joten voit olla täysin vapaa näistä ajatuksistasi.
Uskoni kustannuksella ei ole onneksi tarvinnut tehdä yhtään mitään, vaan olen saanut kertoa avoimesti ja iloisella mielellä uskonnäkökulmasta asioita. Joskus olen sanonutkin, että asioita voi tuoda esille niin monella tavalla, mutta uskoni kustannuksella ei ole sitäkään tarvinnut tehdä ja olet sen varmasti huomannutkin.
Lopuksi sanon, että minun toimestani keskustelu ei tule päättymään, joten jään odottamaan, jos joskus vastaisit taas johonkin viestiin niin olen valmis jatkamaan keskustelua kanssasi.
Lueskelin näitä vanhoja kirjoituksia ja viestejä, silmään laittoi sinun kirjoituksesi: ”arvaappa, montako kertaa olen yrittänyt tämän samaisen henkilön kanssa asiallisesti ja suurella kärsivällisyydellä keskustella, monesti olen oikein rukouksella paneutunut
näen turhaksi”
Tuollaisella asenteella, joka kirjoituksestasi paistaa läpi, se puhuminen turhaa onkin. Vaikuttaa siltä, että sinä puhuisit, sinä selvittäisit ja sinä avaisit ystävällesi ymmärryksen. Koska se ei sinulta onnistunut, et hyväksy, että joku toinen keskustelee ystäväsi kanssa. Minusta tuo on julmaa.
Kuule rakas ystäväni, sinä et avaa kenellekkään yhtään mitään uskonasioista ja niiden ymmärtämisessä. Nimittäin raamattua lainaten: Minkä Jumala avaa, sitä ei yksikään sulje ja minkä Jumala sulkee, sitä ei yksikään avaa.
Usko on Jumalan lahja.
Kiitos lohdutuksesta, mutta en kaipaa maallista lohdutusta. Minulle kelpaa lohduksi se että vielä kerran pääsen taivaan kotiin.
öykkärimäinen vl-vastaus.
Ilmeisesti tuollaiseksi ihminen tulee, kun elää suljetussa "vain me"-yhteisössä ilman kunnon kontakteja muihin ihmisiin.