Nuorena, 20-vuotta sitten, porkattiin vesillä sisaren kanssa Windmill-avoveneellä, purjeista ja purjehduksesta ei ymmärretty paljoakaan, mutta hauskaa oli vaikka vene puolillaan täynnä vettä. Nyt haluttaisi nähdä, löytääkö vielä sen saman ilon vesilläolosta ja innostuuko kenties johonkin isompaankin myöhemmin. Mutta onko Windmillejä enää olemassa? Vai näyttäisikö vanha, mutta hyvin säilytetty ja säilynyt, vene aivan kummajaiselta Helsinki- Espoon pursiseurojen jollaosastossa?
vieläkö löytyy Windmillejä?
Pitkin rantoja...
71569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun purje alkaa vetää, vesi solisee keulassa ja ranta jää taa, ei paljon parempaa tunnetta voi vesiltä löytää. Pari paria on siinä veneessä aikojen kuluessa saanut taipaleelleen alun, jatko on ollut vaihteleva. Vene kaipaa pientä laittoa, en tiedä onnistuuko nyt kun lapset ovat aikuisia ja eläkettä kohta tulossa!
niin, kyllähän windmill oli todella ihme vehje, joka todella tarjosi aitoa tekemisen iloa. Siinäkin mielessä, että suuri osa sen purjehtijoista teki aikoinaan veneensä itse. Sitä kokemusta, jonka voi saada, kun ensimmäisen kerran laittaa itse tekemänsä veneen veteen ja nostaa purjeet, ei kyllä nykyään saa juuri kukaan... Todella sääli, vaikka voisihan sitä vieläkin hankkia tarvikkeet Seppälän Venetarvikkeesta ja siitä vaan autotalliin...
Isäni rakensi 70-luvun puolivälissä windmillin jolla purjehdittiin siihen aikaan länsirannikolla paljon. Oltuaan yli kymmenen vuotta maalla lahoamassa alkoi uusi innostus venettä ja purjehdusta kohtaan, joka johti uuden rakentamiseen. Vuoden 2002 talven aikana se rakennettiin ja nyt on kolmas kausi alkamassa.
Vene tosiaan on nopea ja olemme saaneet sen plaaniin vaikka kyydissä on ollut kolme henkeä. Me olemme purjehtineet venettä koko ajan merellä mutta tosin suojaisessa mannervedessä jossa aallot on kohtuullisen pieniä. Venettä saa silti olla usein äyskäröimässä kun aallot tunkee väkisinkin sisään.
Minullakin oli 70-luvun alussa Windmill, ei kylläkään itse rakennettu. Kyllähän vene (ja pieni järvi oikukkaine tuulineen) opetti purjehtimaan ja jokunen kerta vene tuli kaadetuksi sillä vene oli herkkä broachaamaan kölin ollessa liian alhaalla ja vauhdin kiihdyttyä huippuunsa. Uskomattoman nopea vene. En kyllä uskaltaisi sillä lähteä merelle, sillä pursi jossa ei ole kantta, täyttyy vedellä aallokossa. Minun veneessäni oli lisäksi minimaalisen vähän kellukkeita, lähinnä vain kelluttamaan itse vene, joten ei sitä aallokossa tyhjäksi saisikaan, jos vene sattuisi kaatumaan. Windmillillä ei pysty purjehtimaan, jos se on puolillaankaan vettä, on se sen verran tilavakin.
... mutta kyllähän Windmill purjehtii aivan loistavasti merelläkin niillä alueilla, joilla muillakin kevytveneillä sopii purjehtia, eli suhteellisen suojaisilla vesillä. Meren aallokko on yleensä jonkin verran pitempää kuin isolla järven selällä, mikä itse asiassa vain helpottaa tilannetta windmillin kannalta...
Oi niitä aikoja, sanon vieläkin.
Porin puolessa kasvaneena on tuo jyrkkä aallokko tullut tutuksi. Vasta-aallokossa harvempi jolla on sukellellut siinä seudun hankalimmassa paikassa, aallon murtajien aukossa, jossa välillä käy sentään melkoinen myrä. Tokihan vettä kyytiin pärskyy, mutten usko ettei bailerit sitä ehtisi imeä - aallokossahan täytyy joka tapauksessa huolehtia nopeudestaan. Isompi murhe on myötäaallokko. Pitkillä, loivilla aalloilla toki pärjää vaikka ne olisivatkin korkeita. Mutta kun lähestyytään rantaa, aallot käyvät teräviksi ja alkavat murtua, veneellä on taipumus surffin päätteeksi sukeltaa edelläolevan aallon kyljestä sisään. Laserilla tai lujitemuovisella viklalla tämä ei aiheuta välitöntä vaaraa, paitsi aivan rannan tai aallonmurtajan läheisyydessä, mutta esimerkiksi windmillillä tilanne saattaa olla tukala.
Niin muodoin merialueella käytettävään vintikkaan on ehdottomasti asennettava niin paljon kellukkeita, että purjehdusta voidaan jatkaa vesilastissakin. Kovassa aallokossa ei ole mahdollisuutta ämpäröintiin. Ehkä on myös syytä mainita veneen lujuudesta. Heppoiset rustiraudat, liian pienet tai huonosti kiinnitetyt peräsinhelat, laatikkoonsa kaaduttaessa sujahtavat kölit ja kiinnityksissään lonksuvat kölilaatikot ovat hengenvaarallisia. Samoin heppoiset hengausremmit. Merellä apu on kaukana ja vesi kylmää. Lisäksi kevytveneilijän avunpyyntimahdollisuudet ovat paljon pienemmät kuin matkapurren miehistön.
Kaikkineen voisin kuitenkin sanoa, että tietyin edellytyksin kevytveneellä voi purjehtia vaikeissakin aallokko- ja tuulioloissa. Edellytyksiä ovat purjehdustaito, veneen lujuus ja ehdoton kelluvuus ja käsiteltävyys vesilastissakin.
Sattui silmään ilmoitus:
Myynti WINDMILL -76, entinen kilpavene, 2 köliä, rekistöröity traileri, sopiva aloittelijalle, vaikka mökille. H. 1100.0 e , puh. 050-3752604, 05-3656013, [email protected], Anjalankoski 1100