Itkin tuossa juuri äsken, isäni takia. Jotenkin hän saa aina (tahattomasti) minulle sellaisen tunteen, että olen vain riesa ja minua täytyy sietää... Veljeni taas on niin ihana ettäs. Tulee sellainen olo, että olen ns. "second best".
Niinpä sitten olen kehittänyt itselleni suunnitelman. Näytän heille kuinka he minua satuttavat henkisesti, ja kuinka herkkä olen sisältä. Laihdutan. Laihdutan kunnes he ovat huolissaan ja kiinnittävät minuunkin jotain huomiota. Haluan että kaikki näkevät kuinka paha minun on olla! Tämä on ainoa tie... Olen laihtunut nyt 3kg, mutta se on liian vähän. Haluan että he ovat huolissaan minusta, kerrankin.
Muilla samanlaisia ajatuksia?
Niinpä sitten olen kehittänyt itselleni suunnitelman. Näytän heille kuinka he minua satuttavat henkisesti, ja kuinka herkkä olen sisältä. Laihdutan. Laihdutan kunnes he ovat huolissaan ja kiinnittävät minuunkin jotain huomiota. Haluan että kaikki näkevät kuinka paha minun on olla! Tämä on ainoa tie... Olen laihtunut nyt 3kg, mutta se on liian vähän. Haluan että he ovat huolissaan minusta, kerrankin.
Muilla samanlaisia ajatuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juu, kyllähän sitä elämän aikana on tullut kurjina hetkinä toivottua, että sairastuisi tai peräti kuolisi ja saisivat sitten rasittavat sukulaiset yms. jäädä itkemään sitä, että käyttäytyivät niin tollosti. No, fiilis on mennyt yleensä ohi n. viidessä sekunnissa. Ja suosittelen sinuakin miettimään asian huonojakin puolia.
Jos sairastut anoreksiaan, niin varmasti isukkisi huolestuu valtavasti, juu. Mutta mitäs sitten jos käykin niin -kuten joillekin anorektikoille on käynyt- että kuolet sairauteesi? Pilven päälläkö hymyilet ja ajattelet, että "nyt isi huomaa mutkin".
No, jos oletetaan, että et kuole, vaan saat "vain" anoreksian. En ole vielä koskaan kuullut anorektikosta, joka olisi parannuttuaankaan ollut täysin entisensä. Suuri osa kärsii aikuisenakin nuoruuden laihduttamisen aiheuttamista ongelmista kehossa ja mielessä. Tältäkin palstalta niitä löytyy kymmenittäin. Anoreksia on sairaus, josta on valtavan vaikea päästä eroon, se myrkyttää koko mielen ja voi pahimmassa tapauksessa pilata koko loppuelämän. Mielenterveysongelmilla kun on paha tapa säilyä ainakin mielen perukoilla hyvin pitkään.
Minulla siis ei ole samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Ymmärrän kyllä, että ainainen veljen suosiminen yms. ahdistaa, mutta koitapas löytää toinen tapa näyttää se isällesi. Jos vaikka puhuisit hänelle ihan rohkeasti (ilman vihan vimmaa), että tunnet olevasi kakkonen teidän perheessänne. Isäsi voi täysin huomaamattaan pitää sinua huonommassa asemassa ja kiinnittää sinuun huomiota, kunhan vain astut esiin ja puhut.
Liian monta ihmistä on kuollut tai sairastunut siksi, ettei olla tartuttu helpoimpaan vaihtoehtoon: tavalliseen puhumiseen. On tartuttu aseeseen tai alettu järjestelmällisesti myrkyttämään itseään (kuka milläkin tavalla) ihan vain toisten kiusaksi tai sitten siksi, ettei olla uskottu, että joku voisi auttaa tai viitsisi kuunnella. Aina on joku joka kuuntelee ja auttaa, kunhan vain kertoo pahasta olostaan. Sitä kun ei aina päälle päin näy.
Saat olosi vain pahemmaksi sairastuttamalla itsesi. Olet nuori ja sinulla on koko elämä edessäsi. Älä pilaa sitä, vaan koita löytää ratkaisu ongelmiisi turvallisemmin keinoin. Aurinkoa talveesi!